Ero sivun ”Krim” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Uusimpien uutisten mukaan Krim on liitetty Venäjään. |
Kumottu muokkaus 13938520, jonka teki 85.157.35.179 (keskustelu) Venäjän Krimin miehitystä ei ole kansainvälisesti tunnustettu. Aiheesta voi keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
| provinssi = |
| provinssi = |
||
| territorio = |
| territorio = |
||
| valtio = {{ |
| valtio = {{Ukraina}} |
||
| aluetyyppi1 = Ukrainan aluehallinnollinen osa |
| aluetyyppi1 = Ukrainan aluehallinnollinen osa |
||
| alueen_nimi1 = [[Krimin autonominen tasavalta]] ja [[Sevastopol]]in kaupunkipiiri |
| alueen_nimi1 = [[Krimin autonominen tasavalta]] ja [[Sevastopol]]in kaupunkipiiri |
||
Versio 21. maaliskuuta 2014 kello 19.32
| Krim | |
|---|---|
 Krimin niemimaa tummanvihreällä |
|
| Muut nimet |
Крим (ukrainaksi) Крым (venäjäksi) Qırım (krimintataariksi) |
| Sijainti | Etelä-Ukraina |
| Merialue | Mustameri |
| Vesialue | Asovanmeri |
| Pinta-ala |
26 945 (Sevastopolin kaupunkipiiri 864 ja Krimin autonominen tasavalta 26 081) km² |
| Korkein kohta | Roman-Koš, 1 545 |
| Valtio | |
| Valtio |
 Ukraina |
| Ukrainan aluehallinnollinen osa | Krimin autonominen tasavalta ja Sevastopolin kaupunkipiiri |
| Väestö | |
| Väkiluku | noin 2,349 milj. (2013), josta Sevastopolin kaupunkipiiri 0,383 milj. ja Krimin autonominen tasavalta 1,965 milj. as.[1] |
| Suurin kaupunki | Sevastopol[1] |
| Asutuskeskukset |
Kaupungit (2013 as.arvio[1]): Sevastopol (342 580 as.) Simferopol (337 285 as.) Kertš (145 265 as.) Jevpatorija (106 877 as.) Jalta (78 115 as.) |
| Kielet |
ukraina venäjä krimintataari |
Krim (ukr. Крим, ven. Крым, Krym, krimintat. Qırım) on Mustaanmereen työntyvä niemimaa Etelä-Ukrainassa. Sen yhdistää mantereeseen 4–8 kilometriä leveä Perekopinkannas. Niemimaan itäosassa Kertšinsalmi erottaa Asovanmeren Mustastamerestä.
Koko niemimaa Sevastopolin kaupunkipiiriä lukuun ottamatta kuuluu Ukrainan Krimin autonomiseen tasavaltaan. Krimin autonomisen tasavallan pääkaupunki ja niemimaan toiseksi suurin kaupunki on Simferopol.[1]
Maaliskuussa 2014 Venäjä teki intervention Krimille ja miehitti alueen. Krimillä järjestettiin kansanäänestys, jonka tuloksena Krim päätti liittyä Venäjään. Ukraina ja länsimaat ovat tuominneet miehityksen, kansanäänestyksen laillisuuden sekä Krimin liittämisen Venäjään.[2][3]
Maantiede
Krimin pohjoisosa on Ukrainan tasankojen jatketta, eteläosassa kulkee Jailavuoristo. Ilmasto on varsinkin etelässä subtrooppinen, ja siksi alue on suosittu lomakohde. Tunnetuimpia kylpyläkaupungeista on Jalta. Vuoristoissa on metsiä.
Historia
Alunperin Krimin nimi oli asukkaidensa mukaan Tauris eli Chersonesus taurica.[4]
600-luvulla eKr. kreikkalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia sen rannikolle. Myöhemmin se kuului Bosporoksen valtakuntaan ja joutui 640 Itä-Rooman haltuun.[4]
Kansainvaellusten aikana se toimi monien kansojen läpikulkupaikkana.[4] Kansainvaellusajan päätteeksi Krimillä asui gootteja. Krimillä puhuttu gootin kieli katosi ehkä vasta 1700-luvulla.
