Ero sivun ”Sosnovon rautatieasema” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kuva.
Rivi 41: Rivi 41:
Pietari–Hiitola-radan työt aloitettiin vuonna 1914 ja väliaikainen liikenne päästiin aloittamaan syksyllä 1917. Pari vuotta aikaisemmin alkaneet Raudun rautatieaseman rakennustyöt keskeytyivät sisällissodan käynnistyessä tammikuussa 1918.<ref name="Vaikkinen 2010">{{Lehtiviite | Otsikko = Raasulin rata – aikansa uhka ja mahdollisuus | Tekijä = Vaikkinen, Veikko | Vuosi = 2010 | Numero = 5 | Sivut = 14–18 | Julkaisu = Rautulaisten lehti | Viitattu = 31.5.2024 | www = https://www.rautu.fi/wp-content/uploads/2023/06/lehti_5_2010.pdf | Tiedostomuoto = PDF}}</ref><ref name="Vaikkinen 2011">{{Lehtiviite | Otsikko = Pienen pitäjän suuri asema | Tekijä = Vaikkinen, Veikko | Vuosi = 2011 | Numero = 4 | Sivut = 16–20 | Julkaisu = Rautulaisten lehti | Viitattu = 31.5.2024 | www = https://www.rautu.fi/wp-content/uploads/2023/06/lehti_4_2011.pdf | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Asema oli [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] kaupungin kannalta strategisesti tärkeä, jonka vuoksi [[Neuvosto-Venäjä]]n [[Bolshevikit|bolshvikkihallitus]] valtasi sen. Heidän pelkonaan oli, että suomalaiset [[valkoiset]] hyökkäisivät Raudun kautta Pietariin. Valkoiset hyökkäsivät asemalle maaliskuun lopussa ja saivat sen haltuunsa veristen taistelujen jälkeen huhtikuun alkupäivinä.{{lähde}} Keskeneräinen asemarakennus paloi taistelun tuoksinassa ja myös muita asemanseudun rakennuksia vaurioitui. Sodan jälkeen se rakennettiin uudelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja avattiin lopulta virallisesti 16. marraskuuta 1919, jolloin myös radan säännöllinen liikenne käynnistyi.<ref name="Vaikkinen 2010"/><ref name="Vaikkinen 2011"/>
Pietari–Hiitola-radan työt aloitettiin vuonna 1914 ja väliaikainen liikenne päästiin aloittamaan syksyllä 1917. Pari vuotta aikaisemmin alkaneet Raudun rautatieaseman rakennustyöt keskeytyivät sisällissodan käynnistyessä tammikuussa 1918.<ref name="Vaikkinen 2010">{{Lehtiviite | Otsikko = Raasulin rata – aikansa uhka ja mahdollisuus | Tekijä = Vaikkinen, Veikko | Vuosi = 2010 | Numero = 5 | Sivut = 14–18 | Julkaisu = Rautulaisten lehti | Viitattu = 31.5.2024 | www = https://www.rautu.fi/wp-content/uploads/2023/06/lehti_5_2010.pdf | Tiedostomuoto = PDF}}</ref><ref name="Vaikkinen 2011">{{Lehtiviite | Otsikko = Pienen pitäjän suuri asema | Tekijä = Vaikkinen, Veikko | Vuosi = 2011 | Numero = 4 | Sivut = 16–20 | Julkaisu = Rautulaisten lehti | Viitattu = 31.5.2024 | www = https://www.rautu.fi/wp-content/uploads/2023/06/lehti_4_2011.pdf | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Asema oli [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] kaupungin kannalta strategisesti tärkeä, jonka vuoksi [[Neuvosto-Venäjä]]n [[Bolshevikit|bolshvikkihallitus]] valtasi sen. Heidän pelkonaan oli, että suomalaiset [[valkoiset]] hyökkäisivät Raudun kautta Pietariin. Valkoiset hyökkäsivät asemalle maaliskuun lopussa ja saivat sen haltuunsa veristen taistelujen jälkeen huhtikuun alkupäivinä.{{lähde}} Keskeneräinen asemarakennus paloi taistelun tuoksinassa ja myös muita asemanseudun rakennuksia vaurioitui. Sodan jälkeen se rakennettiin uudelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja avattiin lopulta virallisesti 16. marraskuuta 1919, jolloin myös radan säännöllinen liikenne käynnistyi.<ref name="Vaikkinen 2010"/><ref name="Vaikkinen 2011"/>
[[File:Рауту 10 лет боёв 2.jpg|thumb|left|Raudun asema vuonna 1928.]]
[[File:Рауту 10 лет боёв 2.jpg|thumb|left|Raudun asema vuonna 1928.]]
Arkkitehti [[Thure Hellström]]in suunnittelema [[jugend]]tyylinen tiilirakenteinen asema oli asukasluvultaan pienen pitäjän rautatieasemaksi poikkeuksellisen suuri, koska sen oli tarkoitus toimia [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] ja [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] välisenä raja- ja tulliasemana. Raudun asema oli valmistuessaan Suomen kolmanneksi suurin [[Helsingin rautatieasema|Helsingin]] ja [[Viipurin rautatieasema|Viipurin rautatieasemien]] jälkeen. Raja kulki yhdeksän kilometrin päässä [[Raasuli]]n kylässä, mutta asema päätettiin rakentaa pitäjän kirkonkylään. Venäjän puoleinen raja-asema sen Raasuliin. Thure Hellströmin ohella asemaseudun muita rakennuksia suunnitteli arkkitehti [[Jarl Ungern]].<ref name="Vaikkinen 2010"/><ref name="Vaikkinen 2011"/>
Arkkitehti [[Thure Hellström]]in suunnittelema [[jugend]]tyylinen tiilirakenteinen asema oli asukasluvultaan pienen pitäjän rautatieasemaksi poikkeuksellisen suuri, koska sen oli tarkoitus toimia [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] ja [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnan]] välisenä raja- ja tulliasemana. Raudun asema oli valmistuessaan Suomen kolmanneksi suurin [[Helsingin rautatieasema|Helsingin]] ja [[Viipurin rautatieasema|Viipurin rautatieasemien]] jälkeen. Raja kulki yhdeksän kilometrin päässä [[Raasuli]]n kylässä, mutta asema päätettiin rakentaa pitäjän kirkonkylään. Venäjän puoleinen raja-asema sijaitsi Raasulissa. Thure Hellströmin ohella asemaseudun muita rakennuksia suunnitteli arkkitehti [[Jarl Ungern]].<ref name="Vaikkinen 2010"/><ref name="Vaikkinen 2011"/>
Aseman liikennemäärä jäi lopulta vähäiseksi, sillä [[Suomen ja Neuvostoliiton raja]]n sulkeuduttua Raudusta tuli pääteasema ja osa kiskoista Raasulin suunnassa purettiin. [[Talvisota|Talvisodan]] käynnistyessä suomalaiset joukot räjäyttivät aseman vetäytyessään rajan pinnasta. Myöhemmin sodan aikana se kärsi lisävaurioita suomalaisten lentopommituksissa ja tuhoutui lopullisesti [[Jatkosota|jatkosodassa]].<ref name="Vaikkinen 2011"/> Nykyinen asemarakennus on valmistunut [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] aikana 1950-luvulla.{{lähde}}
Aseman liikennemäärä jäi lopulta vähäiseksi, sillä [[Suomen ja Neuvostoliiton raja]]n sulkeuduttua Raudusta tuli pääteasema ja osa kiskoista Raasulin suunnassa purettiin. [[Talvisota|Talvisodan]] käynnistyessä suomalaiset joukot räjäyttivät aseman vetäytyessään rajan pinnasta. Myöhemmin sodan aikana se kärsi lisävaurioita suomalaisten lentopommituksissa ja tuhoutui lopullisesti [[Jatkosota|jatkosodassa]].<ref name="Vaikkinen 2011"/> Nykyinen asemarakennus on valmistunut [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] aikana 1950-luvulla.{{lähde}}

