(2 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1:
Rivi 1:
{{Sotilasyksikkö
[[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-H15390, Berlin, Kaserne der LSSAH, Vergatterung.jpg|pienoiskuva|SS-VT joukkoja tarkastetaan Berliinissä marraskuussa 1938.]]
| nimi = SS-Verfügungstruppe
'''SS-Verfügungstruppe''' ('''SS-VT''' tai '''V-Truppe''') (suomennettuna SS-käyttöjoukko) oli [[natsi-Saksa]]n aikainen puolisotilaallinen järjestö, jonka juuret olivat erilaisissa oikeistolaisissa saksalaisissa maanpuolustusjärjestöissä kuten [[Freikorps]] ja [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistisen puolueen]] [[Sturmabteilung|SA]]. Nämä järjestöt sulautettiin vuonna 1934 SS-Verfügungstruppeksi eli taistelutukijoukoiksi. Tällöin muodostettiin kaksi rykmenttiä: pohjoiseen Saksaan SS-Standarte ”Germania” ja eteläiseen SS-Standarte ”Deutschland”. SS-Verfügungstruppesta tuli [[SS]]-joukkojen aseistettu siipi ja osa kansallissosialistista puoluetta ([[Wehrmacht]]in asemasta).
| kuvan leveys = 120px
| vuodet = 1934-1940
| valtio = [[Natsi-Saksa]]
| haara = [[SS]]
| rooli = [[Henkivartija|Henkilösuojaus]]<br>[[Kapinan torjunta]]<br>[[Manööverisodankäynti]]<br>[[Ylläkkö|Yllätyshyökkäykset]]
'''''SS-Verfügungstruppe''''' ('''SS-VT''' tai '''V-Truppe''') (suomennettuna SS-käyttöjoukot) perustettiin vuonna 1943 [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|natsipuolueen]] (NSDAP) taistelujoukoiksi. Elokuun 17. päivänä 1938 Adolf Hitler määräsi, että SS-VT ei ollut osa ''[[Ordnungspolizei]]'' (järjestyspoliisia) eikä [[Wehrmacht|''Wehrmachtia'']], vaan sotilaskoulutettuja miehiä, jotka olivat ''[[Führer|Führerin]]'' käytettävissä. Sota-aikana SS-VT:n oli määrä olla armeijan käytettävissä.
Hitler julisti SS-Verfügungstruppen olemassaolon julkisesti 16.3.1935 puheessaan [[Reichstag (Natsi-Saksa)|Reichstagissa]]. SS-VT:n oli riippuvainen Saksan armeijasta aseiden toimittamisessa ja sotilaskoulutuksessa.
SS-VT osallistui Saksan [[Puolan offensiivi|hyökkäykseen Puolaan]] syyskuussa 1939. Vuoteen 1940 mennessä näistä sotilaallisista [[Schutzstaffel|SS]]-yksiköistä oli tullut ''[[Waffen-SS]]'':n ydin.
Vuonna 1936 [[Heinrich Himmler]] valitsi entisen kenraaliluutnantti [[Paul Hausser|Paul Hausserin]] SS-VT:n tarkastajaksi prikaatiführerin arvonimellä. Hausser pyrki muuttamaan SS-VT:n uskottavaksi sotilasjoukoksi, joka sopisi Saksan armeijalle Wehrmachtille. SS-VT harjoitteli Hitlerin henkilökohtaisen eliittiturvamiesjoukon [[Leibstandarte SS Adolf Hitler|Leibstandarte SS Adolf Hitlerin]] (LSSAH) rinnalla, joka oli myös muodostettu [[SS-Stabswache|SS-Stabswachesta]] ja SS-Sonderkommando Berlinistä. [[Josef "Sepp" Dietrich|Josef "Sepp" Dietrichin]] johtama LSSAH toimi yksinomaan Hitlerin henkilökohtaisena suojeluyksikkönä ja kunniavartiona tänä aikana.
