Ero sivun ”Jarkko Ruutu” versioiden välillä

Jarkko Ruutu
Henkilötiedot
Syntynyt	23. elokuuta 1975 Vantaa
Kansalaisuus	Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Rudi
Pelipaikka	Vasen laitahyökkääjä
Maila	Vasen
Pituus	188 cm
Paino	93  kg
Seura
Seura	Helsingin Jokerit
Sarja	SM-liiga
Pelinumero	25
Pelaajaura
Pääsarjaura	1996–
Aik. seurat	HIFK (SML) Vancouver Canucks (NHL) Pittsburgh Penguins (NHL) Ottawa Senators (NHL) Anaheim Ducks (NHL)
NHL-varaus	68. varaus, 1998 Vancouver Canucks
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Hopeaa	Torino 2006	jääkiekko
Pronssia	Vancouver 2010	jääkiekko
MM-kilpailut
Hopeaa	Zürich 1998	jääkiekko
Hopeaa	Hannover 2001	jääkiekko
Hopeaa	Moskova 2007	jääkiekko
Pronssia	Riika 2006	jääkiekko
World Cup
Hopeaa	World Cup 2004	jääkiekko

Jarkko Samuli Ruutu (s. 23. elokuuta 1975 Vantaa, Suomi) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä, joka edustaa kaudella 2013–2014 SM-liigaseura Helsingin Jokereita.

Ruutu on luonut mittavan pelaajauran. Hän aloitti ammattilaisuransa syksyllä 1996 SM-liigaseura Helsingin IFK:n riveissä pelattuaan sitä ennen yhden kauden Yhdysvalloissa Michiganin yliopistojoukkueessa Michigan Tech Huskiesissa. Hän oli HIFK:n riveissä voittamassa SM-kultaa keväällä 1998, mutta tämän lisäksi hän ei ole toistaiseksi saavuttanut muita mestaruuksia ammattilaistasolla. Syksyksi 1999 Ruutu siirtyi Vancouver Canucksin NHL-organisaatioon ja pelasi vuosina 1999-2011 652 NHL:n runkosarjaottelua neljässä eri joukkueessa. Mies on myös edustanut Suomea yksitoista kertaa arvokisoissa saavuttaen näissä arvokisoissa kaksi olympia- ja viisi MM-mitalia sekä maailmancupin toisen sijan.

Ruutu tunnetaan erityisesti aggressiivisesta pelitavastaan, minkä vuoksi hän onkin ajoittain joutunut hyvinkin negatiivisen huomion kohteeksi. Hänen pelillisiin vahvuuksiinsa kuuluvat hyvä alivoima-, maalinedus- maskipelaaminen ja rangaistuslaukaukset.

Ura

Uran alku, Michigan Tech Huskies ja Helsingin IFK

Ruutu aloitti jääkiekkoharrastuksensa kahdeksan vanhana Etelä-Vantaan Urheilijoissa vuonna 1983. EVU:sta hän hän siirtyi myöhemmin Helsingin IFK:n juniorioreihin. Kauden 1995–96 Ruutu vietti kauppatieteitä opiskellen Yhdysvalloissa Michigan Technological Universityn yliopistojoukkueessa Michigan Tech Huskiesissa, minkä jälkeen Ruutu palasi Suomeen solmittuaan SM-liigasopimuksen HIFK:n kanssa. Tulokaskaudellaan 1996–97 Ruutu keräsi runkosarjassa pelaamissaan 48 ottelussa tehopisteet 10+11=21, ja kärsi yhteensä 155 rangaistusminuuttia. Tämä kausi oli seuralle kuitenkin pettymys, sillä se jäi pudotuspelien ulkopuolelle.

Kausi 1997–98 oli sitä vastoin kuitenkin menestyksekäs, sillä HIFK voitti mestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen. Pudotuspeleissä seura voitti jokaisen ottelunsa, ja Ruutu teki näissä yhdeksässä pelissä peräti seitsemän maalia. Samana keväänä mies pääsi myös tekemään aikuisten arvokisadebyyttinsä, sillä hänet valittiin kevään 1998 maailmanmestaruuskisoihin. Ruutu teki turnauksessa yhden maalin ja saavutti joukkueen mukana hopeaa.

