Ero sivun ”Egypti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p w |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
|pääkaupungin-koordinaatit= |
|pääkaupungin-koordinaatit= |
||
|valtionpäämiehen-nimike=[[Presidentti]]<br />[[Pääministeri]] |
|valtionpäämiehen-nimike=[[Presidentti]]<br />[[Pääministeri]] |
||
|nykyinen-valtionpäämies=[[Husni Mubarak]]<br />[[ |
|nykyinen-valtionpäämies=[[Husni Mubarak]]<br />[[Ahmad Shafiq]] |
||
|alan-sijaluku =30 |
|alan-sijaluku =30 |
||
|pinta-ala =1 001 450<ref name="CIA">{{CIA Factbook|eg|Egypt}}</ref> |
|pinta-ala =1 001 450<ref name="CIA">{{CIA Factbook|eg|Egypt}}</ref> |
||
| Rivi 90: | Rivi 90: | ||
Poliisit käyttivät [[kyynelkaasu]]a ja vesitykkejä sekä ampuivat sekä kovilla että kumiluodeilla kapinallisia hallituksen määräyksestä.<ref name="UUSISRYE">[http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/108703-raivo-yltyy-egyptissa-jattiprotesti Raivo yltyy Egyptissä - jättiprotesti] Uusi Suomi 28.1.2011</ref><ref name="TELEGH">[http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/africaandindianocean/egypt/8287710/Police-in-Egypt-shoot-dead-protester-on-third-day-of-clashes.html Police in Egypt shoot dead protester on third day of clashes] Telegraph 28.1.2011</ref> Aleksandriassa poliisi oli kieltäytynyt ampumasta mielenosoittajia. Ainakin seitsemän ihmistä oli kuollut 29.1.2011 mennessä.<ref name="UUSISRYE"/><ref name="TELEGH"/> [[Nobel]]in rauhanpalkinnon voittanut [[Mohamed ElBaradei]] palasi torstaina 27.1.2011 [[Kairo]]on ja liittyi mielenosoitukseen. Pampuin varustautuneet poliisit hakkasivat ElBaradein kannattajia, jotka yrittivät suojella ElBaradeita, joka laitettiin kotiarestiin. Perjantaina Egyptin valtion televisio ilmoitti presidentti Hosni Mubarakin määränneen [[ulkonaliikkumiskielto|ulkonaliikkumiskiellon]] suurinpiin kaupunkeihin [[Kairo]]on, jossa oli kaduilla myös sotilasajoneuvoja, sekä [[Aleksandria]]an ja [[Suez]]iin iltakuudesta aamuseitsemään. |
Poliisit käyttivät [[kyynelkaasu]]a ja vesitykkejä sekä ampuivat sekä kovilla että kumiluodeilla kapinallisia hallituksen määräyksestä.<ref name="UUSISRYE">[http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/108703-raivo-yltyy-egyptissa-jattiprotesti Raivo yltyy Egyptissä - jättiprotesti] Uusi Suomi 28.1.2011</ref><ref name="TELEGH">[http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/africaandindianocean/egypt/8287710/Police-in-Egypt-shoot-dead-protester-on-third-day-of-clashes.html Police in Egypt shoot dead protester on third day of clashes] Telegraph 28.1.2011</ref> Aleksandriassa poliisi oli kieltäytynyt ampumasta mielenosoittajia. Ainakin seitsemän ihmistä oli kuollut 29.1.2011 mennessä.<ref name="UUSISRYE"/><ref name="TELEGH"/> [[Nobel]]in rauhanpalkinnon voittanut [[Mohamed ElBaradei]] palasi torstaina 27.1.2011 [[Kairo]]on ja liittyi mielenosoitukseen. Pampuin varustautuneet poliisit hakkasivat ElBaradein kannattajia, jotka yrittivät suojella ElBaradeita, joka laitettiin kotiarestiin. Perjantaina Egyptin valtion televisio ilmoitti presidentti Hosni Mubarakin määränneen [[ulkonaliikkumiskielto|ulkonaliikkumiskiellon]] suurinpiin kaupunkeihin [[Kairo]]on, jossa oli kaduilla myös sotilasajoneuvoja, sekä [[Aleksandria]]an ja [[Suez]]iin iltakuudesta aamuseitsemään. |
||
Pääministeri [[ |
Pääministeri [[Ahmad Nazif]]in johtama hallitus erosi lauantaina 29.1.2011.<ref name="Uusi hallitus 29.1.2011">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/01/egyptin_hallitus_erosi_mubarak_nimitti_varapresidentin_2325408.html | Nimeke = Egyptin hallitus erosi, Mubarak nimitti varapresidentin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Yle.fi | Ajankohta = 29.1.2011 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 29.1.2011 | Kieli = }}</ref> Presidentti Hosni Mubarak nimitti vielä samana päivänä uuden hallituksen pääministeriksi vanhan hallituksen ilmailuministeri [[Ahmad Shafiq]]in ja varapresidentiksi tiedustelupäällikkö [[Omar Suleiman]]in.<ref name="Uusi hallitus 29.1.2011"/> Aiemmin Mubarakin valtakauden aikana hänellä ei ollut varapresidenttiä. Uuden hallituksen kokoonpano ei ole vielä selvillä.<ref name="Uusi hallitus 29.1.2011"/> 29.1.2011 liikemies [[Ahmez Ezz]] erosi puolueestaan. Ezz oli ennen eroaan korkea-arvoinen poliitikko Egyptin valtapuolueessa.<ref name="Uusi hallitus 29.1.2011"/> Hän oli eräs mielenosoittajien arvostelun maalitauluista.<ref name="Uusi hallitus 29.1.2011"/> Turismi lomakohteisiin, joissa tilanteen eskaloituminen ei näy, jatkui kuitenkin normaalisti.<ref>[http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/01/1264101/finnmatkat-egyptin-matkat-jatkuvat-normaalisti Finnmatkat: Egyptin matkat jatkuvat normaalisti] MTV3 28.1.2011</ref> |
||
== Politiikka == |
== Politiikka == |
||
Versio 2. helmikuuta 2011 kello 15.43