== Muodostuminen ==
Vuonna 1936 SS-VT:n joukkoja osallistui [[Reininmaa]]n valtaukseen ja 1938 [[Anschluss|Itävallan miehittämiseen]]. Tällöin perustettiin myös Itävaltaan SS-rykmentti ”Der Führer”. Vuoden 1938 loppupuolella SS-VT alistettiin [[Oberkommando der Wehrmacht]]ille ja 10. lokakuuta ''SS-Brigadeführer'' [[Paul Hausser]]in alaisuuteen.
SS-VT muodostettiin 24. syyskuuta 1934 erilaisten natsien ja [[Puolisotilaalliset joukot|puolisotilaallisten]] joukkojen, kuten SS-erikoisjoukkojen (''SS-Sonderkommandos'') ja esikunnan vartijoiden (''SS-[[SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler|Stabswache]]''), yhdistämisestä.<ref>Reynolds, Michael (1997). ''Steel Inferno: I SS Panzer Corps in Normandy'', s. 1-3.</ref> SS-VT:n oli määrä koostua kolmesta rykmentistä, jotka oli muodostettu Saksan armeijan (''[[Heer (Wehrmacht)|Heer]]'') jalkaväkirykmenttien mallin ja niiden sääntöjen mukaisesti. Jokaisessa rykmentissä olisi kolme pataljoonaa, moottoripyöräkomppania ja kranaatinheitinkomppania. Yksikkö nimettiin virallisesti ''SS-Verfügungstruppe'' (”Käyttöjoukot”, eli Führerin henkilökohtaisessa käytössä olevat joukot).<ref>Flaherty, T. H. (2004). ''The Third Reich: The SS'', s. 144</ref> Miesten oli määrä olla vapaaehtoisia, jotka olivat suorittaneet palveluksensa ''[[Reichsarbeitsdienst|Reichsarbeitsdienstissa]]'' (RAD, valtion työpalvelujärjestö).<ref>Mollo, Andrew (1991). ''Uniforms of the SS: Volume 3: SS-Verfügungstruppe'', s. 3</ref>
Hitler ilmoitti julkisesti ''SS-Verfügungstruppen'' (SS-VT) perustamisesta 16. maaliskuuta 1935 pitämässään puheessa [[Reichstag (Natsi-Saksa)|Reichstagissa]].<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Internet Archive|Nimeke=The Waffen SS : Hitler's elite guard at war, 1939-1945|Vuosi=1984|Julkaisija=Ithaca, N.Y. : Cornell University Press|Isbn=978-0-8014-9275-4|www=http://archive.org/details/waffensshitlers00stei|Viitattu=2024-06-10}}</ref> SS-VT:n oli oltava riippuvainen Saksan armeijasta aseiden ja sotilaskoulutuksen osalta, ja se valvoi rekrytointijärjestelmää paikallisten kutsuntalautakuntien kautta, joiden tehtävänä oli jakaa varusmiehiä Wehrmachtin eri joukko-osastoihin Saksan ylijohdon ([[Oberkommando der Wehrmacht|''Oberkommando der Wehrmacht'']], saksaksi OKW) asettamien määräyksien mukaisesti. SS:lle annettiin alhaisin rekrytointiprioriteetti, mikä rajoitti sen kokoa.<ref>Flaherty, T. H. (2004). ''The Third Reich: The SS'', 145</ref>
Vuoteen 1937 mennessä SS jaettiin kolmeen haaraan: [[Allgemeine SS|Allgemeine-SS]] (General SS), SS-Verfügungstruppe ja [[SS-Totenkopfverbände]] (SS-TV), jotka hallinnoivat natsi-Saksan [[Luettelo natsien keskitysleireistä|keskitysleirejä]]. 17. elokuuta 1938 [[Adolf Hitler]] määräsi, että kaikki SS-joukot on asetettava armeijan käyttöön sodan aikana.
