Tämä on hyvä artikkeli.

Ero sivun ”Oulu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Nro92 (keskustelu | muokkaukset)
p Ystävyyskaupungit: linkki yksinkertaisemmaksi
Rivi 305: Rivi 305:
* {{Saksan lippu}} [[Leverkusen]], [[Saksa]] ([[1968]])
* {{Saksan lippu}} [[Leverkusen]], [[Saksa]] ([[1968]])
* {{Ukrainan lippu}} [[Odessa]], [[Ukraina]] ([[1957]])
* {{Ukrainan lippu}} [[Odessa]], [[Ukraina]] ([[1957]])
* {{Unkarin lippu}} [[Siófok|Siófok]], [[Unkari]] ([[1978]])
* {{Unkarin lippu}} [[Siófok]], [[Unkari]] ([[1978]])


Partneri- ja kummikaupunkeja ovat:<ref name="partnerikaupungit">{{verkkoviite | Osoite = http://www.ouka.fi/kansainvalisyys/partneri_kummi.html | Nimeke = Oulun kaupunki. Partneri- ja kummikaupungit | Julkaisija = Oulun kaupunki | Viitattu = 25.3.2011 }}</ref>
Partneri- ja kummikaupunkeja ovat:<ref name="partnerikaupungit">{{verkkoviite | Osoite = http://www.ouka.fi/kansainvalisyys/partneri_kummi.html | Nimeke = Oulun kaupunki. Partneri- ja kummikaupungit | Julkaisija = Oulun kaupunki | Viitattu = 25.3.2011 }}</ref>

Versio 29. toukokuuta 2011 kello 17.41

Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Oulu
Uleåborg

vaakuna

sijainti

Sijainti 65°01′N, 025°28′E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 564
Perustettu 1605
Kuntaliitokset Oulujoki (1965, pääosa)
Ylikiiminki (2009)
Haukipudas (2013)
Kiiminki (2013)
Oulunsalo (2013)
Yli-Ii (2013)
Pinta-ala ilman merialueita 3 052,77 km²
21:nneksi suurin 2022 
Kokonaispinta-ala 3 817,69 km²
17:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 2 972,45 km²
– sisävesi 80,32 km²
– meri 764,92 km²
Väkiluku 215 530
5:nneksi suurin 31.8.2024 [2]
väestötiheys 72,51 as./km² (31.8.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 17,4 %
– 15–64-v. 66,0 %
– yli 64-v. 16,6 %
Äidinkieli 2023 [4]
suomenkielisiä 93,7 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
saamenkielisiä 0,1 %
– muut 6,0 %
Kunnallisvero 7,90 %
257:nneksi suurin 2024 [5]
Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen
Oulun kaupunginvaltuusto 67 paikkaa
  2009–2012[6]
 • Kok.
 • Kesk.
 • Vas.
 • Vihr.
 • SDP
 • PS
 • KD

16
14
11
11
10
3
2
www.ouka.fi

Oulu (ruots. Uleåborg) on Suomen luoteisrannikolla Oulujoen suulla sijaitseva kaupunki. Oulu sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan rannikolla. Vuonna 1605 perustettu Oulu on Pohjois-Suomen vanhin ja väkiluvultaan Suomen kuudenneksi suurin kaupunki. Oulun väkiluku oli 2024-08-31 31. elokuuta 2024 215 530 asukasta[2] ja pinta-ala (2022-01-011. tammikuuta 2022) 3 817,69 km², josta 2 972,45 km² on maata, 80,32 km² sisävesiä ja loput 764,92 km² merta.[1]

Oulu on alueensa sekä hallinnollinen että kaupallinen keskus. Oulun naapurikunnat ovat Hailuoto, Haukipudas, Kempele, Kiiminki, Muhos, Oulunsalo, Pudasjärvi, Tyrnävä, Utajärvi ja Yli-Ii.

Oulu on menestynyt hyvin viimeaikaisissa kaupunkien imagotutkimuksissa. Taloustutkimuksen vuonna 2008 julkaisemassa tutkimuksessa se sai suurista kaupungeista koko maan imagoarvioinneissa parhaan sijoituksen, kun mukana olivat kaikkien läänien vastaajien arviot.[7]

Nimen alkuperä

Kaikki Suomen Oulu-, ja Oula-alkuiset nimet ovat selitettävissä vain hämäläisiksi. Nimenannossa on käytetty Kaakkois-Hämeessä säilynyttä murresanaa "oulu", joka tarkoittaa tulvivaa vettä. Nimi lienee annettu alaville suorannoille tulvivalle Oulujärvelle keväällä hauenkudun aikaan. Nimi lienee annettu viimeistään 1000-, 1100-luvulla. Järven nimen mukaan sai laskujoki nimen Oulujoki ja jokisuulle syntynyt kauppapaikka Oulu. Vanhimmat historialliset tiedot nimestä ovat vuosilta 1327-1328 vlu, Wlw ja Wlvthraesk, mutta varmasti nimi on tätä ehkä useita satoja vuosia vanhempi.

Historia

Oulu 1840-luvulla, J. Boströmin piirros.
Pääartikkeli: Oulun historia

8. huhtikuuta vuonna 1605 Ruotsin kuningas Kaarle IX:n toimesta perustettu Oulu on Pohjois-Suomen vanhin kaupunki. Oulun nousukausi alkoi vuonna 1765, kun kaupunki sai ulkomaankaupan mahdollistavat tapulikaupunkioikeudet.[8] Koko 1800-luvun ajan Oulu oli ylivoimaisesti Suomen suurin tervanviejä. Vuonna 1822 tulipalo tuhosi koko keskustan, ja arkkitehti Carl Ludvig Engel laati kaupungille uuden ruutukaavan. Kaikkiaan Oulu on palanut historiansa aikana kymmenen kertaa.[9]

Nykyisin Oulu tunnetaan etenkin teknologiakaupunkina ja Pohjois-Suomen talousveturina. Vuonna 1982 perustettu Oulun Technopolis oli Pohjoismaiden ensimmäinen teknologiakylä.[10] Aikaisemmin Oulu tunnettiin tervakaupunkina. Oulun keskeinen vientituote oli 1800-luvulla terva. Kainuun talonpojat toimittivat tervansa pitkin Oulujokea Toppilan kaupunginosassa, Toppilansalmen pohjoisrannalla sijainneeseen Tervahoviin. Tervaporvarit olivat Oulun kaupungin johtavat kauppiassuvut, jotka kävivät ulkomaankauppaa tervalla. Vienti- ja tuontikaupan lisäksi tervaporvarit harjoittivat laivanvarustusta ja sahatoimintaa.

Maantiede

Maannousu muokkaa Nallikarin uimarantaa.

Maastoltaan Oulu on hyvin alavaa ja luonnolliset korkeuserot ovat pieniä. Maannousu on Oulun alueella noin 9 millimetriä vuodessa.[11] Oulun kaupungin korkein kohta (135 m mpy.) on entisen Ylikiimingin kunnan alueella Hevoskankaalla kaupungin kaakkoisosassa lähellä Utajärven rajaa. Ennen Ylikiimingin kunnan Ouluun liittymistä korkein kohta oli Isokankaan luonnonsuojelualueella, jonka laki Ylikiimingin rajan läheisyydessä on 89,4 metriä merenpinnasta.[12] Kaupunkialueella Ruskon jätekeskuksen vanha maisemoitu jätetäyttö eli niin kutsuttu Ruskotunturi kohoaa 56 metrin korkeuteen merenpinnasta.

