Perustulo

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 19. lokakuuta 2011 kello 08.14 käyttäjän Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Perustulon ja verotuksen yhteisvaikutus käteen jääviin tuloihin

Perustulo on sosiaaliturvajärjestelmän malli, jossa kaikille kansalaisille maksetaan säännöllisesti ja ehdoitta rahaa toimeentuloa varten. Syyperustainen sosiaaliturva on kokonaan tai osittain korvattu, jolloin perustulo on vastikkeetonta ja verotonta, eikä sen määrä vähene tulojen noustessa. Tulojen kasvaessa perustulosta saatu hyöty peritään takaisin verotuksen kautta.

Perustuloa on kutsuttu myös kansalaistuloksi, kansalaispalkaksi, osallistumistuloksi sekä yhteiskunnalliseksi osingoksi, joissa kaikissa malleissa on hieman eroja toisiinsa. Näihin malleihin luetaan joskus myös negatiivinen tulovero, joka johtaa samankaltaiseen lopputulokseen perustulon kanssa.

On olemassa myös perustulomalleja, jotka ovat sosiaalietuuksia korvaavia perusturvamalleja. Niiden välineet eivät ole ensisijaisesti finanssi- eli verohallinnollisia, vaan liittyvät esimerkiksi perusturvauudistuksen yksinkertaistamiseen.

Perustulojärjestelmää ovat kannattaneet monet taloustieteilijät, tunnetuimpana monetarismin kehittäjänä tunnettu Milton Friedman. Perustulojärjestelmältä edellytetään yleensä tasaveroa ja vapaita työmarkkinoita, jotta rahoitus mahdollistuisi ja työn löytäminen olisi helppoa.

Perustulon käsitteet

Perustulolla tarkoitetaan kaikille kansalaisille automaattisesti ja ehdoitta kuukausittain maksettavaa rahaa. Useimmissa perustulomalleissa kaikki ansaitut tulot olisivat verollisia ensimmäisestä eurosta alkaen. Itse perustulosta ei maksettaisi veroa. Yleensä perustulomalleissa veroprosentti on sama kaikissa tuloluokissa tai ainakin progressio on lievä.

Osittainen perustulo tarkoittaa perustuloa, joka ei kata minimitoimeentuloa. Useimmat konkreettiset Suomeen ehdotetut perustulomallit lähtevät siitä, ettei perustulo voi olla niin suuri, että sillä yksinään tulisi toimeen pitkää aikaa, ja siksi näitä malleja on kutsuttu osittaisiksi perustulomalleiksi. Näiden mallien ongelmana on se, että sen päälle tarvitaan edelleen tarvehankintaista sosiaaliturvaa, joten idea perustulon yksinkertaisuudesta jää toteutumatta.

Perustuloa on myös kutsuttu kansalaistuloksi ja kansalaispalkaksi, joista jälkimmäistä on käytetty tarkoittamaan hieman eri asiaa. Esimerkiksi Jan Otto Anderssonin teksteissä kansalaispalkka on perustulon kaltainen tuki, mutta se maksetaan vain, jos kansalainen tekee hyödyllistä työtä. Tällaista työtä olisi toiminta kolmannen sektorin järjestöissä. Kansalaispalkka voisi olla suurempi kuin pelkkä kaikille automaattisesti maksettava perustulo/kansalaistulo. Kansalaispalkan ideana on aktivoida ihmisiä toimimaan kansalaisyhteiskunnassa.

Osallistumistuloksi on kutsuttu mallia, jossa perustuloon liittyy erilaisia ihmisen aktiivisuuteen liittyviä ehtoja (kuten kansalaispalkassa). Taloustieteilijä Anthony Atkinson loi käsitteen ehdottamalla osallistumistuloa (participation income) vain niille, jotka voivat osoittaa olevansa töissä, hakevansa töitä, olevansa työkyvyttömiä tai osallistumalla erilaisiin hoito- ja kansalaisjärjestötehtäviin.

Yhteiskunnallinen osinko on perustulosta käytetty termi, joka viittaa siihen, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada osuutensa yhteiskuntamme aiempien sukupolvien työllä kootusta kansallisomaisuudesta ja tuottavuuden kasvusta.

Negatiivinen tulovero on Milton Friedmanin kehittämä verotuksen ja automaattisen tulotuen yhdistelmä. Tässä mallissa määritellään tietty kuukausittainen verotettavan tulon alaraja. Kaikista sen summan alle jäävistä ansioista maksetaan ansioiden päälle tulotukea eli negatiivista veroa. Kaikista summan ylittävistä tuloista maksetaan normaalia veroa. Tässä mallissa rajaveroprosentti on yleensä sama kaikissa tuloluokissa.[1]

Historia

Varhaisimpana perustuloidean esittelijänä pidetään brittiläistä Thomas Painea, joka hahmotteli valtion maksamaa perustuloa kaikille yli 21-vuotiaille kirjassaan Agrarian Justice vuodelta 1795. Hänelle perustulo merkitsi kaikille ihmisille kuuluvaa osuutta yhteisen kansallisomaisuuden tuotosta.

