torjuminen
Suomi
Substantiivi
torjuminen (38)
- ei toivotun asian, kohtaamisen tai tapahtumisen ehkäiseminen tai estäminen
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | torjuminen | torjumiset |
| genetiivi | torjumisen | torjumisten torjumisien |
| partitiivi | torjumista | torjumisia |
| akkusatiivi | torjuminen; torjumisen |
torjumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | torjumisessa | torjumisissa |
| elatiivi | torjumisesta | torjumisista |
| illatiivi | torjumiseen | torjumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | torjumisella | torjumisilla |
| ablatiivi | torjumiselta | torjumisilta |
| allatiivi | torjumiselle | torjumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | torjumisena (torjumisna) |
torjumisina |
| translatiivi | torjumiseksi | torjumisiksi |
| abessiivi | torjumisetta | torjumisitta |
| instruktiivi | – | torjumisin |
| komitatiivi | – | torjumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | torjumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
torjumis- | |
Etymologia
Käännökset
1. ei toivotun asian, kohtaamisen tai tapahtumisen ehkäiseminen tai estäminen
|