Ilmasto

Keskilämpötila on noussut 0,02…0,04 °C vuosikymmenessä vuosina 1900–1999. Keskilämpötila Oulussa heinäkuussa on +15,7 astetta ja tammikuussa −11,7 astetta.[13] Korkein mitattu lämpötila on +33,3 astetta (1957) ja alin −41,5 astetta (1966). Vuoden keskimääräinen sademäärä on noin 450 millimetriä.[14] Oulun lämpöoloissa näkyy Itämeren lahtien ja Golfvirran vaikutus. Kasvukauden lyhyys (n. 160 vuorokautta) ja lämpöolojen suuret vaihtelut ovat ominaisia alueelle. Lumipeiteaika on Oulussa viisi kuukautta. Pohjoinen ilmasto ja pohjoinen luonto ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille.[15]

Suot ja metsät

Metsämaasta on 60 prosenttia mäntyvaltaista, 30 prosenttia kuusivaltaista ja loput lehtipuu-, lähinnä koivuvaltaista metsää. Oulun alueelta lehdot ja lehtomaiset metsät miltei puuttuvat ja mustikkatyypin kosteahkoa tuoretta kangasmetsää on suhteellisen niukasti. Oulujoen pohjoispuolisilla moreenimailla tosin pohjoinen mustikkatyyppi on vallitsevana ja valtapuuna kuusi, kun taas eteläpuolen hiekkakankaiden metsät ovat yleensä kanerva-jäkälätyypin männiköitä. Oulu kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli boreaaliseen vyöhykkeeseen. Tarkasti ottaen Oulu kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen eli suovyöhykkeeseen ja viljanviljelyn äärialueeseen. Tervaleppä kasvaa Oulun seudulla pohjoisimmillaan. Jaloja lehtipuita ei Oulun seudulla kasva luonnossa lainkaan, tosin istutettuina menestyvät vaahtera, jalavat, lehmus ja tammi. Alueen soilla on usein yöpakkasia, lämpötilan vuorokausivaihtelu on suurta. Pohjois-Pohjanmaa on Suomen soisinta aluetta.[16] Oulun alueella nevat ovat olleet vallitseva suotyyppi, mutta suo-ojituksen lisääntyessä räme- ja korpisuot yleistyivät ja lopulta metsittyivät. Oulun soista on ojitettu kaksi kolmasosaa. Viljelysmaista pääosa sijaitsee Oulujoen laaksoalueella, joen etelärannalla.

Kallioperä

Oulu satelliittikuvassa vuonna 2007.

Pohjois-Pohjanmaan maakuntakivi on liuske. Oulujoen uoman eteläpuoliset alueet kuuluvat niin sanottuun Muhoksen muodostumaan, jossa pohjimmaisena on karkearakeista arkoosihiekkakiveä ja paikoin konglomeraattia.[17] Näiden päällä on hienorakeisia punaisia, ruskeita tai vihreänharmaita savikiviä, joissa on ohuina välikerroksina punaista hiekkakiveä. Nämä metamorfoitumat, jotunisiin muodostumiin kuuluvat sedimenttikivet ovat säilyneet häiriintymättöminä graniittiseen peruskallioon syntyneessä vajoamassa, jonka pohjoinen siirrosraja kulkee Oulujoen uoman eteläpuolella. Sedimenttikallioperää on Suomessa tämän lisäksi vain Satakunnassa. Joen pohjoispuolella on graniittia ja granodioriittia sekä Kiimingin rajan läheisyydessä kvartsi- ja maasälpäliusketta. Kiteinen kallioperä on kaupungin alueilla nähtävissä muun muassa Hupisaarilla ja Merikosken voimalaitoksen padon alapuolella silloin, kun Oulujoen uoma on kuivillaan. Kallioperän tarkempi rakenne tunnetaan huonosti, koska kalliopaljastumia on koko alueella vähän ja maapeitteet ovat usein paksut. Siksi kallioperästä on voitu saada tietoja vain syväkairauksen avulla.

Maaperä

Maaperä on varsinkin Oulun eteläisillä alueilla hyvin paksu.[18] Tämän takia koko Oulun alueella on tasaista. Jääkauden muovaaman moreenipohjan päällä on hiekkakerros. Hiekan ja hiesun alla on laajoilla alueilla myös jääkauden loppuvaiheen aikaista kerrallista lustosavea ja myöhemmin kasaantunutta harmaata sulfidisavea, joka huonontaa maaperän ominaisuuksia rakennuspohjana. Oulun huomattavin harjumuodostuma on kaakossa Oulujoen eteläpuolella Pikkaralan lähellä sijaitseva noin kuuden kilometrin pituinen ja 1,5 kilometrin levyinen Hangaskankaan-Palokankaan harju, jonka ylin laki on 47 metriä merenpintaa ylempänä. Harjun rinteellä on kasvillisuuden sitomia lentohiekkadyynejä. Oulujoen pohjoispuolella maaperä on lähinnä moreenia ja topografialtaan maasto on vaihtelevampaa. Oulujoen pohjoispuolelle tyypillistä maata on loivasti kumpuilevat moreenikankaat, yksinäiset harjunpätkät ja kohoumien välisissä painanteissa olevat suot.

Vesistöt

Kalimeenlampi Oulun ja Kiimingin rajalla.

Vesistöä on Oulussa 79,5 neliökilometriä.[19] Sisävesiin kuuluvat Oulujoen lisäksi pohjoisella peruskallioalueella olevat pienehköt järvet, lännessä Pyykösjärvi, Oulun suurin järvi (2 km², 12,7 m mpy.), sekä Kuivasjärvi (1,2 km²). Idempänä sijaitsevat Niilesjärvi, Valkiaisjärvi ja Lylyjärvi ovat näitä pienempiä. Sanginjoki laskee Oulujokeen pohjoisesta noin 12 kilometriä jokisuusta itään. Oulun keskustan läpi virtaa Pokkisenväylän suuhun mereen laskeva Kaupunginoja, jonka varren puistot elävöittävät kaistan kaupungin keskelle. Oulujoki virtaa alajuoksullaan yli 20 kilometrin matkan Oulun kaupungin alueella. Vuonna 1940 Merikoski padottiin ja voimalaitos muutti joen 11 metrin korkuiseksi putoukseksi.[20] Oulujoen suistossa on paljon saaria, jotka ovat keskeisen sijaintinsa takia hyvin tunnettuja Oulun kaupunkikuvassa.