Vuonna 1936 Himmler valitsi entisen kenraaliluutnantti [[Paul Hausser|Paul Hausserin]] SS-VT:n tarkastajaksi ''[[Brigadeführer|Brigadeführerin]]'' ([[prikaatinkomentaja]]) arvossa. Hausser pyrki muuttamaan SS-VT:stä uskottavan sotilaallisen voiman, joka oli tavallisen armeijan veroinen.<ref>Flaherty, T. H. (2004). ''The Third Reich: The SS'', s. 146</ref><ref>Windrow, Martin; Burn, Cristopher (1992). ''The Waffen-SS, Edition 2'', s. 7-8</ref> SS-VT koulutettiin Hitlerin henkilökohtaisen henkivartioston ''[[SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler|Leibstandarte SS Adolf Hitlerin]]'' (LSSAH) rinnalla, joka oli myös muodostettu ''[[SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitler|SS-Stabswachesta]]'' ja ''SS-Sonderkommando Berlinistä''. [[Josef Dietrich|Josef ”Sepp” Dietrichin]] komennossa oleva LSSAH toimi edelleen yksinomaan Hitlerin henkilökohtaisena suojeluyksikkönä ja kunniavartijana.<ref>Cook, Stan; Bender, Roger James (1994). ''Leibstandarte SS Adolf Hitler: Uniforms, Organization, & History'', s. 8-19</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 4–8.}}</ref>
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Saksan joukkojen uudelleenorganisoinnin yhteydessä SS-VT:stä tuli osa [[Waffen-SS|Waffen-SS:ää]].
Vuoteen 1937 mennessä SS oli jaettu kolmeen osastoon: ''[[Allgemeine SS|Allgemeine-SS]]'' (yleinen SS), ''SS-Verfügungstruppe'' (SS-VT) ja ''[[SS-Totenkopfverbände]]'' (SS-TV), joka hallinnoi [[Natsi-Saksan keskitysleirit|keskitysleirejä]].<ref>''Organisationsbuch der NSDAP'' (1937), s. 424</ref> Hitler määräsi 17. elokuuta 1938, että SS:n sotilasjoukot oli asetettava armeijan ”käyttöön” sodan aikana.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 23.}}</ref> Hitler totesi Himmlerin pyynnöstä, että SS-VT:ssä palveleminen riittää täyttämään asevelvollisuuden. Lisäksi sota-aikana SS-TV:n yksiköitä käytettäisiin SS-VT:n reservinä.<ref name=":0">Flaherty, T. H. (2004). ''The Third Reich: The SS'', s. 148</ref><ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 23, 33}}</ref> Tämä johti sodan aikana siihen, että miehiä vaihtui jatkuvasti Waffen-SS:n ja [[Natsi-Saksan keskitysleirit|natsien keskitysleirien]] välillä.<ref name=":0" />
Himmlerin komennossa 1. syyskuuta 1939 olleet sotilasjoukot koostuivat useista alaryhmistä:
* Hitlerin henkivartijayksikkö ''Leibstandarte SS Adolf Hitler'' (LSSAH) [[Josef Dietrich|Sepp Dietrichin]] johdolla.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 5–7}}</ref>
* [[Theodor Eicke|Theodor Eicken]] johtama [[keskitysleirien tarkastusyksikkö]] (''Inspektion der Konzentrationslager''), johon kuului neljä aseistettua [[SS-divisioona Totenkopf|Totenkopf]]-yksikköä, jotka koostuivat ''[[SS-Totenkopfverbände]]''-leirien vartijoista.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 27, 28, 33, 34.}}</ref> ''[[SS-divisioona Totenkopf|SS-Totenkopf]]''-divisioona muodostettiin alun perin SS-TV:n ja ''[[SS Heimwehr Danzig|SS Heimwehr Danzigin]]'' rykmenttien ([[Standarte (Natsi-Saksa)|Standarten]]) keskitysleirien vartijoista lokakuussa 1939. Sitten se liitettiin Waffen-SS:ään elokuussa 1940.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 32–35}}</ref> Nämä joukot käyttivät SS-TV:n pääkalloa ja ristiluuta SS-VT:n ”SS”-riimujen sijasta.