| جمهورية مصر العربية Jumhūriyyat Mişr al-`Arabiyyah Egyptin arabitasavalta |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti Pääministeri |
Husni Mubarak Ahmad Shafiq |
||
| Pääkaupunki |
Kairo (7 438 376 as.) |
||
| Muita kaupunkeja | Aleksandria (3 693 412 as.), Giza (2 541 837 as.), Luxor, Assuan, Tanta, Qena, Suez, Port Said | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 1 001 450[1] (sijalla 30) | ||
| – josta sisävesiä | 0,6 % | ||
| Väkiluku (2010) | 80 471 869[1] (sijalla 16) | ||
| – väestötiheys | 77 | ||
| – väestönkasvu | 1,997[1] (2010) | ||
| Viralliset kielet | arabian kieli | ||
| Valuutta | Egyptin punta (EGP) | ||
| BKT (2009) | |||
| – yhteensä | 468,7 miljardia USD PPP[1] (sijalla 27) | ||
| – per asukas | 5 900 USD | ||
| HDI (2019) | 0,707[2] (sijalla 116) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 13,7[1] | ||
| – teollisuus | 37,6[1] | ||
| – palvelut | 48,7[1] | ||
| Aikavyöhyke | +2 | ||
| – kesäaika | UTC+3 | ||
| Itsenäisyys – Yhdistyneestä kuningaskunnasta |
28. helmikuuta 1922 |
||
| Lyhenne | EG, EGY | ||
| – ajoneuvot: | ET | ||
| – lentokoneet: | SU | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+20 | ||
| Tunnuslause | ei ole | ||
| Kansallislaulu | ”Biladi, Biladi, Biladi” | ||
Egyptin arabitasavalta eli Egypti (arab. مصر, Miṣr, Egyptin arabiaksi Máṣr, 
Egypti on asukasluvultaan maailman viidenneksitoista suurin valtio ja arabimaiden suurin. Suuri enemmistö maan 78,8 miljoonasta asukkaasta elää Niilin rannoilla, sillä sinne on keskittynyt Egyptin kaikki maanviljelykelpoinen maa-alue. Suuret osat Egyptiä ovat Saharan autiomaata ja harvaan asuttuja. Noin puolet egyptiläisistä asuu nykyään kaupungeissa, kuten koko Lähi-idän ja Afrikan suurimmassa kaupungissa Kairossa, sekä Aleksandriassa.
Egypti on erityisen tunnettu muinaisesta korkeakulttuuristaan ja maailman tärkeimpiin ja vanhimpiin lukeutuvista muistomerkeistään, kuten Gizan pyramidista, Karnakin temppelistä, Kuninkaiden laaksosta ja Gizan sfinksistä. Nykyään Egyptiä pidetään yhtenä arabimaailman ja Lähi-idän tärkeimmistä kulttuurin ja politiikan keskuksista.
Etymologiaa
| |
Miṣr, virallinen arabiankielinen nimi Egyptille, on semiittistä alkuperää ja vastaa suoraan heprean kielen sanaa מִצְרַיִם (Mitzráyim), joka tarkoittaa "kahta salmea" ja mahdollisesti "valtiota" tai "maata".[4] Miṣr merkitsee myös arabiassa maata tai valtiota. Egyptin muinainen nimi, kemet, tai "musta maa" tulee Niilin tulvien tuomasta hedelmällisestä mustasta maasta erotuksena autiomaan "punaisesta maasta (deshret). Tämä nimi muuttui myöhemmin muotoon keme koptin kielessä. Suomalainen nimi "Egypti" on tullut latinan sanasta Aegyptus, joka taas vuorostaan on kreikan sanasta Αίγυπτος (Aiguptos). Tämä sana voi olla peräisin muinaisen Egyptin kielen fraasista ḥwt-k3-ptḥ ("Hwt ka Ptah"), joka tarkoittaa "Ptahin Kan (sielun osan) kotia", nimeä Ptah-jumalan temppelille Memfisissä.[5]
Historia
- Pääartikkeli: Egyptin historia
Muinainen Egypti
- Pääartikkeli: Muinainen Egypti
Niilin vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti noin 3200 vuotta ennen ajanlaskun alkua kuningas Narmer, joka todennäköisesti on sama kuin myöhempien historioitsijoiden mainitsema Menes. Sen jälkeen sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. Muinaisen Egyptin hallitsijoita nimitetään faraoiksi. Välillä valtakunta tosin hajosi muutamia kertoja, mutta yhdistyi jälleen, ja sen vuoksi muinaisen Egyptin historia jaetaan vanhan, keskimmäisen, uuden ja myöhäisen valtakunnan aikakausiin ja niitä erottaviin välikausiin.
Vuonna 525 eaa Egyptin viimeinen kotimainen, 26. dynastia menetti valtansa, koska Persian kuningas Kambyses II valloitti maan. Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa. Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes Makedonian Aleksanteri Suuri valloitti maan. Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen Ptolemaiosten hallitsijasuku, kunnes roomalaiset valloittivat maan vuonna 30 eaa. Rooman valtakunnan hajottua maa joutui Bysantille, ja samoihin aikaan kristinusko tuli maassa vallitsevaksi uskonnoksi noin kolmen vuosisadan ajaksi.
Islamilainen aika
Islaminuskoiset arabit toivat Egyptiin uskontonsa ja kielensä 600-luvulla, ja asteittain egyptiläiset omaksuivat molemmat. Kalifaatin nimittämät muslimihallitsijat hallitsivat Egyptin aluetta seuraavat kuusi vuosisataa. Mamelukkien sotilasluokka otti vallan käsiinsä vuonna 1250 ja hallitsi Egyptiä autonomisena valtiona vielä senkin jälkeen, kun maa vuonna 1517 joutui Osmanien valtakunnan alaisuuteen.[6]
Mamelukit puolustivat maataan vielä, kun Napoleon vuonna 1798 hyökkäsi Egyptiin. Napoleon kuitenkin vetäytyi Egyptistä, koska britit samaan aikaan uhkasivat ryhtyä Horatio Nelsonin johdolla Välimerellä merisotaan Ranskan laivastoa vastaan.
