Ero sivun ”RMS Titanic” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (käyttäjältä 88.115.92.196) ja palautettiin versio 11504924 käyttäjältä ML
Rivi 28: Rivi 28:


[[Tiedosto:Titanic rudder before launch.jpg|right|thumb|250px|Titanicin paapuurin puoleinen potkuri.]]
[[Tiedosto:Titanic rudder before launch.jpg|right|thumb|250px|Titanicin paapuurin puoleinen potkuri.]]
'''RMS Titanic''' oli sisarlaivojensa [[RMS Olympic]]in ja [[HMHS Britannic]]in ohella aikansa suurin ja loisteliain [[höyrylaiva]]. Titanic törmäsi neitsytmatkallaan [[15. huhtikuuta]] [[1912#Huhtikuu|1912]] [[jäävuori|jäävuoreen]] [[Atlantin valtameri|Pohjois-Atlantilla]] ja upposi [[15. huhtikuuta]] [[1912#Huhtikuu|1912]] uudesta laipiorakenteesta huolimatta vieden mukanaan noin 1 500 matkustajaa.
'''RMS Titanic''' oli sisarlaivojensa [[RMS Olympic]]in ja [[HMHS Britannic]]in ohella aikansa suurin ja loisteliain [[höyrylaiva]]. Titanic törmäsi neitsytmatkallaan [[14. huhtikuuta]] [[1912#Huhtikuu|1912]] [[jäävuori|jäävuoreen]] [[Atlantin valtameri|Pohjois-Atlantilla]] ja upposi [[15. huhtikuuta]] [[1912#Huhtikuu|1912]] uudesta laipiorakenteesta huolimatta vieden mukanaan noin 1 500 matkustajaa.


Ennen Titanicin haaksirikkoa pelastusveneiden kantavuus oli ollut riippuvainen aluksen kantavuudesta, eikä yhdessäkään aluksessa tarvinnut Ison-Britannian lain mukaan olla enempää kuin kuusitoista pelastusvenettä. Pelastusveneitä oli vain noin puolelle matkustajista. Onnettomuuden seurauksena määrättiin pelastusveneiden laskentaperusteeksi laivan matkustajamäärä. Pelastusveneiden määrä oli laskettu lähinnä jos Titanic saisi konerikon tai vuodon, mutta pysyisi pinnalla matkustajien siirtämiseksi toiseen alukseen. Niiden tarkoituksena ei ollut pelastaa laivan henkilökuntaa matkustajineen avomerellä. Laivan arveltiin pahimmassakin tapauksessa kelluvan pari vuorokautta, kunnes apua ehtisi paikalle. Onnettomuus myös lisäsi merkittävästi [[radio]]laitteiden käyttöä laivaliikenteessä.<ref>Walter Lord: The Night lives on</ref>
Ennen Titanicin haaksirikkoa pelastusveneiden kantavuus oli ollut riippuvainen aluksen kantavuudesta, eikä yhdessäkään aluksessa tarvinnut Ison-Britannian lain mukaan olla enempää kuin kuusitoista pelastusvenettä. Pelastusveneitä oli vain noin puolelle matkustajista. Onnettomuuden seurauksena määrättiin pelastusveneiden laskentaperusteeksi laivan matkustajamäärä. Pelastusveneiden määrä oli laskettu lähinnä jos Titanic saisi konerikon tai vuodon, mutta pysyisi pinnalla matkustajien siirtämiseksi toiseen alukseen. Niiden tarkoituksena ei ollut pelastaa laivan henkilökuntaa matkustajineen avomerellä. Laivan arveltiin pahimmassakin tapauksessa kelluvan pari vuorokautta, kunnes apua ehtisi paikalle. Onnettomuus myös lisäsi merkittävästi [[radio]]laitteiden käyttöä laivaliikenteessä.<ref>Walter Lord: The Night lives on</ref>

Versio 14. huhtikuuta 2012 kello 13.44

Tämä artikkeli kertoo aluksesta RMS Titanic. Sanan muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
RMS Titanic
Tyyppi postihöyrylaiva
Tunnuskirjaimet MGY
Rakennustelakka Harland and Wolff, Belfast, Yhdistynyt kuningaskunta
Rakennusnumero 401
Tilattu heinäkuussa 1908
Kölinlasku 22. maaliskuuta 1909
Vesillelasku 31. toukokuuta 1911
Luovutettu 2. maaliskuuta 1912
Status upposi Pohjois-Atlantilla
(41°44′N, 049°57′W)
15. huhtikuuta 1912
Tekniset tiedot
Pituus 269,8 m
Leveys 28,9 m
Syväys 10,5 m
Uppouma 52 310 [1] t
Bruttovetoisuus 46 328[2] brt
Koneisto 2 mäntähöyrykonetta ja 1 Parsons-höyryturbiini
Akseliteho 40 MW
Nopeus 43 km/h
Nopeus 22 kn
Hyttejä 3 547
Lastikapasiteetti 31 831
Titanicin paapuurin puoleinen potkuri.

RMS Titanic oli sisarlaivojensa RMS Olympicin ja HMHS Britannicin ohella aikansa suurin ja loisteliain höyrylaiva. Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 14. huhtikuuta 1912 jäävuoreen Pohjois-Atlantilla ja upposi 15. huhtikuuta 1912 uudesta laipiorakenteesta huolimatta vieden mukanaan noin 1 500 matkustajaa.

Ennen Titanicin haaksirikkoa pelastusveneiden kantavuus oli ollut riippuvainen aluksen kantavuudesta, eikä yhdessäkään aluksessa tarvinnut Ison-Britannian lain mukaan olla enempää kuin kuusitoista pelastusvenettä. Pelastusveneitä oli vain noin puolelle matkustajista. Onnettomuuden seurauksena määrättiin pelastusveneiden laskentaperusteeksi laivan matkustajamäärä. Pelastusveneiden määrä oli laskettu lähinnä jos Titanic saisi konerikon tai vuodon, mutta pysyisi pinnalla matkustajien siirtämiseksi toiseen alukseen. Niiden tarkoituksena ei ollut pelastaa laivan henkilökuntaa matkustajineen avomerellä. Laivan arveltiin pahimmassakin tapauksessa kelluvan pari vuorokautta, kunnes apua ehtisi paikalle. Onnettomuus myös lisäsi merkittävästi radiolaitteiden käyttöä laivaliikenteessä.[3]

Titanicin ainoana päällikkönä toimi White Star Linen kommodori[4] Edward J. Smith.

RMS Titanicin hylky löydettiin vuonna 1985, noin 73 vuotta onnettomuuden jälkeen. 3 798 metrin syvyydessä lepäävää hylkyä on tutkittu ja nykyään sinne järjestetään turistisukelluksia.[5] Hylky pääsi vuonna 2012 Unescon vedenalaista kulttuuriperintöä koskevan sopimuksen piiriin.[6][7]

Rakentaminen

Titanicin koko verrattuna ihmiseen, henkilöautoon, linja-autoon ja Airbus A380:een.