* [[Kuva:Bundesarchiv Bild 183-H15390, Berlin, Kaserne der LSSAH, Vergatterung.jpg|pienoiskuva|SS-VT joukkoja tarkastetaan Berliinissä marraskuussa 1938.]]Lisäksi oli ''[[Obergruppenführer]]'' [[Kurt Daluege|Kurt Daluegen]] ''[[Ordnungspolizei]]'':n taistelukoulutettuja poliisiyksiköitä, jotka eivät kuuluneet SS:ään ja jotka raportoivat Himmlerille tämän toimiessa Saksan poliisipäällikkönä. Vuoden 1940 sotatoimia varten myös näistä muodostettiin divisioona, joka asetettiin Waffen-SS:n alaisuuteen tammikuussa 1941 ja liitettiin siihen helmikuussa 1942.
== Varhainen toiminta ==
SS-VT:n jäseniä palveli Wehrmachtissa [[Sudeettialueet|Sudeettialueiden]], [[Anschluss|Itävallan]] ja [[Tšekkoslovakian miehitys (1939)|Tšekkoslovakian miehityksen]] aikana.<ref name=":1" /> Näiden operaatioiden osalta SS-VT oli armeijan komennossa. SS-VT muodosti myös tykistörykmentin tänä aikana, jota käytettiin korvaamaan useiden armeijan yksiköiden puutteita kyseisiä operaatioita varten.<ref>Mollo, Andrew (1991). ''Uniforms of the SS: Volume 3: SS-Verfügungstruppe'', s. 4</ref> SS-VT-rykmentit ''Deutschland'' ja ''Germania'' sekä ''Leibstandarte'' osallistuivat [[Puolan offensiivi|Puolan offensiiviin]], ja ''Der Führer'' (joka oli värvätty [[Itävalta|Itävallassa]] [[Anschluss|Anschlussin]] jälkeen) oli reservissä [[Praha|Prahassa]]. Syyskuussa 1939 SS-VT:n ja [[Heer (Wehrmacht)|Heerin]] (armeijan) joukkojen yhteinen yksikkö toimi yhdessä [[Panssaridivisioona Kempf|Panssaridivisioona ''Kempfinä'']] [[Puolan offensiivi|Puolan offensiivin]] aikana.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 25–27.}}</ref> Se taisteli armeijan joukkojen rinnalla [[Różanin taistelu|Różanissa]], [[Modlinin taistelu|Modlinissa]], [[Łomża|Łomżassa]] ja [[Kmiczyn|Kmiczynissä]]. Divisioona lakkautettiin lähellä puolalaista [[Nidzica|Nidzican]] kaupunkia 7. lokakuuta 1939.
Huolimatta nopeasta sotavoitosta Puolassa syyskuussa 1939, Puolan offensiivin aikana tapahtuneet tapahtumat herättivät epäilyksiä SS-VT:n taistelutehokkuudesta. OKW eli ''[[Oberkommando der Wehrmacht]]'' (puolustusvoimien ylijohto) raportoi, että SS-VT:n yksiköt ottivat tarpeettomia riskejä ja että niiden tappiot olivat suuremmat kuin armeijan.<ref name=":2">Flaherty, T. H. (2004). ''The Third Reich: The SS'', s. 149</ref> He totesivat myös, että SS-VT oli huonosti koulutettu ja että sen upseerit olivat sopimattomia taistelukomentajiksi. OKW totesi yhtenä esimerkkinä, että armeijan rykmentti joutui pelastamaan ''Leibstandarten'' sen jälkeen, kun puolalaiset olivat saartaneet sen [[Pabianice|Pabianicessa]].<ref name=":2" /> SS puolustautui väittämällä, että sitä oli haitannut se, että se oli joutunut taistelemaan hajanaisesti eikä yhtenäisenä muodostelmana, ja että armeija oli varustanut sen väärin tavoitteidensa toteuttamiseksi. Himmler vaati, että SS-VT:n olisi annettava taistella omissa muodostelmissaan omien komentajiensa alaisuudessa, kun taas OKW yritti saada SS-VT:n lakkautettua kokonaan. Hitler ei halunnut suututtaa armeijaa eikä Himmleriä, ja hän valitsi kolmannen tien. Hän määräsi SS-VT:n muodostamaan omat divisioonansa, mutta divisioonat olisivat armeijan komennossa.<ref name=":2" />