Kaksi ensimmäistä kautta Vancouver Canucksin NHL-organisaatiossa

Kesällä 1998 NHL-seura Vancouver Canucks varasi Ruudun pelaajaoikeudet NHL:n varaustilaisuudessa 1998 tilaisuuden 68. pelaajavarauksena kolmannella kierroksella. Ensimmäinen Pohjois-Amerikassa vietetty kausi kului Ruudun osalta kuitenkin lähes kokonaan Canucksin AHL-liigassa pelaavan farmiseuran Syracuse Crunchin joukkueessa. Hän kuitenkin pystyi siellä kovaan pistetahtiin keräten 65 ottelussa tehot 26+32=58, ja pelasi näin pisteiden valossa koko uransa parhaimman kauden. Ruutu pääsi tällä kaudella myös esiintymään kahdeksassa NHL-ottelussa, joissa hän keräsi tililleen yhden syöttöpisteen. Kaudella 2000–01 Ruutu pelasi farmiliiga IHL:n Kansas City Bladesissa 46 ottelua. NHL:ssä hän pelasi tällä kaudella 21 ottelun verran.

Nousu vakiopelaajaksi NHL:ään

Ruutu sai pelata koko kauden 2001–02 Vancouverissa, jonka jälkeen häntä ei olla enää farmiin komennettu. Kuitenkin uran luominen NHL:ssä tuntui tuolloin ja vielä seuraavallakin kaudella työläältä, sillä seuran päävalmentaja Marc Crawford ei antanut miehen pelata kuin keskimäärin joka toisessa ottelussa. Käänne Ruudun uralla tapahtui kuitenkin kevään 2003 pudotuspelien aikaan, kun ainoastaan 37 runkosarjaottelua pelannut suomalainen nostettiin surkeasti pudotuspelit avanneen Vancouverin kokoonpanoon. Mies onnistui tällöin vakuuttamaan Crawfordin uudella tavalla, ja vakiinnutti heti paikkansa joukkueen luottoagitaattorina. Ruutu jatkoi Vancouverissa vielä seuraavankin kauden. Syksyllä 2004 hän sai kokea yhden uransa kohokohdista, sillä hänet valittiin mukaan Suomen World Cup -joukkueeseen, joka sijoittui positiivisena yllätyksenä turnauksessa toiselle sijalle.

NHL-työsulku ja paluu Helsingin IFK:hon

NHL:n työsulun ajaksi Ruutu palasi edustamaan Helsingin IFK:ta, jossa pelasi siirtorajan umpeudettua kuusi NHL-pelaajaa. Runkosarjassa Ruutu keräsi rooliinsa nähden hyvät 10+18=28 tehopistettä, ja joukkueenkin peli parani huomattavasti kauden loppupuolta kohden. Mutta puolivälieräsarjassa Rauman Lukkoa vastaan HIFK sortui jäähyilyyn, antoi potkut päävalmentaja Hannu Aravirralle ja epäonnistui pahasti maalivahti Tomas Vokounia myöten, jonka seurauksena Lukko pudotti helsinkiläiset yllätysmäisesti otteluvoitoin 4-1. Tällä kaudella Ruutu teki myös SM-liigan historian siihen astisen rangaistusminuuttiennätyksen ottamalla peräti 215 jäähyminuuttia runkosarjassa.

Viimeinen kausi Vancouver Canucksissa

Kausi 2005–06 kului jälleen Vancouver Canucksin joukkueessa, ja Ruutu pelasi joukkueensa jokaisessa 82 ottelussa keräten tehopisteet 10+7=17. Canucks jäi tänä kautena kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle, ja Ruutu kutsuttiin mukaan Torinon olympialaisiin. Suomen joukkueesta jäi peräti kuusi pelaajaa pois loukkaantumisten takia ja yksi kisojen aikana, mutta Suomi voitti kaikki ottelunsa lukuun ottamatta finaalia, jossa Ruotsi oli Suomea parempi lukemin 3-2.

Pittsburgh Penguins

Kesällä 2006 Ruutu solmi kaksivuotisen ja 2,3 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen NHL-seura Pittsburgh Penguinsin kanssa. Hänen vuosipalkkansa miltei tuplaantui aiemmasta, mutta miestä ei hankittu uuteen joukkueeseen maalintekijän rooliin, vaan kolmannen hyökkäysketjun puolustavaksi hyökkääjäksi ja niin sanotuksi poliisiksi. Aluksi päävalmentaja Michel Therrien antoi hänelle kuitenkin aiempiin kausiin verrattuna vähemmän peliaikaa, mutta antamatta periksi Ruutu onnistui saamaan enemmän vastuuta etenkin sopimuksen jälkimmäisellä puoliskolla. Molemmilla Pittsburghissa vietetyillä kausilla Ruutu ylsi runkosarjassa kuuteentoista tehopisteeseen. Vuonna 2008 hän pääsi joukkueensa mukana pelaamaan myös Stanley Cup -loppuotteluita, joissa Detroit Red Wings oli kuitenkin Pittsburghia vahvempi ja vei mestaruuden.