Oulun edustan merialue on hyvin matalaa, esimerkiksi Kempeleenlahti on lähes kokonaan alle viiden metrin syvyistä. Oulun rannoilla onkin laskettu kuluvan vuosisadan aikana paljastuvan useita satoja hehtaareita. Meren mataluuden vuoksi veden määrä on suhteellisen pieni, ja meriveden laatu paraneekin selvästi etäännyttäessä rannikolta. Fosforikuormitus on kuitenkin laskenut koko 2000-luvun, ja samana aikana vedenlaatu on Kempeleenlahtea lukuun ottamatta ollut Oulun edustalla tyydyttävä.[21]

Väestö

Oulun väestönkehitys vuosina 1880–2010.[22]

Oulun väkiluku oli2024-08-31 31. elokuuta 2024 215 530 asukasta,[2] joista miehiä 48,9 % ja naisia 51,1 %. Sodan jälkeen suurimman muuttajaryhmän muodosti Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta saapunut siirtoväki, jota asutettiin vuoteen 1950 mennessä 2 250 henkeä, 5 % kaupungin väkiluvusta.[23] Vuonna 1990 Oulun asukasluku ylitti 100 000 asukkaan rajan. Viime vuosina Oulu on ollut Suomen nopeimmin kasvavien kaupunkien joukossa. Myös kaupungin pinta-ala kasvoi vuonna 2009, jolloin pinta-alaltaan yli kaksi kertaa suurempi Ylikiimingin kunta liitettiin Ouluun. Vuoden 2007 alussa oululaisten keski-ikä oli 36,3 vuotta.[24] Oulun väestötiheys on 352,7 asukasta/km² (31.1.2007), joka on Suomen kunnista sijalla 15. Vuosien 2006 ja 2007 vaihteessa Oulussa asui 2 417 ulkomaan kansalaista, joista 618 henkilöä EU:n alueelta.[19] Ruotsinkielisiä Oulussa oli vuonna 2008 316 henkilöä, mikä on 0,2 % kaupungin väkiluvusta.

Asukasluvultaan suurimmat kaupunginosat ovat Kaakkuri, Tuira, Kuivasjärvi, Kaukovainio ja Pateniemi.[25] Oulu kuuluu Oulun seutukuntaan, jonka alueella asuu noin 200 000 ihmistä.[26] Asukasluvultaan Oulun naapurikunnista suurimmat ovat Haukipudas, Kempele ja Kiiminki.

Kaupunkikuva

Tulipalot ovat muuttaneet Oulun kaupunkikuvaa useaan otteeseen. Oulun keskustan vanha rakennuskanta on vuoden 1882 palon jälkeiseltä ajalta. Ennen paloa rakennukset olivat puisia ja matalia, sen jälkeen kaupunkiin rakennettiin myös edustavia kivitaloja. Oulun kadut saivat niiden nykyiset nimet vuoden 1907 asemakaavassa. Kivetys toteutettiin 1930-luvulla, kun kaupunki järjesti pula-ajan vuoksi työttömille hätäaputöitä.[27] Vuonna 1927 valmistui Intiön vesitorni, jonka luoman paineen ansiosta vesi voitiin johtaa suoraan taloihin.

1950–1970-lukujen suuria muutoksia kaupunkikuvassa oli Heinäpään kaupunginosan empiretyylisten puutalokortteleiden purkaminen. 1980-luvulle tultaessa rantakortteleiden jäljellä olevat harvat suojellut puutalot olivat pahoin rapistuneita, useat niistä paloivat tuhopoltoissa ja joitakin jopa purettiin vahingossa. Nykyisin vanhoja puutaloalueita on Oulussa jäljellä lähinnä Pikisaaressa, Kuusiluodossa ja Raksilassa. Karjasillan kaupunginosassa on laaja rintamamiestalokokonaisuus.

Vuoden 2005 asuntomessut järjestettiin Oulun Toppilansaaressa, jossa merellisyyttä korostettiin vetovoimaa ja asumisen laatua lisäävänä tekijänä. Ranta-alueiden käytöstä asuntorakentamiseen on esimerkkinä myös keskustan tuntumaan kohonnut Kiikelinsaaren alue. Lähivuosina kaupunki laajenee etenkin pohjoisen Ritaharjussa sekä Hiukkavaaran entisellä varuskunta-alueella.

Rakennusten kerrosalasta 61 % on asuinkäytössä.[28] Oululaisista 59 prosenttia asuu omistusasunnossa.[29]

Keskusta

Rotuaarin aukio Oulun keskustassa.
Saaristonkatua

Oulun keskustaa voi pitää asukaslukuun nähden pienenä, ydinkeskustan katsotaan yleensä käsittävän vain neljä korttelia. Keskustaa ja kävelykatu Rotuaaria pyritäänkin jatkamaan Heinäpään suuntaan. 2000-luvulla keskustaan on rakennettu Stockmannin tavaratalo, hotelli ja elokuvakeskus, Technopolis-ydinkeskustan toimitalo sekä virastotalon laajennus.

Ydinkeskustan täydennysrakentamiseen kytkeytyy keskustaan suunniteltu kallioparkki, jonka ensimmäisen vaiheen oli tarkoitus valmistua jo syksyllä 2010. Kaupunginhallitus keskeytti hankkeen 16.11.2009 liian korkeiden kustannusten vuoksi,[30] mutta hyväksyi suunnitelman lopullisesti 8.11.2010.[31]

Keskustassa sijaitsee myös Oulun ehkä tunnetuin puisto, Otto Karhin puisto eli oululaisittain ”Letkunpuisto”, jonka halkaisee kaupungin läpi kiemurteleva Plaanaoja. Lähellä keskustaa sijaitsee myös Hupisaarten puistoalue, joka on toiminut oululaisten virkistyspaikkana 1860-luvulta lähtien.[32]

Otto Karhin puisto rajoittuu Hallituskatuun, joka jatkaa liikekeskustaa Raksilan suuntaan. Raksilaan 1970-luvulla rakennettu kolmen hypermarketin alue (S-Market {entinen Euromarket}, Prisma ja Citymarket) oli valmistuessaan poikkeuksellisen suuri kauppakeskittymä, ja 1980-luvulla useana vuonna myynniltään maan toiseksi suurin.[33] Rautatieaseman viereen, Hallituskadun päähän kaavaillulla Oulun matkakeskuksella pyritään yhdistämään keskustan ja Hallituskadun alue kiinteämmin rautatien itäpuolella sijaitseviin linja-autoasemaan ja Raksilan market-alueeseen. Matkakeskukseen on kaavailtu VR:n henkilöliikenteen palvelutiloja, kauppakeskusta, toimistotiloja ja hotellia.[34]

Tunnettuja rakennuksia

Oulun kenties tunnetuimmat rakennukset ovat torin edustalle Vänmanin tekosaarelle rakennetut Marjatta ja Matti Jaatisen suunnittelemat kaupunginkirjasto ja teatteritalo. Oulun korkeimmat rakennukset ovat Oulun tuomiokirkko, jonka torni kohoaa 60 metrin korkeuteen, Puolivälinkankaan 55 metriä korkea vesitorni ja Tietomaan vanha 45 metrin korkuinen vesitorni. Oulun korkein rakennelma on 135-metrinen Vihreäsaaren tuulivoimala.[35] Kaupungin korkein asuinrakennus on Kaakkurin kaupunginosassa sijaitseva 12-kerroksinen tornitalo Sirius. Keskustan korkeimmat asuinrakennukset ovat 11-kerroksiset Yhdystorni, Vakuutustorni sekä Klubitalo.

Oulun vanhin rakennus on Pikisaaressa museona toimiva Matilan talo vuodelta 1740, ja vanhin kivitalo 1790-luvulla rakennettu lääninvankilan henkilökunnan asuintalo Myllytullissa. Huomattava osa Oulun rakennushistoriallisista muistomerkeistä on 1800-luvulta.[36] Empireä edustavat muun muassa Franzénin talo, Liljeblomin talo, uusrenessanssia Rauhala ja jugendia Pallaksen sekä Tuomen talot. Kansallisromanttista tyyliä ei Oulun rakennuksista juurikaan löydy. Funktionaalista arkkitehtuuria edustavat Valkealinna Otto Karhin puiston kupeella, entinen Keskuskansakoulu (nykyisin Keskustan terveysasema) ja SOK:n entinen toimisto-, myymälä- ja varastorakennus Kansankadulla.