Tataarit valloittivat alueen 1200-luvulla, mutta menetivät sen turkkilaisille 1400-luvulla. Tataarit antoivat nykyisen nimen Krim eli "linnoitus"[4]
Krimin kaanikunta luotiin mongolien vallan loputtua 1441 ja sen johtajaksi asettui Hacı I Giray, joka oli etäistä sukua Tšingis-kaanille. Krimiläiset hallitsivat melkein koko aluetta Kuban- ja Dniestrjokien välillä, mutta eivät pystyneet valloittamaan genovalaisia kaupunkeja ennen ottomaanien apua 1475.
Kutšuk Kainnardžin rauhassa vuonna 1774 tataarit joutuivat luovuttamaan alueen turkkilaisille, jotka rauhassa sitoutuivat tunnustamaan Krimin itsenäisyyden ja ortodoksisen uskon. Ennen aselepoa 1772 Venäjä neuvotteli Krimin kaanin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Grim vapautuisi Turkin vallasta ja saisi itsenäisyyden Venäjän alaisuudessa. Itsenäisyysjakso jäi kuitenkin lyhyeksi Venäjän anastettua alueen 1783 siellä syntyneiden kristittyjen ja islaminuskoisten välisten kahakoiden johdosta. Niemimaalla asuneet kristityt halusivat vapautua islaminuskoisten sorrosta. Kun kaani Šagin-Girai ei suostunut kristittyjen vaatimuksiin, Venäjä katsoi asenteen kapinoinniksi ja miehitti keväällä 1783 maan ja kaanikunta liitettiin Venäjään.[4][5]
Vuosina 1854-56 käytiin itämainen sota eli Krimin sota.[4]
Saksalaiset joukot vapauttivat alueen bolševikeista keväällä 1918 ja Krim julistautui itsenäiseksi. Saksalaisen Wrangelin armeijan tukikohta sijaitsi Krimillä 1919-20, jonka bolševikkien armeija valtasi marraskuussa 1920 ja Krim liitettiin jälleen Neuvosto-Venäjään.[4]
Venäjän sisällissodassa alue kärsi merkittäviä tuhoja, sillä se oli valkoisten keskeinen tukikohta.
Natsi-Saksan armeija valloitti Krimin 1941 muutamaksi vuodeksi. Neuvostoliiton valloitettua alueen takaisin, Krimin asukkaita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa ja heidät siirrettiin muualle Neuvostoliittoon. Venäläistämistoimien yhteydessä vuonna 1946 Krimille vuonna 1921 myönnetty autonominen asema lakkautettiin kokonaan.[4][6] Krimin valtaväestö oli Krimin tataareja, jotka Stalin pakkosiirrätti epäluotettavina pitäminään vuonna 1944 Keski-Aasiaan. Huomattava osa 200 000 karkotetusta menehtyi kuljetuksien aikana. Krimin tataareille myönnettiin paluu oikeus Krimille vuonna 1988.[6] Vuoden 2001 väestönlaskennan aikaan Krimin autonomisessa tasavallassa asui 243 400 Krimin tataaria.[7] Paluumuutto on jatkunut tämän jälkeenkin, joskin 1990-lukua heikompana.
Toisen maailmansodan aikana helmikuussa 1945 Krimillä järjestetyssä Jaltan konferenssissa sovittiin liittoutuneiden kesken uudesta Euroopan jaosta.[8]
Krim kuului Neuvostoliitossa Venäjän federatiiviseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan vuoteen 1954 asti, jolloin se Venäjällä nykyisin vallitsevan tulkinnan mukaan liitettiin Venäjän ja Ukrainan kansojen 300-vuotisen liiton kunniaksi Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.[6] Krim oli kuitenkin tuolloin kurjassa kunnossa ja rasite. Väestömäärä oli romahtanut pakkosiirtojen vuoksi, ja maatalous oli tuottamaton. Vuosipäivä vain sattui osumaan samaan aikaan. Idean esitti Nikita Hruštšov, mutta päätöksen takana oli koko poliittinen johto aikana, jolloin maan sisäisten rajojen siirto oli helppoa ja arkipäivää. Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksen allekirjoittivat puheenjohtaja Kliment Vorošilov ja sihteeri Nikolai Pegov.[9]
 |
Tämä artikkeli tai osio kertoo ajankohtaisesta tapahtumasta. Tiedot voivat muuttua nopeasti tai olla vanhentuneita. |
Krimin kriisi 2014
- Pääartikkeli: Krimin kriisi 2014
Ukrainan vallankumouksen seurauksena helmikuussa 2014 presidentti Viktor Janukovytš erotettiin. Krimin niemimaalla oli uutta hallitusta vastustavia mielenosoituksia. Venäjä aloitti suuren sotaharjoituksen Ukrainan vastaisella rajalla ja siirsi laivastotukikohtaansa Sevastopoliin joukkojaan.