Erilaisia sosiaalisen tai kansallisen osingon ajatuksia esitettiin pitkin 1800- ja 1900-lukua eri taloustieteilijöiden ja sosiologien kirjoituksissa. Huomattavimpana Oxfordissa professorina toimineen G. D. H. Colen 1930-luvun kirjoitukset ja taloustieteilijä James Meaden monet kirjat 1930-luvulta 1990-luvulle.

Sosiaalinen osinko (social credit) sai laajaa kannatusta brittimajuri Clifford Douglasin ideoimana, esittäen, että kaikille kansalaisille kuuluu osuus kansallisesta varallisuudesta. Ajatuksena oli lisätä kansalaisten ostovoimaa jakamalla heille rahaa. Laman ja työttömyyden vaivaamalla 1930-luvulla ajatus kasvoi kansanliikkeeksi, joka osallistui vaaleihin monissa maissa. Eniten menestystä puolue sai Kanadassa. Ajatus perustulosta kysynnän lisääjänä hautautui kuitenkin keynesiläisten, valtion roolia korostaneiden ideoiden varjoon.

Perustulomallista vakavimman ehdotuksen teki Isossa-Britanniassa liberaalipoliitikko Juliet Rhys-Williams vuonna 1943. Se jäi kuitenkin toteuttamatta, kun brittiläinen sosiaaliturvajärjestelmä rakennettiin William Beveridgen ideoiden pohjalta syy- ja ansioperustaiseksi. Samankaltaisia malleja toteutettiin useimmissa läntisissä teollisuusmaissa.[2]

Perustulomallit nousivat uudelleen keskusteluun, kun keynesiläisyyttä alettiin kyseenalaistaa taloustieteessä. Yhdysvalloissa presidentti Richard Nixonin hallinto esitteli laajoja uudistuksia maan sosiaaliturvaan. Ideoiden takana oli Milton Friedman ja hänen muotoilema negatiivinen tulovero. Negatiivista tuloveroa kokeiltiin neljässä eri projektissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosina 1968-1982.[3] Friedman popularisoi ideansa vuonna 1962 kirjassaan Capitalism and Freedom.

Friedman argumentoi perustulon puolesta Yhdysvaltain kongressille ja Richard Nixonille 1970-luvulla. Kongressi teki perustulosta lakialoitteen, mutta aloitteeseen liitettiin perustulonvastaisia elementtejä, jotka saivat hänet vastustamaan lakialoitetta. Lopulta kongressi ei hyväksynyt esitystä [4]. Lopputuloksena liittovaltion Earned Income Tax Credit tukee tuhansilla dollareilla matalapalkkaisia, mutta työttömille sekä erityisryhmille on erillisiä tukiohjelmia, jotka aiheuttavat tulokuoppia. Samanlainen palkkatuki on otettu käyttöön myös monissa muissa maissa kuten Suomessa.lähde?

Kanadassa liberaalihallituksen asettama komissio ehdotti negatiivisen tuloveron käyttöönottoa vuonna 1985, mutta valtaan nousseet konservatiivit pitivät ehdotusta liian kalliina ja jättivät sen toteuttamatta.

Brittiläiset ekonomit Guy Standing ja Hermione Parker ovat kehittäneet erilaisia perustulomalleja. Erityisesti Parkerin konkreettiset laskelmat osittaisen perustulon vaihtoehdoista ja kustannuksista ovat vaikuttaneet useisiin viimeaikaisiin perustulomalleihin. Näitä malleja on ehdotettu otettavaksi käyttöön Isossa-Britanniassa, mutta ehdotukset eivät ole saaneet poliittista tukea.[5]

Suomessa esitettyjä konkreettisia perustulomalleja

Jan Otto Anderssonin kansalaistulomalli 1988

Vasemmistolainen taloustutkija Jan Otto Andersson esitti mallin, jossa kansalaistulo olisi voinut vuoden 1988 tilanteessa olla 2000 mk kuussa, jolloin bruttoveroasteeksi olisi tullut n. 50 %. Kansalaistulon kokonaiskustannus olisi 24 miljardia markkaa ja se kerättäisiin verottamalla kaikkia muita tuloja kuin kansalaistuloa 27 %:n tuloverolla ja asettamalla arvonlisäveroksi 25 %. Lisäksi luonnonvarojen käytön, omaisuuden ja perintöjen verotusta kiristettäisiin. Myöhemmin Andersson on lisännyt kansalaistulomalliinsa mahdollisuuden kansalaispalkkaan. Se olisi eräänlainen korotettu kansalaistulo, joka maksetaan toiminnasta kolmannessa sektorissa eli "kansalaistyöstä".[6]