Vuodesta 1867 lähtien Egyptiä hallitsivat osmanien alaisina varakuninkaina kediivit. Suezin kanavan valmistuttua vuonna 1869 Egyptistä tuli tärkeä maailman liikenteen solmukohta, mutta toisaalta maa velkaantui pahoin. Suojellakseen sijoituksiaan Yhdistynyt kuningaskunta otti Egyptin hallintoonsa vuonna 1882, vaikka nimellinen valta säilyikin osmaneilla vuoteen 1914 asti. Vuonna 1922 Egypti virallisesti itsenäistyi, mutta Britannialla oli maassa huomattava vaikutusvalta vielä sen jälkeen, koska sillä oli sotilastukikohtia Suezin kanavan varrella, jota se yhä piti hallinnassaan. Egyptin parlamentti laati vuonna 1923 uuden perustuslain suositun Saad Zaghlulin johdolla. Vuosina 1924–1936 maassa oli lyhytaikainen, mutta menestyksekäs yritys muotoilla Egyptin hallintoa eurooppalaisen mallin mukaan. Britit kuitenkin pitivät tietyn määrän valtaa hallussaan, mikä johti hallituksen jatkuvaan epätasapainoon. Toiseen maailmansotaan Egypti osallistui liittoutuneiden puolella.
Tasavalta
Vuonna 1952 sotilaallinen vallankaappaus pakotti kuningas Farukin, perustuslaillisen monarkin, eroamaan poikansa Ahmed Fuad II:n hyväksi. Lopulta Egyptin tasavalta julistettiin syntyneeksi 18. kesäkuuta 1953, ja sen ensimmäisenä presidenttinä toimi kenraali Muhammad Nagib. Kun vuoden 1952 vallankaappauksen pääarkkitehti Gamal Abdel Nasser pakotti myös Naquibin eroamaan vuonna 1954, Nasser nousi maan presidentiksi ja kansallisti Suezin kanavan, mikä johti vuoden 1956 Suezin kriisiin. Nasser nousi sodasta arabisankarina, ja nasserismi sai laajaa vaikutusvaltaa alueella, vaikka aiemmin arabinationalismiin usein välinpitämättömästi suhtautuneiden egyptiläisten keskuudessa se saikin aikaan hyvin erityyppisiä reaktioita.
Vuonna 1958 Nasser solmi Egyptin ja Syyrian välille unionin, joka tunnetaan Yhdistyneenä arabitasavaltana. Tämäkin yritys sai vastaansa ristiriitaisia reaktioita, ja unioni hajosi jo vuonna 1961. Egyptin virallisena nimenä oli kuitenkin Yhdistynyt arabitasavalta vielä sen jälkeenkin, vuoteen 1971 saakka, vaikka monet egyptiläiset eivät pitäneet valtionsa tuhansia vuosia käytössä olleen nimen yhtäkkisestä vaihtumisesta. Kolme vuotta vuoden 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, jossa Egypti oli menettänyt Siinain niemimaan Israelille, Nasser kuoli, ja häntä seurasi Anwar Sadat. Sadat vaihtoi Egyptin puolta kylmässä sodassa Neuvostoliitolta Yhdysvalloille, karkottaen maasta neuvostoliittolaiset neuvonantajat vuonna 1972. Hän myös käynnisti taloudelliset Intifah-uudistukset murskaten samalla väkivaltaisesti sekä uskonnollisen että maallistuneen opposition. Myös Egyptin nimi palautettiin viralliseen käyttöön.
Vuonna 1973 Egypti aloitti yhdessä Syyrian kanssa yllätyshyökkäyksen Israelia vastaan käynnistäen jom kippur -sodan, joka sotilaallisen voiton puutteesta huolimatta oli suurelta osin poliittinen menestys. Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto sekaantuivat tapahtumiin, ja Egyptin ja Israelin välille julistettiin tulitauko. Vuonna 1979 Sadat teki rauhan Israelin kanssa vastineeksi Siinaista, mikä sai arabimaissa aikaan valtavasti kiistoja ja johti Egyptin karkotukseen Arabiliitosta (maa otettiin takaisin vuonna 1989). Sadatin murhasi vuonna 1981 uskonnollinen fundamentalisti, ja häntä seurasi Husni Mubarak.
Mielenosoitukset 2011
- Pääartikkeli: Egyptin mielenosoitukset 2011
 |
Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita. |
Tunisian kansannousun jälkeen islamilaisen Pohjois-Afrikan arabikuohunta levisi tammikuussa 2011 myös Egyptiin. Egyptin mielenosoitukset ovat joukko katumellakoita, protesteja sekä yleistä kansalaistottelemattomuutta sekä kiihkeää katukapinointia jotka saivat alkunsa 25.1.2011.[7]Perjantaina 28.1.2011 hallitus sulki internet- ja matkapuhelinyhteydet[8]. Hallitus oli jo aiemmin estänyt kansalaisilta pääsyn Facebook ja Twitter-palveluihin. Poliisit ottivat yhteen tuhansien presidentti Hosni Mubarakin eroa vaatineiden mielenosoittajien kanssa kaduilla ja presidentinpalatsin liepeillä.
Poliisit käyttivät kyynelkaasua ja vesitykkejä sekä ampuivat sekä kovilla että kumiluodeilla kapinallisia hallituksen määräyksestä.[9][10] Aleksandriassa poliisi oli kieltäytynyt ampumasta mielenosoittajia. Ainakin seitsemän ihmistä oli kuollut 29.1.2011 mennessä.[9][10] Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Mohamed ElBaradei palasi torstaina 27.1.2011 Kairoon ja liittyi mielenosoitukseen. Pampuin varustautuneet poliisit hakkasivat ElBaradein kannattajia, jotka yrittivät suojella ElBaradeita, joka laitettiin kotiarestiin. Perjantaina Egyptin valtion televisio ilmoitti presidentti Hosni Mubarakin määränneen ulkonaliikkumiskiellon suurinpiin kaupunkeihin Kairoon, jossa oli kaduilla myös sotilasajoneuvoja, sekä Aleksandriaan ja Sueziin iltakuudesta aamuseitsemään.