Ajatus Titanicin rakentamisesta syntyi vuonna 1907. Laivanvarustamo White Star Line oli vaikeuksissa kilpailijoiden suurempien ja ylellisempien risteilyalusten vuoksi. Harland and Wolffin puheenjohtaja William Pirrie suunnitteli White Star Linen toimitusjohtaja J. Bruce Ismayn kanssa illallisella kolmen uuden laivan rakentamista,[8] joiden tärkeimmät valtit olisivat nopeuden sijaan suuri koko ja ylellisyys. Titanic oli toinen Olympic-luokan laiva, ja se rakennettiin yhdessä sisaraluksensa RMS Olympicin kanssa Pohjois-Irlannin Belfastissa Harland and Wolffin telakalla.[8] Laiva rakennettiin kuljettamaan matkustajia Pohjois-Amerikan ja Euroopan välisellä reitillä sekä lyömään kaksi pahinta kilpailijaansa, Cunard Linen valtamerialukset Mauretanian ja Lusitanian.[9] Rakennustyöt sujuivat joutuisasti, ja laivan runko laskettiin vesille 31. toukokuuta 1911. Tammikuussa 1912 laivan sisätilat olivat valmiit, ja se oli viimeistelyä vaille valmis lähtemään vesille. Työtapaturmissa kuoli 15 laivan rakentajaa.[10]

Titanicin suunnittelijana toimi Harland & Wolffin toimitusjohtaja Thomas Andrews, joka oli aiemminkin ollut tekemisissä White Star Linen laivojen kanssa.[11] Titanic oli lähes identtinen sisaraluksensa Olympicin kanssa, mutta se oli hieman painavampi Ismayn lisättyä ylimääräisiä mukavuuksia ja hyttejä Titanicin venekannelle Olympicin neitsytmatkan jälkeen, joten se sai maailman suurimman laivan tittelin.

Laivan höyrykoneet olivat maailman suurimmat.[10] Kaikkiaan 159 hiiliarinaa 29 kattilassa tuottivat höyryä kahdelle nelisylinteriselle mäntähöyrykoneelle ja yhdelle matalapaineiselle Parsons-turbiinille,[12] jotka pyörittivät laivan kolmea potkuria. Laivan ilmoitettu huippunopeus oli 43 km/h (23 solmua).[13] Titanicin neljäs savupiippu oli todellisuudessa ilmastointihormi,[12] joka ulkonäkösyistä rakennettiin savupiipun näköiseksi.

Titanicissa oli tilaa 3 547 matkustajalle ja miehistön jäsenelle, laiva oli noin 269 metriä pitkä, 28 metriä leveä ja tilavuudeltaan 46 328 bruttorekisteritonnia.[14]

Ensimmäisen luokan vastaanottohuone.

Ylellisyyksiä

Tiedosto:GSC4.jpg
Olympicin, Titanicin sisaraluksen, lasikupoli.

Titanic oli aikansa ylellisin valtamerialus. Laivalla oli käytössä silloin vielä rikkaidenkin asunnoissa harvinainen juokseva vesi ja astianpesukone.[10]

Yksi Titanicin tunnetuimmista paikoista oli pääportaikko,[10] jonka katossa sijaitseva lasikupoli päästi sisään luonnonvaloa. Titanicilla oli myös muun muassa neljä hissiä (kolme 1. luokan matkustajille ja yksi 2. luokan matkustajille), kokoushuoneita, kirjasto, parturi, sisäuima-allas, turkkilainen sauna, squash-kenttä ja kuntosali.[15][16] Myös Titanicin kolmas luokka oli poikkeuksellisen viihtyisä matkustuspaikka ravintolasalonkeineen ja yleisine tiloineen, joten kolmannen luokan hytit olisi muissa laivoissa luokiteltu toisen luokan hyteiksi.[10]

Titanic toimi myös postilaivana. Tästä syystä aluksen nimen eteen lisättiin kirjaimet RMS, joka on lyhenne englanninkielisistä sanoista Royal Mail Ship (joskus myös steam-ship tai steamer) eli suomeksi "Kuninkaallinen posti(höyry)laiva".

”Uppoamaton laiva”

Lehdistö kutsui Titanicia käytännössä uppoamattomaksi laivan osastoinnin ansiosta.[17] Jos laivan yhteen osaan tulisi vuoto, aluksen vesitiiviit osastointiovet estäisivät veden pääsyn muihin osastoihin ja laiva pysyisi pinnalla, vaikka ensimmäiset neljä tai kaksi keskellä olevaa osastoa olisivat täyttyneet vedellä.[17]

Titanicissa oli kaksikymmentä pelastusvenettä – kuusitoista standardivenettä ja neljä laskosvenettä – joihin mahtui yhteensä 1 178 matkustajaa. Tämä ylitti Privy Councilin kauppaosaston viranomaismääräykset.[8] Lähes 20 vuotta vanhat pelastusvenemääräykset perustuivat laivan kantokykyyn eivätkä matkustajien määrään.[18] Määräysten säätämisaikaan suurimman laivan kantokyky oli vain neljännes Titanicin kantokyvystä.[17]

Laivan ulkokannet

Titanicilla oli 9 kantta.[19] Komentosilta oli ylimmällä kannella, ja sen takana olivat perämiesten hytit. Osa näistä hyteistä on säilynyt melko hyvin meren pohjassa. Aivan laivan keulassa oli muun muassa kolmannen luokan hyttejä ja ulkokannella ankkuri, kiinnitysköysiä sekä hieman taempana tähystäjien masto. Näiden jälkeen tuli aivan komentosillan edessä oleva osa, josta oli luukut lastiruumaan. Luukkujen jälkeen oli komentosilta, jonka alapuolella oli ensimmäisen luokan kävelykansi.

Aivan komentosillan takana perämiesten hyttien päällä oli laivan etumainen savupiippu. Tämän takana oli lasikupolin kattoikkuna, jonka takana oli laivan toinen savupiippu ja kuntosali ensimmäisen luokan matkustajille. Toiseksi alimmalla ulkona olevalla kannella sijaitsivat ensimmäisen luokan yksityiset kävelykannet, jotka ulottuivat perään asti. Laivan kolmas savupiippu sijaitsi suurin piirtein toisen luokan venepaikkojen kohdalla.

Neljännen savupiipun lähellä oli toisen luokan ravintolasalonkiin valoa tuova kattoikkuna. Venepaikkojen jälkeen oli pari kerrosta alempana toisen luokan kävelykansi. Tästä perään päin mentäessä oli kolmannen luokan kansi, josta vielä perään päin mentäessä oli laivan perä. Tämä oli myös kolmasluokkalaisten käytössä.

Neitsytmatka

Titanic laskettiin vesille 31. toukokuuta 1911, ja se aloitti neitsytmatkansa Southamptonista New Yorkiin 10. huhtikuuta 1912 kello 12.00. Ennen Atlantin ylittämistä Titanic kävi Ranskan Cherbourgissa ja Irlannin Queenstownissa (nyk. Cobh),[20] minkä jälkeen se lähti ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen. Titanicin matkustajiin kuuluivat muun muassa miljonääri John Jacob Astor IV ja vaimonsa Madeleine, kaivosmagnaatti Benjamin Guggenheim ja tämän rakastajatar Madame Leontine Pauline Aubert, denveriläinen seurapiirirouva Margaret Brown, skottilaisparoni Sir Cosmo Duff-Gordon pukusuunnittelijavaimonsa Lady Lucilen kanssa, maailman suurimman tavaratalon, Macyn, omistaja Isidor Straus ja vaimonsa Ida, eversti ja sotahistorioitsija Archibald Gracie, Rothesin kreivitär Noël Leslie, liikemies George Widener, Grand Trunk Railroadin pääjohtaja Charles Hays, sekä Yhdysvaltojen presidentin adjutantti, majuri Archibald Butt.[21]

Titanic matkasi valtameren poikki täydellä vauhdilla tarkoituksenaan tehdä ainutlaatuinen neitsytmatka, vaikka Atlantin ylityksen nopeusennätyksen rikkomiseen Titanicia ei ollut suunniteltu. Matka sujui ongelmitta aina huhtikuun 14. päivään asti. Aluksen oli määrä saapua New Yorkiin keskiviikkona, 17. huhtikuuta.[22]

Sunnuntaiaamu valkeni sateisena, mutta päivän edetessä taivas alkoi kirkastua ja sää kylmeni. Titanic sai päivän aikana lukuisia jäävuorivaroituksia muilta lähistöllä olleilta laivoilta, mutta niihin ei aina kiinnitetty erityistä huomiota.[23] Iltaan mennessä sää oli muuttunut kirkkaaksi ja meri oli peilityyni. Kuutamoa ei kuitenkaan ollut, mikä vaikeutti jäävuorten havaitsemista, sillä mikään ei valaissut sysimustaa merta. Lisäksi tyynessä meressä aallot eivät iskeneet jäävuorta vasten. Päällikkö Edward J. Smith poistui komentosillalta hyttiinsä juuri, kun laiva oli saapumassa jääalueen reunalle. Hän ei kuitenkaan kertonut jäävuorivaroituksista perämiehille, vaan käski pitää vauhdin tasaisena.[24]

Kello kymmeneltä illalla ensimmäinen perämies William Murdoch aloitti työvuoronsa komentosillalla. Samaan aikaan tähystäjät George Symons ja Archie Jewell luovuttivat paikkansa tähystäjien märssyssä, ”harakanpesässä”, Frederick Fleetille ja Reginald Leelle.