Tuomiokirkko on Oulun korkein rakennus.

Carl Ludvig Engel on piirtänyt useita Oulun keskeisiä rakennuksia; Oulun tuomiokirkon ja lyseon, sekä Kajaanintullin koulun, Vanhan pappilan ja mahdollisesti Franzenin talon. Lisäksi hän suunnitteli 1822 palon jälkeisen asemakaavan yhdessä Ehrenströmin kanssa. Alvar Aalto puolestaan suunnitteli ensimmäisen ja viimeisen teollisuusrakennuksensa Ouluun, Toppilan sellutehtaan vuonna 1931 ja Kemiran rakennukset 1950- ja 1960-luvuilla.[37]

Vanhan rakennuskannan purkuvimman aikana rakennettuja merkittäviä rakennuksia ovat muun muassa Yhdystorni (1958), Vakuutustorni ja Kassatalo (1957), sekä Klubitalo (1960). Aarne Ervin suunnittelema vuonna 1962 valmistunut modernistinen pankkirakennus osoitteessa Kirkkokatu 6 syrjäytti paikalla sijainneen kauniina pidetyn KOP:n talon, aikansa huomattavimman jugend-rakennuksen Oulussa.lähde?

Oulun kasarmit

Pääartikkeli: Oulun kasarmi

Vuonna 1881 Oulun kaupungin laitamille rakennettiin kasarmi, johon majoittui Suomen 4. tarkka-ampujapataljoona. Vuosina 19011918 varuskunta-alueella toimi venäläinen sotaväki. Toisen maailmansodan jälkeen Oulun varuskunnasta tuli Suomen suurin.[38] Vuosien varrella kasarmilla on ollut eri joukko-osastoja ja esikuntia, viimeisimpänä Pohjoisen Maanpuolustusalueen Esikunta, joka vuonna 2007 muutti Hiukkavaaraan uusiin saneerattuihin tiloihin.

Kunnallishallinto

Oulun sijainti vuoden 2013 kuntarajojen mukaan

Oulun kaupungin ylin päättävä toimielin on kaupunginvaltuusto, jossa on 67 valtuutettua. Puheenjohtajana toimii Riikka Moilanen (kesk.).[39] Oulun kaupunginhallituksen muodostaa 13 valtuuston neljäksi vuodeksi valitsemaa jäsentä. Puheenjohtajana toimii Esko Kurvinen (kok.).[40]

Oulun kaupunginjohtaja on Matti Pennanen. Apulaiskaupunginjohtajia ovat Sinikka Salo ja Timo Kenakkala.[41]

Oulun kaupunki sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyvät uudeksi Oulun kaupungiksi vuoden 2013 alussa. Kuntien valtuustot hyväksyivät kuntaliitoksen 28. kesäkuuta 2010.[42] Kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä on Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ””. asukasta.[2] Aiemmin myös Muhoksen kunta oli mukana kuntaliitosneuvotteluissa, mutta se hylkäsi kuntaliitoksen 27. huhtikuuta 2010; muut kunnat hyväksyivät liitoksen jo tuolloin.[43] Oulun kaupunki ja Yli-Iin kunta olivat hyväksyneet keskinäisen kuntaliitoksen jo aiemmin.[44]

Elinkeinot

Stora Enson tehdas Oulussa.

Vahvoja teollisuudenaloja Oulussa ovat puu-, paperi- ja terästeollisuus. Oulun Nuottasaaressa sijaitseva Stora Enson tehdas on yksi maailman suurimmista ja nykyaikaisimmista puuvapaiden taidepainopapereiden valmistajista. 1960-luvun puolivälissä Oulun yliopiston teknisen tiedekunnan alaa laajennettiin koskemaan myös sähkö- ja konetekniikkaa. Linnanmaalle alettiin rakentaa yliopiston omia toimitiloja, joita laajennetaan edelleen. Lääketieteellisen tiedekunnan tilat tehtiin Kontinkankaalle, jonne sijoitettiin myös uusi yliopistollinen sairaala. Vaikutus on levinnyt myös ympäröiviin maakuntiin tutkimusasemien ja kehittämiskeskusten toiminnan myötä.[45]

Oulun asema Pohjois-Suomen johtavana elinkeinotoimintojen,[45] hallinnon ja erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena kasvoi edelleen, kun kaupunkiin perustettiin VTT:n laboratorioita, Työterveyslaitoksen aluelaboratorio, teollisuuden omia tutkimusyksiköitä ja uusia koulutusyksiköitä, kuten teollisuuden alulle panema Pohjois-Suomen Teollisuusopisto POHTO ja markkinointi-instituutin yksikkö.

2000-luvun alkuun mennessä Oulusta on tullut valtakunnan neljänneksi suurin keskus ja kansainvälisesti tunnettu ”Osaamisen keskus”.[45] Oulu on Pohjois-Suomen kehittyvä taloudellinen keskus ja Fennoskandian pohjoisosan suurin kaupunkiseutu. Työpaikkakehitys seudulla on ollut myönteistä 1990-luvun romahduksen jälkeen. Tällä hetkellä kaupungissa on yli 60 000 työpaikkaa ja seutukunnassa noin 75 000. Suurimmat työpaikka-alat ovat palvelu (50 %), teollisuus (22 %) ja kauppa (13 %). Suurimmat työnantajat vuonna 2007[46] olivat Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Nokia, Nokia Siemens Networks, Oulun yliopisto, Stora Enso ja Kesko.

Teknologiakaupunki

Linnanmaan Technopoliksessa toimii lähes kaksisataa yritystä.[47]

Teknologiakaupunki-nimen Oulu sai vuonna 1984, neljä vuotta siitä, kun kaupunginhallitus oli alkanut aktiivisesti ajaa teknologiakylän perustamista Linnanmaan yliopistoalueelle. Toimikuntatyötä tehtiin kaksi vuotta ja vuonna 1982 perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen tiedepuisto Oulun Teknologiakylä Oy hankkeen toteuttajaksi.[48] Hanke sai runsaasti julkisuutta uudenlaisena tutkimustulosten kaupallistajana hyvän liikkeellelähdön ansiosta.

Oulun teknologiakylä Oy, nykyisin pörssissä listattu Technopolis Oyj, ja sen 10 vuotta myöhemmin perustettu tytäryhtiö Medipolis ovat toimineet yrityshautomona kasvavalle joukolle yrityksiä, sekä yhdessä tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa lisääntyvien toimitilojen tarjoajina. ”Pohjolan piilaaksoksi” kutsuttu Oulu on tällä tavalla saanut ja luonut yli 10 000 uutta korkean teknologian työpaikkaa eri alojen huippuosaajille.[49] Oulusta on tullut samalla valtakunnallinen osaamisen keskus, jonka pääaloja ovat telekommunikaatio, elektroniikka, ohjelmistoteollisuus, lääketieteen tekniikka ja biotekniikka. Näitä aloja kehitetään, jotta valmistauduttaisiin tulevaisuuteen kansainvälisessä kilpailutilanteessa.

