Ero sivun ”Perhosten keräily” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
saa parannella |
toim. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Perhosten keräily''' on yksi tunnetuimmista ja vanhimmista [[entomologia|hyönteistutkimuksen]] muodoista ja [[keräilyharrastus|keräilyharrastuksista]]. Tämä on siinä mielessä kiinnostava ala, että siinä ei tarvita valtaisaa kallista välineistöä ja se on ainakin nuorison keskuudessa ollut suositumpaa kuin muiden [[niveljalkaiset|niveljalkaisten]] tutkmus. Enimmäkseen on keräilty satunnaisesti [[päiväperhoset|päiväperhosia]]. Toisaalta esimerkiksi [[vesiperhoset|vesiperhosia]] on tutkittu suhteellisen vähän. Myös vakavasti otettavat tiedemiehet ovat keräilleet perhosia eri puolella maapalloa. Hyönteistenkeräilyharrastus on laji, jossa keräilyn kohde on tarkoitus tappaa.<ref name=Hublin–Parkkinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Christer Hublin ja Seppo Parkkinen | Nimeke = Luonnonharrastajan opas| Vuosi = 1989| Luku = Harrastus vailla selkärankaa| Sivu = 82–95| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Luonto-liitto/Tammi| Suomentaja = | Tunniste = ISBN 951-30-9045-0| Viitattu = 19.6.2019 }}</ref> |
'''Perhosten keräily''' on yksi tunnetuimmista ja vanhimmista [[entomologia|hyönteistutkimuksen]] muodoista ja [[keräilyharrastus|keräilyharrastuksista]]. Tämä on siinä mielessä kiinnostava ala, että siinä ei tarvita valtaisaa kallista välineistöä ja se on ainakin nuorison keskuudessa ollut suositumpaa kuin muiden [[niveljalkaiset|niveljalkaisten]] tutkmus. Enimmäkseen on keräilty satunnaisesti [[päiväperhoset|päiväperhosia]]. Toisaalta esimerkiksi [[vesiperhoset|vesiperhosia]] on tutkittu suhteellisen vähän. Myös vakavasti otettavat tiedemiehet ovat keräilleet perhosia eri puolella maapalloa. Hyönteistenkeräilyharrastus on laji, jossa keräilyn kohde on tarkoitus tappaa.<ref name=Hublin–Parkkinen>{{Kirjaviite | Tekijä = Christer Hublin ja Seppo Parkkinen | Nimeke = Luonnonharrastajan opas (toim. Pekka Hänninen)| Vuosi = 1989| Luku = Harrastus vailla selkärankaa| Sivu = 82–95| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Luonto-liitto/Tammi| Suomentaja = | Tunniste = ISBN 951-30-9045-0| Viitattu = 19.6.2019 }}</ref> |
||
Perhosia on keräilty perhoshaavin ja erilaisten syöttien avulla. Pimeänä aikana on kirkas valonlähde ja vaaleana taustana esimerkiksi lakana tarpeen. Myrkkynä on käytetty enimmäkseen [[etikkaeetteri]]ä. Kiinni saadut perhoset on levitetty laudalle, jotta yksityiskohdat saadaan esiin lajien ja sukupuolen tunnistamiseksi. Myöhemmin ne on neulattu ohuilla neuloilla näytteiksi. Näin on merkitty myös pyydystysaika ja paikka. Eräät perhoslajit ovat rauhoitettuja, tunnetuimpana [[apolloperhonen]], mutta yleisesti ottaen yksittäisen yksilön pyydystäminen kokoelmaan ei vaaranna lajia.<ref name=Hublin–Parkkinen /> |
Perhosia on keräilty perhoshaavin ja erilaisten syöttien avulla. Pimeänä aikana on kirkas valonlähde ja vaaleana taustana esimerkiksi lakana tarpeen. Myrkkynä on käytetty enimmäkseen [[etikkaeetteri]]ä. Kiinni saadut perhoset on levitetty laudalle, jotta yksityiskohdat saadaan esiin lajien ja sukupuolen tunnistamiseksi. Myöhemmin ne on neulattu ohuilla neuloilla näytteiksi. Näin on merkitty myös pyydystysaika ja paikka. Eräät perhoslajit ovat rauhoitettuja, tunnetuimpana [[apolloperhonen]], mutta yleisesti ottaen yksittäisen yksilön pyydystäminen kokoelmaan ei vaaranna lajia.<ref name=Hublin–Parkkinen /> |
||
Versio 19. kesäkuuta 2019 kello 08.59
Perhosten keräily on yksi tunnetuimmista ja vanhimmista hyönteistutkimuksen muodoista ja keräilyharrastuksista. Tämä on siinä mielessä kiinnostava ala, että siinä ei tarvita valtaisaa kallista välineistöä ja se on ainakin nuorison keskuudessa ollut suositumpaa kuin muiden niveljalkaisten tutkmus. Enimmäkseen on keräilty satunnaisesti päiväperhosia. Toisaalta esimerkiksi vesiperhosia on tutkittu suhteellisen vähän. Myös vakavasti otettavat tiedemiehet ovat keräilleet perhosia eri puolella maapalloa. Hyönteistenkeräilyharrastus on laji, jossa keräilyn kohde on tarkoitus tappaa.[1]
Perhosia on keräilty perhoshaavin ja erilaisten syöttien avulla. Pimeänä aikana on kirkas valonlähde ja vaaleana taustana esimerkiksi lakana tarpeen. Myrkkynä on käytetty enimmäkseen etikkaeetteriä. Kiinni saadut perhoset on levitetty laudalle, jotta yksityiskohdat saadaan esiin lajien ja sukupuolen tunnistamiseksi. Myöhemmin ne on neulattu ohuilla neuloilla näytteiksi. Näin on merkitty myös pyydystysaika ja paikka. Eräät perhoslajit ovat rauhoitettuja, tunnetuimpana apolloperhonen, mutta yleisesti ottaen yksittäisen yksilön pyydystäminen kokoelmaan ei vaaranna lajia.[1]
Lähteet
- ↑ a b Christer Hublin ja Seppo Parkkinen: ”Harrastus vailla selkärankaa”, Luonnonharrastajan opas (toim. Pekka Hänninen), s. 82–95. Helsinki: Luonto-liitto/Tammi, 1989. ISBN 951-30-9045-0