Lisäksi Eicken SS-TV:n kenttäjoukot eivät olleet sotilasjoukkoja, ja Puolan offensiivin aikana ”heidän kykyjään käytettiin sen sijaan siviiliväestön terrorisoimiseen toimilla, joihin kuului muun muassa hajaantuneiden puolalaisten sotilaiden jahtaaminen, maataloustuotteiden ja karjan takavarikointi sekä lukuisten puolalaisten poliittisten johtajien, aristokraattien, liikemiesten, pappien, älymystön edustajien ja juutalaisten kiduttaminen ja murhaaminen”.<ref name=":3">Sydnor, Charles W. (1990). ''Soldiers of Destruction: The SS Death's Head Division, 1933–1945'', s. 37, 44</ref> Lisäksi ''Leibstandarten'' jäsenet syyllistyivät julmuuksiin lukuisissa kaupungeissa, kuten 50 puolanjuutalaisen murhaan [[Błonie|Błoniessa]] ja Złoczewin verilöylyyn, jossa 200 siviiliä ammuttiin konekiväärillä. Myös Złoczewin lapset kärsivät; SS-miehet hakkasivat ja murhasivat heitä, toisinaan kiväärin kanuunanpiikeillä, murskaten pikkulasten kalloja. Ammuskeluja tapahtui myös [[Bolesławiec|Bolesławiecissä]], [[Torzeniec|Torzeniecissä]], [[Goworowo|Goworowossa]], [[Mława|Mławassa]] ja [[Włocławek|Włocławekissa]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/hitlerstrikespol0000ross|nimeke=Rossino 2003, s. 114, 159–161.}}</ref>
== Waffen-SS:n kehitys ==
Lokakuussa 1939 SS-VT-rykmentit ''Deutschland'', ''Germania'' ja ''Der Führer'' organisoitiin ''[[SS-divisioona Das Reich|SS-Verfügungs]]''-Divisioonaksi, jonka komentaja oli Paul Hausser. LSSAH laajennettiin moottoroiduksi rykmentiksi.<ref name=":2" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 32.}}</ref>
Lisäksi aseistetut mutta huonosti koulutetut ''Totenkopfstandartenit'' organisoitiin yhdessä ''SS Heimwehr Danzigin'' kanssa [[SS-divisioona Totenkopf|''Totenkopf''-divisioonaksi]] Eicken komennossa lokakuussa 1939.<ref name=":3" /> ''[[Ordnungspolizei|Ordnungspolizeista]]'' muodostettiin uusi divisioona, ''[[SS-poliisidivisioona|Polizei-divisioona]]''. Nämä joukot osallistuivat taisteluharjoituksiin armeijan komennossa valmistautuakseen [[Taistelu Ranskasta|Fall Gelb]] -taisteluun Alankomaita ja Ranskaa vastaan vuonna 1940.<ref>Flaherty, T. H. (2004) [1988]. ''The Third Reich: The SS'', s. 149-151</ref>
Sekä SS-VT:n että LSSAH:n joukot osallistuivat [[Alankomaiden valtaus|Alankomaiden valtaukseen]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 61–65.}}</ref> Viisi päivää kestäneessä kampanjassa LSSAH liittyi armeijan yksiköihin ja ilmajoukkoihin useiden taistelujen jälkeen hollantilaisten puolustajien kanssa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 61, 62}}</ref> Rotterdamin antautumisen jälkeen LSSAH lähti [[Haag|Haagiin]], jonne se saapui 15. toukokuuta [[Sotavanki|vangittuaan]] 3 500 hollantilaista sotilasta.<ref>Flaherty, T. H. (2004) [1988]. ''The Third Reich: The SS'', s. 154</ref>
SS ''Totenkopfin'' divisioona määrättiin 16. toukokuuta Ranskaan, ja se liitettiin armeijan osastoihin, jotka muodostivat hyökkäyksen pohjoisen ”keihäänkärjen”.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://archive.org/details/waffensshitlers00stei|nimeke=Stein 1984, s. 66.}}</ref> Ranskassa SS ''Totenkopf'' osallistui liittoutuneiden ainoaan panssarivaunuhyökkäykseen [[Taistelu Ranskasta|Ranskan taistelussa]].
