kuulua

Finnish

Etymology

kuulla +‎ -ua (passive aspect). According to Hakulinen, the abstract meanings "to belong; to concern" are a semantic loan from Swedish höra, tillhöra, itself a semantic loan from Middle High German hœrec (“obedient; (literally) one who hears”) (see German hörig, gehören for more).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːluɑˣ/, [ˈkuːluɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uːluɑ
• Syllabification^(key): kuu‧lu‧a

Verb

kuulua (intransitive)

1. to be heard/audible

   Tämän talon seinät ovat niin ohuet, että naapurin riidat kuuluvat olohuoneessamme.

   The walls of this house are so thin that neighbours' quarreling is audible in our living room.

   Kuuluuko nyt?

   Can you hear me now?

2. to be said

   Hän kuuluu olevan rikas.

   He is said to be rich.

3. used to refer to the state of one's life or affairs

   Mitä kuuluu? -Kiitos, minulle kuuluu hyvää.

   How are you? -I am fine, thank you.

4. (~ + allative) to belong (showing ownership or location)

   Tämä järvi kuuluu minulle.

   This lake belongs to me.

   Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.

   That statue belongs on the windowsill.

5. (~ + illative) to belong (to be member of)

   Kuulun vapaaehtoiseen palokuntaan.

   I belong to a voluntary fire brigade.

6. (monopersonal) (genitive + ~ + infinitive) to be supposed to (do something), to have to (do something), to be necessary, to behove

   Sinun kuuluu tehdä se näin.

   You are supposed to do it like this.

7. (~ + allative) to concern, to be someone's business

   Miten tämä sinulle kuuluu?

   How does this concern you?

   Hän kysyi, mistä puhuin Samin kanssa. Sanoin, että se ei kuulu hänelle.

   He asked what I was talking to Sam about. I told him it was none of his business.

Conjugation

Inflection of kuulua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulun	en kuulu	1st sing.	olen kuulunut	en ole kuulunut
2nd sing.		kuulut	et kuulu	2nd sing.	olet kuulunut	et ole kuulunut
3rd sing.		kuuluu	ei kuulu	3rd sing.	on kuulunut	ei ole kuulunut
1st plur.		kuulumme	emme kuulu	1st plur.	olemme kuuluneet	emme ole kuuluneet
2nd plur.		kuulutte	ette kuulu	2nd plur.	olette kuuluneet	ette ole kuuluneet
3rd plur.		kuuluvat	eivät kuulu	3rd plur.	ovat kuuluneet	eivät ole kuuluneet
passive		kuulutaan	ei kuuluta	passive	on kuuluttu	ei ole kuuluttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuuluin	en kuulunut	1st sing.	olin kuulunut	en ollut kuulunut
2nd sing.		kuuluit	et kuulunut	2nd sing.	olit kuulunut	et ollut kuulunut
3rd sing.		kuului	ei kuulunut	3rd sing.	oli kuulunut	ei ollut kuulunut
1st plur.		kuuluimme	emme kuuluneet	1st plur.	olimme kuuluneet	emme olleet kuuluneet
2nd plur.		kuuluitte	ette kuuluneet	2nd plur.	olitte kuuluneet	ette olleet kuuluneet
3rd plur.		kuuluivat	eivät kuuluneet	3rd plur.	olivat kuuluneet	eivät olleet kuuluneet
passive		kuuluttiin	ei kuuluttu	passive	oli kuuluttu	ei ollut kuuluttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuuluisin	en kuuluisi	1st sing.	olisin kuulunut	en olisi kuulunut
2nd sing.		kuuluisit	et kuuluisi	2nd sing.	olisit kuulunut	et olisi kuulunut
3rd sing.		kuuluisi	ei kuuluisi	3rd sing.	olisi kuulunut	ei olisi kuulunut
1st plur.		kuuluisimme	emme kuuluisi	1st plur.	olisimme kuuluneet	emme olisi kuuluneet
2nd plur.		kuuluisitte	ette kuuluisi	2nd plur.	olisitte kuuluneet	ette olisi kuuluneet
3rd plur.		kuuluisivat	eivät kuuluisi	3rd plur.	olisivat kuuluneet	eivät olisi kuuluneet
passive		kuuluttaisiin	ei kuuluttaisi	passive	olisi kuuluttu	ei olisi kuuluttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kuulu	älä kuulu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kuulukoon	älköön kuuluko	3rd sing.	olkoon kuulunut	älköön olko kuulunut
1st plur.		kuulukaamme	älkäämme kuuluko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kuulukaa	älkää kuuluko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kuulukoot	älkööt kuuluko	3rd plur.	olkoot kuuluneet	älkööt olko kuuluneet
passive		kuuluttakoon	älköön kuuluttako	passive	olkoon kuuluttu	älköön olko kuuluttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulunen	en kuulune	1st sing.	lienen kuulunut	en liene kuulunut
2nd sing.		kuulunet	et kuulune	2nd sing.	lienet kuulunut	et liene kuulunut
3rd sing.		kuulunee	ei kuulune	3rd sing.	lienee kuulunut	ei liene kuulunut
1st plur.		kuulunemme	emme kuulune	1st plur.	lienemme kuuluneet	emme liene kuuluneet
2nd plur.		kuulunette	ette kuulune	2nd plur.	lienette kuuluneet	ette liene kuuluneet
3rd plur.		kuulunevat	eivät kuulune	3rd plur.	lienevät kuuluneet	eivät liene kuuluneet
passive		kuuluttaneen	ei kuuluttane	passive	lienee kuuluttu	ei liene kuuluttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kuulua		present	kuuluva	kuuluttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuuluakseni kuuluaksemme 2nd kuuluaksesi kuuluaksenne 3rd kuuluakseen kuuluaksensa		past	kuulunut	kuuluttu
2nd	inessive2	kuuluessa	kuuluttaessa	agent4	kuuluma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuuluessani kuuluessamme 2nd kuuluessasi kuuluessanne 3rd kuuluessaan kuuluessansa		negative	kuulumaton
	instructive	kuuluen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kuulumassa	—
	elative	kuulumasta	—
	illative	kuulumaan	—
	adessive	kuulumalla	—
	abessive	kuulumatta	—
	instructive	kuuluman	kuuluttaman
4th3	verbal noun	kuuluminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuulumaisillani kuulumaisillamme 2nd kuulumaisillasi kuulumaisillanne 3rd kuulumaisillaan kuulumaisillansa

Derived terms

Derived terms

• kuuluisa
• kuulumaton
• kuulumiset
• kuulustella

• kuuluttaa
• kuuluva
• mitä kuuluu

Related terms

• kuulla
• kuulo

---

Ingrian

Etymology

From , equivalent to kuulla (“to hear”) +‎ -ua. Cognates include Finnish kuulua and Estonian kuuluda.

The sense "to belong" may semantically be related to Swedish höra till (“to belong”, literally “to hear towards”). A similar sense has developed also in other Finnic languages.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːluɑ/
• Hyphenation: kuu‧lu‧a

Verb

kuulua

1. (intransitive) to be heard
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 43:

     Yhest koist läätää, kuuluu toisees kois.

     One speaks from one house, one's heard in the other house.

2. (intransitive) to seem, appear
3. (intransitive + illative) to belong (to)
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Iƶorat laatiit kansan, kumpa keelen poolest kuuluu läns-fenniläisiin kansoin gruppaa ja sil viisii i iƶoroin keeli kuuluu läns-fenniläisee keelisisteemaa.

     The Ingrians make up a people, that based on their language belongs to the Finnic group of peoples and as such the language of Ingrians belongs to the Finnic language system.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226