kuulija
Finnish
editEtymology
editPronunciation
editNoun
editkuulija
- hearer (one who hears)
- listener (one who listeners)
- (linguistics) addressee (person or entity to whom discourse is directed)
Declension
editInflection of kuulija (Kotus type 12/kulkija, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kuulija | kuulijat | |
genitive | kuulijan | kuulijoiden kuulijoitten | |
partitive | kuulijaa | kuulijoita | |
illative | kuulijaan | kuulijoihin | |
singular | plural | ||
nominative | kuulija | kuulijat | |
accusative | nom. | kuulija | kuulijat |
gen. | kuulijan | ||
genitive | kuulijan | kuulijoiden kuulijoitten kuulijain rare | |
partitive | kuulijaa | kuulijoita | |
inessive | kuulijassa | kuulijoissa | |
elative | kuulijasta | kuulijoista | |
illative | kuulijaan | kuulijoihin | |
adessive | kuulijalla | kuulijoilla | |
ablative | kuulijalta | kuulijoilta | |
allative | kuulijalle | kuulijoille | |
essive | kuulijana | kuulijoina | |
translative | kuulijaksi | kuulijoiksi | |
abessive | kuulijatta | kuulijoitta | |
instructive | — | kuulijoin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
editcompounds
Further reading
edit- “kuulija”, in Kielitoimiston sanakirja[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02