Merle
Merle on useilla koiraroduilla esiintyvä marmorimainen väritys. Merletekijä vaikuttaa läiskittäin vaalentavasti koiran eumelaniinipigmenttiin eli mustaan, maksanruskeaan, siniseen ja liilaan väriin. Feomelaniiniin (punaiset merkit, keltainen väri) merle ei vaikuta ja kokonaan keltaisessa tai punaisessa koirassa merletekijä voi jäädä täysin näkymättömäksi.
Merlen ulkoasu vaihtelee tummavoittoisesta vaaleavoittoiseen ja joskus melkein näkymättömään: esimerkiksi mustalta vaikuttavalla koiralla voi olla vain pieni harmaa merkki huomaamattomassa paikassa. Mustapohjainen merle eli blue merle on mustan ja siniharmaan kirjava, maksapohjainen eli red merle ruskean ja punaharmaan kirjava, sinipohjaisella eli slate merlellä on tummempaa ja vaaleampaa siniharmaata ja liilapohjaisella (ei vakiintunutta nimeä) vaaleaa punaharmaata, josta kuvio vaivoin erottuu lyhytkarvaisillakin koirilla.
Esiintyminen
Merlekuviota esiintyy muiden muassa welsh corgi cardiganilla, mäyräkoiraroduilla (nimellä dapple), pyreneittenpaimenkoiralla, catahoulanleopardikoiralla, amerikanpitbullterrierillä, shetlanninlammaskoiralla, australianpaimenkoiralla, chihuahualla, kääpiövillakoiralla[1] sekä beaucenpaimenkoiralla (nimellä harlequin) ja epätoivottuna värityksenä tanskandoggilla. Merletekijä on kuitenkin välttämätön toivotun harlekiinikuvion synnylle.
Periytyminen ja sairaudet
Merle-mutaatio on dominoiva ja aiheuttaa homotsygoottina eriasteisia kehitysvaurioita. Tämän vuoksi useimmissa koiraroduissa, joissa merle-väriä esiintyy, on kiellettyä parittaa kaksi merle-koiraa keskenään. Merletekijä on paikannettu koiran SILV- eli PMEL17-geeniin[2][1] ja sille on myös kehitetty DNA-testi, joka tosin on patentoitu ja voi olla vaikeasti saatavilla[1].
Homotsygootit merlet ovat tyypillisesti valkovoittoisia ja niillä esiintyy vakavia kuulovaurioita sekä eriasteisia silmien kehityshäiriöitä ja niistä johtuvaa osittaista tai täydellistä sokeutta. Kuulovaurioiden oletetaan johtuvan ainakin osittain siitä, että merle-mutaatio poistaa pigmenttiä sisäkorvan aistinsoluista.
| X | M | m |
| M | MM homots. merle |
Mm merle |
| m | Mm merle |
mm ei-merle |
Homotsygoottisen merletekijän letaaliudesta johtuen merlekoirien kasvatus on vaikeaa. Jotkut kasvattajat yhdistävät kaksi merleä joko tuottaakseen tieten tahtoen homotsygootteja merlejä saadakseen niistä takuulla täysmerlejä pentueita, tai johtuen harhaluulosta, että tällainen yhdistelmä tuottaisi enemmän merlepentuja. Todellisuudessa merle x merle -yhdistelmä kuitenkin tuottaa yhtä paljon merlepentuja kuin merle x ei-merle -yhdistelmä: ensimmäisen yhdistelmän pentueesta on todennäköisesti 50 prosenttia merlejä, 25 prosenttia homotsygootteja merlejä ja 25 prosenttia ei-merlejä, jälkimmäisen yhdistelmän pentueesta 50 prosenttia merlejä ja 50 prosenttia ei-merlejä.
Yhdistyneen kuningaskunnan koiranjalostusliitto Kennel Club ei ole 1. tammikuuta 2013 alkaen eläinsuojelullisista syistä johtuen enää rekisteröinyt pentueita, joiden molemmat vanhemmat ovat merlevärisiä.[3]
Katso myös
Lähteet
- The Trouble with Merle (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
- ↑ a b c Merle homepage.usask.ca. Viitattu 15.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Australianpaimenkoirien värikirjo Shepmate’s Kennel. Viitattu 30.10.2007.
- ↑ KC Bans Merle To Merle Mating Border-Wars. 21.5.2012. Viitattu 15.5.2014. (englanniksi)