Ilpo Lahtisen osittaisen perustulon malli 1992

Ilpo Lahtisen vuonna 1992 hahmotteleman mallin elementit ovat osittainen perustulo, perustulolisä ja hoitoavustus, joiden hallinnosta vastaisi yksi valtiollinen virasto, jolle kuuluisi myös verotus. Osittainen perustulo olisi n. 2000 mk/kk ja veroaste 40 %. Verotuksessa vain yli 5000 mk/kk ansaitsevat maksaisivat veroja. Perustulolisä olisi veroton lisä niille ryhmille, jotka ilman sitä joutuisivat turvautumaan toimeentulotukeen ja asumistukeen. Hoitoavustuksen tarkoituksena olisi turvata ulkopuolisen hoidon tarpeessa oleville sama peruselintaso kuin muille. Tarveharkintaiset tuet säilyisivät, verovähennykset poistettaisiin ja verotusta yksinkertaistettaisiin. Sosiaali- ja eläkevakuutusjärjestelmistä tulisi pääosin vapaaehtoisia.[7]

Nuorsuomalaisten perustulomalli 1998

Nuorsuomalainen puolue esitteli oman tarkan perustulomallinsa vuonna 1998. Siinä kansalainen saisi 1300 markan perustulon ja verovapauden 4000 markan kuukausituloihin asti. Yli menevältä osalta maksettaisiin veroa esim. 47 %. Perustulo olisi ikäporrastettu siten, että nuorilla summa kasvaa 0-16 ikävuoden välillä 25 % perustulosta täyteen perustuloon. Perustulo alkaisi nousta 60 ikävuodesta ylöspäin 140 %:iin (1820 mk/kk), joka olisi yli 70-vuotiaiden perustulo. Nuorsuomalaisten mallissa oli lisäksi laskettu erilliset hoivasetelijärjestelmä, asumistuki, erityistuki ja sotutili. Ansiosidonnaiset etuudet olisivat kunkin vapaaehtoisesti hankittavissa esim. vakuutuksin. Malliin kuului myös kansalaisyö, jossa julkinen sektori olisi velvoitettu osoittamaan työllistämistyötä jokaiselle halukkaalle markkinatyöhön kannustavalla palkalla (esim. 20 mk/h). Perustuloa olisi mahdollista siten korottaa työskentelemällä (enintään 100 h/kk) lähinnä ympäristönhoidon, valistustyön, julkisten palveluiden aputöiden ja kolmannen sektorin töiden parissa.[8] Nuorsuomalainen Risto E. J. Penttilä on puhunut perustulon puolesta myöhemminkin[9].

Osmo Soininvaaran malli 1994

Osmo Soininvaara esittää Hahmotelma perustulomallista vuodelta 1994, että perustulo olisi 1700 mk/kk, jonka lisänä olisi asuntokohtainen automaattinen asumislisä 500 mk/kk. Alaikäisille lapsille maksettaisiin nykyiseen tapaan lapsilisää. Tasavero olisi 53 %, paitsi n. 168 000 markan vuositulojen ylittävältä osalta 10 %:n lisäprogressio. Osittaisen perustulon lisäksi maksettaisiin syyperusteista lisätukea, johon yhdistetään asumistuki, päivähoitotuki ja työttömyyskorvaus. Lisätuki pienenisi 22 penniä jokaista tienattua markkaa kohden.[10]

Anita Mattilan sovitellun perustulon malli 2001

Anita Mattila ehdottaa Kuopion yliopistolla tehdyssä väitöskirjassaan Tarvitaanko perustuloa? Suomalaisten kansalaistulo-, kansalaispalkka- ja perustulomallien teoreettinen analyysi vuodelta 2001 soviteltua perustuloa, jonka taso olisi 3500 mk/kk. Etuuden maksaminen päättyisi yli 6000 mk/kk ansaitsevilta. Soviteltu perustulo olisi tarkoitettu työvoimaan kuuluville ja sen tarkoitus olisi tukea työllistymistä ja matalapalkkaisissa työsuhteissa olevia. Etuus korvaisi työmarkkinatuen ja peruspäivärahan sekä niitä täydentävät tarveharkintaiset etuudet. Sen sijaan ansiosidonnaiset etuudet pysyisivät ennallaan. Etuus olisi verollinen.[11]