Pääministeri Ahmad Nazifin johtama hallitus erosi lauantaina 29.1.2011.[11] Presidentti Hosni Mubarak nimitti vielä samana päivänä uuden hallituksen pääministeriksi vanhan hallituksen ilmailuministeri Ahmad Shafiqin ja varapresidentiksi tiedustelupäällikkö Omar Suleimanin.[11] Aiemmin Mubarakin valtakauden aikana hänellä ei ollut varapresidenttiä. Uuden hallituksen kokoonpano ei ole vielä selvillä.[11] 29.1.2011 liikemies Ahmez Ezz erosi puolueestaan. Ezz oli ennen eroaan korkea-arvoinen poliitikko Egyptin valtapuolueessa.[11] Hän oli eräs mielenosoittajien arvostelun maalitauluista.[11] Turismi lomakohteisiin, joissa tilanteen eskaloituminen ei näy, jatkui kuitenkin normaalisti.[12]
Politiikka
- Pääartikkeli: Egyptin politiikka
Sisäpolitiikka
Egypti on ollut tasavalta 18. kesäkuuta 1953 lähtien. Presidentti Husni Mubarak on ollut virassa 14. lokakuuta 1981 alkaen edellisen presidentin Anwar Sadatin salamurhan jälkeen. Mubarak on tällä hetkellä viidennellä kaudellaan, ja hän on valtaa pitävän kansallisdemokraattisen puolueen johtaja. 29. tammikuuta 2011 presidentti erotti vanhan Ahmad Nazifin erottaman hallituksen ja nimitti entisen hallituksen ilmailuministeri Ahmed Shafiqin hallitustunnustelijaksi. Erotettu pääministeri Nazif oli vannonut virkavalansa 9. heinäkuuta 2004 Atef Ebeidin eron jälkeen.
Vaikka valta on näennäisesti järjestelty puolipresidentillisen monipuoluejärjestelmän alle, jossa toimeenpanovalta jakautuu presidentin ja pääministerin välille, käytännössä valta keskittyy lähes kokonaan presidentille, joka on valittu jo yli 50 vuotta yhden ehdokkaan vaaleissa. Edelliset presidentinvaalit, joissa Mubarak pääsi viidennelle peräkkäiselle kaudelleen, pidettiin syyskuussa 2005.
Helmikuussa 2005 Mubarak ilmoitti yllättäen televisiolähetyksessä määränneensä maansa presidentinvaalijärjestelmän uudistettavaksi, avaten tien uusille ehdokkaille seuraavissa vaaleissa. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1952 egyptiläisillä näytti olevan mahdollisuus valita johtajansa useiden ehdokkaiden joukosta. Presidentti sanoi aloitteensa tulleen "täydestä vakaumuksestani, tarpeesta lujittaa yrityksiä suurempaan vapauteen ja demokratiaan". Uusi laki asetti kuitenkin tarkkoja rajoituksia ehdokkaille, minkä tarkoituksena oli estää tunnettujen ehdokkaiden, kuten Ayman Nourin, asettuminen Mubarakia vastaan ja tasoittaa tie hänen uudelleenvalinnalleen.
Hallituksen puuttumisesta äänten väärentämisen ja huijauksen kautta vaalitulokseen esitettiin 2005 vaalien jälkeen arvostelua. Lisäksi vaalien aikana tulivat näkyville Mubarakin kannattajien väkivalta opposition mielenosoittajia kohtaan sekä poliisin aiheuttamat julmuudet. Monet egyptiläiset ovatkin epäileviä vaalien roolia ja demokratisoitumisen onnistumista kohtaan. Vain hyvin pieni osa äänioikeutetuista kävi äänestämässä vuoden 2005 vaaleissa. Sanomalehdet kuitenkin ovat ottaneet yhä enemmän vapauksia arvostellessaan presidenttiä, ja äskettäiset parlamenttivaalit, joissa islamistipuolueet kuten kielletty muslimiveljeskunta saivat runsaasti paikkoja, osoittavat tilanteen olevan muuttumassa.
Ulkopolitiikka
Arabiliiton vakituinen päämaja sijaitsee Kairossa. Liiton pääsihteeri on perinteisesti ollut egyptiläinen, ja nykyisin virassa toimii Egyptin entinen ulkoministeri Amr Moussa. Arabiliitto sulki Egyptin lyhyeksi aikaa ulkopuolelleen protestoidakseen maan rauhansopimusta Israelin kanssa vuonna 1978, mutta Egypti palasi jäseneksi vuonna 1989.
Egypti oli ensimmäinen arabimaa, joka solmi Israelin valtioon diplomaattisuhteet. Tämä tapahtui maiden allekirjoitettua Egyptin-Israelin rauhansopimuksen Camp Davidin neuvottelujen tuloksena vuonna 1978. Egyptillä on ollut merkittävä vaikutus muihin arabimaihin, ja se on toiminut usein välittäjänä näiden välisissä kiistoissa sekä Israelin-Palestiinan konfliktissa. Monet arabimaat luottavat yhä Egyptin rooliin jälkimmäisessä, vaikka sen vaikutus onkin ollut rajoitettua. Diplomaattiset suhteet naapurimaahan Sudaniin ovat olleet kireät kiistellyn Hala'ibin alueen vuoksi.
Entinen Egyptin pääministeri Boutros Boutros-Ghali toimi Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1991–1996. Egyptiläinen Mohamed ElBaradei taas toimii IAEA:n johtajana ja sai yhdessä järjestön kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2005.
Armeija
Egyptin asevoimat ovat ehkäpä Afrikan vahvimmat, ja Lähi-idän toiseksi suurimmat. Egyptin asevoimilla on myös enemmän käytännön taistelukokemusta kuin monilla muilla alueen armeijoilla. Armeija on yhteensä noin 450 000 hengen vahvuinen. Asevoimien ylipäällikkö on presidentti Hosni Mubarak. Asevelvollisuus on 18-vuotiaille egyptiläisille miehille pakollinen, mutta päätoimiset opiskelijat saavat lykkäystä 28. ikävuoteen asti. Palveluksen kesto riippuu sen suorittajan koulutuksen tasosta.