Titanicin viides perämies Harold Lowe.

Onnettomuus

Titanicin hylyn sijainti merkitty kuvaan punaisella ristillä. Kuvassa näkyy myös Titanicin reitti kokonaisuudessaan.

Tähystäjien vahtivuoro sujui rauhallisesti aina kello 23.40 asti, jolloin he havaitsivat uhkaavan jäävuoren noin 450 metrin päässä laivasta. Tähystäjillä ei ollut kiikareita, koska laivan alkuperäinen toinen perämies David Blair ei ollut muistanut antaa seuraajalleen avainta kiikarien säilytystilaan, kun hänen tilalleen valittiin Henry Wilde juuri ennen Titanicin neitsytmatkaa.[25] Titanicin nopeus juuri ennen onnettomuutta oli noin 21–22 solmua.[26]

Tähystäjä Fleet soitti tähystyskopin soittokelloa kolme kertaa – merkki, joka tarkoitti jonkin olevan edessä. Heti tämän jälkeen hän tarttui puhelimeen ja soitti komentosillalle. Kuudes perämies James Moody vastasi puhelimeen ja kuuli Fleetin sanat: ”Iceberg right ahead!” (suom. Jäävuori suoraan edessä!). Moody välitti Fleetin sanat heti Murdochille, joka juoksi komentosillalle ja määräsi ruorin yli styyrpuuriin ja koneet täydet taakse.[27] Laiva alkoikin kääntyä hiljalleen, ja hetken aikaa näytti siltä kuin törmäys onnistuttaisiin välttämään. Laivan vauhti oli kuitenkin liian kova ja peräsin liian pieni nopeaan käännökseen. Jäävuori osui täpärästi laivan kylkeen ja repi sitä yli 70 metrin matkalta.[28]

Murdoch määräsi vesitiiviit osastot suljettaviksi. Päällikkö Smith kiiruhti komentosillalle ottamaan selvää tilanteesta. Komentosillalla olleiden lisäksi vain harvat olivat huomanneet törmäyksen. Titanicin suunnittelija Thomas Andrews ja White Star Linen toimitusjohtaja J. Bruce Ismay haettiin komentosillalle. Laivan koneet oli pysäytetty, ja neljäs perämies Joseph Boxhall ja laivan puuseppä lähetettiin tarkistamaan Titanicin saamat vauriot. Lyhyen tutkimuksen jälkeen Andrews pystyi jo muodostamaan tilanteesta kokonaiskuvan: jäävuori oli repinyt aluksen kylkeen aukkoja viiden ensimmäisen osaston matkalta, ja jokainen osasto tulvi pahasti. Titanic oli suunniteltu pysymään pinnalla, jos vettä tulvi neljään osastoon, mutta nyt vettä oli jo viidessä osastossa. Laipiot ylettyivät vain E-kannelle asti, joten ensimmäisten osastojen täyttyessä vesi tulvi niiden yli laivan kaikkiin 16 osastoon. Andrews arvioi laivan kelluvan korkeintaan tunnin[29] ja kapteeni Smith maksimissaan kaksi tuntia.[30]

Titanicin pumput käynnistettiin, mutta niiden teho ei riittänyt tyhjentämään laipioita vedestä. Päällikkö Smith antoi radiosähköttäjille, Jack Phillipsille ja Harold Bridelle, käskyn lähettää hätäsanoma muille laivoille. Aluksi nämä lähettivät 500 kHz:n jaksolla sähköttämällä perinteisen CQD-hätäkutsun, mutta käyttivät sen jälkeen uutta SOS-merkkiä.[31] RMS Carpathia oli lähin kutsuun vastannut laiva, mutta sekin oli neljän tunnin matkan päässä Titanicista.[29] Californian oli ainoa kyllin lähellä Titanicia oleva laiva. Sen sähköttäjä Cyril Evans oli kuitenkin mennyt nukkumaan saatuaan Jack Phillipsiltä töykeän vastauksen yhteydenottoonsa, jossa hän yritti kertoa Californianin havainneen jäävuoria alueella, jonne Titanic oli matkaamassa. Lisäksi hän oli kertomassa aluksensa olevan nyt ahtojään saartamana.

Muutamia päiviä Titanicin uppoamisen jälkeen otettiin tämä kuva jäävuoresta, jossa voi nähdä merkkejä punaisesta maalista.

Pelastusveneet käyttöön

Päällikkö Smith kehotti miehistöään jakamaan kaikille matkustajille pelastusliivit ja ohjaamaan naiset ja lapset pelastusveneisiin. Puolenyön jälkeen alettiin laskea ensimmäisiä pelastusveneitä mereen, ensimmäisenä vene numero 7 kello 0.45[32] Veneet lähtivät vain puolitäysinä, sillä osa matkustajista pelkäsi astua pelastusveneeseen. Monet pitivät Titanicia yhä turvallisempana aluksena kuin huteraa venettä. Matkustajia pelastusveneisiin ohjaavat miehistön jäsenet myös pelkäsivät, että liian suuret matkustajamäärät upottaisivat pelastusveneet, vaikka veneitä oli testattu Belfastin telakoilla paljon suuremmilla ihmisjoukoilla. Esimerkiksi veneessä numero 1 oli ainoastaan 12 ihmistä, vaikka suurin osa veneistä oli tarkoitettu 60–70 ihmiselle.[33] Laivan paapuurin puolella noudatettiin tiukasti määräystä, ettei miehiä saanut laskea pelastusveneisiin, mutta styyrpuurin puolella tämä sallittiin, jos naisia ei ollut lähettyvillä.[34]

10 metriä kölin yläpuolella sijaitseva pieni squash-sali oli veden vallassa jo hieman keskiyön jälkeen. Tuolloin laivasta oli jo suljettu lähes kaikki höyrykattilat. Neljäs perämies Joseph Boxhall näki laivan keulan paapuurin puolella toisen laivan valot. Hän yritti antaa sille merkin morselampulla, mutta ei onnistunut. Hieman tämän jälkeen Titanicin ruorimies George Thomas Rowe yhdessä neljäs perämies Boxhallin kanssa ampuivat ensimmäisen hätäraketin klo 00:45. Ne eivät kuitenkaan olleet oikeita punaisia hätäraketteja, vaan lähinnä värittömiä raketteja,[35][36] eikä lähistöllä olleen Californianin kansipäällystö ymmärtänyt niiden tarkoittavan, että Titanic oli hädässä.[36]

Titanicista pelastuneita pelastusveneessä.