Vihreän liiton perustulomalli 2007

Vihreän liiton vuonna 2007 ehdottamassa mallissa perustulo olisi 440 euroa kuussa. Verotusportaita olisi kaksi: ensimmäinen olisi 39 % ja yli 5000 euron kuukausituloille veroprosentti olisi 49 %. Yksityishenkilöiden pääomatuloveroprosentti olisi 32 %. Kun laskuissa otetaan huomioon perustulon osuus 440 €, tulot olisivat käytännössä verottomia 1 100 € saakka. Keskipalkan verran eli 2 300 € kuukaudessa ansaitseva saisi verojen ja kansalaispalkan jälkeen nettona 1 820 €, jolloin veroprosentiksi muodostuisi noin 29 %. Mallin yksityiskohdat vastaavat pitkälti Soininvaaran vuoden 1994 mallia. Mallin laskemisessa on käytetty apuna Pertti Honkasen Kansaneläkelaitoksen tutkimusyksikössä tekemiä mikrosimulaatioajoja. Niiden perusteella malli olisi kustannusneutraali nykyjärjestelmään nähden, kun ympäristöveroja korotetaan yhden miljardin verran. Perustulo korvaisi opintotuen, työttömyysturvan peruspäivärahan, työmarkkinatuen, minimivanhempainrahan sekä joitain muita minimitukia. Vihreiden mallissa asumistuki säilyisi, samoin ansiosidonnaiset etuudet, mutta ne nettoutetaan yhteensopiviksi perustulon kanssa niin, että tuen taso säilyy nykyisellään.[12] [13]

Argumentteja perustulon puolesta ja vastaan

Puolesta

Perustuloa puolustetaan muun muassa seuraavilla väitteillä:

  • Perustulo takaisi minimitoimeentulon ja poistaisi köyhyyttä. Tämä argumentti koskee erityisesti kehitysmaita.[14]
  • Perustulo selkeyttäisi suomalaista sosiaaliturvaa. Nykyiset käsitteet saattavat johtaa harhaan etenkin niitä, jotka ovat suurimman avun tarpeessa. Toisaalta nykyinen järjestelmä taas tarjoaa paljon mahdollisuuksia keinotella tukea väärin perustein.[15]
  • Perustulo antaisi kansalaisille mahdollisuuden päättää omasta elämästään. Työnteko toisi kaikissa tapauksissa lisää tuloja ja hyvinvointia eikä uhkaisi taloutta, kuten nykyisessä järjestelmässä voi kannustinloukkujen takia käydä. Perustulo antaisi ihmisille mahdollisuuden kehittää itseään tai tehdä työtä joustavasti eri elämäntilanteissa.[16]
  • Perustulo edistäisi luovuutta, lisäisi yritteliäisyyttä, alentaisi riskinoton kynnystä sekä lisäisi luottamusta ja mahdollisuutta yhteistoimintaan. Se vähentäisi työttömyyttä, koska se tekisi osa-aikaisen työnteon kiinnostavammaksi ja kannattavammaksi.[17].
  • Perustulo lopettaisi kansalaisten nöyryyttämisen. Esimerkiksi opiskelija, työtön, kotiäiti ja eläkeläinen voisivat entistä enemmän vaikuttaa elämäntilanteeseensa. Perustulon ansioita voisi olla luovuuden vapautuminen, tasa-arvon kasvu ja vapaa-ajan lisääntyminen. Ihmisten vapaus yleensäkin lisääntyisi ja se edistäisi henkistä hyvinvointia: esimerkiksi vanhemmat voisivat ratkaista työnteon ja perheestä huolehtimisen suhteen nykyistä joustavammin.[16]
  • Määräaikainen tai osa-aikainen työnteko ei olisi uhka, vaan jopa mahdollisuus. Viranomaisten tarve sosiaalialalla vähenisi, ja tämä toisi helpotusta väestön ikääntymisen myötä uhkaavaan työvoimapulaan. Ulkomaisen työvoiman värvääminen ainakin EU:n alueelta saattaisi sekin helpottua. [16]
  • Hallinnollinen kontrolli ja ihmisten riippuvuussuhde hallinnosta on jo itsessään nöyryyttävää. Tilannetta pahentaa se, että ihmisen arvo määräytyy työmarkkina-aseman mukaan mutta "kunnollisia" työpaikkoja ei kuitenkaan riitä kaikille. Kun toimeentulo olisi kansalaisen perusoikeus, siihen ei lyötäisi kielteistä leimaa.[18]
  • Perustulo olisi helpompi hahmottaa kuin nykyinen sosiaaliturva. Esimerkiksi työtön voisi olla varma omasta rahatilanteestaan, koska tukia ei jälkikäteen perittäisi takaisin. Kukaan ei joutuisi vaikeuksiin tukipäätöksiä odottaessaan, vaan rahaa tulisi tietty määrä joka kuukausi.[19]

Vastaan

Perustuloa vastustetaan muun muassa seuraavilla väitteillä:

