Fasaanit (suku)
| Fasaanit | |
|---|---|
 Fasaani (Phasianus colchicus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kanalinnut Galliformes |
| Heimo: | Aitokanat Phasianidae |
| Alaheimo: | Phasianinae |
| Suku: |
Fasaanit Phasianus Linnaeus, 1758 |
| Katso myös | |
Fasaanit (Phasianus) on aitokanojen heimoon kuuluva lintusuku. ”Fasaani” tulee kreikankielisestä ilmaisusta ”Phasisjoelta kotoisin oleva lintu”. Fasaaneja on kahta lajia, mutta monia peltokanojen heimon sukuja kutsutaan myös fasaaneiksi. Koiraat ovat naaraita koristeellisempia.[1]
Sukuun kuuluvia lajeja ovat fasaani ja viherfasaani, joita tavataan Japanissa. Japanista laji on alalajien avulla levinnyt Kaukasukselta Kiinan itäosiin ja Formosalle. Metsästystä varten fasaania on istutettu suureen osaan Pohjois-Amerikkaa ja lähes koko Eurooppaan sekä Havaijille. Alkuperäistä istutettua muotoa on risteytetty kiinalaisen sepelfasaanin kanssa. Suomessa istuttaminen aloitettiin jo 1900-luvun alussa.[1]
Lajit
- Fasaani (Phasianus colchicus)
- Viherfasaani (Phasianus versicolor)[1]
Muihin sukuihin kuuluvia lajeja
- Argusfasaani (Argusianus argus)
- Platinafasaani (Chrysolophus amherstiae)
- Kultafasaani (Chrysolophus pictus)
- Hopeafasaani (Lophura nychthemera)[1]
Symboliikka
Länsimaisessa symboliikassa fasaani ei ole tärkeä lintu. Se on käsitetty rinnakkaiseksi feeniks-linnulle, etenkin kultafasaani, jonka uloste antoi antiikin kansanuskomusten mukaan voimaa. Kiinassa fasaanin käheää huutoa on pidetty ukkosen vertauskuvana, sateen ennusmerkkinä ja liitetty maailmankaikkeuden alkuprinsiippiin jangiin. Fasaanin on uskottu kykenevän muuttamaan itsensä osteriksi tai käärmeeksi ja olevan sitten jinin ruumiillistuma (ks. jin ja jang). Kultafasaani oli yksi keisarin kahdestatoista arvomerkistä ja symboloi kuningatarta. Silti se on herättänyt enemmän kielteisiä kuin myönteisiä mielikuvia. Fasaanin huutoa on pidetty tulvan, siveettömyyden, viettelyksen ja yliluonnollisen turmion vertauskuvana.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 1 (A-G), s. 93–96. Jyväskylä: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X
- ↑ Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.
Aiheesta muualla
- BirdLife Suomi ry: Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2., uudistettu painos (2006) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Phasianus
- ITIS: Phasianus (englanniksi)