[go: nahoru, domu]

Siirry sisältöön

naiminen

Wikisanakirjasta
Versio hetkellä 13. lokakuuta 2014 kello 16.18 – tehnyt HunsBot (keskustelu | muokkaukset) (Mallineen korvaus: fi-v-taivm2 → fi-v-taivm)

Suomi

Substantiivi

  1. (arkikieltä) yhdyntä, rakastelu
  2. (vanhahtava) avioituminen
  3. (vanhahtava) rusina- tai sekahedelmäsoppa
    Jouluna jälkiruokana on riisipuuroa ja naimista.

Verbi

naiminen

  1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä naida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi naiminen naimiset
genetiivi naimisen naimisten
naimisien
partitiivi naimista naimisia
akkusatiivi naiminen;
naimisen
naimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi naimisessa naimisissa
elatiivi naimisesta naimisista
illatiivi naimiseen naimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi naimisella naimisilla
ablatiivi naimiselta naimisilta
allatiivi naimiselle naimisille
muut sijamuodot
essiivi naimisena
(naimisna)
naimisina
translatiivi naimiseksi naimisiksi
abessiivi naimisetta naimisitta
instruktiivi naimisin
komitatiivi naimisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo naimise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
naimis-