  • Perustulo ei "lisäisi sosiaalista pääomaa" tai "yhteiskunnallista koheesiota".[20]
  • Terveen ja täysi-ikäisen tulisi olla ensisijaisesti vastuussa itsestään ja hyvinvoinnistaan.[21]
  • Perustulo antaisi opiskeluhaluttomille nuorille, elämässä syrjäytyneille, mielenterveydeltään järkkyneille ja muille vastaaville ryhmille mahdollisuuden elää siten, että kenenkään ei tarvitsisi kiinnittää heihin huomiota.[21]
  • Perustulo vähentäisi työnteon arvoa, koska tuloa maksettaisiin riippumatta siitä tekeekö henkilö työtä vai ei. Ainoastaan työ luo uutta hyvinvointia jaettavaksi. [3]
  • Perustulo saatettaisiin asettaa liian korkealle, jolloin matalapalkkaisten töiden kysyntä vähenisi
  • Perustulosta syntyisi paljon kustannuksia: Sdp:n mukaan eräs perustulomalli vaatisi yli 10 miljardia euroa lisää rahaa perustulon maksamiseen kaikille täysi-ikäisille suomalaisille.[21]
  • Perustulo olisi jonkinlainen "aikuisten lapsilisä", jonka turvin olisi mahdollista jatkaa miellyttävää opiskelijaelämää keski-ikään.[15]

Keskustelua maailmalla

Etelä-Afrikassa työmarkkinoiden säätely on johtanut korkeaan työttömyyteen ja köyhyyteen.kenen mukaan? Suurin oppositiopuolue Democratic Alliance on vuodesta 2000 lähtien kannattanut perustuloa työmarkkinoiden voimakkaan vapauttamisen kanssa. Hallitseva puolue African National Congress on vastustanut perustuloa, vaikka sen jäsenten ja liittolaisten keskuudessa onkin kannatusta. [22]

Israelin keskuspankki on suositellut perustuloa Israelin parlamentille.[23] Israelissa on käytössä matalapalkkaisten tukia, mutta niitä ei ole yhdistetty työttömyys- ja muihin tukiin.

Berliiniläisen Hertie School of Governance -korkeakoulun professori Claus Offe arvioi, että perustulo sopii huonosti yhteen uusklassisen talousopin kanssa. Tämä ideologia onkin hänestä jo aikansa elänyt. Markkinaliberalistinen kasvuajattelu ei ole hänen mielestään koskaan toiminut käytännössä, mutta ongelmien on oletettu johtuvan vain siitä että mallia ei ole sovellettu tarpeeksi johdonmukaisesti. Niinpä ongelmia on yritetty ratkaista sijoitusmyönteisemmällä talouspolitiikalla ja sosiaali- ja työvoimakuluja leikkaamalla. Vasemmistopuolueetkin ovat tehneet myönnytyksiä ja toivoneet sen edistävän työllisyyttä. Tulos on kuitenkin saattanut olla jopa aiottua päinvastainen, esimerkiksi silloin kun irtisanomiset ovat nostaneet osakekursseja. Claus Offe pitää siksi perustuloa ainoana keinona, jolla kansalaisten aktiivisuutta voidaan lisätä ilman että työn tuottavuus kärsii. Perustulon toimivuudesta ei kuitenkaan voi olla täysin varma, ennen kuin erilaisia malleja kokeillaan. Perustuloon voitaisiin Offen mukaan kuitenkin siirtyä asteittain, ilman että koko työmarkkina- ja sosiaalisysteemiä uudistetaan kerralla.[24]

Keskustelu Suomessa

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Keskustapuolue, Kokoomus ja SKDL ilmoittivat kannattavansa perustuloa.[25] Suomen ylioppilaskuntien liitto kritisoi vuonna 1999 tehtyä selvitystä perustulon unohtamisesta.[25] Ylioppilaslehden kyselyssä 2007 Keskustanuoret, kokoomusnuoret ja vasemmistonuoret suhtautuivat perustuloon myönteisesti.[26]

Suomen Keskustanuoret ajaa negatiivista tuloveroa. Se loisi liukuvasti muuttuvan sosiaaliturvan, jolloin lisätyöstä saatavasta palkasta jäisi aina kannustava osuus yksilölle. Tuet voitaisiin tarvittaessa väärinkäytösten ilmetessä periä takaisin korotuksen kera.[27] Vasemmistoliitto on puhunut 530 euron perustulosta, mutta heidän ehdotuksensa ei olisi aito perustulo vaan nykyisten tukien yhtenäistys.[20]

Iltalehti haastatteli eri puolueiden puheenjohtajia perustulosta vuonna 2009. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoi, että työn muodot ovat muuttuneet ja jo puolet työvoimasta on perinteisten vakituisten työsuhteiden ulkopuolella. Nykyinen sosiaaliturva ei hänen mielestään kannusta uusien ratkaisujen tekemiseen, jolloin yrittäjyys, kulttuuriala ja uudenlaiset pienpalvelut eivät kehity. Vasemmiston Paavo Arhinmäki piti yhtenä tavoitteena puolueen omaa perustulomallia, joka olisi "ehkä jollain tavalla syyperusteinen".[28] RKP:n puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan puolue on ollut varauksellinen perustuloa kohtaan. Sosiaaliturvan täytyy olla kannustavaa eikä "turvaverkosta saa tulla riippumattoa". Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinilla ei hänellä ole yksiselitteisen torjuvaa kantaa asiaan, mutta työn ja hyvinvoinnin välisen kytköksen irrottaminen olisi "iso juttu". Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoi olevansa huolissaan siitä, että vastikkeeton kansalaispalkka saattaisi syrjäyttää ja kannustaa elämään tällaisen tulon varassa.[28]