Ranskan taistelun päätyttyä SS-VT nimettiin virallisesti Waffen-SS:ksi Adolf Hitlerin 19. heinäkuuta 1940 pitämässä puheessa.<ref>Flaherty, T. H. (2004). ''The Third Reich: The SS'', s. 156</ref>
SS-Verfügungstruppe (SS-VT tai V-Truppe) (suomennettuna SS-käyttöjoukot) perustettiin vuonna 1943 natsipuolueen (NSDAP) taistelujoukoiksi. Elokuun 17. päivänä 1938 Adolf Hitler määräsi, että SS-VT ei ollut osa Ordnungspolizei (järjestyspoliisia) eikä Wehrmachtia, vaan sotilaskoulutettuja miehiä, jotka olivat Führerin käytettävissä. Sota-aikana SS-VT:n oli määrä olla armeijan käytettävissä.
SS-VT osallistui Saksan hyökkäykseen Puolaan syyskuussa 1939. Vuoteen 1940 mennessä näistä sotilaallisista SS-yksiköistä oli tullut Waffen-SS:n ydin.
SS-VT muodostettiin 24. syyskuuta 1934 erilaisten natsien ja puolisotilaallisten joukkojen, kuten SS-erikoisjoukkojen (SS-Sonderkommandos) ja esikunnan vartijoiden (SS-Stabswache), yhdistämisestä.[1] SS-VT:n oli määrä koostua kolmesta rykmentistä, jotka oli muodostettu Saksan armeijan (Heer) jalkaväkirykmenttien mallin ja niiden sääntöjen mukaisesti. Jokaisessa rykmentissä olisi kolme pataljoonaa, moottoripyöräkomppania ja kranaatinheitinkomppania. Yksikkö nimettiin virallisesti SS-Verfügungstruppe (”Käyttöjoukot”, eli Führerin henkilökohtaisessa käytössä olevat joukot).[2] Miesten oli määrä olla vapaaehtoisia, jotka olivat suorittaneet palveluksensa Reichsarbeitsdienstissa (RAD, valtion työpalvelujärjestö).[3]
Hitler ilmoitti julkisesti SS-Verfügungstruppen (SS-VT) perustamisesta 16. maaliskuuta 1935 pitämässään puheessa Reichstagissa.[4] SS-VT:n oli oltava riippuvainen Saksan armeijasta aseiden ja sotilaskoulutuksen osalta, ja se valvoi rekrytointijärjestelmää paikallisten kutsuntalautakuntien kautta, joiden tehtävänä oli jakaa varusmiehiä Wehrmachtin eri joukko-osastoihin Saksan ylijohdon (Oberkommando der Wehrmacht, saksaksi OKW) asettamien määräyksien mukaisesti. SS:lle annettiin alhaisin rekrytointiprioriteetti, mikä rajoitti sen kokoa.[5]
Vuonna 1936 Himmler valitsi entisen kenraaliluutnantti Paul Hausserin SS-VT:n tarkastajaksi Brigadeführerin (prikaatinkomentaja) arvossa. Hausser pyrki muuttamaan SS-VT:stä uskottavan sotilaallisen voiman, joka oli tavallisen armeijan veroinen.[6][7] SS-VT koulutettiin Hitlerin henkilökohtaisen henkivartioston Leibstandarte SS Adolf Hitlerin (LSSAH) rinnalla, joka oli myös muodostettu SS-Stabswachesta ja SS-Sonderkommando Berlinistä. Josef ”Sepp” Dietrichin komennossa oleva LSSAH toimi edelleen yksinomaan Hitlerin henkilökohtaisena suojeluyksikkönä ja kunniavartijana.[8][9]
