erikoistuminen

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerikoi̯stuminen/, [ˈe̞riˌko̞i̯s̠tuˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Syllabification^(key): e‧ri‧kois‧tu‧mi‧nen

Noun

erikoistuminen

1. verbal noun of erikoistua
   1. specialization (act of specializing)

Declension

Inflection of erikoistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		erikoistuminen	erikoistumiset
genitive		erikoistumisen	erikoistumisten erikoistumisien
partitive		erikoistumista	erikoistumisia
illative		erikoistumiseen	erikoistumisiin
		singular	plural
nominative		erikoistuminen	erikoistumiset
accusative	nom.	erikoistuminen	erikoistumiset
	gen.	erikoistumisen
genitive		erikoistumisen	erikoistumisten erikoistumisien
partitive		erikoistumista	erikoistumisia
inessive		erikoistumisessa	erikoistumisissa
elative		erikoistumisesta	erikoistumisista
illative		erikoistumiseen	erikoistumisiin
adessive		erikoistumisella	erikoistumisilla
ablative		erikoistumiselta	erikoistumisilta
allative		erikoistumiselle	erikoistumisille
essive		erikoistumisena	erikoistumisina
translative		erikoistumiseksi	erikoistumisiksi
abessive		erikoistumisetta	erikoistumisitta
instructive		—	erikoistumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erikoistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative erikoistumiseni erikoistumiseni accusative nom. erikoistumiseni erikoistumiseni gen. erikoistumiseni genitive erikoistumiseni erikoistumisteni erikoistumisieni partitive erikoistumistani erikoistumisiani inessive erikoistumisessani erikoistumisissani elative erikoistumisestani erikoistumisistani illative erikoistumiseeni erikoistumisiini adessive erikoistumisellani erikoistumisillani ablative erikoistumiseltani erikoistumisiltani allative erikoistumiselleni erikoistumisilleni essive erikoistumisenani erikoistumisinani translative erikoistumisekseni erikoistumisikseni abessive erikoistumisettani erikoistumisittani instructive — — comitative — erikoistumisineni second-person singular possessor singular plural nominative erikoistumisesi erikoistumisesi accusative nom. erikoistumisesi erikoistumisesi gen. erikoistumisesi genitive erikoistumisesi erikoistumistesi erikoistumisiesi partitive erikoistumistasi erikoistumisiasi inessive erikoistumisessasi erikoistumisissasi elative erikoistumisestasi erikoistumisistasi illative erikoistumiseesi erikoistumisiisi adessive erikoistumisellasi erikoistumisillasi ablative erikoistumiseltasi erikoistumisiltasi allative erikoistumisellesi erikoistumisillesi essive erikoistumisenasi erikoistumisinasi translative erikoistumiseksesi erikoistumisiksesi abessive erikoistumisettasi erikoistumisittasi instructive — — comitative — erikoistumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative erikoistumisemme erikoistumisemme accusative nom. erikoistumisemme erikoistumisemme gen. erikoistumisemme genitive erikoistumisemme erikoistumistemme erikoistumisiemme partitive erikoistumistamme erikoistumisiamme inessive erikoistumisessamme erikoistumisissamme elative erikoistumisestamme erikoistumisistamme illative erikoistumiseemme erikoistumisiimme adessive erikoistumisellamme erikoistumisillamme ablative erikoistumiseltamme erikoistumisiltamme allative erikoistumisellemme erikoistumisillemme essive erikoistumisenamme erikoistumisinamme translative erikoistumiseksemme erikoistumisiksemme abessive erikoistumisettamme erikoistumisittamme instructive — — comitative — erikoistumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative erikoistumisenne erikoistumisenne accusative nom. erikoistumisenne erikoistumisenne gen. erikoistumisenne genitive erikoistumisenne erikoistumistenne erikoistumisienne partitive erikoistumistanne erikoistumisianne inessive erikoistumisessanne erikoistumisissanne elative erikoistumisestanne erikoistumisistanne illative erikoistumiseenne erikoistumisiinne adessive erikoistumisellanne erikoistumisillanne ablative erikoistumiseltanne erikoistumisiltanne allative erikoistumisellenne erikoistumisillenne essive erikoistumisenanne erikoistumisinanne translative erikoistumiseksenne erikoistumisiksenne abessive erikoistumisettanne erikoistumisittanne instructive — — comitative — erikoistumisinenne third-person possessor singular plural nominative erikoistumisensa erikoistumisensa accusative nom. erikoistumisensa erikoistumisensa gen. erikoistumisensa genitive erikoistumisensa erikoistumistensa erikoistumisiensa partitive erikoistumistaan erikoistumistansa erikoistumisiaan erikoistumisiansa inessive erikoistumisessaan erikoistumisessansa erikoistumisissaan erikoistumisissansa elative erikoistumisestaan erikoistumisestansa erikoistumisistaan erikoistumisistansa illative erikoistumiseensa erikoistumisiinsa adessive erikoistumisellaan erikoistumisellansa erikoistumisillaan erikoistumisillansa ablative erikoistumiseltaan erikoistumiseltansa erikoistumisiltaan erikoistumisiltansa allative erikoistumiselleen erikoistumisellensa erikoistumisilleen erikoistumisillensa essive erikoistumisenaan erikoistumisenansa erikoistumisinaan erikoistumisinansa translative erikoistumisekseen erikoistumiseksensa erikoistumisikseen erikoistumisiksensa abessive erikoistumisettaan erikoistumisettansa erikoistumisittaan erikoistumisittansa instructive — — comitative — erikoistumisineen erikoistumisinensa

Synonyms

• spesialisoituminen (rare)

Derived terms

compounds

• erikoistumisjakso
• erikoistumiskoulutus
• erikoistumislinja
• erikoistumisopinnot