Suomen kommunistinen puolue on puhunut yli 800 euron perustulosta. Kommunistisen puolueen Jan-Otto Andersson puhui suoraan perustulon ja työmarkkinoiden vapauttamisen puolesta.[20] Myös Itsenäisyyspuolue on eduskuntavaaliohjelmassaan ilmoittanut kannattavansa valikoivaa perustuloa, joka rohkaisee toimeliaisuuteen ja turvaa riittävän toimeentulon. Perustulon piiriin kuuluisivat Itsenäisyyspuolueen mukaan esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset, työttömyystuen ja sosiaalitukien varassa elävät, opiskelijat ja prekaarit. [29]

Taloustieteen tohtori ja pankkiiri Björn Wahlroos kannatti 850 - 1000 euron perustuloa Uutispäivä Demarin haastattelussa 30.4.2001.[30] Seuraavana päivänä SDP:n ministeri Sinikka Mönkäre tuomitsi ehdotuksen "epärealistiseksi" ja SDP:n kansanedustaja Tuula Haatainen tuomitsi Wahlroosin "tavallisen ihmisen arkea ymmärtämättömäksi". Sinikka Mönkäre vastusti perustuloa myös TV1:n väittelyssä, jossa Osmo Soininvaara puhui perustulon puolesta.[30] Vihreiden ja erityisesti Soinivaaran mallia on kannattanut myös Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti, jonka mukaan heikko-osaisten suhteen pitäisi toimia joustavasti niin, että ihminen saa tuottavuutensa mukaisen palkan, mutta sosiaaliset järjestelmät antavat hänelle yhteiskunnassa sovitun lopun elintason.[31]

Seppo Lindblomin vuoden 2003 väitöskirja pitää perustuloa postmodernina ratkaisuna, joka auttaisi työmarkkinoilta syrjäytyneitä.[30]

Vuoden 2003 syksyllä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi laajan teoksen ”Kansantalous 2028”, jossa pidettiin perustuloa ja tasaveroa hyvänä vaihtoehtona.

Filosofi Jukka Hankamäki luonnosteli oman ehdotuksensa perustulojärjestelmäksi teoksessaan Työttömän kuolema - Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005). Hankamäki hylkää kaikille maksettavan perustulon mutta kannattaa sosiaalietuuksien tilkkutäkin korvaavaa perustuloa, joka lopettaisi omistamis- ja yritteliäisyysvihamielisen sosiaalietuusjärjestelmän, kannustaisi toimintaan, poistaisi epäoikeudenmukaisiksi koetut takaisinperinnät, korjaisi tieteilijöiden, taiteilijoiden ja opiskelijoiden asemaa ja mahdollistaisi myös elämäntapa-ammatit sekä sentyyppisen arvotuotannon, jota ei voida organisoida palkka- tai yrittäjätyöksi. Perustulon maksaminen ja saajan ammatillisen statuksen selvittäminen kuuluisivat negatiivisen tuloverojärjestelmän tavoin verohallinnon piiriin, mikä poistaisi kalliiksi käyvän päällekkäisen byrokratian ja ohjaisi sosiaalitoimen voimavarat varsinaiseen sosiaalityöhön.

SDP on vastustanut perustuloa, sillä puolueen mukaan se on kallis ja aiheuttaa syrjäytymistä. [21] SDP:n Kalevi Sorsa -säätiön vuoden 2007 raportti tyrmää perustulon ja haluaa sen sijaan vastikkeellistaa sosiaaliturvaa sekä vahvistaa vastaanottovelvollisuutta.[20] Iltalehden haastattelussa 2009 eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tarja Filatov puhui syyperustaisuuden puolesta. Hänen mielestään sosiaaliturvassa on ongelmallista, että se on kovin erisuuruinen opiskelijalle, sairaalle ja työttömälle. Perustason pitäisi kuitenkin olla riittävä, jotta toimeentulotukea tarvittaisiin vain ääritapauksissa.[28]

Matti Vanhanen on kertonut pääministerinä ollessaan 2007, että hän kannattaa "valikoivaa perustuloa" ja haluaisi saada sen voimaan vuonna 2011. Vanhasen mukaan perustuloa saisivat ne, jotka muutenkin elävät minimipäivärahojen ja kansaneläkkeen varassa ja joutuvat hakemaan toimeentulotukea ja asumistukea.[32] Iltalehden haastattelussa vuonna 2009 hän sanoi, että Keskustalla on pitkään ollut "perussympaattinen" asenne perustuloon, kunhan se on aina työntekoon kannustava[28].