Tietoteollisuuteen panostaminen on tuonut kaupunkiin paljon tämän alan tuotantolaitoksia tutkimuksen ja tuotekehitysyksiköiden lisäksi. Laajentumisen tuloksena on tuhansia uusia työpaikkoja Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Suomessa. Kuitenkin samalla niin sanottu vanha teollisuus ja monet palvelualat ovat kuihtuneet. Oulu on käynyt läpi perusteellisen rakennemuutoksen melko hyvin tuloksin. Kuitenkin 1990-luvun alun lama ja rakennemuutos on aiheuttanut tuhansien työpaikkojen menetyksen ja työttömyyden pysymisen poikkeuksellisen korkealla tasolla valtakunnan muihin kasvukeskuksiin verrattuna. Rakennusalalla on työvoimapula ja kokonaistyöttömyys laskee hitaasti. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Yliopisto ja ammattioppilaitokset ovat lisänneet suosittujen alojen opiskelupaikkoja Kiina-ilmiön siirtäessä työpaikkoja rajojen ulkopuolelle. Huipputekniikan ja julkishallinnon korkeakoulutetuilla aloilla työvoimasta on ylitarjontaa.[50]

Langaton Internet-verkko panOULU toimii keskustan alueella, yliopiston ja ammattikorkeakoulun kampuksilla, Oulun lentoasemalla sekä useissa julkisissa rakennuksissa.[51] PanOULU on Oulun kaupungin, Oulun yliopiston, Oulun seudun ammattikorkeakoulun ja DNA Oy:n tarjoama langaton ja kaikille käyttäjille avoin ja maksuton Internet-verkko. Päätelaitteiksi käyvät tietokoneet ja kämmenselaimet, joissa on WLAN-valmius.

Koulutus

Oulun yliopiston päärakennus

Oulun koulutustarjonta on viime aikoina kasvanut jatkuvasti. Kaupunkiseudun ammatilliset oppilaitokset on yhdistetty Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymäksi. Koulutuksen vaativimmat osat on yhdistetty Oulun seudun ammattikorkeakoulu -nimelle. Sieltä valmistuu insinöörejä, tradenomeja, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia sekä ammattimuusikoita ja medianomeja. Kaupungin vanhimmat oppilaitokset ovat Svenska Privatskolan i Uleåborg, joka on toiminut vuodesta 1859, ja Oulun Lyseon lukio (1874). Lyseossa on opiskellut kolme Suomen presidenttiä: K. J. Ståhlberg, Kyösti Kallio ja Martti Ahtisaari.[52]

Vuonna 1958 perustettu Oulun yliopisto on 17 000 opiskelijan ja 3 000 työntekijän kansainvälinen tiedeyliopisto, jossa tehdään tutkimusta yli 70 tieteenalalla ja koulutetaan erikoisalojen osaajia vaativiin kansallisiin ja kansainvälisiin tehtäviin.[53]

Kaupunki tunnetaan opiskelijakaupunkina, jossa on kaikkiaan lähes 50 000 opiskelijaa. Vuonna 2003 opiskelijamäärät olivat seuraavat:

Oulussa toimii myös valtakunnallinen aikuiskouluttaja ja kehittäjä JAKK kouluttaen mm. kuljetus- ja talonrakennusaloilla.

Kulttuuri

Oulun taidemuseo

Vahvoja kulttuurinaloja Oulussa ovat elokuva, valokuva ja tanssi sekä lastenkulttuuri. Vuonna 1983 valmistuneessa Madetojan salissa toimii EU-alueen pohjoisin ammattisinfoniaorkesteri, Oulu Sinfonia.[55] Lisäksi Oulussa järjestetään vuosittain useita erilaisia taiteiden ja tieteiden näyttelyjä sekä teematapahtumia, joista osan järjestää Kulttuuritalo Valve. Oulussa toimii myös Tiernasäätiö, joka on perustettu vaalimaan ja kehittämään oululaista tiernaperinnettä. Oulussa sijaitsee Suomen ensimmäinen tiedekeskus, Tietomaa,[56] joka avattiin yleisölle 1988.[57] Oulu oli ehdolla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011.[58] Ehdokkuuden myötä kaupunki aloitti Oulu15-hankkeen, jonka tarkoituksena on lisätä Oulun seudun vetovoimaa yritystoiminnan, asumisen ja vapaa-ajan vieton ympäristönä ja parantaa kulttuuriin liittyviä palveluja.[59]

Tunnettuja Oulussa syntyneitä tai siellä vaikuttaneita kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia ovat muun muassa V. A. Koskenniemi, Samuli Paulaharju, Matti Hälli, Teuvo Pakkala, Joni Skiftesvik, Tatu Vaaskivi, Paavo Rintala, Juhani Siljo, Kaarlo Kramsu ja Sara Wacklin.

Museot

Keskustan tuntumassa Ainolan puistossa sijaitsee 1931 valmistunut Pohjois-Pohjanmaan museo, jonka on suunnitellut arkkitehti Oiva Kallio.[60] Sen lähistöllä Myllytullissa, entisessä Veljekset Åström Oy:n pääkonttorissa, sijaitsee 1963 perustettu Oulun taidemuseo. Pikisaaressa Matilan talossa toimii Merimiehenkotimuseo, jossa on esillä oululaiseen merimiehen kotiin 1800-luvun loppupuolella tyypillisesti kuuluneita huonekaluja ja esineitä. Oulun kaupungin eteläpuolella, Kiviniemen kaupunginosassa toimii Oulun Automuseo, jossa on esillä yli 50 ajoneuvoa, vanhimmat 1910-luvulta.[61] Keskustan pohjoispuolella Pateniemessä sijaitsee Pateniemen sahamuseo, joka keskittyy pääasiassa vuosina 1873–1990 toimineen Pateniemen sahan toiminnan ja historian esittelyyn. Oulujoen Turkansaaressa noin kymmenen kilometriä keskustasta sijaitsee maalaiskulttuuria esittelevä Turkansaaren ulkomuseo. Geologinen museo ja Eläinmuseo toimivat Linnanmaan yliopistolla.

Julkiset veistokset

Kaarlo Mikkosen taideteos Toripolliisi vuodelta 1987 Oulun kauppatorilla

Viestintä

Oulussa ilmestyy sitoutumaton sanomalehti Kaleva. Juho Raappanan vuonna 1899 perustama Kaleva on Suomen neljänneksi levinnein seitsenpäiväinen sanomalehti.[62] Muita Oulussa painettavia ja kustannettuja päivälehtiä ovat Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa (ent.Liitto), Kansan tahto (vas.) ja Pohjolan Työ (Sdp). Oulussa ilmestyviä kaupunkilehtiä ovat Forum 24, Oulun Sanomat ja Oulu-lehti, joka on Suomen toiseksi vanhin kaupunkilehti. Forum 24:n omistaa Kaleva ja Oulu-lehden Suomenmaata kustantava Joutsen Media.[63] Yleisradion Pohjois-Suomen uutiset lähetetään Oulusta. Oulussa toimivia radioasemia ovat muun muassa YLE:n Oulu Radio ja Radio Mega.