Egyptillä ja Yhdysvalloilla on runsaasti sotilaallista yhteistyötä, ja Egypti on osallistunut säännöllisesti sotaharjoituksiin Yhdysvaltojen ja maan muiden eurooppalaisten ja arabiliittolaisten kanssa. Egypti osallistuu myös säännöllisesti Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtäviin, viime aikoina Itä-Timoriin, Sierra Leoneen ja Liberiaan.
Alueellinen jako
- Pääartikkeli: Egyptin kuvernoraatit
Egypti on jaettu 26:een kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Luxorin kaupunki lasketaan omaksi hallintoalueekseen, mutta siitäkin tulee pian 27. kuvernementti. Kuvernööreillä on suurehko valta omien alueidensa kehittämiseen.
|
|
|
Maantiede
- Pääartikkeli: Egyptin maantiede
Egypti rajautuu lännessä Libyaan, etelässä Sudaniin ja koillisessa Israeliin sekä Gazan kaistaan. Egyptin tärkeä rooli geopolitiikassa juontuu sen strategisesta asemasta: kahdella mantereella sijaitsevana maana sillä on hallussaan Afrikan ja Aasian välinen Suezin kannas, jonka vuorostaan lävistää Välimeren Punaisenmeren kautta Intian valtamereen yhdistävä Suezin kanava.
Egyptin tärkeimpiä kaupunkeja ovat Aleksandria (yksi antiikin suurista kaupungeista), Assuan, Asyut, Kairo (maan moderni pääkaupunki), El-Mahalla El-Kubra, Giza (tunnettu pyramideistaan), Hurghada, Luxor, Kom Ombo, Port Safaga, Port Said, Sharm el-Sheikh, Shubra-El-Khema, Suez, Zagazig ja Al-Minya. Maata halkoo etelästä pohjoiseen maailman pisin joki Niili, jonka molemmilla puolilla levittäytyy lähes asumaton aavikko. Egyptiin kuuluu osia Saharan ja Libyan aavikoista. Tärkeitä keitaita ovat Bahariyan keidas, Dakhlehin keidas, Farafran keidas, Khargan keidas ja Siwan keidas.
Talous
- Pääartikkeli: Egyptin talous
Egyptin talous tukeutuu pääasiassa maatalouteen, mediaan, öljynvientiin ja matkailuun; myös yli viisi miljoonaa egyptiläistä työskentelee ulkomailla, erityisesti Saudi-Arabiassa, Persianlahden alueella kuten Arabiemiraateissa sekä Euroopassa. Yhdysvalloissa on myös suuri määrä egyptiläisiä siirtolaisia.
Assuanin padon valmistuminen vuonna 1971 ja siitä syntynyt Nasserjärvi ovat muuttaneet Niilin tuhatvuotista roolia Egyptin maataloudessa ja ympäristössä. Nopeasti kasvava väestö (arabimaailman suurin), rajoitettu maanviljelyyn kelpaava alue ja riippuvuus Niilistä johtavat luonnonvarojen ylihyödyntämiseen ja rasittavat taloutta. Hallitus on yrittänyt valmistaa taloutta uudelle vuosituhannelle uudistusten ja valtavien kommunikaatioon ja infrastruktuuriin kohdistettujen sijoitusten kautta. Egypti on vastaanottanut Yhdysvaltojen ulkomaanapua vuodesta 1979 lähtien (keskimäärin 2,2 miljardia dollaria vuodessa) ja on kolmanneksi suurin tällaisen rahallisen tuen avunsaaja Irakin sodan alkamisen jälkeen. Maan tärkeimmät tulonlähteet ovat kuitenkin matkailu sekä Suezin kanavan kautta kulkeva liikenne.
Egyptin taloudelliset olot ovat alkaneet parantua huomattavasti pitkän laman jälkeen liberaalimman talouspolitiikan käyttöönoton sekä lisääntyneen matkailun ja kasvavien osakemarkkinoiden vuoksi. Vuosittaisessa raportissaan IMF on sijoittanut Egyptin yhdeksi maailman huippumaista taloudellisten uudistusten käyttöönotossa.lähde?
Luonnonvarat
Egyptin merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, rautamalmi, fosfaatti ja mangaani. Merkittävimmät vientituotteet öljy ja öljytuotteet sekä puuvilla.
Liikenne
- Egyptian National Railways
- Kairon kansainvälinen lentoasema
- Luxorin kansainvälinen lentoasema
- Hurghadan kansainvälinen lentoasema
Väestö
- Pääartikkeli: Egyptin väestö
Egypti on Afrikan toiseksi suurin valtio 79 miljoonalla asukkaallaan. Lähes koko väestö on keskittynyt Niilin rannoille (erityisesti Aleksandrian ja Kairon ympärille), Niilin suiston alueelle ja Suezin kanavalle. Noin 90 % väestöstä on islaminuskoista ja suurin osa lopuista on kristittyjä (pääasiassa kopteja). Uskonnon lisäksi egyptiläiset voidaan jakaa suurissa kaupunkikeskuksissa ja maaseudulla asuviin.
Antiikin ajasta lähtien, erityisesti ennen Ala- ja Ylä-Egyptin yhdistymistä, pohjoisafrikkalaiset ja välimerelliset vaikutteet ovat saapuneet maan pohjoisosiin kun taas eteläosan väestöllä on ollut paljon yhteistä nubialaisten ja etiopialaisten kanssa. Eroista huolimatta suuri enemmistö nykyisestä väestöstä on suhteellisen läheistä sukua keskenään ja muinaisten egyptiläisten jälkeläisiä. Egyptiläiset ovat myös puhuneet vain afroaasialaisia kieliä koko historiansa ajan aina muinaisesta Egyptistä arabiaan.
