Ero sivun ”Mauro Bolognini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti lisäsi: Luokka:Vuonna 1922 syntyneet, Luokka:Vuonna 2001 kuolleet |
p Lisätään auktoriteettitunnisteet -malline |
||
| (3 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Mauro Bolognini 1990.jpg|pienoiskuva|Mauro Bolognini vuonna 1990.]] |
|||
'''Mauro Bolognini''' ([[28. kesäkuuta]] [[1922]] [[Pistoia]] – [[14. toukokuuta]] [[2001]] [[Rooma]]) oli [[italia]]lainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan lähinnä kirjallisuussovituksistaan<ref>Moliterno, s. 43.</ref>. |
'''Mauro Bolognini''' ([[28. kesäkuuta]] [[1922]] [[Pistoia]] – [[14. toukokuuta]] [[2001]] [[Rooma]]) oli [[italia]]lainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan lähinnä kirjallisuussovituksistaan<ref>Moliterno, s. 43.</ref>. |
||
Bolognini opiskeli arkkitehtuuria ja muotoilua [[Firenze]]ssä, vietti vuoden Rooman [[Centro Sperimentale di Cinematografia|Kokeellisessa elokuvakeskuksessa]] sekä työskenteli [[ranska]]laisten [[Jean Delannoy]]n ja [[Yves Allégret]]’n sekä ohjaaja [[Luigi Zampa]]n avustajana. Hänen ohjausdebyyttinsä oli musiikkielokuva ''Ci troviamo in galleria'' (”Tavataan galleriassa”, 1953), jossa [[Sophia Loren]] teki yhden ensimmäisistä merkittävistä rooleistaan. Bolognini ohjasi [[melodraama|melodraamoja]] ja [[komedia|komedioita]] sekä tutustui 1950-luvun lopulla [[Pier Paolo Pasolini]]in, joka teki käsikirjoituksen muun muassa kirjallisuussovitukseen ''[[Kaunis Antonio]]'' (''Il Bell’Antonio'', 1960), josta tuli ohjaajan ensimmäinen kaupallinen ja arvostelumenestys. Vuonna 1961 Bolognini sovitti elokuvaksi [[Vasco Pratolini]]n romaanin ''[[Ilotalo (elokuva)|Ilotalo]]'' (''La viaccia''), joka valittiin [[Cannesin elokuvajuhlat|Cannesin elokuvajuhlien]] [[Kultainen palmu]] -ehdokkaaksi. Ohjaajan suurin arvostelumenestys oli Pratolinin teokseen perustuva, 1800-luvun lopun Firenzeä kuvaava ''Metello'' (1969), joka sai kolme [[David di Donatello]] ja kaksi [[Nastro d’argento]] -palkintoa sekä kaksi Kultainen palmu -ehdokkuutta.<ref>Moliterno, s. 43–44.</ref> |
Bolognini opiskeli arkkitehtuuria ja muotoilua [[Firenze]]ssä, vietti vuoden Rooman [[Centro Sperimentale di Cinematografia|Kokeellisessa elokuvakeskuksessa]] sekä työskenteli [[ranska]]laisten [[Jean Delannoy]]n ja [[Yves Allégret]]’n sekä ohjaaja [[Luigi Zampa]]n avustajana. Hänen ohjausdebyyttinsä oli musiikkielokuva ''Ci troviamo in galleria'' (”Tavataan galleriassa”, 1953), jossa [[Sophia Loren]] teki yhden ensimmäisistä merkittävistä rooleistaan. Bolognini ohjasi [[melodraama|melodraamoja]] ja [[komedia|komedioita]] sekä tutustui 1950-luvun lopulla [[Pier Paolo Pasolini]]in, joka teki käsikirjoituksen muun muassa kirjallisuussovitukseen ''[[Kaunis Antonio]]'' (''Il Bell’Antonio'', 1960), josta tuli ohjaajan ensimmäinen kaupallinen ja arvostelumenestys. Vuonna 1961 Bolognini sovitti elokuvaksi [[Vasco Pratolini]]n romaanin ''[[Ilotalo (elokuva)|Ilotalo]]'' (''La viaccia''), joka valittiin [[Cannesin elokuvajuhlat|Cannesin elokuvajuhlien]] [[Kultainen palmu]] -ehdokkaaksi. Ohjaajan suurin arvostelumenestys oli Pratolinin teokseen perustuva, 1800-luvun lopun Firenzeä kuvaava ''Metello'' (1969), joka sai kolme [[David di Donatello]] ja kaksi [[Nastro d’argento]] -palkintoa sekä kaksi Kultainen palmu -ehdokkuutta.<ref>Moliterno, s. 43–44.</ref> |
