Ero sivun ”Kazuo Ōno” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p →Lähteet: tynkäluokan muutos |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Kazuo Ohno.jpg|thumb|Kazuo Ōno]] |
[[Kuva:Kazuo Ohno.jpg|thumb|Kazuo Ōno]] |
||
'''Kazuo Ōno''' ({{k-ja|大野一雄|Ōno Kazuo}}; [[27. lokakuuta]] [[1906]] [[Hokkaido]], [[Japani]] – [[1. kesäkuuta]] [[2010]]) oli [[japani]]lainen [[butō]]tanssija. Hän kehitti butotanssin 1950- ja 1960-luvulla [[Hijikata Tatsumi]]n kanssa.<ref>[http://www.hs.fi/arkisto/haku?free=kazuo+AND+Ohno&date=20100503 HS 3.6.2010]</ref> |
'''Kazuo Ōno''' ({{k-ja|大野一雄|Ōno Kazuo}}; [[27. lokakuuta]] [[1906]] [[Hokkaido]], [[Japani]] – [[1. kesäkuuta]] [[2010]]) oli [[japani]]lainen [[butō]]tanssija. Hän kehitti butotanssin 1950- ja 1960-luvulla [[Hijikata Tatsumi]]n kanssa.<ref name="zz1">[http://www.hs.fi/arkisto/haku?free=kazuo+AND+Ohno&date=20100503 HS 3.6.2010]</ref> |
||
Ōnon isä oli kalastaja. Hän aloitti varsinaisen tanssinopiskelun vuonna [[1933]] opettajanaan japanilaisen ekspressionistisen tanssin uranuurtaja [[Baku Ishii]]. Oltuaan armeijan palveluksessa yhdeksän vuotta hän jatkoi tanssia. Hän teki koreografioita ja esitti oman soolokoreografiansa ensimmäisen kerran 1949. Hän työskenteli vuodesta [[1960]] alkaen Hijikata Tatsumin (k. [[1986]]) kanssa. Yhteistyön syntyminen Hijikata Tatsumin kanssa oli käännekohta hänen urallaan. Hän kehitti tämän luomaa buto-tanssin estetiikkaa ja harjoitusmenetelmiä edelleen. Elämänsä loppuvaiheissa hän joutui turvautumaan [[pyörätuoli]]in ja kehitti tanssin jossa hän käytti vain ylävartaloa, kasvoja ja käsiä. Ōno tanssi viimeisen kerran satavuotiaana."La Argentina Sho" -esitys oli hänen pitkäaikaisin koreografiansa. Hän esiintyi myös poikansa Yoshito Ohnon kanssa. Ōno esiintyi eri puolilla maailmaa, ja hänet nähtiin myös [[Suomi|Suomessa]] vuonna [[1991]].<ref>http://www.danceinfo.fi/tanssinpaiva/julistus1998</ref><ref>[http://www.hs.fi/arkisto/haku?free=kazuo+AND+Ohno&date=20100505 HS 5.6.2010]</ref><ref |
Ōnon isä oli kalastaja. Hän aloitti varsinaisen tanssinopiskelun vuonna [[1933]] opettajanaan japanilaisen ekspressionistisen tanssin uranuurtaja [[Baku Ishii]]. Oltuaan armeijan palveluksessa yhdeksän vuotta hän jatkoi tanssia. Hän teki koreografioita ja esitti oman soolokoreografiansa ensimmäisen kerran 1949. Hän työskenteli vuodesta [[1960]] alkaen Hijikata Tatsumin (k. [[1986]]) kanssa. Yhteistyön syntyminen Hijikata Tatsumin kanssa oli käännekohta hänen urallaan. Hän kehitti tämän luomaa buto-tanssin estetiikkaa ja harjoitusmenetelmiä edelleen. Elämänsä loppuvaiheissa hän joutui turvautumaan [[pyörätuoli]]in ja kehitti tanssin jossa hän käytti vain ylävartaloa, kasvoja ja käsiä. Ōno tanssi viimeisen kerran satavuotiaana."La Argentina Sho" -esitys oli hänen pitkäaikaisin koreografiansa. Hän esiintyi myös poikansa Yoshito Ohnon kanssa. Ōno esiintyi eri puolilla maailmaa, ja hänet nähtiin myös [[Suomi|Suomessa]] vuonna [[1991]].<ref>http://www.danceinfo.fi/tanssinpaiva/julistus1998</ref><ref>[http://www.hs.fi/arkisto/haku?free=kazuo+AND+Ohno&date=20100505 HS 5.6.2010]</ref><ref name="zz1"/> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 24. heinäkuuta 2010 kello 01.04
Kazuo Ōno (jap. 大野一雄, Ōno Kazuo; 27. lokakuuta 1906 Hokkaido, Japani – 1. kesäkuuta 2010) oli japanilainen butōtanssija. Hän kehitti butotanssin 1950- ja 1960-luvulla Hijikata Tatsumin kanssa.[1]
Ōnon isä oli kalastaja. Hän aloitti varsinaisen tanssinopiskelun vuonna 1933 opettajanaan japanilaisen ekspressionistisen tanssin uranuurtaja Baku Ishii. Oltuaan armeijan palveluksessa yhdeksän vuotta hän jatkoi tanssia. Hän teki koreografioita ja esitti oman soolokoreografiansa ensimmäisen kerran 1949. Hän työskenteli vuodesta 1960 alkaen Hijikata Tatsumin (k. 1986) kanssa. Yhteistyön syntyminen Hijikata Tatsumin kanssa oli käännekohta hänen urallaan. Hän kehitti tämän luomaa buto-tanssin estetiikkaa ja harjoitusmenetelmiä edelleen. Elämänsä loppuvaiheissa hän joutui turvautumaan pyörätuoliin ja kehitti tanssin jossa hän käytti vain ylävartaloa, kasvoja ja käsiä. Ōno tanssi viimeisen kerran satavuotiaana."La Argentina Sho" -esitys oli hänen pitkäaikaisin koreografiansa. Hän esiintyi myös poikansa Yoshito Ohnon kanssa. Ōno esiintyi eri puolilla maailmaa, ja hänet nähtiin myös Suomessa vuonna 1991.[2][3][1]