Egyptin arabisaatio oli kulttuurinen prosessi, joka alkoi Islamin ja arabian kielen tuomisesta Egyptiin arabien valloitettua maan 600-luvulla. Seuraavina vuosisatoina maahan kehittyi sosiaalinen hierarkia, jossa Islamiin kääntyneet egyptiläiset saivat mawalin tai "asiakkaiden" aseman hallitsevan arabieliitin näkökulmasta, kun taas kristityiksi jääneistä kopteista tuli dhimmejä. Arabivähemmistön etuoikeudet jatkuivat eri muodossa nykyaikaan asti maaseudulla, jossa beduiiniarabiheimojen jäänteet ovat asuneet yhdessä egyptiläisten maanviljelijöiden kanssa.
Fellah tarkoittaa suomeksi "tiilentekijää", "maanviljelijää", ja se on arabiankielinen sana Egyptin alkuperäiselle maalaisväestölle. Fellahit muodostavat 60 prosenttia maan väestöstä,[13] elävät yksinkertaista elämää savitiilitaloissa kuten esi-isänsäkin. Heidän osuutensa väestöstä oli paljon suurempi 1900-luvun alkupuolella, ennen muuttoliikettä kaupunkeihin. Vuonna 1927 antropologi Winifred Blackman, kirjan The Fellahin of Upper Egypt tekijä, suoritti etnografisia tutkimuksia Ylä-Egyptin maanviljelijöiden keskuudessa ja päätteli fellahien ja muinaisten egyptiläisten tapojen ja uskomusten välillä olevan paljon yhtäläisyyksiä.
Egyptin etnisiä vähemmistöjä ovat pieni määrä beduiiniarabeja itäisellä ja läntisellä aavikolla sekä Siinain niemimaalla, berberiä puhuvat siwit Siwan keitaalla sekä muinaiset nubialaiset yhdyskunnat Niilin varrella Egyptin eteläisimmässä osassa. Egyptissä asuu myös noin 90 000 pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Ryhmä koostuu pääasiassa palestiinalaisista (70 000) ja sudanilaisista (20 000) pakolaisista. Aikoinaan elinvoimainen Egyptin juutalaisyhteisö on käytännössä hävinnyt.
Uskonnot
Egyptiläiset ovat pääasiassa islaminuskoisia, noin 90 % väestöstä, ja suurin osa heistä on sunneja. Kristityt edustavat noin kymmentä prosenttia väkiluvusta, ja heistä suurin osa (9 % väestöstä) on kopteja – loput 1 % [14] ovat muun muassa katolisia, kreikkalaisortodokseja, syyrialaisortodokseja ja armenialaisortodokseja, jotka asuvat pääasiassa Aleksandriassa ja Kairossa. Maassa on myös pieni, arviolta noin 300 hengen suuruinen juutalaisyhteisö. Perustuslain mukaan islam on Egyptin valtionuskonto, mutta perustuslaki takaa myös uskonnonvapauden. Käytännössä maan oikeusjärjestelmä tunnustaa kolme Abrahamilaista uskontoa: islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden.[14]
Egyptissä on myös ateisteja ja agnostikkoja, mutta heidän määränsä on käytännössä tuntematon, sillä näiden näkökulmien avoin edistäminen saattaa johtaa oikeustoimiin. Vuonna 2000 avoimen ateistinen egyptiläinen kirjailija, joka puhui paikallisen ateistien asioita ajavan järjestön perustamisen puolesta, haastettiin oikeuteen Islamin ja sen profeetan loukkaamisesta neljässä kirjassaan.[15]
Maan Islamilainen enemmistösuuntaus, sunnalaisuuden koulukunta hanafilaisuus on järjestäytynyt valtion uskonnollisten asioiden ministeriön kautta (Wizaret Al-Awkaf). Al-Awkaf kontrolloi kaikkia moskeijoita ja muslimioppineita. Imaameita koulutetaan omissa ammattikouluissa ja Al-Azharin yliopistossa. Ministeriö kannattaa sunnalaisuutta ja sillä on komissioita, joilla on oikeus antaa fatwoja uskonnollisissa aiheissa.lähde?
Egyptissä on kaksi merkittävää uskonnollista instituutiota. Al-Azharin yliopisto (جامعة الأزهر) on vanhin islamilainen korkeakoulu (perustettu noin vuonna 970).[16] Egyptissä on myös vahva kristitty perintö Aleksandrian patriarkan johtaman koptilaisen kirkon kautta. Vuonna 1992 koptilaisella kirkolla oli Egyptissä yli 9 miljoonaa jäsentä, ja ulkomailla noin 1,2 mijoonaa.[17]
Kulttuuri
- Pääartikkeli: Egyptin kulttuuri
Egyptin kulttuurilla on viisituhatvuotinen historia. Muinainen Egypti oli maailman vanhimpien sivilisaatioiden joukossa ja tuhansien vuosien ajan maassa pysyi yllä monimutkainen ja yllättävän vakaa kulttuuri, joka on vaikuttanut myöhempiin sivilisaatioihin Euroopassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Faaraoiden kauden jälkeen Egypti on itse joutunut ensin hellenismin, sitten kristinuskon ja myöhemmin arabikulttuurin ja islamin vaikutuksen alle. Nykyään monet muinaisen Egyptin kulttuuripiirteet elävät vuorovaikutuksessa uudempien elementtien kanssa, kuten nykyaikaisen länsimaisen kulttuurin, jolla silläkin on juurensa Egyptissä.
Kieli
Muinainen egyptin kieli, joka muodosti oman haaransa afroaasialaisten kielten kielikunnassa, oli yksi maailman ensimmäisistä kirjoitetuista kielistä ja tunnetaan erityisesti muistomerkeissä ja papyruksissa säilyneistä hieroglyfeistä. Koptin kieltä, joka on ainoa muinaisen egyptin olemassa oleva jälkeläinen, käytetään nykyään koptilaisen kirkon liturgisena kielenä. Kreikan kielen koinee-murre oli tärkeässä asemassa hellenismin ajan Aleksandriassa, ja sitä käytettiin ajan filosofian ja tieteen kielenä.
Arabian kieli tuli Egyptiin 600-luvulla ja Egyptin arabiasta on sittemmin tullut maan nykyaikainen puhekieli. Arabian monista eri muodoista se on "toisena murteena" puhutuin, luultavasti johtuen egyptiläisen elokuvan suuresta vaikutusvallasta arabimaailmassa.