Oulun murre

Oulun murre on synnyltään länsisuomalainen sekamurre, jonka juuret ulottuvat muinaishämäläiseen kielimuotoon. Oulun seudun murteet kuuluvat suomen kielen pohjoispohjalaisiin murteisiin.[64] Siteet ulkomaihin olivat vahvat, koska kauppaa käytiin ympäri maailman. Oulun murresanastolle on tyypillistä etenkin ruotsalaisten lainasanojen käyttö. Ruotsinkielisyys näkyi Oulussa vielä 1900-luvun alkupuolella aivan eri tavalla kuin nykyään. Ruotsinkielisten vahva asema näkyi myös siinä, että 1870-luvulla muuten suomenkielisessä Oulun Wiikko-Sanomissa oli ruotsinkielisiä ilmoituksia. Oulun kauppias- ja porvarisuvut puhuivat ruotsia yleisesti aina 1900-luvulle asti.[65]

1850-luvulla Oulun asukkaista oli noin 10 % ruotsinkielisiä. Heidän osuutensa väheni kuitenkin 1930-lukuun mennessä kolmeen prosenttiin. Oulun suomenkielinen väestö väritti puhettaan ruotsin kielestä lainattujen sanojen avulla. Tällaisia ovat muun muassa valakolööki, petrata, fiini, oorninki, pruuvi, tilipehööri, rööri, veska, tyyristyä ja entrata. Akkuna on puolestaan venäjän vaikutusta. Sanoja on unohtunut, mutta joitakin esiintyy vielä silloin tällöin sanomalehtien sivuilla. Tunnettuja oululaisten nykyisinkin käyttämiä murresanoja ovat onnikka ’linja-auto’ ja patio ’terassi’.[65] Uusia murresanoja on puolestaan käenkky/känkky ’pitsa’. Tunnetuin sanonta Oulun murteella lienee Ookkonää Oulusta? Pelekääkkönää polliisia? [66]

Ruokakulttuuri

Perinteisiä ruokia ovat muun muassa rössypottu ja rieska.[67] Käristemakkara eli kärkkäri sekä niin sanottu "kämäpizza" eli känkky ovat Oulun pikaruokakulttuurin keskeinen osa.[68] Alun perin "kämäpizza"-sanasta lähtöisin olevalla lyhenteellä känkky voidaan tarkoittaa mitä tahansa halpaa ja pienellä vaivalla tehtyä pikaruokaa.[69]

Tunnettuja tapahtumia

Liikenne

Pääartikkeli: Oulun liikenne
Oulun rautatieasema Rautatienkadulta nähtynä.

Oulu on tärkeä liikenteellinen solmukohta. Sen kautta kulkee yksi Suomen pääväylistä, Helsingistä Utsjoelle kulkeva valtatie 4, joka on kaupungin kohdalla moottoritie. Oulusta alkavat Kuusamoon johtava valtatie 20 ja Kajaaniin johtava valtatie 22, ja Turkuun johtava valtatie 8 erkanee valtatie 4:stä Oulun eteläpuolella Limingassa.[70] Kaupungin alueella Oulujoen ylittää viisi maantie-, yksi rautatie- ja kolme kevyen liikenteen siltaa. Paikallisesta linja-autoliikenteestä vastaavat yksityiset liikennöitsijät. Kaukoliikenteen yhteyksiä Oulun linja-autoasemalta on eri puolille Suomea.

Oulun rautatieasema on kolmen radan risteysasema, josta on useita päivittäisiä matkustajajunavuoroja Helsingin, Kuopion, Kolarin ja Rovaniemen suuntiin, ja myös tavaraliikenne on vilkasta. Oulun satamassa käy vuosittain yli 500 alusta, ja sen kautta kulkee rahtia vuosittain noin kolme miljoonaa tonnia.[71] Naapurikunnassa Oulunsalossa sijaitseva Oulun lentoasema on Helsinki-Vantaan lentoaseman jälkeen matkustajamäärältään maan toiseksi vilkkain, ja sieltä on Helsinkiin päivittäin parisenkymmentä lentoa.[72]

Välimatkoja Oulusta merkittäviin suomalaisiin kaupunkeihin maanteitä pitkin (km):[70]

Helsinkiin

Jyväskylään

Kotkaan

612

339

585

Kuopioon

Lahteen

Lappeenrantaan

286

507

551

Poriin

Rovaniemelle

Tampereelle

509

222

491

Tornioon (Ruotsin rajalle)

Turkuun

Vaasaan

130

633

318

Urheilu

Oulun Kärpät pelaamassa Helsingin IFK:n vieraana 6. lokakuuta 2005.

Oulussa on ollut aina vilkas urheilutarjonta, ja varhaisimmat tiedot urheilutapahtumista yltävät 1800-luvun lopulle, jolloin kaupungin ruotsinkielinen väestö harrasti purjehdusta sekä luistelua ja suomenkielinen hiihtoa.lähde? Tuolta ajalta ovat peräisin myös Oulun vanhimmat urheiluseurat Oulun Purjehdusseura, Oulun Luistinseura (OLS) ja Oulun Hiihtoseura. Palloilulajeista vanhimmat ovat jääpallo ja jalkapallo.lähde?

Palloiluseurat

Oululaiset palloiluseurat ovat pelanneet marginaalilajeja lukuun ottamatta kaikkien lajien pääsarjoissa. Miesten mestaruuksia ovat voittaneet jalkapallossa Oulun Palloseura (2), jääkiekossa Kärpät (5), jääpallossa OPS (7) ja OLS (15), kaukalopallossa Bandy-84 ja pesäpallossa Lippo (4).lähde? Muita palloilulajien oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet muun muassa jalkapallossa Oulun Työväen Palloilijat (OTP), FC Oulu ja AC Oulu, jääpallossa OPP, OTP ja Oulun Tarmo, kaukalopallossa Oulun Pallo-Karhut, R-Ville Team ja RB-Oulu, koripallossa ONMKY, salibandyssä OLS sekä lentopallossa ETTA, Kisko ja Sun Volley. Pienemmissä palloilulajeissa oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet Northern Lights (amerikkalainen jalkapallo), Tervarit (futsal) ja OYUS (rugby).

Naisten palloilusarjoissa oululaista menestystä ovat edustaneet pesäpallossa Lippo, jääkiekossa Kärpät, jääpallossa OPS, salibandyssä OLS ja Merikoski SBT, jalkapallossa OPS ja OTP sekä lentopallossa ETTA.

Urheilupaikat

Ouluhalli
Raksilan pesäpallostadion

Oulun urheilupaikat ovat keskittyneet urheilukeskuksiin. Merkittävin niistä on Raksilan urheilukeskus, jossa sijaitsevat jäähalli Oulun Energia Areena (rakennettu 1975, 6 614 katsojaa) ja monitoimiareena Ouluhalli. Raksilassa on lisäksi yksi Suomen vilkkaimmista uimahalleista, tekojäärata ja pesäpallostadion. Raatin urheilukeskuksessa sijaitsevat jo 1950-luvulla vesivoimalaitostyömaan kivijätteiden päälle rakennettu yleisurheilu- ja jalkapallostadion lisäalueineen sekä kaupungin toinen uimahalli. Raatin stadionista on valmistunut noin 18 miljoonan euron arvoinen hankesuunnitelma, joka tähtää täysin uuden stadionin valmistumiseen, uimahallin laajennukseen sekä hiekkapintaisen lisäalueen muuttamiseen tekonurmipintaiseksi harjoituskentäksi.[73] Muita merkittäviä urheilualueita ovat Oulun pääasiallinen jalkapallokenttä Castrenin urheilukeskus, Oulun urheilutalo, Linnanmaan urheilupuisto (harjoitusjäähalli ja urheiluhalli) sekä Heinäpään urheilukeskus, jossa on seitsemän täysimittaista jalkapallokenttää ja palloiluhalli. Äimäraution hevosurheilukeskuksessa on sekä Suomen vanhin samalla paikalla sijaitsevan ravirata että useita ratsu- ja ravitalleja.[74]