Estääkseen paniikin syntymisen Titanicin orkesteri oli soittanut tanssimusiikkia ensimmäisen luokan aulassa. Myöhemmin orkesteri siirtyi soittamaan venekannelle. Muusikot olivat pukeutuneet parhaisiinsa ja herrasmiehinä aikoivat kuolla laivan mukana. Jokainen näistä muusikoista piti lupauksensa, sillä yksikään heistä ei selvinnyt onnettomuudesta.[37]

Laivan stuertit kiertelivät hyteissä herättelemässä niitä, jotka vielä nukkuivat. Laivan kallistuessa ja keulan painuessa syvemmälle veteen paniikki pääsi valloilleen matkustajien keskuudessa. Kello 1.20 oli vesi noussut laivan keulassa jo Titanicin nimen tasalle ja veteen oli laskettu yhteensä seitsemän pelastusvenettä (numerot 7, 5, 6, 3, 1, 8 ja 10). Niistä yksikään ei ollut täynnä.[38] Aluksi monet olivat uskoneet pääsevänsä pian pelastusveneistä takaisin laivaan, mutta nyt ihmiset tungeksivat niihin kauhun vallassa. Venekansi täyttyi pelastusveneisiin hädissään pyrkivistä matkustajista. Laivan miehistö joutui jopa turvautumaan tuliaseisiin estääkseen miehiä nousemasta veneisiin, jotka lastattiin nyt täydemmiksi. Näihin aikoihin ensimmäisen luokan matkustaja Benjamin Guggenheim meni hyttiinsä vaihtamaan parhaat vaatteensa ylleen ja ”uppoamaan kuin herrasmies” edes yrittämättä pelastua.[39]

Tilanne laivalla alkoi riistäytyä käsistä. Seuraavien kahdenkymmenen minuutin aikana laskettiin vesille pelastusveneet 9, 11, 13 ja 15. Numero 15 laskettiin liian nopeasti ja vene numero 13 oli vaarassa jäädä sen alle. Alla olevan veneen taavetin laskuköydet saatiin kuitenkin leikattua viime hetkellä poikki.

Kello 1.30 viides perämies Lowe ampui varoituslaukauksen estääkseen miesjoukkoa hyppäämästä jo valmiiksi täyteen veneeseen numero 14. Jotkut pelastuneet kertoivat myöhemmin, että ensimmäinen perämies William Murdoch ampui itsensä pelastustöiden aikana. Jotkut kuitenkin ovat väittäneet, ettei itseään ampunut merimies ollut Murdoch vaan purseri McElroy,[40] yliperämies Wilde tai peräti päällikkö Smith.

Kun viimeisiä veneitä jo laskettiin vesille, Titanicin radiosähköttäjät Phillips ja Bride jatkoivat yhä hätäkutsujen lähettämistä muille laivoille. Carpathia sai heiltä viimeisen viestin kello 1.45. Viesti kuului seuraavasti: ”Konehuone on veden vallassa kattiloihin asti.” Tämän jälkeen päällikkö Smith saapui radiohyttiin, vapautti nämä tehtävistään ja sanoi: ”Te olette jo täyttäneet velvollisuutenne. Nyt jokaisen täytyy huolehtia vain omasta hengestään.” Smith itse ei yrittänyt pelastautua, vaan upposi laivansa mukana.

Kello 2.00 vesi oli enää vain kolmisen metriä kävelykannen alapuolella.[17] Titanicin rikkain matkustaja John Jacob Astor IV auttoi raskaana olevan vaimonsa viimeiseen pelastusveneeseen ja jäi itse odottamaan kuolemaa. Hänen pahoin vaurioitunut ruumiinsa löydettiin myöhemmin merestä. Laivan orkesterinjohtaja Wallace Henry Hartley valitsi viimeiseksi soitettavaksi kappaleeksi legendan mukaan virren ”Nearer my God to Thee” (”Sua kohti, Herrani”),[41] jonka hän omien sanojensa mukaan olisi halunnut soitettavan omissa hautajaisissaan. Virsi tunnetaan nykyään myös nimellä ”Titanic-hymni”. Titanicista pelastuneet ovat kuitenkin sanoneet, että sen jälkeen orkesteri soitti svengaavaa ragtime-musiikkia.[42] Vihoviimeisen kappaleen sanottiin olevan ”Autumn”. Asiantuntijat kiistelevät vieläkin, oliko kappale ”Autumn” vai ”Song from Autumn”, vai sittenkin ”Sua kohti, Herrani”.

Laivan suunnittelija Thomas Andrews upposi päällikkö Smithin tapaan laivan mukana, yrittämättä lainkaan pelastautua. J. Bruce Ismay sen sijaan nousi yhteen neljästä pelastuslautasta, joita pyrittiin kiireesti täyttämään laivan upotessa yhä syvemmälle hyiseen veteen. Ismay oli yksi niistä harvoista miehistä, jotka pelastuivat Titanicilta. Onnettomuuden jälkeen erityisesti William Randolph Hearstin omistamat lehdet mustamaalasivat Ismayta tekemällä hänestä pilasarjakuvia. Samalla lehdet ylistivät niitä miehiä, jotka ”kuolivat kunniakkaasti” laivan mukana.[43] Ismayn kunniaa ei pelastanut edes se, että tutkijalautakunta totesi hänen auttaneen ensin matkustajat lautalle ja vasta sen jälkeen nousseen sille itse.

Pelastuslauttojen vesillelasku tuotti paljon ongelmia. Lautta B putosi väärin päin venekannelle, kun sitä yritettiin ottaa alas perämiesten hyttien katolta. Laivan uppoavassa keulassa sijaitsevaa lautta A:ta ei onnistuttu puolestaan täyttämään, sillä vesi pyyhkäisi sen puolityhjänä irti laivasta. Vene kaatui ja siinä olleet ihmiset putosivat mereen, mutta monet onnistuivat kapuamaan turvaan ympärikääntyneen veneen pohjan päälle.

Viimeiset hetket

Willy Stöwer: Titanicin tuho. Teoksessa jäävuoren ruhjoma keula painuu pinnan alle ja nostaa perän ylös.

Kun viimeiset pelastusveneet oli laskettu vesille, laivalla oli vielä yli 1 500 matkustajaa, joilla ei ollut mitään toivoa pelastumisesta. Tunnelma laivalla oli jonkin aikaa varsin rauhallinen, kun sadat ihmiset eivät enää yrittäneet tungeksia pelastusveneisiin. Jotkut palasivat takaisin hytteihinsä odottamaan kuolemaa.

Kello 2.10 laivan perä oli noussut ilmaan merestä ja paljastanut laivan potkurit. Laiva kuitenkin kallistui yhä enemmän ja kello 02.17 veden tulviessa venekannelle etummaisen savupiipun kiinnikkeet eivät enää kestäneet painoa, vaan suuri rakennelma kaatui ja surmasi veteen osuessaan kymmeniä ihmisiä. Laivalla alkoi taas syntyä paniikki, kun ihmiset pakenivat nousevaa vettä laivan peräosaan. Jotkut hyppäsivät hyiseen veteen pelastumisen toivossa.

Konemiehistö oli saanut pidettyä laivan valot päällä näihin hetkiin asti, mutta lopulta heidän ponnistelunsa eivät enää riittäneet: valot välkkyivät hetken ja sammuivat sitten kokonaan.

Titanicin perä kohosi koko ajan ylemmäs meren pinnasta ja lopulta sen runkorakenteet eivät enää kestäneet valtavaa painoa; laiva katkesi keskeltä kahtia ja sen perä putosi takaisin lähes normaaliin asentoon, jolloin jäljelle jääneet savupiiput kaatuivat mereen. Vedellä täyttynyt etuosa alkoi vajota nopeasti pohjaa kohti. Se veti perässään siinä vielä kiinni ollutta, ihmisiä täynnä olevaa takaosaa.