||
1970-luvulla Bolognini teki joukon [[poliittinen elokuva|poliittisia elokuvia]] ja jopa [[makaaberi]]n [[kauhuelokuva]]n ''Gran bollito'' (1977). Hän palasi kirjallisuussovituksiin [[Alexandre Dumas nuorempi|Alexandre Dumas’n]] romaanin [[erotiikka|eroottisessa]] versiossa ''[[ |
1970-luvulla Bolognini teki joukon [[poliittinen elokuva|poliittisia elokuvia]] ja jopa [[makaaberi]]n [[kauhuelokuva]]n ''Gran bollito'' (1977). Hän palasi kirjallisuussovituksiin [[Alexandre Dumas nuorempi|Alexandre Dumas’n]] romaanin [[erotiikka|eroottisessa]] versiossa ''[[Kamelianainen (vuoden 1981 elokuva)|Kamelianainen]]'' (''La storia vera della signora delle camelie'', 1981) sekä 1500-luvun komediassa ''La Venexiana'' (”Venetsiatar”, 1986). Vuonna 1999 ohjaaja sai David di Donatellon tunnustuksena koko elämäntyöstään.<ref>Moliterno, s. 44.</ref> |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
| Rivi 12: | Rivi 13: | ||
==Aiheesta muualla== |
==Aiheesta muualla== |
||
* [ |
* [https://www.elonet.fi/fi/henkilo/110556 Elonet: Mauro Bolognini] |
||
* [http://www.imdb.com/name/nm0006615/ Internet Movie Database: Mauro Bolognini] {{en}} |
* [http://www.imdb.com/name/nm0006615/ Internet Movie Database: Mauro Bolognini] {{en}} |
||
{{Auktoriteettitunnisteet}} |
|||
{{AAKKOSTUS:Bolognini, Mauro}} |
{{AAKKOSTUS:Bolognini, Mauro}} |
||
Nykyinen versio 3. toukokuuta 2023 kello 07.58
Mauro Bolognini (28. kesäkuuta 1922 Pistoia – 14. toukokuuta 2001 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan lähinnä kirjallisuussovituksistaan[1].
Bolognini opiskeli arkkitehtuuria ja muotoilua Firenzessä, vietti vuoden Rooman Kokeellisessa elokuvakeskuksessa sekä työskenteli ranskalaisten Jean Delannoyn ja Yves Allégret’n sekä ohjaaja Luigi Zampan avustajana. Hänen ohjausdebyyttinsä oli musiikkielokuva Ci troviamo in galleria (”Tavataan galleriassa”, 1953), jossa Sophia Loren teki yhden ensimmäisistä merkittävistä rooleistaan. Bolognini ohjasi melodraamoja ja komedioita sekä tutustui 1950-luvun lopulla Pier Paolo Pasoliniin, joka teki käsikirjoituksen muun muassa kirjallisuussovitukseen Kaunis Antonio (Il Bell’Antonio, 1960), josta tuli ohjaajan ensimmäinen kaupallinen ja arvostelumenestys. Vuonna 1961 Bolognini sovitti elokuvaksi Vasco Pratolinin romaanin Ilotalo (La viaccia), joka valittiin Cannesin elokuvajuhlien Kultainen palmu -ehdokkaaksi. Ohjaajan suurin arvostelumenestys oli Pratolinin teokseen perustuva, 1800-luvun lopun Firenzeä kuvaava Metello (1969), joka sai kolme David di Donatello ja kaksi Nastro d’argento -palkintoa sekä kaksi Kultainen palmu -ehdokkuutta.[2]
1970-luvulla Bolognini teki joukon poliittisia elokuvia ja jopa makaaberin kauhuelokuvan Gran bollito (1977). Hän palasi kirjallisuussovituksiin Alexandre Dumas’n romaanin eroottisessa versiossa Kamelianainen (La storia vera della signora delle camelie, 1981) sekä 1500-luvun komediassa La Venexiana (”Venetsiatar”, 1986). Vuonna 1999 ohjaaja sai David di Donatellon tunnustuksena koko elämäntyöstään.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