Vuoteen 1937 mennessä SS oli jaettu kolmeen osastoon: Allgemeine-SS (yleinen SS), SS-Verfügungstruppe (SS-VT) ja SS-Totenkopfverbände (SS-TV), joka hallinnoi keskitysleirejä.[10] Hitler määräsi 17. elokuuta 1938, että SS:n sotilasjoukot oli asetettava armeijan ”käyttöön” sodan aikana.[11] Hitler totesi Himmlerin pyynnöstä, että SS-VT:ssä palveleminen riittää täyttämään asevelvollisuuden. Lisäksi sota-aikana SS-TV:n yksiköitä käytettäisiin SS-VT:n reservinä.[12][13] Tämä johti sodan aikana siihen, että miehiä vaihtui jatkuvasti Waffen-SS:n ja natsien keskitysleirien välillä.[12]
Himmlerin komennossa 1. syyskuuta 1939 olleet sotilasjoukot koostuivat useista alaryhmistä:
Hitlerin henkivartijayksikkö Leibstandarte SS Adolf Hitler (LSSAH) Sepp Dietrichin johdolla.[14]
Paul Hausserin johtama, Deutschland-, Germania- ja Der Führer -rykmenttejä komentanut Verfügungstruppen tarkastusyksikkö.
SS-VT joukkoja tarkastetaan Berliinissä marraskuussa 1938.Lisäksi oli ObergruppenführerKurt DaluegenOrdnungspolizei:n taistelukoulutettuja poliisiyksiköitä, jotka eivät kuuluneet SS:ään ja jotka raportoivat Himmlerille tämän toimiessa Saksan poliisipäällikkönä. Vuoden 1940 sotatoimia varten myös näistä muodostettiin divisioona, joka asetettiin Waffen-SS:n alaisuuteen tammikuussa 1941 ja liitettiin siihen helmikuussa 1942.
Huolimatta nopeasta sotavoitosta Puolassa syyskuussa 1939, Puolan offensiivin aikana tapahtuneet tapahtumat herättivät epäilyksiä SS-VT:n taistelutehokkuudesta. OKW eli Oberkommando der Wehrmacht (puolustusvoimien ylijohto) raportoi, että SS-VT:n yksiköt ottivat tarpeettomia riskejä ja että niiden tappiot olivat suuremmat kuin armeijan.[19] He totesivat myös, että SS-VT oli huonosti koulutettu ja että sen upseerit olivat sopimattomia taistelukomentajiksi. OKW totesi yhtenä esimerkkinä, että armeijan rykmentti joutui pelastamaan Leibstandarten sen jälkeen, kun puolalaiset olivat saartaneet sen Pabianicessa.[19] SS puolustautui väittämällä, että sitä oli haitannut se, että se oli joutunut taistelemaan hajanaisesti eikä yhtenäisenä muodostelmana, ja että armeija oli varustanut sen väärin tavoitteidensa toteuttamiseksi. Himmler vaati, että SS-VT:n olisi annettava taistella omissa muodostelmissaan omien komentajiensa alaisuudessa, kun taas OKW yritti saada SS-VT:n lakkautettua kokonaan. Hitler ei halunnut suututtaa armeijaa eikä Himmleriä, ja hän valitsi kolmannen tien. Hän määräsi SS-VT:n muodostamaan omat divisioonansa, mutta divisioonat olisivat armeijan komennossa.[19]