Kaupungin kasvaminen ja kehittyminen on merkinnyt vanhojen tuttujen urheilualueiden katoamista. Legendaarinen ja kenties vanhin Oulun urheilualue Keskuskenttä Aleksanterinkadulla ja Tuiran kenttä ovat jääneet kerrostalojen alle. Toinen suuri sisäpalloiluhalli niin sanottu Ynnin kaarihalli purettiin Tuomiokirkon vierestä hotelli- ja toimistokompleksin tieltä parikymmentä vuotta sitten. Nokian toimitalon tieltä Peltolasta raivattiin Piirin kentät, jolloin melkein puolet Oulun nurmipintaisista jalkapallokentistä katosi. Raksilan urheilukeskuksen paikalla olivat Pakkalan kentät, jotka hävitettiin tekojääradan ja pesäpallostadionin valmistuessa. Iinatin moottoriurheilurata poistetaan käytöstä ja siirretään Ylikiimingin Kokkokankaalle, kun Kaakkurin eteläinen asuinalue laajenee.[75]

Tulevaisuus tuonee Ouluun lisää urheilupaikkoja. Viimeksi ovat valmistuneet Raksilan uima- ja jäähallin kunnostukset sekä Heinäpään palloiluhalli. Raatin stadionille ja uimahallille suunnitellut korjaustyöt ovat menneet uudelleen kaupunginhallituksen käsittelyyn kohonneiden kustannusten takia. Tavoitteena on saada suorituspaikat käyttökuntoon kesään 2010 mennessä.[76] Raksilan urheilukeskukseen valmistuu katsomo- ja toimistotiloja jääpallostadionille.[77] Pienimuotoisempia uusia hankkeita ovat muun muassa Linnanmaan ja Kaakkurin liikuntapuistot.

Tunnetut kisat

Oulu on isännöinyt usein eri lajien arvokisoja, kuten yleisurheilun SM-kisoja, Kalevan Kisoja. Ne on järjestetty Oulussa viisi kertaa.[78] Kaupunki on useaan kertaan isännöinyt pesäpallon arvo-ottelua Itä–Länttä.[79] Oulu on toiminut jääpallon MM-kisojen pelipaikkana vuosina 1967, 1975 ja 2001 sekä 1969, jolloin Ruotsin kisojen yksi ottelu pelattiin Oulussa.[80][81] Painin EM-kilpailut järjestettiin vuonna 1989. Kaupungissa on järjestetty lentopallon EM-kisat vuosina 1977[82] ja 1993. Lisäksi on pelattu jalkapallon, jääpallon, jääkiekon ja lentopallon maaotteluita. Yksi merkittävimpiä yksittäisiä otteluita lienee vuodelta 1980, kun OPS pelasi Liverpoolia vastaan 1–1 tasapelin.[83]

Jääkiekkojoukkue Oulun Kärpät on pelannut Jääkiekon SM-liigassa kaudesta 20002001 lähtien, sitä ennen se oli sarjassa 1970– ja 80-luvuilla. Kärppien saavutuksiin kuuluu viisi Suomen mestaruutta, joista viimeisin on kaudelta 2007–2008.

Oulun NMKY:n urheilijat järjestävät joka syyskuu vuodesta 1966 juostun Oulun Juoksun.[84] He järjestävät myös joka toukokuu vuodesta 1989 juostun Terwahölkkä ja -maraton -tapahtuman.[85]

Ystävyyskaupungit

Oulun ystävyyskaupunkeja ovat:[86]

Partneri- ja kummikaupunkeja ovat:[87]