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi Iltalehden haastattelussa 2009, että pitää hyvänä perustuloon sisältyvää ajatusta, että kaikkea työtä kannattaisi ottaa vastaan. Hän kuitenkin epäilee, että perustulon toteuttaminen olisi hankalaa ja positiiviset vaikutukset tulisivat viiveellä. Hän pani enemmän toivoa Sata-komitean mahdollisuuksiin.[28]

Sata-komiteassa kuitenkin "omien kannattajajoukkojensa etujensa ajamiseen keskittyneet" työmarkkinajärjestöt torjuivat ehdotuksen tulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta. Tämä halu pitää perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan ero suurena liitetään usein mm. SAK:n haluun houkutella työntekijöitä työttömyyskassojensa jäseniksi. [33][34]

Osmo Soininvaaran mukaan perustuloon voi yhdistää samat huolenpidon muodot kuin tähänkin asti: kun joku on elänyt perustulon varassa vaikka kolmen kuukauden ajan, sosiaalityöntekijä voisi tulla katsomaan kuinka tuensaaja voi.[19]

"Prekariaatin" vaatimuksia noin 1000 euron kansalaispalkasta on pidetty mahdollisimman huonona mainoksena senkaltaisille perustulomalleille, jonka esimerkiksi vihreät esittivät 2009.[35]

Kannatus Suomessa

Vuonna 2001 Suomen Kuvalehti kysyi 500 ihmiseltä kansalaispalkasta. Vanhemmat ihmiset hyväksyivät kansallispalkan nuoria yleisemmin. Vasemmistoliiton äänestäjiksi ilmoittautuneista melkein 50% hyväksyi kansalaispalkan, vihreiden 37%, SDP:n 36%, Keskustan 29% ja Kokoomuksen 24%.[36] Kokoomus teki myöhemmin vuonna 2005 laajemman 2510 ihmistä käsittäneen kyselyn. Kyselyssä 58% kokoomuslaisista tuki perustuloa, mikäli se yksinkertaistaisi perusturvaa.[30]

Esimerkkejä toteutuksesta

Puhdasta perustuloa ei ole taloustieteilijöiden suosituksista huolimatta otettu toistaiseksi käyttöön missään maailmassa. Suomessa hallitus tutkii perusturvan siirtämistä perustulon suuntaan, mutta konkreettisia toimenpiteitä ei ole vielä vuoden 2007 lopussa esitetty.

Tanskassa taataan käytännössä koskematon 1 300 € minimitulo jokaiselle kansalaiselle. Tämä tulo sisältää työvelvoitteenkenen mukaan?.

Hollannin perustulo

Hollannissa on vuonna 2001 otettu käyttöön noin 150 euron kuukausittainen perustulo, joka maksetaan "veronpalautuksen" nimellä kuukausittain kansalaisille kaikissa perheissä, joissa on vähänkään ansiotuloja.[37] Työttömyysturvan saajat eivät kuitenkaan saa tätä perustuloa.[38] Uudistuksen yhteydessä siirrettiin verotuksen painopistettä ympäristö- ja kulutusveroihin.[37]

Alaskan perustulo

Yhdysvaltain osavaltiossa Alaskassa mineraalivaroista kertyneitä tuloja rahastoidaan rahastoon, jonka tuotosta maksetaan vuosittaista osinkoa jokaiselle koko kalenterivuoden osavaltiossa asuneelle hakijalle. Rahaston jaettu sääntöjen mukainen osinko oli 845,76 dollaria vuonna 2005.

Namibian perustulokokeilu

Namibiassa on vuodelta 2008 kokeiltu 100 Namibia-dollarin (n. 10 euron) kuukausittainen perustulo Otjiveron kylässä. Kokeilun takana on Basic Income Grant Coalition, johon kuuluu Namibian Evankelis-luterilainen kirkko, ammattiyhdistysjärjestöt sekä Labour Resource and Research Institute.[39] Projektin rahoittajina toimivat Saksan evankelinen kirkko, namibialaiset kansalaisjärjestöt ja yksittäisiä tukijoita ympäri maailmaa. Kahden vuoden jälkeen kylän lapset eivät enää käytännössä kärsi nälästä (mitä koski ennen kokeilua n. puolet lapsista), 90 prosenttia lapsista suoritti peruskoulua (kun ennen vastaava määrä oli 40 prosenttia) ja paikallisen terveyskeskuksen käyttäjämäärä nelinkertaistui. Uusia taloudellisia toimia syntyi, esim. naisen perustama leipomo ja miesten perustama tiilituotanto. Poliisitilaston mukaan salametsästys ja puuvarkaudet laskivat 60 prosentilla. Seudun valtasuhteet alkoivat muuttua, kun naisten asema parantui ja kyläläiset kohtaavat valkoiset farmarit itsevarmemmin. Vastatoimena juopotteluun kyläläiset perustivat komitean, joka antaa neuvoa rahankäytössä, kapakat ovat maksupäivänä suljettuina ja lasten perustulo maksetaan pääsääntöisesti naisille. Negatiivinen vaikutus oli muuttoliike muualta: Kun kokeilun alussa Otjiveron kylässä asui 1.100 ihmistä, kahden vuoden aikana kylään muutti n. 100-200 ihmistä (yleensä sukulaisia, jotka eivät saaneet omaa perustuloa). Namibian hallitus ei ole jatkanut projektia, vaikka osa ministereistä on henkilökohtaisesti tukenut sitä. Valtion verovirasto oli ennen kokeilua suositellut maanlaajuista perustuloa köyhyyden vähentämiseksi. [40]