Pian peräosa oli noussut lähes kohtisuoraan taivasta kohti ja jotkut sinne kerääntyneistä ihmisistä alkoivat hyppiä ja putoilla mereen. Uppoava etuosa irtosi viimein muusta laivasta ja irti päässyt perä kohosi hieman korkeammalle merestä. Hiljalleen peräosa kuitenkin vajosi uudelleen ja vei mukanaan satoja matkustajia. Laiva oli painunut kokonaan pinnan alle noin klo 02.20. Veden varaan joutuneet sadat ihmiset jäivät huutamaan pelastusveneitä apuun. Vain yksi laivan kahdestakymmenestä pelastusveneestä palasi, ja sekin onnistui pelastamaan vain neljä ihmistä.[44] Muut pelastusveneet eivät uskaltaneet palata uppoamispaikalle, koska pelkäsivät laivan uppoamisen aiheuttaman pyörteen imaisevan heidät mukanaan tai veneisiin pyrkivien ihmisten kaatavan veneet.

Pelastusliivejä riitti kaikille, mutta ne eivät suojanneet kylmältä vedeltä. Huhtikuisen Atlantin vesi oli jäätävää ja muutamassa minuutissa kylmä kangisti ihmiset. Puolessa tunnissa lähes kaikki veden varaan joutuneet olivat paleltuneet kuoliaaksi.

Pelastustyöt

RMS Carpathia.

RMS Titanic ampui useita hätäraketteja ja lähetti melkein uppoamiseen saakka hätäsignaaleja lennättimellään. Se saikin yhteyden useisiin laivoihin ja maalla oleviin rannikkoasemiin. Päällikkö Smith sai tiedon, että RMS Carpathia oli tulossa apuun, mutta sen saapumiseen menisi neljä tuntia.

RMS Carpathia

Matkustajalaiva RMS Carpathia saapui ensimmäisenä paikalle kello 4.00 ja alkoi pelastaa pelastusveneissä olevia ihmisiä, joista osa oli kuitenkin menehtynyt kylmyyteen. Kello kahdeksaan mennessä kaikki 706 pelastunutta oli kerätty turvaan. Carpathian päällikkö ilmoitti sähkeitse Titanicia kohdanneesta onnettomuudesta. Laivan lääkäri tutki pahimmin kylmettyneet ja shokissa olleet matkustajat, muille annettiin lämmintä juotavaa ja huopia. Laivan matkustajat antoivat pelastuneille jopa omia vaatteitaan.

Carpathia oli matkalla Välimerelle, mutta palasi New Yorkiin viedäkseen Titanicin matkustajat määränpäähänsä. Pelastuttuaan Bruce Ismay lähetti White Star Linen New Yorkin toimistoon viestin, jossa kertoi Titanicin uponneen ja onnettomuuden vaatineen lukuisia ihmishenkiä. Onnettomuutta tutkinut Yhdysvaltain senaatin tutkimuskomitea ylisti Carpathian järjestelmällisiä pelastustoimia.[45]

Jos Titanicin lähettämien hätärakettien olisi ymmärretty olevan vaararaketteja, moni ihminen olisi voitu pelastaa kuolemalta. Merenkulun sääntöjen mukaan hätärakettien tuli lähteä minuutin välein, kun Titanicin raketit lähetettiin keskimäärin 7–8 minuutin välein. Yhteensä laivalta ammuttiin kahdeksan rakettia noin tunnin kuluessa.[46]

SS Californian

New York Heraldin etusivu onnettomuuden jälkeen.

SS Californian oli 20–30 kilometrin päässä Titanicista pysähtyneenä turvallisuussyistä yön ajaksi paikoilleen. Laivalta nähtiin myös hätäraketit, ja laivalta yritettiinkin ottaa yhteys Titaniciin morselampulla, mutta ilman vastausta, eikä sähköttäjää herätetty[47]. Laivan mastoon asennettiin kuitenkin kirkas valo kahden tunnin ajaksi. USA:n senaatin tutkimuskomitea totesi Californian miehistön osoittaneen välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta. Kun vielä Californianin radisti Cyril Evans oli sulkenut laitteistonsa ja mennyt nukkumaan juuri hetkeä ennen Titanicin onnettomuutta,[48] Californian menetti raportin mukaan mahdollisuutensa pelastaa Titanicin matkustajat ja miehistön.

Californianin radiosähköttäjä käynnisti laitteistonsa 3.30, ja kun laiva sai tiedon Titanicin haaksirikosta, se lähti onnettomuuspaikalle, jossa kohtasi Carpathian. Californianin tehtäväksi jäi turhaan etsiä mahdollisia eloonjääneitä.

CS Mackay-Bennett

Sanomalehdet joutuivat toimimaan erittäin vajavaisten tietojen varassa – kuten voi huomata oheisen The New York Heraldin etusivun tiedoista. Ensimmäiset uppoamisen jälkeen ilmestyneet lehdet kertoivat, ettei Titanicin haaksirikossa ollut kuollut ainuttakaan ihmistä ja että Titanicia oltiin hinaamassa Halifaxiin.[49] Pian suuren onnettomuuden tuhot kuitenkin tulivat kokonaisuudessaan julki. White Star Line vuokrasi CS Mackay-Bennettin noutamaan ruumiita onnettomuuspaikalta. Laivan päästyä perille kävi kuitenkin ilmi, että ruumiiden määrä ylitti laivan kapasiteetin. Osa laivaan nostetuista jouduttiin tutkimusten jälkeen hautaamaan mereen. Mackay-Bennetillä oli liki kahden viikon matkan jälkeen mukanaan 306 vainajaa, lisäksi 128 uhria oli haudattu mereen. Varustamo joutui vuokraamaan kolme muutakin alusta. Yhteensä 209 ruumista tuotiin maihin haudattavaksi. Suuri osa heistä lepää Halifaxin kolmella hautausmaalla.[50]

Lopputulos

Southamptoniin pystytetty muistomerkki Titanicin onnettomuudessa kuolleiden konemiesten muistoksi.

Lopulta ymmärrettiin, että kyseessä oli kaikkien aikojen suurin rauhan ajan merionnettomuus, joka oli vaatinut 1 500 uhria. Vain 706[51] ihmistä selvisi onnettomuudesta. Titanicilla matkustaneista koirista vain kaksi sylikoiraa pelastui omistajineen, vaikka eräs laivan stuerteista vapautti koirat laivan kennelistä ennen uppoamista. Monet matkustajat kertoivat nähneensä koirien juoksevan pitkin kantta.

Monet eloonjääneet kolmannessa luokassa matkustaneet valittivat myöhemmin siitä, että laivan henkilökunta auttoi vain ensimmäisen luokan matkustajia ja jätti samalla kolmannen luokan matkustajat kuolemaan lukitsemalla ovet ja estämällä näin näitä pääsemästä pelastusveneisiin.[52] Väitteelle ei kuitenkaan löydetty perusteluja turman jälkeisessä tutkinnassa.[53]

Ensimmäisen luokan miehiä pelastui enemmän kuin kolmannen luokan lapsia.[54]

Luokka Lukumäärä Selviytyjiä Selviytyjät % Kuolleet Kuolleet %
1. luokka 329 199 60,5 % 130 39,5 %
2. luokka 285 119 41,8 % 166 58,2 %
3. luokka 710 174 24,5 % 536 75,5 %
Miehistö 899 214 23,8 % 685 76,2 %
Yhteensä 2 223 706 31,8 % 1 517 68,2 %

Uppoamisen syitä

Erään teorian mukaan jäävuori olisi painanut Titanicin kylkeä siten sisään, että kyljen teräslevyt ratkesivat niittauksistaan. Tämä selittäisi sen, miksi törmäys ei juurikaan kuulunut tai tuntunut laivan sisällä.

