Kapina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Maalaus kapinasta Rooman konsuli Appius Claudiusta vastaan.

Kapina on jonkin joukon (aseellinen) nousu esivaltaa vastaan.[1][2]

Kapinoinnilla pyritään muuttamaan epätyydyttäväksi koettu asiantila. Kapinoinnilla on pyritty esim. hallituksen kaatamiseen ja vallankaappaukseen tai yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen vallankumouksella. Historiallisesti kapina-sanaa käytettiin epäonnistuneesta vallankaappauksesta tai -kumouksesta.

Armeijassa kapina on teko, jossa sotilaat yhdessätuumin kieltäytyvät tottelemasta esimiehen antamaa käskyä.[3]

Merenkulkuyhteyksissä kapinalla tarkoitetaan laivan miehistön jäsenten toimia, joilla he pyrkivät saamaan aluksen komentoonsa. Merillä kapinoinnista rangaistuksena oli perinteisesti kuolemanrangaistus. Ison-Britannian laivaston sotalait ovat muuttuneet niiden vuosisataisten olemassaolon aikana hieman. Nykyiset sotalait ovat peräisin 1700-luvun puolivälistä sillä erotuksella, ettei kuolemanrangaistusta enää käytetä. Yhdysvaltain sotaoikeuden säännöstön artikla 94 määrittelee mahdolliseksi rangaistukseksi kuoleman.

Suomen rikoslain 16 luvun 4 § sisälsi vuoden 1999 alkuun asti rikosnimikkeen kapina, jolla tarkoitettiin ”väkijoukon yksin toimin harjoittamaa väkivaltaa virkamiestä vastaan.” Rikoslain uudistamisen myötä (24. heinäkuuta 1998/563) siitä luovuttiin.

Tunnettuja kapinoita

Kapinoita Suomessa

Katso myös

Lähteet

  1. Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 28.12.2017.
  2. Kotus, Perussanakirja, 1997; kapina: jnk joukon (aseellinen) nousu esivaltaa vastaan.
  3. ”Kapina”, Tietojätti 2000, s. 357. Jyväskylä: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-x.
  4. Kimmo Katajala: Suomalainen kapina. talonpoikaislevottomuudet ja poliittisen kulttuurin muutos Ruotsin ajalla, s. 207–321. Historiallisia tutkimuksia 212. SKS, 2002. ISBN 951-746-306-5.
  5. Katajala, s. 329–347

Aiheesta muualla