ien

See also: -ien and iëŋ

Dutch Low Saxon

Numeral

ien

1. (deprecated use of |lang= parameter) Alternative form of een

---

Elfdalian

Etymology

From Old Norse einn, from Proto-Germanic *ainaz. Cognate with Swedish en.

Article

ien m

1. a, an

Numeral

ien m

1. one

Usage notes

The masculine and feminine forms are used only together with a following noun. When used alone (such as when counting), the neuter form iett is used instead.

---

Esperanto

Etymology

ie +‎ -n

Pronunciation

• (deprecated use of |lang= parameter)

  Audio:

  (file)

Adverb

ien

1. somewhither, to somewhere, ("accusative" of ie)

Related terms

• kien
• tien
• ĉien
• nenien
• ien ajn

---

Finnish

Etymology

From , from Proto-Finno-Ugric *ikene, from Proto-Uralic *ike, *ike-ńe, *ike-ne. Cognates include Estonian ige, Komi-Permyak ан (an) and Hungarian íny.

Pronunciation

• (deprecated use of |lang= parameter) IPA^(key): [ien]
• (deprecated use of |lang= parameter) Rhymes: -ien
• (deprecated use of |lang= parameter) Hyphenation: ien

Noun

ien

1. gum (part of mouth)

Declension

Inflection of ien (Kotus type 32*D/sisar, k-∅ gradation)
nominative		ien	ikenet
genitive		ikenen	ikenien ienten
partitive		ientä	ikeniä
illative		ikeneen	ikeniin
		singular	plural
nominative		ien	ikenet
accusative	nom.	ien	ikenet
	gen.	ikenen
genitive		ikenen	ikenien ienten
partitive		ientä	ikeniä
inessive		ikenessä	ikenissä
elative		ikenestä	ikenistä
illative		ikeneen	ikeniin
adessive		ikenellä	ikenillä
ablative		ikeneltä	ikeniltä
allative		ikenelle	ikenille
essive		ikenenä	ikeninä
translative		ikeneksi	ikeniksi
abessive		ikenettä	ikenittä
instructive		—	ikenin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ien (Kotus type 32*D/sisar, k-∅ gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ikeneni ikeneni accusative nom. ikeneni ikeneni gen. ikeneni genitive ikeneni ikenieni ienteni partitive ientäni ikeniäni inessive ikenessäni ikenissäni elative ikenestäni ikenistäni illative ikeneeni ikeniini adessive ikenelläni ikenilläni ablative ikeneltäni ikeniltäni allative ikenelleni ikenilleni essive ikenenäni ikeninäni translative ikenekseni ikenikseni abessive ikenettäni ikenittäni instructive — — comitative — ikenineni second-person singular possessor singular plural nominative ikenesi ikenesi accusative nom. ikenesi ikenesi gen. ikenesi genitive ikenesi ikeniesi ientesi partitive ientäsi ikeniäsi inessive ikenessäsi ikenissäsi elative ikenestäsi ikenistäsi illative ikeneesi ikeniisi adessive ikenelläsi ikenilläsi ablative ikeneltäsi ikeniltäsi allative ikenellesi ikenillesi essive ikenenäsi ikeninäsi translative ikeneksesi ikeniksesi abessive ikenettäsi ikenittäsi instructive — — comitative — ikeninesi first-person plural possessor singular plural nominative ikenemme ikenemme accusative nom. ikenemme ikenemme gen. ikenemme genitive ikenemme ikeniemme ientemme partitive ientämme ikeniämme inessive ikenessämme ikenissämme elative ikenestämme ikenistämme illative ikeneemme ikeniimme adessive ikenellämme ikenillämme ablative ikeneltämme ikeniltämme allative ikenellemme ikenillemme essive ikenenämme ikeninämme translative ikeneksemme ikeniksemme abessive ikenettämme ikenittämme instructive — — comitative — ikeninemme second-person plural possessor singular plural nominative ikenenne ikenenne accusative nom. ikenenne ikenenne gen. ikenenne genitive ikenenne ikenienne ientenne partitive ientänne ikeniänne inessive ikenessänne ikenissänne elative ikenestänne ikenistänne illative ikeneenne ikeniinne adessive ikenellänne ikenillänne ablative ikeneltänne ikeniltänne allative ikenellenne ikenillenne essive ikenenänne ikeninänne translative ikeneksenne ikeniksenne abessive ikenettänne ikenittänne instructive — — comitative — ikeninenne third-person possessor singular plural nominative ikenensä ikenensä accusative nom. ikenensä ikenensä gen. ikenensä genitive ikenensä ikeniensä ientensä partitive ientään ientänsä ikeniään ikeniänsä inessive ikenessään ikenessänsä ikenissään ikenissänsä elative ikenestään ikenestänsä ikenistään ikenistänsä illative ikeneensä ikeniinsä adessive ikenellään ikenellänsä ikenillään ikenillänsä ablative ikeneltään ikeneltänsä ikeniltään ikeniltänsä allative ikenelleen ikenellensä ikenilleen ikenillensä essive ikenenään ikenenänsä ikeninään ikeninänsä translative ikenekseen ikeneksensä ikenikseen ikeniksensä abessive ikenettään ikenettänsä ikenittään ikenittänsä instructive — — comitative — ikenineen ikeninensä

Compounds

• ientulehdus

Anagrams

• ein

---

Ingrian

Etymology

From , from Proto-Finno-Ugric *ikene, from Proto-Uralic *ike(-ńe, -ne). Cognates include Estonian ige, Komi-Permyak ан (an) and Hungarian íny.

Noun

1. gum (part of mouth)

Declension

Declension of ien (irregular)
	singular	plural
nominative	ien	ikeniin
genitive	ikkeenen	ikeniä
partitive	ieent	ikenisse
illative	ikenesse	ikeniiz
inessive	ikeneez	ikenist
elative	ikenest	ikenille
allative	ikenelle	ikeniil
adessive	ikeneel	ikenilt
ablative	ikenelt	ikeniks
translative	ikeneks	ikeniin
essive	ikeneen	{{{23}}}
exessive1)	ikkeenet	{{{24}}}
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

---

Karelian

Etymology

From , from Proto-Uralic *ikene, *ikeńe. Cognates include Finnish ien, Estonian ige, Komi-Permyak ан (an) and Hungarian íny.

Noun

ien

1. gums

---

West Frisian

Etymology

From Old Frisian ēn, from Proto-Germanic *ainaz, from Proto-Indo-European *óynos.

Numeral

West Frisian cardinal numbers

<  0	1	2  >
Cardinal : ien     Ordinal : earst

ien

1. one

Further reading

• “ien (I)”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011

Noun

ien c (plural ienen)

1. one

Further reading

• “ien (I)”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011

Pronoun

ien

1. one, someone

Further reading

• “ien (II)”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011

---

Zhuang

Etymology

From Chinese 煙／烟 (yān).

Pronunciation

• (Standard Zhuang) IPA^(key): /ʔiːn˨˦/
• Tone numbers: ien¹
• Hyphenation: ien

Noun

ien (1957–1982 spelling ien)

1. tobacco
2. cigarette

Derived terms

• iencaej
• iencaij