Titanicin uppoaminen herätti aikoinaan paljon pelkoa ja ennakkoluuloja laivaliikennettä kohtaan. Olihan turma aikansa eniten kuolonuhreja vaatinut merionnettomuus.[55]

Jos Titanic olisi tutkijoiden mukaan törmännyt suoraan jäävuoreen, törmäys olisi vahingoittanut laivan kolmea tai neljää ensimmäistä laipiota ja surmannut lähes kaikki laivan keulaosassa olleet, mutta Titanic ei olisi silti uponnut. Laiva väisti kuitenkin liian myöhään, jolloin jäävuoren vedenalainen osa repi sen kylkeen jopa viisitoista aukkoa, joista vesi tulvi sisään.[56] Myöhemmin alueella nähtiin jäävuori, jossa näkyi mahdollisesti punaista maalia.[57]

Uppoamisesta on useita teorioita. Vanhimman mukaan jäävuori repi kylkeen aukkoja, mutta myöhemmin on esitetty, että jäävuori väänsi laivan metallilevyjä pitäviä niittejä irti. Kummassakin tapauksessa vesi olisi päässyt sisään laivan kyljestä ja upottanut sen.[58] Tutkimukset ovat myös paljastaneet, että laivaan käytetyt metallilevyt olivat heikkolaatuista ja helposti ruostuvaa terästä.[44] Kylmä vesi saattoi hyvinkin haurastuttaa ne ja niiden takia laiva olisi voinutkin upota.

Uusin teoria esittää, että historiankirjoituksessa perinteisesti esitetyt kylkivauriot — etenkin, jos teräs oli haurasta — olisivat kovin epätodennäköisiä. Vedenpinnan nousu laivan sisäosissa viittaisi pikemminkin siihen, että vauriot syntyivät sen pohjaan, ei kylkeen. Tutkijoiden mukaan, jos laiva olisi saanut kylkeensä kuvatun kaltaisia aukkoja, laiva olisi ollut kalleeaan toiselle puolelle. Lisäksi tiedot konehuoneiden vesitilanteesta ja laivassa olleiden kuulema jatkuva raapiva ääni eivät tue kylkivaurioteoriaa. Kun suurella nopeudella vedessä liikkuva kappale törmää kyljittäin itseään painavampaan esineeseen, siirtyy se liike-energian vaikutuksesta ensimmäisen törmäyksen myötä poispäin siitä, eikä heilu edestakaisin sataa metriä. Onkin todennäköisintä, että Titanic itse asiassa ajoi jäävuoren vedenalaisen osan yli jolloin laivan pohja sen keulaosassa sai vuotoja.[59][60] Tämä selittää myös sen, miksi jäävuoresta putosi jäätä laivan kansille – laivan massa (vaikka onkin mitätön verrattuna jäävuoren massaan) ja nopeus kallistivat vuorta, jolloin vuoren ylemmät osat pääsivät kosketukseen ylempien kansirakenteiden kanssa.

Useiden todistajalausuntojen mukaan laiva pysähtyi törmäyksen jälkeen hetkeksi ja jatkoi sitten matkaansa vain hieman hitaammalla nopeudella kuin ennen törmäystä. Päällikkö Smith oli saanut konemestarilta liian optimistisen raportin vaurioista eikä odottanut lopullista tietoa alas tarkistuskierrokselle lähettämältään perämieheltä. Titanic kesti neljän osaston täyttymisen vedellä. Jäävuoren vedettyä Titaniciin yli sadan metrin viillon, mikä täytti viisi osastoa, vesi tulvi yli vesitiiviiden ovien ja laipioiden ja pääsi tunkeutumaan osastosta toiseen, eikä laivaa voitu enää pelastaa. Yksi syy Titanicin uppoamiseen on myös se, että laivan alaosan laipiot eivät olleet vesitiiviitä katosta, jolloin vesi pääsi tulvimaan aluksen muihin osiin.[61]

Titanicin uppoamisen jälkeen esitettiin teoria, jonka mukaan laiva olisi selvinnyt suorasta törmäyksestä jäävuoreen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: törmäyksen voima olisi ollut liian suuri, minkä lisäksi törmäys olisi vaikuttanut koko laivaan ja aiheuttanut useiden niittien hajoamisen.[62] Eteenpäin höyryäminen nopeutti tuhoa merkittävästi.[63]

Hylyn löytyminen ja tutkimukset

Tiedosto:Titanice-model-wreckage.jpg
Malli Titanicin hylystä.

Yhdysvaltalainen meritutkija Robert Ballard paikallisti hylyn 26. heinäkuuta 1985, kun vedenalainen Argo-kamera löysi tiensä merenpohjassa makaavan jättiläislaivan konehuoneen kattilaan. 73 vuotta aiemmin uponneen loistoristeilijän löytyminen herätti paljon huomiota. Hylyn sijainnista oli ollut liikkeellä virheellisiä tietoja, minkä takia se löydettiinkin vasta 1985.

Titanicin hylky makaa Pohjois-Atlantin pohjassa 3 798 metrin syvyydessä 560 kilometrin päästä Newfoundlandista. Laivan savupiiput irtosivat upotessa, paapuurin puoleinen potkuri puolestaan aluksen tömähdettyä merenpohjaan. Vedenpaine on murskannut lasikupolin ja muut ikkunat pirstaleiksi, keulamasto on kaatunut ja voimistelusalin katto romahtanut. Ruoste on peittänyt Titanicin nimikyltin ja muodostanut keulaan keulakuvan kaltaisen muodostelman, vaikka Titanicissa ei ollut keulakuvaa. Hylyn lähistöllä on paljon irtotavaraa.

Hylky on pahoin rapistunut ja vaurioitunut. Rautaa syövien bakteerien on laskettu hävittävän hylystä yli 45 kilogrammaa rautaa joka päivä.[10] Myös lukuisat sukellukset hylkyyn ovat vaurioittaneet sitä. Erityisesti laivan etukansi on kärsinyt pienoissukellusveneiden käsittelyssä. Titanic ei ole hautautunut meren pohjaan, joten se on täysin suojaton bakteerien aiheuttamaa hajoamista vastaan, ja suuri osa laivan pienemmistä osista on jo tuhoutunut. Laivan keula on vielä kokonainen ja suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta noin sadan vuoden kuluttua siitäkin on jäljellä luultavasti vain pieniä osia.[10]

RMS Titanic -yhtiö sai vuonna 1994 tuomioistuimen päätöksellä yksinoikeuden nostaa esineitä Titanicin hylystä. Vuoteen 2010 mennessä niitä oli nostettu pintaan jo noin 5 500 kappaletta. Yritys vaatii tuomioistuimessa esineistöön omistusoikeutta korvauksena nostokustannuksista. RMS Titanic -yhtiö rahioitti elokuussa 2010 hylystä tehdyn kolmiulotteisen kartoituksen, jolla siitä saatiin yhtä tarkkaa tietoa kuin, jos se olisi nostettu pintaan.[64]

Legendoja, myyttejä ja ristiriitaisuuksia

Vaihtoehtoisia teorioita

Kuten monien suurta julkisuutta saaneitten tapahtumien kohdalla, myös Titanicin uppoamisesta on vuosien mittaan esitetty useita vaihtoehtoisia teorioita. Väitteet siitä, ettei uppoamista aiheuttanutkaan jäävuori ovat olleet useiden lehtikirjoitusten ja kirjojen aiheina. Useimmat näistä teorioista ovat olleet helppoja osoittaa vääriksi, ja ne ovat perustuneet epätarkkoihin tai puutteellisiin tietoihin.

Vaikka Titanicin peräsin olikin kooltaan määräysten rajoissa, sitä ei kuitenkaan voi pitää erityisen ajanmukaisena. Titanic Historical Societyn tutkijoiden mukaan Titanicin korkea ja kapea peräsin oli perua 1800-luvun purjelaivoista; se oli vain murto-osan esimerkiksi Cunard-linjan Mauretanian tai Lusitanian peräsimien koosta. Ilmeisesti suunnittelijat eivät olleet juurikaan miettineet, miten 269 metriä pitkä laiva pystyisi tekemään hätäkäännöksiä törmäysten välttämiseksi.