Niilin yläjuoksulla Kom Ombon ja Assuanin ympäristössä elää noin 300 000 nubialaiskielten puhujaa, pääasiassa Nobiinin kielen, mutta myös kenuzi-dongolan. Berberikieliä puhuu noin 5 000 henkeä Siwan keitaalla. Maassa on myös yli miljoona indo-arjalaisen, romanille sukua olevan domarin kielen puhujaa, pääasiassa Kairon pohjoispuolella. Aleksandriassa asuu lisäksi noin 60 000 kreikan puhujaa ja itäisellä autiomaalla noin 77 000 bedawin kielen (bedžan) puhujaa.
-
Muinaisen Egyptin hieroglyfit ovat sumerin ohella maailman vanhimpia kirjoitusjärjestelmiä.
-
Demoottinen kirjoitus kehittyi hieroglyfeistä ja sitä käytettiin yli tuhannen vuoden ajan.
-
Koptin kieltä kirjoitetaan omalla pääasiassa kreikkalaisiin aakkosiin perustuvalla kirjoitusjärjestelmällään.
-
Arabivalloituksen jälkeen Egyptissä on käytetty arabialaista kirjoitusta.
Kirjallisuus
Egyptin laaja ja rikas kirjallisuus muodostaa tärkeän alueen niin maan kuin koko arabimaailmankin kulttuurielämässä. Egyptiläiset kirjailijat ja runoilijat olivat ensimmäisiä modernilla tyylillä arabiaksi kirjoittaneita, ja heidän kehittämiään muotoja on imitoitu laajalti. Egyptiläinen romaanikirjailija Naguib Mahfouz oli ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittanut arabi.[18] Monia egyptiläisiä kirjoja myydään kautta Lähi-idän.
Muinaisen Egyptin kirjallisuuden perinne ulottuu kolmannelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua, ja ensimmäinen kirjallisuuden muoto oli "pyramiditekstit", hallitsijoiden haudoille kaiverretut mytologiset ja rituaaliset tekstit. Myöhempi muinaisen Egyptin kirjallisuus sisältää 'viisauden tekstit', jotka olivat filosofisen opetuksen muoto. Uuden kuningaskunnan aikana syntyi egyptiläisen kirjallisuuden mestariteos, Kuolleiden kirja. Kreikkalais-roomalaisella kaudella (332 eaa.–639) egyptiläistä kirjallisuutta käännettiin muille kielille, ja kreikkalais-roomalainen kirjallisuus sulautui yhteen egyptiläisen kanssa. Tältä ajalta on peräisin Rosettan kivi, josta tuli avain muinaisen Egyptin kirjoituksen tulkitsemiseen. Kolmannella vuosisadalla eaa. Aleksandrian kaupunki sai ylpeillä yli puolen miljoonan käsin kirjoitetun kirjan kirjastollaan. Kristityn kauden ensimmäisinä vuosisatoina Egyptissä tuotettiin runsaasti askeettista kirjallisuutta koptin kielellä, ja egyptiläisissä luostareissa käännettiin kreikan- ja syyriankielisiä teoksia, joita on nykyään jäljellä vain koptiksi. Islamin saavuttua maahan Egypti säilyi kirjallisuuden keskuksena, nyt arabian kielellä, ja vuonna 970 Kairoon perustetusta Al-Azharin yliopistosta tuli sunnalaisuuden tärkeimpiä opinkeskuksia. 1100-luvulla juutalainen oppinut Maimonides tuotti tärkeimmän teoksensa.
Modernin Egyptin kirjallisuuden nimistä Naguib Mahfouz on tunnetuin. Muita kirjailijoita ovat Nawal El Saadawi, joka tunnetaan feministisistä teoksistaan, sekä Alifa Rifaat, joka on konservatiivi ja kirjoittaa naisista ja perinteistä.
Taide
Muinaisen Egyptin "virallinen" taide keskittyi valtionuskonnon ympärille, ja tuotti niin pikkuisia kuin massiivisiakin patsaita sekä historiaa ja mytologiaa kuvaavia seinämaalauksia. Egyptiläiset olivat yksi maailman ensimmäisistä sivilisaatioista, jotka loivat taiteelle sen tekemistä ohjaavat säännöstöt. Faaraoille tehdyt seinämaalaukset noudattivat tarkkaa visuaalisten sääntöjen ja merkityksien kaavaa. Aikaisessa egyptiläisessä taiteessa ei ole lainkaan syvyysperspektiiviä, ja ihmiset ja esineet piirrettiin lähes aina sivulta katsoen.
Moderni egyptiläinen taide on yhtä monimuotoista kuin maailman taidekenttäkin. Tunnettuja nimiä ovat muun muassa Abdel-Hadi el Gazzar, Farouk Hosny ja Gazebeya Serry.
Urheilu
Pelatuin ja katsotuin urheilulaji Egyptissä on jalkapallo, ja egyptiläiset seurat kuten erityisesti Al Ahly ja Al Zamalek tunnetaan kautta arabimaailman ja Afrikan ja ne nauttivat myös kansainvälistä suosiota. Egyptin jalkapallomaajoukkue on menestynyt hyvin Afrikan-mestaruuskilpailuissa. Se on FIFAn rankingissa joulukuussa 2010 sijalla 9.[19]
Muita katsottuja urheilulajeja Egyptissä ovat koripallo, käsipallo, squash ja tennis. Egyptin squash-joukkue muistetaan niin 1930-luvulta kuin nykyaikanakin kovasta kilpailustaan maailmalla. Käsipallo on tullut Egyptissä yhä suositummaksi Egyptin joukkueen päästyä 1990-luvulla lajin huipputasolle, voittaen sekä paikallisia että alueellisia kilpailuja. Kansainvälisesti joukkue saavutti neljännen sijan vuonna 2001.