Lisäksi Eicken SS-TV:n kenttäjoukot eivät olleet sotilasjoukkoja, ja Puolan offensiivin aikana ”heidän kykyjään käytettiin sen sijaan siviiliväestön terrorisoimiseen toimilla, joihin kuului muun muassa hajaantuneiden puolalaisten sotilaiden jahtaaminen, maataloustuotteiden ja karjan takavarikointi sekä lukuisten puolalaisten poliittisten johtajien, aristokraattien, liikemiesten, pappien, älymystön edustajien ja juutalaisten kiduttaminen ja murhaaminen”.[20] Lisäksi Leibstandarten jäsenet syyllistyivät julmuuksiin lukuisissa kaupungeissa, kuten 50 puolanjuutalaisen murhaan Błoniessa ja Złoczewin verilöylyyn, jossa 200 siviiliä ammuttiin konekiväärillä. Myös Złoczewin lapset kärsivät; SS-miehet hakkasivat ja murhasivat heitä, toisinaan kiväärin kanuunanpiikeillä, murskaten pikkulasten kalloja. Ammuskeluja tapahtui myös Bolesławiecissä, Torzeniecissä, Goworowossa, Mławassa ja Włocławekissa.[21]
Lokakuussa 1939 SS-VT-rykmentit Deutschland, Germania ja Der Führer organisoitiin SS-Verfügungs-Divisioonaksi, jonka komentaja oli Paul Hausser. LSSAH laajennettiin moottoroiduksi rykmentiksi.[19][22]
Lisäksi aseistetut mutta huonosti koulutetut Totenkopfstandartenit organisoitiin yhdessä SS Heimwehr Danzigin kanssa Totenkopf-divisioonaksi Eicken komennossa lokakuussa 1939.[20]Ordnungspolizeista muodostettiin uusi divisioona, Polizei-divisioona. Nämä joukot osallistuivat taisteluharjoituksiin armeijan komennossa valmistautuakseen Fall Gelb -taisteluun Alankomaita ja Ranskaa vastaan vuonna 1940.[23]
Sekä SS-VT:n että LSSAH:n joukot osallistuivat Alankomaiden valtaukseen.[24] Viisi päivää kestäneessä kampanjassa LSSAH liittyi armeijan yksiköihin ja ilmajoukkoihin useiden taistelujen jälkeen hollantilaisten puolustajien kanssa.[25] Rotterdamin antautumisen jälkeen LSSAH lähti Haagiin, jonne se saapui 15. toukokuuta vangittuaan 3 500 hollantilaista sotilasta.[26]
SS Totenkopfin divisioona määrättiin 16. toukokuuta Ranskaan, ja se liitettiin armeijan osastoihin, jotka muodostivat hyökkäyksen pohjoisen ”keihäänkärjen”.[27] Ranskassa SS Totenkopf osallistui liittoutuneiden ainoaan panssarivaunuhyökkäykseen Ranskan taistelussa.
Ranskan taistelun päätyttyä SS-VT nimettiin virallisesti Waffen-SS:ksi Adolf Hitlerin 19. heinäkuuta 1940 pitämässä puheessa.[28]
↑Reynolds, Michael (1997). Steel Inferno: I SS Panzer Corps in Normandy, s. 1-3.
↑Flaherty, T. H. (2004). The Third Reich: The SS, s. 144
↑Mollo, Andrew (1991). Uniforms of the SS: Volume 3: SS-Verfügungstruppe, s. 3
↑Internet Archive: The Waffen SS : Hitler's elite guard at war, 1939-1945. Ithaca, N.Y. : Cornell University Press, 1984. ISBN 978-0-8014-9275-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.6.2024).
↑Flaherty, T. H. (2004). The Third Reich: The SS, 145
↑Flaherty, T. H. (2004). The Third Reich: The SS, s. 146
↑Windrow, Martin; Burn, Cristopher (1992). The Waffen-SS, Edition 2, s. 7-8
↑Cook, Stan; Bender, Roger James (1994). Leibstandarte SS Adolf Hitler: Uniforms, Organization, & History, s. 8-19