Ehkä vieläkin kohtalokkaampi suunnitteluvirhe oli Titanicin kolmipotkurirakenne, jossa kummankin laitimmaisen potkurin voimanlähteenä oli mäntähöyrykone, joiden pyörimissuuntaa voitiin vaihtaa. Keskipotkurin moottorina taas oli höyryturbiini ilman peruutusvaihdetta. Kun ensimmäinen perämies määräsi koneet peruuttamaan jäävuoren välttämiseksi, hän samalla tietämättään vei laivalta kääntymiskyvyn. koska peräsimen edessä olleen keskipotkurin turbiinissa ei ollut peruutusvaihdetta, se pysäytettiin, mikä taas vähensi huomattavasti aluksen ohjailukykyä. Jos ensimmäinen perämies olisi pelkästään kääntänyt laivaa nopeutta vähentämättä, Titanic olisi saattanut pystyä ohittamaan jäävuoren.[17]

Valo horisontissa

Osa hengissä selvinneistä matkustajista ja miehistön jäsenistä kertoi myöhemmin havainneensa Titanicin uppoamisen aikana ja uppoamisen jälkeen horisontissa aluksen paapuurin puolella Titanicia huomattavasti pienemmän aluksen valon. Neljäs perämies Joseph Boxhall laski aluksen olevan niin lähellä, että antoi sille merkkejä viestilampulla. Kyseessä ei voinut olla Californian, koska se sijaitsi Titanicista pohjoiseen, eli oli sen styyrpuurin puolella. Uppoamisen jälkeen valo havaittiin uudelleen, ja pelastusveneistä yritettiin kiinnittää sen huomio sytyttämällä merkkisoihtuja. Valoa kohti alettiin soutaa, mutta pian sen havaittiin katoavan näkyvistä.

Jälkeenpäin on esitetty valon olleen pieni hylkeenmetsästysalus, joka olisi ollut vain kymmenen kilometrin päässä Titanicista ja höyrynneen pois luullessaan Titanicin yrittävän pidättää aluksen miehistön näiden laittomien puuhien takia.[10]

Taikauskoisia uppoamisselityksiä

Titanicin tuho on herättänyt myös taikauskoisia pohdintoja. Laivan telakalla saaman työnumeron 390904 on kerrottu tuottaneen epäonnea, koska numero peilin kautta näyttäisi siltä, että siinä lukee ”NO POPE”, ”ei paavia”. Kiireessä rakennetun kaksoispohjan väliin jääneiden rakentajien sielujen on kerrottu aiheuttaneen onnettomuuden. Esitetty työnumero on kuitenkin vain tarinaa, eikä telakan rakennusmiehiä ole työn aikana selittämättömästi kadonnut, joten tarinat lienevät vain vuosisadan alun lehdistön ”luovan” tapahtumadokumentoinnin tuotteita.

Titanicin uppoamisen syyksi on myös ehdotettu jonkinlaista kirousta. On esimerkiksi väitetty, että Titanicin uppoaminen liittyi Hope-timantin kiroukseen. Timantti ei kuitenkaan ole koskaan ollut Titanicissa. Kirouksen aiheuttajaksi on esitetty myös Amon-Ran temppelin papittaren 1890-luvulla Egyptistä löydettyä muumiota, jonka sen omistaja, lehtimies William Thomas Stead olisi kätkenyt Titanicin lastina olleeseen autoonsa. Hänen väitetään ostaneen muumion British Museumilta ja muumion ilmestyneen uppoavan laivan kannelle päällikkö Smithin annettua käskyn laskea pelastusveneet. Todellisuudessa British Museum ei ole koskaan omistanut kuin muumion sarkofagin kannen, joka on edelleen näytteillä museossa.

Kirjallinen yhteensattuma

Vuonna 1898 Morgan Robertson julkaisi Turhuus-nimisen romaanin, joka kertoi jäävuoreen törmäyksen vuoksi uponneesta kuvitteellisesta Titan-nimisestä loistoristeilijästä, joka olisi ollut aikansa ylellisin laiva. Kirjassa esiintynyt laiva oli hieman Titanicia lyhyempi ja teholtaan pienempi, mutta muuten kirjan antamat tiedot Titanista vastasivat uskomattoman paljon Titanicin tietoja. Robertson tosin julkaisi 1912 kirjastaan uuden version, jossa aluksen mittoja oli muutettu vastaamaan enemmän Titanicin vastaavia.[65]

Salaliittoteorioita

Joidenkin teorioiden mukaan laiva upotettiin tarkoituksellisesti vakuutusrahojen toivossa, eikä uponnut alus ollutkaan Titanic vaan sen taitavasti naamioitu sisaralus Olympic.[66] Tarkoitus oli, että telakalla huonosta teräksestä valmistettu ja onnettomuusaltis Olympic upotettaisiin hallitusti siten, että varustamon toinen jättialus saapuisi sopivasti paikalle pelastamaan matkustajat ja miehistön. Päällikkö Smith vain tuli onnettomasti upottaneeksi laivan ennen aikojaan, aidossa onnettomuudessa. Joukko tutkimusmatkailijoita todisti elokuussa 1991 hylystä hankkimillaan esineillä, että alus todellakin oli Titanic. White Star Linen laivoilla oli erillinen symboli ja numero. Hylyn tarkastelemisen jälkeen tutkijat huomasivat erehtymättömän numeron, joka todella osoitti hylyn Titaniciksi. Se kumosi tämän salaliittoteorian.

SOS

Vastoin yleistä uskomusta Titanicin uppoaminen ei ollut ensimmäinen kerta, kun SOS-hätämerkkiä käytettiin.[67] SOS-hätämerkin käyttöä ehdotettiin International Conference on Wireless Communication at Sea -konferenssissa Berliinissä jo vuonna 1906. Se ratifioitiin 1908 ja on ollut käytössä siitä lähtien. SOS-hätämerkin sijasta brittisähköttäjät käyttivät vanhempaa CQD-hätämerkkiä. Pääsähköttäjä Jack Phillips käytti CQD:tä, kunnes apusähköttäjä Harold Bride sanoi hänelle:[68]

"Send SOS; it's the new call, and this may be your last chance to send it."
(Lähetä SOS, se on uusi tunnus ja tämä saattaa olla viimeinen tilaisuutesi käyttää sitä)

Onnettomuudessa menehtynyt Phillips vaihtoi kehotuksen jälkeen CQD:n SOS-tunnukseen.

Epäluotettavat silminnäkijät

Titanicin uppoamista on käytetty esimerkkinä havaintojen epäluotettavuudesta. Skepsis ry:ssä esitelmöinyt Massimo Polidoro kertoi toukokuussa 2009, että puolet Titanicin tragediasta selvinneistä ihmisistä uskoivat laivan uponneen yhdessä osassa. Toinen puoli näki laivan katkenneen ennen uppoamistaan.[69]

Titanic kirjallisuudessa ja elokuvissa

Titanicista ja sen haaksirikosta on kirjoitettu monta kirjaa ja tehty useita elokuvia, joista tunnetuin lienee James Cameronin ohjaama 11 Oscar-palkintoa voittanut Titanic vuodelta 1997.

Kirjoja

Filmatisoinnit

Tunnetuimmat miehistön jäsenet

Pääartikkeli: Luettelo RMS Titanicin miehistön jäsenistä

Katso myös

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta RMS Titanic.