Versio 31. toukokuuta 2024 kello 03.26

Sosnovo (Сосново)
Rautu
Sosnovon rautatieasema vuonna 2010.
Sosnovon rautatieasema vuonna 2010.
Perustiedot
Sijainti 60.548811°N, 30.216049°E
Kunta Sosnovo
Valtio Venäjä
Etäisyydet Pietari 78,0 km
Hiitola 99,0 km
Avattu 1919
Km   Lyh. Liikennepaikat
 Sortavalaan
177,~ Hiitola
 Viipuriin
160,~ Kaarlahti
144,~ Käkisalmi
Näpinlahti
120,~ Pyhäjärvi
Haitermaa
106,4 Sakkola
98,3 Kiviniemi
90,~ Petäjärvi
78,~ Rautu
71,~ Raasuli
Orimäki
55,6 Vaskela
51,2 Varsala
43,6 Gruzino
40,6 Peri
36,0 Osselki
31,3 Kaukola
28,4 Toksova
23,9 Suvenmäki
21,9 Kopittala
19,7 Laurikkala
16,7 Miina
15,6 Pietarin kehätie
14,7 Muurila
11,5 Rutšji
10,5  Ladožskoje ozeroon
10,5  Moskovaan
8,8 Piskarjovka
4,7 Kušelevka
3,9  Viipuriin
0,0 Pietari
Merkkien selitykset

Sosnovon rautatieasema on Sosnovossa (ent. Rautu) Venäjällä sijaitseva Pietari–Hiitola-radan rautatieasema. Se on avattu liikenteelle vuonna 1919. Asema tunnetaan myös Suomen sisällissodan aikana käydystä Raudun taistelusta.