Lähteet

Viitteet

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. a b c d e f g h Suomen ennakkoväkiluku oli 5 625 011 elokuun 2024 lopussa 24.9.2024. Tilastokeskus. Viitattu 24.9.2024.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. Kuntavaalit 2008 tulospalvelu 30.10.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 1.1.2009.
  7. Kuntien imagotutkimus 2007 taloustutkimus.fi. Viitattu 11.7.2008.
  8. Määritä nimeke! Oulu 1700-luku. Viitattu 4.4.2008.
  9. Kaarina Niskala, Markus H. Korhonen: Kylästä kaupungiksi – mikä kaupunkirakenteessa ja -kulttuurissa on pysyvää Oulun kaavakoulu. Viitattu 29.7.2007.
  10. Anttiroiko, Ari-Veikko: E-Titaanien kamppailu – Osaamiskeskittymien globaali kilpajuoksu IT-alan huipulle Mediumi 1.0. 4.12.2002. Viitattu 17.7.2007.
  11. Maankohoaminen Merentutkimuslaitos. Viitattu 4.4.2008.
  12. Kirjallisuushaku: Isokankaan luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma Oulun kaupunki. Viitattu 17.7.2007.
  13. Autio, Jyrki: Pienilmasto, ilmasto-olosuhteet, mittaukset. Luentoreferaatti (referoineet Antti Partanen ja Marjukka Hamari) Oulun kaavakoulu. 23.3.2004. Oulun yliopisto. Viitattu 18.7.2007.
  14. Säätietoja Oulusta Oulun kaupunki. Viitattu 29.6.2008.
  15. Toini Holopainen: Ilmasto muuttuu – mukautuuko pohjoinen luonto? Kuopion yliopisto. Viitattu 29.6.2008.
  16. Asunmaa, Martti: 5. Paikalliseen luontoon perustuvaa elinkeinotoimintaa Pohjoispohjalaisen kulttuuri-identiteetin juuria. 2005–2006. Kirjastovirma. Viitattu 18.7.2007.
  17. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=111269&lan=FI
  18. Ervasti, Antti: Maaperä ei tunne armoa Kaleva.plus. 31.10.2006. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 18.7.2007.
  19. a b Tilastollinen vuosikirja 2006 (pdf) 2007. Oulun kaupunki. Viitattu 3.4.2008.
  20. Merikosken vesivoimalaitos Oulun Energia. Viitattu 24.9.2007.
  21. Oulun ympäristön tila 2005 2005. Oulun seudun ympäristövirasto. Viitattu 28.6.2008.
  22. Oulu 1960–2000 15.6.2007. Oulun kaupunki. Viitattu 18.7.2007.
  23. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V 1918–1945. (s. 119) Oulun kaupunki, 1982.
  24. Asukkaat ja pinta-ala 6.7.2007. Oulun kaupunki. Viitattu 18.7.2007.
  25. Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 1.1.2008 29.1.2008. Oulun kaupunki. Viitattu 21.3.2008.
  26. http://www.ouka.fi/seutu/
  27. Oulu 1900-luvun vaihteesta 2000-luvulle Aikamatka Oulu. Oulun kaupunki. Viitattu 17.7.2007.
  28. Fakta.Fennica.net: Kuntavertailut 2001. Fennica.net. Viitattu 18.7.2007.
  29. Fakta.Fennica.net: Kuntavertailut 2001. Fennica.net. Viitattu 4.5.2009.
  30. Elinvoimainen kaupunkikeskusta ouka.fi. Viitattu 12.2.2010.
  31. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulun-alle-kallioparkki/877113
  32. Look Oulu (pdf) 2006. Oulun kaupunki. Viitattu 6.4.2008.
  33. Sankala, Kari: Yksi market joutuu lähtemään Kaleva.plus. 26.4.2008. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 2.1.2010.
  34. Oulun matkakeskuksen suunnittelu käynnistyy 23.11.2007. Oulun kaupunki. Viitattu 22.6.2008.
  35. Ouluun nousee Suomen suurin tuulivoimala 19.11.2004. ABB. Viitattu 17.7.2007.
  36. Huusko & Huusko 1986
  37. Puheenvuoroja arkkitehtuurista – Jouko Kunnas: Arkista aherrusta Aallon tahtiin 16.8.1997. Sanomalehti Kaleva. Viitattu 28.6.2008.
  38. Oulun kasarmi tyhjenee sotilaista 3.4.2007 kello 10:12. Maavoimat. Viitattu 18.7.2007.
  39. Oulun kaupunki. Kaupunginvaltuusto. Kokoonpano Oulun kaupunki. Viitattu 16.3.2009.
  40. Oulun kaupunki. Kaupunginhallitus. Kokoonpano Oulun kaupunki. Viitattu 16.3.2009.
  41. Oulun kaupunki. Kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat Oulun kaupunki. Viitattu 16.3.2009.
  42. Uusi Oulu syntyi äänestysten jälkeen Kaleva.fi. 28.6.2010. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 28.6.2010.
  43. Muhos jäi kuntaliitoksen ulkopuolelle Kaleva.fi. 26.4.2010. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 26.4.2010.
  44. Sankala, Kari & Laine, Liisa: Yli-Iistä tulee osa Oulua 2013 Kaleva.plus. 16.3.2009. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 16.3.2009.
  45. a b c Osaava Pohjois-Suomi hallinto.oulu.fi.
  46. Oulun kaupunki. Elinkeinot 6.7.2007. Oulun kaupunki. Viitattu 18.7.2007.
  47. Technopolis Linnanmaa 2008. Technopolis. Viitattu 3.4.2008.
  48. Oulun lääninhallitus: Menestyksen tekijät ja kunta Oulun seudulla Viitattu 23.6.2009
  49. Osaajien Oulu – Pohjois-Suomen kehityksen veturi. Hakemus sisäasiainministeriön aluekeskusohjelmaan vuosille 2001–2006 ouka.fi. Viitattu 17.7.2007.
  50. Oulun työttömyys vähenee hitaasti s. 8–9.  (s. 8-9) 16.6.2008. Forum24 oy. Viitattu 24.6.2008.
  51. panOULUN tukiasemat Oulun kaupunki. Viitattu 15.10.2007.
  52. Tunnettuja lyseolaisia Oulun Lyseon lukio. Viitattu 18.7.2007.
  53. Oulun yliopisto. Esittely Oulun yliopisto. Viitattu 18.7.2007.
  54. Jakkula, Olavi et al (toim.): Oulun yliopisto. Vuosikertomus 2006. Oulu: Oulun yliopisto, 2007. ISSN 0787-4227 Vuosikertomuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.7.2007).
  55. Pohjois-Pohjanmaan liitto: Mistä on Pohjois-Pohjanmaa tehty? Viitattu 23.6.2009
  56. Tiedekeskus Tietomaa 29.12.2009. Oulu: Oulun kaupunki, Tiedekeskus Tietomaa. Viitattu 2.1.2010.
  57. Tiedekeskus Tietomaan historia 1.12.2009. Oulu: Oulun kaupunki, Tiedekeskus Tietomaa. Viitattu 2.1.2010.
  58. Kukko-Liedes, Pirjo: Oulu putosi kulttuuripääkaupunkikilvasta, Rovaniemi nousi suosikiksi Kaleva.plus. 16.6.2007. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 18.7.2007.
  59. Oulu15 oulu15.fi. Oulu. Viitattu 1.4.2008.
  60. Pohjois-Pohjanmaan museo ouka.fi. Oulu. Viitattu 11.8.2008.
  61. Oulun Automuseo sahk.fi. Oulu. Viitattu 11.8.2008.
  62. Kaleva. Tilaukset Oulu: Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 18.7.2007.
  63. Oulu-lehden verkkosivut: Yhteystiedot Viitattu 23.6.2009
  64. Suomen murteet 14.12.2006. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.7.2007.
  65. a b Rossi, Paula: Paikallisuus puhekielessä, esimerkkinä ruotsalaisvaikutteet Oulun murteessa (Kaikki praataa Oulun kiältä) Suomen kotiseutuliitto. Viitattu 17.7.2007.
  66. http://www.mtv3.fi/matkailu/kotimaa/artikkeli.shtml/90288/oulussa-puhaltaa-hyva-tuuli
  67. http://www.peda.net/verkkolehti/image/2006/finland?m=content&a_id=24
  68. Oululaisuus ei näy pizzassa kaleva.fi.
  69. http://www.kaenkky.com/?p=fl&id=1
  70. a b Autoilijan Tiekartta 2009. Suomi – Finland 1:800 000. Helsinki: Affecto Finland Oy, Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-260-0.
  71. Tietoa Oulun Satamasta 2008. Oulun Satama. Viitattu 3.4.2008.
  72. Oulun lentoasema 2006. Finavia. Viitattu 18.7.2007.
  73. Raatin liikuntakeskuksen perusparannus. Hankesuunnitelma 16.6.2006. Oulun kaupunki. Viitattu 18.7.2007.
  74. Ratsastus.net Oulun Ratsastajat on vireä kuusikymppinen Viitattu 23.6.2009
  75. Monitoimikeskus Kokkokankaalle 19.6.2002. Kaleva. Viitattu 19.9.2007.
  76. Raatin remontti kiristää tunnelmia 19.9.2008. Kaleva. Viitattu 3.10.2008.
  77. Tekojään katsomo nousee kohti korkeuksia Raksilassa 29.9.2008. Kaleva. Viitattu 3.10.2008.
  78. Hannus, Matti; Laitinen, Esa; & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat Kalevan malja – Vuosisata yleisurheilun Suomen mestaruuksia. Suomen Urheiluliitto: Gummerus, 2002. ISBN 951-96491-5-8
  79. Itä–Länsi Suomen pesäpalloliitto. Viitattu 22.6.2008.
  80. Punakoneen ensitappio MM-bandyssa Yleisradio. Viitattu 22.6.2008.
  81. KSB-Sport OY:n tapahtumat 1989–2003 KSB-Sport Oy. Viitattu 22.6.2008.
  82. UMen European Championship 1977 Helsinki, Oulu (FIN) – 25.09–02.10 todor66.com. Viitattu 22.6.2008.
  83. UEFA Chmapions League First Round 1980–1981 UEFA. Viitattu 22.6.2008.
  84. ONMKYU yleisurheilu Oulun NMKY. Viitattu 27.6.2008.
  85. 20. Terwahölkkä ja -maraton 24.5.2008 oulumaraton.net. Oulun NMKY. Viitattu 27.6.2008.
  86. Oulun kaupunki. Ystävyyskaupungit Oulun kaupunki. Viitattu 1.4.2008.
  87. Oulun kaupunki. Partneri- ja kummikaupungit Oulun kaupunki. Viitattu 25.3.2011.

Katso myös

Oulujoen suiston suihkulähteet iltavalaistuksessa
Potnapekka patosillalla

Aiheesta muualla


Malline:Link FA