Jarkko Ruutu Ottawa Senatorsissa 2009.

Ottawa Senators, Anaheim Ducks ja NHL-uran päättyminen

Kesällä 2008 Ruutu suuntasi kelkkansa kohti Ottawa Senatorsin joukkuetta kolmivuotisella sopimuksella, joka takasi hänelle tällä kertaa 1,3 miljoonan dollarin kausitulot. Ottawassa Ruutu sai jo alusta asti enemmän vastuuta kuin muissa edustamissaan NHL-seuroissa, ja pääsi pelaamaan aikaisempaa monipuolisempaa peliä. Kaudella 2008–09 hän keräsi tehopisteet 7+14=21 ja kaudella 2009–10 12+14=26. Myös kolmannen kautensa seurassa Ruutu pelasi pääasiallisesti Ottawassa. 50 runkosarjaottelun jälkeen pudotuspelipaikkansa jo menettänyt Senators kuitenkin kauppasi Ruudun Anaheim Ducksiin. Uudessa seurassa Ruutu teki heti avausottelussaan maalin, mutta ei pystynyt lupaavan alun jälkeen saalistamaan lopuissa 26 ottelussa kuin yhden syöttöpisteen.

Mies olisi ollut halukas vielä jatkamaan uraansa NHL:ssä, mutta hän ei saanut neuvoteltua itselleen mieleistä sopimusta. Useat eurooppalaiset seurat KHL:ää myöten olivat miehestä kiinnostuneita, mutta lopulta hän solmi Helsingin Jokerien kanssa kolmivuotisen sopimuksen NHL-optiolla.

Helsingin Jokerit

Ruutu näki Jokerit parhaana vaihtoehtona esimerkiksi menestysmahdollisuuksien sekä päävalmentaja Erkka Westerlundin ja toimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen ammattitaidon vuoksi. Hänen seuravalintansa herätti kuitenkin kesän aikana paljon keskustelua ja tunteita hänen HIFK-taustastaan johtuen.

Silti pelit sujuivat häneltä pisteiden osalta hyvin, sillä Ruutu teki SM-liigassa yhden kauden piste-ennätyksensä keräten runkosarjan 59 ottelussa tehot 14+21=35 ja ollen myös joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja. Tällä kaudella Ruutu vei myös sarjan jäähykuninkuuden ylivoimaisesti 192 kärsityllä rangaistusminuutilla. Pudotuspeleissä Jokerit pelasi menestyksekkään puolivälieräsarjan Helsingin IFK:ta vastaan edeten välieriin puhtaasti voitoin 4–0, mutta välierissä vastaan tullut JYP oli helsinkiläisseuraa vahvempi. Jokereiden kausi päättyi kuitenkin pronssihohtoisena joukkueen kukistaessa Espoon Bluesin sarjan pronssiottelussa.

Seuraavalla kaudella 2012–13 Ruutu pelasi runkosarjassa 48 ottelua, ja miehen kausi oli hajanaisempi liigan jakamien pelikieltojen vuoksi. Ruutu sai esimerkiksi neljän ottelun pelikiellon taklattuaan sääntöjen rajamailla KalPan hyökkääjää Artturi Lehkosta, joka sai tilanteesta aivotärähdyksen. Taklaus oli kohuttu ja siitä tuli pelikieltoa. Pelaamissaan runkosarjaotteluissa hän saavutti kuitenkin tehot 12+17=29, minkä lisäksi Jokerit onnistui ensimmäisen kerran sitten vuoden 2001 voittamaan runkosarjan. Kausi oli kuitenkin seuralle lopulta suuri pettymys, sillä sen taival pudotuspeleissä päättyi heti puolivälieriin Rauman Lukkoa vastaan.

Maajoukkuetaso

Suomen jääkiekkomaajoukkueetta Ruutu on edustanut useaan otteeseen, ja vuodesta 1998 saakka hän onkin lukeutunut yhdeksi maajoukkueen luottohyökkääjistä. Seitsemät maailmanmestaruuskilpailut, kolmet olympiakisat ja yhden Jääkiekon maailmancupin pelannut Ruutu on A-maajoukkueen riveissä saavuttanut seitsemän arvokisamitalia; hopeaa MM-kisoista vuosina 1998, 2001 ja 2007 sekä MM-pronssia vuonna 2006. Olympiakisoista Ruutu on voittanut hopeaa Torinosta 2006 ja pronssia Vancouverista 2010. Jääkiekon maailmancupista hänellä on hopeamitali vuodelta 2004.