Lähteet

  • John P. Eaton ja Charles A. Haas: Titanic: Triumph and tragedy. W.W. Norton & Company, Inc., 1998. ISBN 0-393-03697-9 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Uppouma
  2. ↑ Ship Specifications titanicstory.com. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Walter Lord: The Night lives on
  4. ↑ Edward John Smith Encyclopedia Titanica. Viitattu 11.4.2012. (englanniksi)
  5. ↑ YLE Uutiset: Titanicin hylkyä ympäröivät tämän päivän roskat Viitattu 9.4.2012
  6. ↑ Titanicin hylky pääsi Unescon suojelulistalle YLE Uutiset. 5.4.2012. Viitattu 9.4.2012.
  7. ↑ Wreck of the Titanic now protected by Unesco Unesco. Viitattu 10.4.2012. (englanniksi)
  8. ↑ a b c The Titanic Port Cities. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  9. ↑ The Titanic newfie.com. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g h Tieteen Kuvalehti, erikoisjulkaisu "Titanic", 1987
  11. ↑ Thomas Andrews Titanic-titanic.com. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  12. ↑ a b Technical Facts about Titanic titanic-whitestarships.com. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  13. ↑ Titanic Facts & Figures keyflux.com. Viitattu 12.7.2007. (englanniksi)
  14. ↑ http://www.titanic-nautical.com/titanic-facts.php
  15. ↑ Titanic's Turkish Baths Titanic-titanic.com. Viitattu 12.7.2007. (englanniksi)
  16. ↑ RMS Titanic Facts Titanic Society & Rescue Center. Viitattu 12.7.2007. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d e Walter Lord: The Night Lives on
  18. ↑ The Disaster Unfolds – Lowering Titanic's Lifeboats National Museums of Northern Ireland. Viitattu 21.9.2007. (englanniksi)
  19. ↑ Ship Specifications titanicstory.com. Viitattu 5.3.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Titanic - the maiden voyage Port Cities. Viitattu 12.7.2007. (englanniksi)
  21. ↑ RMS Titanic: 1st Class Passengers Encyclopedia Titanica. Viitattu 12.7.2007. (englanniksi)
  22. ↑ R.M.S. Titanic history rmstitanic.home.comcast.net. Viitattu 27.1.2012.
  23. ↑ Eaton & Haas 1998 s. 114
  24. ↑ Kapteeni Edward John Smith kolumbus.fi. Viitattu 2.10.2008.
  25. ↑ John Coles: Key would have saved Titanic 29. elokuuta 2007. The Sun Online. Viitattu 21.9.2007. (englanniksi)
  26. ↑ Eaton & Haas 1998, s. 138
  27. ↑ Titanic's First Officer William Murdoch Titanic-titanic.com. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  28. ↑ Titanic – The Exhibition: The Voyage 21.9 2007. Museum of Science and Industry. Viitattu 21.9.2007. (englanniksi)
  29. ↑ a b Titanic - The iceberg Port Cities. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  30. ↑ Titanic – sata vuotta kohtalokkaasta yöstä. (Ylimääräinen 25-sivuinen liite) Tieteen Kuvalehti, Määritä ajankohta!
  31. ↑ The Radio Operators euronet.nl. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  32. ↑ .Uppoamattoman Titanicin tuho kolumbus.fi. Viitattu 2.10.2007=.
  33. ↑ Robin Gardener & Dan van der Vat: The Riddle of the Titanic. Orion, 1995. ISBN 978-0-7528-0167-4
  34. ↑ Kolmas luokka O-R kolumbus.fi. Viitattu 2.10.2008.
  35. ↑ Mr George Thomas Rowe Encyclopedia Titanica. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  36. ↑ a b Californian Titani-titanic.com. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  37. ↑ Mr. Benjamin Guggenheim Encyclopedia Titanica. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  38. ↑ Titanic Lifeboat Launching Times Titanic-titanic.com. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  39. ↑ Wallace Hartley of The Titanic Titanic-titanic.com. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  40. ↑ Shots in the Dark home.comcast.net. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  41. ↑ J. Marshall Bevil: And the Band Played On: Hypotheses Concerning What Music Was Performed Near the Climax of the Titanic Disaster home.earthlink.net. Viitattu 16.7.2007. (englanniksi)
  42. ↑ Titanic's band titanic-titanic.com. Viitattu 9. huhtikuuta 2012. (englanniksi)
  43. ↑ Paul Louden-Brown: Ismay and the Titanic Titanic Historical Society. Viitattu 19. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  44. ↑ a b http://www.sci.fi/~vrekunen/Veikko/Tekstit/titanic.htm
  45. ↑ United States Senate Inquiry: "Titanic" disaster Titanic Inquiry Project. Viitattu 30. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  46. ↑ John G. Gillespie: WHEN IS A ROCKET CALLED A DISTRESS SIGNAL OR JUST A FLASH IN THE SKY? Titanic History Society. Viitattu 8.3.2012. (englanniksi)
  47. ↑ Robert D. Ballard: Exploring the Titanic, s. 24. New York: Scholastic, 1993. 0-590-41952-8 (englanniksi)
  48. ↑ The Day before the Sinking euronet.nl. Viitattu 19. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  49. ↑ Halifax and the Titanic Disaster .sympatico.ca. Viitattu 16. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  50. ↑ RMS Titanic: List of Bodies and Disposition of Same Province of Nova Scotia. Viitattu 30. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  51. ↑ SUMMARY OF PASSENGERS AND SURVIVORS.
  52. ↑ http://www.titanicinquiry.org/USInq/AmInq13Buckley01.php
  53. ↑ http://www.rmstitanic.net/index.php4?page=faq
  54. ↑ http://www.anesi.com/titanic.htm
  55. ↑ http://findarticles.com/p/articles/mi_qa3651/is_200101/ai_n8951402/pg_3
  56. ↑ http://classicliners.nicholaswwilson.com/ships/titanic.htm
  57. ↑ http://www.titanic-nautical.com/RMS-Titanic-Iceberg-FAQ.php
  58. ↑ Robert D. Ballard: Exploring the Titanic. USA: Scholastic/Madison Publishing Inc., 1993. ISBN 0-590-41952-8
  59. ↑ http://www.encyclopedia-titanica.org/last-log-of-the-titanic.html
  60. ↑ http://www.encyclopedia-titanica.org/the-grounding-of-the-titanic.html
  61. ↑ Ballard, Robert D.: Exploring the Titanic, s. 23. New York: Scholastic Inc., 1993. (englanniksi)
  62. ↑ Daniel Allen Butler: The Titanic would have survived had she hit the iceberg head-on rmstitanicremembered.com. Viitattu 7.4.2012. (englanniksi)
  63. ↑ Revealed after 98 years: The REAL reason why the Titanic hit that iceberg Daily Mail. 22. syyskuuta 2010. Viitattu 7.4.2012.
  64. ↑ Annina Wallius, Titanicin hylky kuvataan esine esineeltä, Yle, Kulttuuriuutiset 28.7.2010, luettu 29.7.2010
  65. ↑ The Titanic Futility Historyonthenet.com. Viitattu 30. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  66. ↑ Titanic/Olympic Switch library.thinkquest.org. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
  67. ↑ Barbara ja David P. Mikkelson: Urban Legends Reference Pages: Same Old Ship Snopes.com. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
  68. ↑ Mr Harold Sydney Bride Encyclopedia Titanica. Viitattu 1.8.2007. (englanniksi)
  69. ↑ Järvinen, Risto K.: Muumioitunut muna ja muita mysteereitä. Skeptikko, 2009, nro 3, s. 15. Helsinki: Skepsis ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.9.2009.

Kirjallisuutta

  • Appelsin, Ulla: Titanicin tuntematon lapsi. Helsingissä: Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6408-1
  • Eaton, John P. & Haas, Charles A.: Titanicin kohtalonyö. ((Titanic, destination disaster: The legends and the reality, 1989.) Suomennos: Juha Peltonen) Helsinki: Koala, 2003. ISBN 952-5186-48-2
  • Lord, Walter: Titanicin kohtalonyö. (A night to remember, 1955.) Suomentanut Olli Nuorto. 2. painos (1. painos 1957) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22799-4
  • Wetterholm, Claes-Göran: Titanic: Suomalaisten siirtolaisten uponneet unelmat. Helsinki: Alfamer, 2012. ISBN 978-952-472-143-1

Aiheesta muualla

 

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=RMS_Titanic&oldid=11505178”