2014 Kiovan mielenosoitusten aikana alkoi Krimin autonomisessa tasavallassa kehitys, joka johti maaliskuun 2014 alussa siihen, että venäläiset alkoivat saartaa Ukrainan asevoimien tukikohtia Krimillä. Tästä muodostui sodanuhka 4. maaliskuuta 2014 kello 5, kun oli ilmoitettu, että Venäjän federaation asevoimien Mustanmeren laivaston komentajan apulainen olisi esittänyt uhkavaatimuksen antautua. lähde?
Kiista laivastotukikohdasta
Ukrainan lähennyttyä NATOa kysymys Krimin laivastotukikohdasta Sevastopolilla on tullut ajankohtaiseksi. Ukrainassa on pyrkimyksiä saada Venäjän federaation Mustanmeren laivasto pois vuoden 2017 jälkeen sopimuksen rauettua Sevastopolista.lähde?
Näin ollen esille on noussut uudelleen kysymys siitä, miten perustuslaillisesti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistö 1954 siirsi Krimin Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan hallintaan ja sisälsikö tuo siirto myös Sevastopolin. Sevastopol ei Neuvostoliton aikana tullut Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan hallintaan, vaan laivastotukikohta-aluetta hallittiin Venäjän federatiivisesta sosialistisesta neuvostotasavallasta. Toisekseen koko Krimin siirto tehtiin muotovirheellisesti korkeimman neuvoston puhemiehistön eikä korkeimman neuvoston toimesta. Moskovan entinen pormestari Juri Lužkov on muistuttanut, että vaikka Krim siirrettiin Ukrainalle vuonna 1954, Sevastopolin kaupunki pidettiin silti Neuvostoliiton keskushallinnon hallinnassa. lähde?
Venäjän federaatio, Neuvostoliiton kansainvälisoikeudellinen seuraajavaltio, kuitenkin tunnusti vuonna 1997 Ukrainan kanssa solmimassaan ystävyys-, yhteistyö- ja kumppanuussopimuksessaan Ukrainan vuoden 1954 rajoin.
Ukraina suunnittelee Sevastopolin vuokrahinnan moninkertaistamista Venäjältä toimitettavan maakaasun kallistumisen johdosta.lähde?
Krimin astrofysikaalinen observatorio
Krimin niemimaan keskiosassa on Krimin astrofysikaalinen observatorio, jossa on lukuisia observatorioita, joissa on muun muassa suomalainen polarisaatiota mittaava laite 1,25 metrin läpimittaisella kaukoputkella. Observatorion suurin kaukoputki on 2,6 metrin läpimittainen.[10][11]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d Devžavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Viitattu 1.3.2014. (ukrainaksi)
- ↑ Krimin äänestystulos varmistui: Liki 97 prosenttia kannatti liittymistä Venäjään YLE Uutiset. 17.3.2014. Viitattu 17.3.2014.
- ↑ Halminen, Laura; Turtiainen, Suvi: Putin puhui uhmakkaasti – ja liitti Krimin osaksi Venäjää Helsingin Sanomat. Viitattu 18.3.2014.
- ↑ a b c d e f g h ”Krim”, Otavan Iso Tietosanakirja 4. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Alpo Juntunen: ”Katsoiskotka ja puolikuu”, Venäjän historia, s. 192-193. 4. p.. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-15799-1.
- ↑ a b c ”Krim”, Tietojätti 2000, s. 419. Krim, Krimin tataarit. Jyväskylä: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5809-x.
- ↑ Autonomous Republic Of Crimea: All-Ukrainian Population Census 2001 – National structure (englanniksi)
- ↑ ”Jaltan konferenssi”, Otavan Iso Tietosanakirja 3, s. 1509. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ Maxim Fedorov: Krim ei ollut lahja Ukrainalle Yle uutiset, 17.3.2014, viitattu 18.3.2014
- ↑ Stanford.edu (englanniksi)
- ↑ crao.crimea.ua (englanniksi)
Kirjallisuutta
- Ville Ropponen & Natalia Deviatkina: Krimin niemimaa. Savukeidas, 2010.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krim Wikimedia Commonsissa
- Crimea (Toronton yliopiston Ukraina-tutkimuksen tietosanakirja-artikkeli Krimistä (alkujaan 1984)) (englanniksi) (encyclopediaofukraine.com)