Ruutu on pelannut A-maajoukkueessa yhteensä 78 ottelua arvokisoissa. Näissä pelaamissaan otteluissa hän on tehnyt 6+6=12 tehopistettä.

Erikoista

• Voitettuaan Suomen mestaruuden Helsingin IFK:n riveissä keväällä 1998, Ruutu ei ole voittanut edustamiensa joukkueiden mukana yhtäkään mestaruutta. Kolmen kullan klubiin Ruutu ei siis kenenkään muunkaan suomalaisen jääkiekkoilijan tavoin kuulu, mutta sitä vastoin hän on saavuttanut paikkansa ns. neljän hopean kerhossa hävittyään neljä jääkiekon arvostetuinta loppuottelua; finaalitappiot hän on kokenut NHL:ssä vuonna 2008, olympialaisissa vuonna 2006, MM-kisoissa vuosina 1998 ja 2001 sekä Maailmancupissa vuonna 2004.
• Yllä mainittujen finaalitappioiden lisäksi Ruutu on myös jäänyt ainoastaan toiseksi hävittyään European Trophyn finaali Jokereiden riveissä vuonna 2011.
• Vuonna 2010 Ruutu valittiin pelaajien äänestyksellä NHL:n toiseksi likaisimmaksi pelaajaksi.
• Ruutu keräsi HIFK:ssa kaudella 2004–2005 peräti 215 rangaistusminuuttia, mikä oli yhden kauden ennätys sen astisessa SM-liigahistoriassa. Seuraavalla kaudella ennätyksen otti kuitenkin nimeensä Porin Ässiä edustanut Matt Nickerson.
• Ruudusta on tehty myös kannattajakappale. Kanadalainen artisti Heavy Erik kirjoitti kappaleen nimeltä ”Ruutu, Ruutu!” kunnianosoituksena Ruudulle tämän edustaessa Vancouver Canucksia.

Perhe ja yksityiselämä

Jarkolla on kaksi nuorempaa veljeä, Mikko Ruutu (s. 1978) ja Tuomo Ruutu (s. 1983). Mikko Ruutu on uransa loukkaantumisen takia päättänyt, SM-liigatasolla HIFK:ta ja Helsingin Jokereita edustanut jääkiekkoilija, joka työskentelee tällä hetkellä kanadalaisseura Ottawa Senatorsin eurooppalaisena kykyjenetsijänä. Tuomo Ruutu edustaa tällä hetkellä NHL-seura New Jersey Devilsia, ja oli mukana Suomen joukkueessa sen voittaessa historiansa toisen maailmanmestaruuden keväällä 2011.

Ruudun pikkuserkku Hanno Möttölä (s. 1976) on kaikkien aikojen menestynein suomalainen koripalloilija, ja Ruudun serkkuja ovat Sunrise Avenuessa bassokitaraa soittava Raul Ruutu (s. 1975), Norjan kansallisbaletissa balettia tanssiva Kristian Ruutu sekä laulavana näyttelijänä työskentelevä Raili Raitala. Diplomi-insinööri ja tehtaanomistaja Jaakko Ruutu on Ruudun isoisä. Ruudun isosetä taas on historiantutkijana, koulutuspolitiikkona sekä musiikkimiehenä tunnetuksi tullut Martti Ruutu.

Ruutu asuu vaimonsa, valokuvamalli Sofia Ruudun (os. Morelius) kanssa Töölössä, Helsingissä, ja pari avioitui 21. heinäkuuta 2012 Helsingin Tuomiokirkossa. Heinäkuussa 2013 MTV3 uutisoi parin odottavan esikoislastaan. Myös Ruudun veljillä on jo entuudestaan lapsia.

Uratilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1995–1996	Michigan Tech	NCAA		38	12	10	22	96		--	--	--	--	--
1996–1997	HIFK	SM-liiga		48	11	10	21	155		--	--	--	--	--
1997–1998	HIFK	SM-liiga		37	10	10	20	166		9	7	4	11	10									MM	10	1	0	1	16
1998–1999	HIFK	SM-liiga		25	10	4	14	136		9	0	2	2	43
1999–2000	Vancouver Canucks	NHL		8	0	1	1	6		--	--	--	--	--
	Syracuse Crunch	AHL		65	26	32	58	164		4	3	1	4	8
2000–2001	Vancouver Canucks	NHL		21	3	3	6	32		4	0	1	1	8
	Kansas City Blades	IHL		46	11	18	29	111		--	--	--	--	--									MM	9	1	0	1	10
2001–2002	Vancouver Canucks	NHL		49	2	7	9	74		1	0	0	0	0									OK	4	0	0	0	4
2002–2003	Vancouver Canucks	NHL		36	2	2	4	66		13	0	2	2	14
2003–2004	Vancouver Canucks	NHL		71	6	8	14	133		6	1	0	1	41									MM	6	0	0	0	20
2004–2005	HIFK	SM-liiga		50	10	18	28	215		3	0	0	0	41									MC	4	0	0	0	6
																							MM	7	1	0	1	4
2005–2006	Vancouver Canucks	NHL		82	10	7	17	142		--	--	--	--	--									OK	7	1	0	1	31
																							MM	9	0	3	3	34
2006–2007	Pittsburgh Penguins	NHL		81	7	9	16	125		5	0	0	0	10									MM	9	0	1	1	29
2007–2008	Pittsburgh Penguins	NHL		71	6	10	16	138		20	2	1	3	26
2008–2009	Ottawa Senators	NHL		78	7	14	21	144		--	--	--	--	--									MM	7	0	2	2	14
2009–2010	Ottawa Senators	NHL		82	12	14	26	121		6	2	1	3	34									OK	6	2	1	3	14
2010–2011	Ottawa Senators	NHL		50	2	8	10	59		--	--	--	--	--
	Anaheim Ducks	NHL		23	1	1	2	38		3	0	0	0	12
2011–2012	Jokerit	SM-liiga		59	14	21	35	192		10	1	2	3	33
2012–2013	Jokerit	SM-liiga		48	12	17	29	122		6	0	1	1	14
2013–2014	Jokerit	SM-liiga		51	10	11	21	86		2	0	1	1	0
NHL yhteensä				652	58	84	142	1078		58	5	5	10	114
SM-liiga yhteensä				318	77	91	168	1072		39	8	10	18	141

Lähteet

• Jarkko Ruutu Eurohockey.com. (englanniksi)
• Jarkko Ruutu Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
• Jarkko Ruutu Jatkoaika.com-sivustolla jatkoaika.fi. Viitattu 3.8.2013. (suomeksi)
• Se parhaiten nauraa. IS Veikkaaja, numero 38/2011, sivut 13-17. (suomeksi)
• Jarkko Ruutu: Avoliitto 15.9.2011. Seiska. Viitattu 10.12.2011. (suomeksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jarkko Ruutu Wikimedia Commonsissa

• Jarkko Ruutu nhlfinns.com-sivustolla
• Jarkko Ruutu jatkoaika.com-sivustolla
• YLE Elävä arkisto: Jarkko Ruutu - hellämielinen taklaaja

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2006

3 Nummelin (A) | 5 Kukkonen | 6 Saravo | 7 Berg | 9 Luoma | 10 Bergenheim | 12 O. Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 21 Koivu | 22 Santala | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Bäckström | 33 Lehtonen | 36 J. Jokinen | 37 J. Ruutu (A) | 55 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2007

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 7 Berg | 9 Koivu | 10 Bergenheim | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen (C) | 18 Mäntylä | 20 Miettinen | 22 Pyörälä | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 32 Lehtonen | 33 Saravo | 34 Söderholm | 35 Wallinheimo | 37 J. Ruutu (A) | 39 Kapanen | 41 Kontiola | 44 Laamanen | 71 Kallio | Valmentaja Doug Shedden

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2009

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 6 Jaakola | 8 Hyvönen | 14 Hagman | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Kerman | 31 Rämö | 32 Riksman | 33 Lehtonen | 35 Rinne | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 41 Komarov | 44 Niinimaa | 49 Pihlman | 51 Hytönen | 73 Ruutu (A) | 82 Vahalahti | Valmentaja Jukka Jalonen

Jokerit – Mestis

2 Wehmas | 3 Kangas | 7 Häkkilä | 9 Hänninen | 10 Lahtinen | 11 Jeskanen | 13 Tenhovuori | 14 Liuksiala | 16 Henritius | 19 Kalajanniska | 21 Karvinen (A) | 22 Forslund | 25 Kuusla | 27 Lind (A) | 30 Kolppanen | 35 Risikko | 37 Toikka | 42 Vauhkonen | 43 Virtala | 45 Hakanen | 47 Forsblom (C) | 50 Lehtinen | 51 Lemberg | 56 Nissinen | 62 Vertanen | 67 Korhonen | 77 Haakana | 81 Seppälä (A) | 94 Sirkiä
Valmentajat: Määttä – Niskanen – Hellgren