Lähteet

Honkanen, Pertti. Soininvaara, Osmo. Ylikarhi, Ville: Perustulo. Kohti toimivaa perusturvaa. Helsinki: Vihreä Sivistysliitto ry, 2007.

Viitteet

  1. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 14-16
  2. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 18
  3. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 18-19
  4. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 19
  5. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 19
  6. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 39
  7. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 38-39
  8. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 39-40
  9. ↑ Risto E. J. Penttilä: [1]
  10. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 40
  11. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 41
  12. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 40-41
  13. ↑ Vihreät julkaisivat perustulosta tarkemmat laskelmat (Luettu 22.3.2007)
  14. ↑ Honkanen et al. 2007, s. 22
  15. ↑ a b Perustulo ei ole sytyttänyt (Iltalehti 15.3.2007, s. 5)
  16. ↑ a b c Suomen Kuvalehti 9.3.2007: Uusi perusta (pääkirjoitus)
  17. ↑ Vadén, Tere & Suoranta, Juha: Perustulo on pohjoismaisen hyvinvointivaltion seuraava menestystekijä [2]
  18. ↑ Henri Purje: Totuuden hetki. Yliopisto, 2008, nro 10, s. 22.
  19. ↑ a b Maarit Olkkola: Ei/Kyllä. Ilta-Sanomat, 2009, nro 15.8., s. 25.
  20. ↑ a b c d SDP:n tilaama Kalevi Sorsa -säätiön selvitys
  21. ↑ a b c d SDP: Perustulo on silmänkääntötemppu
  22. ↑ Welfare in Wonderland? The Politics of Basic Income Grant in South Africa, 1996-2002
  23. ↑ Bank of Israel recommends negative income tax
  24. ↑ Henri Purje: Totuuden hetki. Yliopisto, 2008, nro 10, s. 23.
  25. ↑ a b Ylioppilaslehti: Sadetanssi perustulon puolesta (1999)
  26. ↑ Nuorisojärjestöjen perustulokantoja Ylioppilaslehdessä
  27. ↑ http://www.keskustanuoret.fi/portal/suomi/ajankohtaiset/?bid=466
  28. ↑ a b c d e Maarit Olkkola: Kannattaako puolueenne perustuloa?. Ilta-Sanomat, 2009, nro 15.8., s. 26.
  29. ↑ Itsenäisyyspuolue: Eduskuntavaaliohjelma, 16.7.2006.
  30. ↑ a b c d Kohti perustuloa?
  31. ↑ Yrittäjien Lehti: Jäykät sopimukset tuhoisia, Uutispäivä Demari
  32. ↑ Taloussanomat: Vanhanen tahtoo valikoivan perustulon (2007)
  33. ↑ HS 4.12.2009 Vieraskynä: "Sata-komitean ei annettu auttaa huono-osaisia", Heikki Hiilamo ja Helena Hiila
  34. ↑ Vasemmisto pitää köyhät köyhinä, Osmo Soininvaara 9.12.2009
  35. ↑ Maarit Olkkola: Sama raha, eri reitti. Ilta-Sanomat, 2009, nro 15.8., s. 26.
  36. ↑ Suomen Kuvalehti 12.12.2001 (Luettu 22.3.2007)
  37. ↑ a b Perustulo - kohti toimivaa perusturvaa, Pertti Honkanen, Osmo Soininvaara, Ville Ylikahri, Vihreä sivistysliitto, sivut 19, 44 ja 95
  38. ↑ Perustulo 5: kompromissina negatiivinen tulovero, Osmo Soininvaara 24.2.2009
  39. ↑ http://www.bignam.org
  40. ↑ Haastattelu Herbert Jauch (LaRRI): Publik-Forum nro. 8/2010: 22-23

Kirjallisuutta

  • Lahtinen, Ilpo: Perustulo, kansalaisen palkka. Helsinki: Hanki ja jää, 1992. ISBN 951-8916-31-4

Aiheesta muualla

Suomeksi

Englanniksi

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perustulo&oldid=10817234”