Egypti on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1906 alkaen. Sillä on ollut kolme kertaa yli sadan urheilijan joukkue: 1952, 1986 ja 2008. Menestyneimmät urheilijat ovat painonnostaja Ibrahim Hassanien Shams ja uimahyppääjä Farid Simaika, jotka molemmat ovat saaneet kaksi mitalia.[20]
Musiikki ja tanssi
Egyptin musiikki on rikas sekoitus Egyptille alkuperäisiä, arabilaisia, afrikkalaisia ja länsimaisia vaikutteita. Jo neljännellä vuosituhannella eaa. egyptiläiset soittivat harppuja ja huiluja, sekä kahta egyptiläistä instrumenttia: neytä ja oudia. Egyptiläisestä musiikista ei kuitenkaan juuri ole säilynyt 600-lukua vanhempia muistiinmerkintöjä. Tähän aikaan lyömäsoittimista ja laulusta tuli tärkeä osa maan musiikillista perinnettä.
1970-luvulta lähtien egyptiläisestä popmusiikista on tullut yhä tärkeämpi osa maan kulttuuria, ja sitä kuuntelee etenkin nuori sukupolvi. Myös egyptiläistä kansanmusiikkia kuunnellaan paljon sekä soitetaan häissä ja juhlissa. Suosituin egyptiläinen laulaja on Amr Diab. Vatsatanssi, arabiaksi Raqs Sharqi, on saattanut saada alkunsa Egyptissä. Nykyään maata pidetään lajin kansainvälisenä keskuksena.
Keittiö
Egyptiläisellä ruoalla on yhtäläisyyksiä muihin lähialueiden välimerellisiin keittiöihin, kuten Kreikkaan, Jordaniaan ja Libanoniin. Monet egyptiläiset pitävät maan epävirallisena kansallisena ruokalajina ful medamesia, muhennettuja härkäpapuja. Egyptiläiset kristityt noudattavat liturgisen kalenterin määräämiä paastoaikoja, jotka käytännössä käsittävät yli kaksi kolmasosaa vuodesta. Heidän ruokavalionsa on pääasiassa vegetaarinen. Egyptiläinen ruoka ei ole kovin mausteista. Maan islamilaisesta uskonnosta johtuen alkoholia ei ole laajalti saatavilla muualla kuin hotelleissa sekä joissakin ravintoloissa ja baareissa. Yksi egyptiläisen kaupunkielämän piirteistä ovat lukemattomat kahvilat (ahwa), joissa juodaan kahvin ja teen lisäksi mm. sitruunamehua, oleskellaan ja poltetaan vesipiippua.[21]
Tunnettuja nähtävyyksiä
- Abu Simbel
- Aleksandrian uusi kirjasto
- Deir El Medina
- Dendera
- Gizan pyramidit
- Karnakin temppeli
- Pyhän Katariinan luostari Siinain vuoren juurella
- Kheopsin pyramidi (eli Gizan suuri pyramidi)
- Kom Ombon temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sakkara
- Sfinksi
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Egypt The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
- ↑ http://www.aldokkan.com/government/government.htm
- ↑ http://www.ancient-hebrew.org/emagazine/011.html
- ↑ "The Origin of the word Egypt", by Nermin Sami and Jimmy Dunn".
- ↑ Helen Chapin Metz (toim.): The Ottoman Empire Egypt: A Country Study. 1990. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 4.11.2010.
- ↑ (arabiaksi) "Elbaradei: I will join the Youth Revolution on Friday", 27 January 2011. Luettu 27 January 2011.
- ↑ Statement - Vodafone Egypt Vodafone. Viitattu 28.1.2011 (englanniksi)
- ↑ a b Raivo yltyy Egyptissä - jättiprotesti Uusi Suomi 28.1.2011
- ↑ a b Police in Egypt shoot dead protester on third day of clashes Telegraph 28.1.2011
- ↑ a b c d e Egyptin hallitus erosi, Mubarak nimitti varapresidentin Yle.fi. 29.1.2011. Viitattu 29.1.2011.
- ↑ Finnmatkat: Egyptin matkat jatkuvat normaalisti MTV3 28.1.2011
- ↑ Suburban Emergency Management Project
- ↑ a b Yhteiskunta, kulttuuri ja media 19.11.2009. Suomen suurlähetystö, Kairo. Viitattu 5.12.2009.
- ↑ Limits to expression, Al-Ahram Weekly
- ↑ Al-Azhar University, Cairo Islam for today
- ↑ Encyclopedia Coptica coptic.net. (englanniksi)
- ↑ Naguib Mahfouz (1911-2006) Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
- ↑ Associations Egypt FIFA.Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
- ↑ Egypt in Olympics Sport Referemce. Viitattu 31.12.2010 (englanniksi)
- ↑ Jane Dunford et al.: Eyewitness Travel Guides: Egypt. Dorling Kindersley, 2001. ISBN 0-7513-2753-0.
Aiheesta muualla
Hallinto
- Egyptin hallituksen portaali
- Egypt State Information Service
- Tietoa Egyptistä arabiaksi ja englanniksi
Uutiset
- Al-Ahram Weekly
- AllAfrica – Egypt uutisia
- Egypt Today lehti
- Business Today Egypt
- Yahoo! News Full Coverage – Egypti Yahoo!n uutispalvelussa
Yleiskatsauksia
- BBC: uutisten maaprofiili
- Egypt The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- Amnesty Internationalin vuoden 2005 raportti Egyptistä
- Country study - Egypt
- Congressional Research Service (CRS) Reports regarding Egypt
- Human Rights Watch -Egypt
Matkailu
Matkaopas aiheesta Egypt Wikivoyagessa (englanniksi)
- Suomenkieliset matkailusivustot Egyptistä
- www.egypt.travel, Egyptin matkailuviranomainen
- Egypt Hotel & Travel Guide
- Journey through Eternal Egypt
- Ancient Egypt, blogi
- Kuvia Egyptistä
- Just Egypt - Your Guide to Egypt
Muut
- Egyptin karttoja - Perry-Castañeda Map Collection
- Matkapäiväkirja Egyptiin
- Matka Egyptiin vuonna 2005
- Tärkeimmät kaupungit avaruudesta
- Middle East Research Center: Inquiry and Analysis Series on Egypt
- YLE Elävä arkisto - Kulttuurimatkalla muinaiseen Egyptiin
| |||||||||||||||||||||||||||||