Historia

Pietari–Hiitola-radan työt aloitettiin vuonna 1914 ja väliaikainen liikenne päästiin aloittamaan syksyllä 1917. Pari vuotta aikaisemmin alkaneet Raudun rautatieaseman rakennustyöt keskeytyivät sisällissodan käynnistyessä tammikuussa 1918.[1][2] Asema oli Pietarin kaupungin kannalta strategisesti tärkeä, jonka vuoksi Neuvosto-Venäjän bolshvikkihallitus valtasi sen. Heidän pelkonaan oli, että suomalaiset valkoiset hyökkäisivät Raudun kautta Pietariin. Valkoiset hyökkäsivät asemalle maaliskuun lopussa ja saivat sen haltuunsa veristen taistelujen jälkeen huhtikuun alkupäivinä.lähde? Keskeneräinen asemarakennus paloi taistelun tuoksinassa ja myös muita asemanseudun rakennuksia vaurioitui. Sodan jälkeen se rakennettiin uudelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja avattiin lopulta virallisesti 16. marraskuuta 1919, jolloin myös radan säännöllinen liikenne käynnistyi.[1][2]

Raudun asema vuonna 1928.

Arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema jugendtyylinen tiilirakenteinen asema oli asukasluvultaan pienen pitäjän rautatieasemaksi poikkeuksellisen suuri, koska sen oli tarkoitus toimia Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välisenä raja- ja tulliasemana. Raudun asema oli valmistuessaan Suomen kolmanneksi suurin Helsingin ja Viipurin rautatieasemien jälkeen. Raja kulki yhdeksän kilometrin päässä Raasulin kylässä, mutta asema päätettiin rakentaa pitäjän kirkonkylään. Venäjän puoleinen raja-asema sijaitsi Raasulissa. Thure Hellströmin ohella asemaseudun muita rakennuksia suunnitteli arkkitehti Jarl Ungern.[1][2]

Aseman liikennemäärä jäi lopulta vähäiseksi, sillä Suomen ja Neuvostoliiton rajan sulkeuduttua Raudusta tuli pääteasema ja osa kiskoista Raasulin suunnassa purettiin. Talvisodan käynnistyessä suomalaiset joukot räjäyttivät aseman vetäytyessään rajan pinnasta. Myöhemmin sodan aikana se kärsi lisävaurioita suomalaisten lentopommituksissa ja tuhoutui lopullisesti jatkosodassa.[2] Nykyinen asemarakennus on valmistunut Neuvostoliiton aikana 1950-luvulla.lähde?

Vanhan asemarakennuksen odotussalin seinässä oli valkoisten vuonna 1928 kiinnttämä RAudun valtauksen muistolaatta, joka hävisi jatkosodan aikana.[3] Nykyisen aseman seinässä puolestaan on 1968 kiinnitetty Raudun taistelun muistolaatta, joka on omistettu aseman punaisille puolustajille.[4]

Viitteet

  1. ↑ a b c Vaikkinen, Veikko: Raasulin rata – aikansa uhka ja mahdollisuus. Rautulaisten lehti, 2010, nro 5, s. 14–18. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 31.5.2024.
  2. ↑ a b c d Vaikkinen, Veikko: Pienen pitäjän suuri asema. Rautulaisten lehti, 2011, nro 4, s. 16–20. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 31.5.2024.
  3. ↑ Raudun valloituksen muistotaulu asematalon odotushuoneessa Suomen Rautatiemuseo. Finna. Viitattu 31.5.2024.
  4. ↑ Smolitš, Aleksandra: Битва в Рауту 27 февраля – 5 апреля 1918 года. Долина смерти 11.5.2014. Livejournal. Viitattu 31.5.2024. (venäjäksi)

Kirjallisuutta

  • Tiainen, Aimo: Kertomuksia Raudun asemalta. Tampere: Pilot-kustannus, 2006.
  • Matikainen, Unto: Kiskot vievät Karjalaan : rautatiemuistoja laulumailta. Lappeenranta: Karjalan Kirjapaino, 2007. ISBN 978-952-52005-5-3
  • Ylikangas, Heikki: Rata Rautuun : ratkaisutaistelu Karjalan Kannaksella 1918. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-03997-9-8

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sosnovon_rautatieasema&oldid=22418271”