Ero sivun ”Sello” versioiden välillä

Sello

Sello on jousisoitin, joka muistuttaa jossakin määrin viulua. Sello on kuitenkin paljon suurempi, ja toisin kuin viulua, sitä soitetaan pystyasennossa istuvan soittajan jalkojen välissä. Sello tuetaan maahan sen pohjassa olevan metallisen piikin avulla. Sellisti liikuttaa joustaan vaakatasossa kielten päällä.

Sellonuotit on yleensä kirjoitettu basso- eli F-avaimelle, mutta korkeimmille äänille käytetään myös tenoriavainta tai jopa G-avainta. Sellossa on neljä kvintin välein viritettyä kieltä: C (matalin), G, d ja a.

Selloa käytetään lähinnä länsimaisessa taidemusiikissa. Se on osa sinfoniaorkesteria ja jousikvartettia sekä usein mukana myös muissa kamarimusiikkiryhmissä. Sellolle on sävelletty lukuisia konserttoja ja sonaatteja. Populaarimusiikissa sello on harvinaisempi; vaikka se saattaa olla mukana yhtyeen levyllä on harvinaista, että sello kuuluisi yhtyeen tavalliseen kokoonpanoon. Poikkeus tästä on Apocalyptica, nelihenkinen suomalainen sellistiryhmä, joka tunnetaan parhaiten kuuluisien heavy metal -kappaleiden versioinneistaan.

Sellon äänialaa ja viritystä kuvaava nuottiviivasto.

Tunnettuja sellosävellyksiä

• Bachin sellosarjat
• Joseph Haydnin sellokonsertot
• Robert Schumannin sellokonsertto
• Antonín Dvořákin sellokonsertto
• Camille Saint-Saënsin "Joutsen" (teoksesta Eläinten Karnevaali)
• Max Bruchin adagio sellolle ja orkesterille "Kol Nidrei"

Katso myös

• Luettelo sellisteistä