Ero sivun ”Tiernapojat” versioiden välillä

Tiernapoikia Oulussa vuonna 1946.

Tiernapojat eli tähtipojat on vuosisatoja vanha suomalainen jouluperinne, laulunäytelmä, jota nuoret pojat alun perin kiersivät taloissa esittämässä. Perinne tunnetaan varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Kuvaelma perustuu pääasiassa Matteuksen evankeliumiin ja kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo sekä kuningas Herodeksesta, joka määrää sotilaansa surmaamaan kaikki pienet poikalapset toivoen siten saavansa hengiltä myös vastasyntyneen Jeesuksen, ”juutalaisten kuninkaan”. Nykyään tiernapoikanäytelmää esitetään lähinnä erilaisissa joulu- ja pikkujoulujuhlissa.

Historia

Tiernapojat suomalaisessa joulupostimerkissä.

Tiernapoikaesitysten juuret ovat keskiaikaisissa raamatullisia tapahtumia kuvaavissa mysteerinäytelmissä. Aluksi näitä Raamattuun pohjautuvia näytelmiä esitettiin kirkossa liturgian osana ja kielenä oli latina.

Tiernapojat kuvaa alun perin kolmen tietäjän käyntiä Herodeksen ja Jeesus-lapsen luona, ja muualla Euroopassa sen esitys ajoittui kolmen kuninkaan juhlaan eli loppiaiseen. Esimerkiksi Kölnissä tunnettiin jo keskiajalla kansantapana Kolmen kuninkaan laulanta, jossa oli myös näytelmällisiä osuuksia. Koska kolmen tietäjän oli tulkittu edustavan kolmea tunnettua maanosaa, Eurooppaa, Aasiaa ja Afrikkaa, esitettiin yksi heistä kirkollisissa maalauksissa usein mustaihoisena, minkä vaikutuksesta jo tuolloin näytelmässäkin oli nykyistä suomalaista versiota muistuttava Herodeksen ja "mustan kuninkaan" kohtaus. Laulun nykyiset sanat, joiden mukaan olisi palannut "murjaanien" maasta, ovat tosin syntyneet paljon myöhemmin ilmeisesti sekaannusten johdosta eikä niillä ole mitään raamatullista tai historiallista pohjaa; alkuperäisessä saksalaisessa versiossa sen sijaan musta kuningas itse sanoi tulleensa sieltä.

Pohjoismaissa näytelmää oli uskonpuhdistuksen jälkeen lakattu esittämästä kirkoissa, mutta kansanomaisemmassa muodossa sitä alkoivat esittää koululaiset. Kiertelevät lauluseurueet esittivät sitä tavallisesti tapaninpäivästä loppiaiseen, joskus nuutinpäivään saakka ja keräsivät samalla sekä tuohon aikaan kalliita kynttilöitä talvi-iltojensa valonlähteeksi. Ruotsissa näytelmä tunnettiin nimellä Strjärngossen. Siinä esiintyjiä oli yleensä viisi tai kuusi: kolme itämaan tietäjää sekä Juudas ja tähden pyörittäjä (ruots. stjernkungen), joskus myös Herodes. Toisinaan henkilöitä on ollut jopa toistakymmentä: edellisten lisäksi Murjaanien kuningas, Knihti, Maria, Joosef, juutalaisten kuningas ja paimen sekä esityksen johtaja.

Näytelmä herätti toisinaan myös pahennusta. Vuodelta 1655 on Tukholmasta tieto, jonka mukaan muutamia koululaisia syytettiin siitä, että nämä joulun tienoissa olivat kierrelleet tähti mukanaan ja ”apinoineet Kristuksen syntymää ja muita pyhiä asioita”. Helsingistä maistraatin pöytäkirjoista vastaavanlainen pahennusta herättänyt tieto on vuodelta 1797: ”- - niin muodoin tällaisen ehkäisemikseksi maistraatti katsoo hyväksi kieltää jokaista valepukuista henkilöä, tähtipoikaa ja joulupukkia kiertelemästä ja pihoihin ja taloihin menemästä 20 hopeataalerin sakon uhalla - -”.

Suomessa varhaisimmat varmat tiedot "tähtipoikien" esiintymisestä ovat vasta 1800-luvun alusta. Tapa yleistyi ensin Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulun seudulla ja myöhemmin sisämaan koulukaupungeissa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu tiernapoika Suomessa on myöhemmin kansallisrunoilijanakin tunnettu Johan Ludvig Runeberg, joka vuonna 1810 – kuuden vuoden ikäisenä – esiintyi tähtipoikaryhmässä syntymäkaupungissaan Pietarsaaressa.

Tiernapoika-nimitystä (ruotsin sanasta stjärna ’tähti’) on alkuaan käytetty vain Oulun seudulla, Itä-Suomessa nimitys on ollut säärna- tai seernapojat, Lounais-Suomessa tähtipojat ja Hämeessä tapaninpojat.

Laulu "Keisari Aleksanteri", jossa ylistetään keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri II:ta, lisättiin näytelmään 1800-luvun lopulla todennäköisesti viranomaisten tyynnyttämiseksi. Sen sijaan itsenäisyyden ajalla Venäjän keisarin kehuminen ei ollutkaan enää suotavaa, ja suuriruhtinaan tilalle ehdotettiin laulettavaksi ”Pohjolan sotasankari Mannerheim”. Tämä ei kuitenkaan koskaan vakiintunut osaksi näytelmää ja nykyäänkin tiernapojat laulavat ”keisari Aleksanterista, Suomenmaan suuriruhtinaasta”.

Vielä 1900-luvun alussa kuvaelmaa esitettiin monina toisistaan poikkeavina versioina. Mukana saattoi olla jopa 8–9 poikaa, joista yksi oli usein ”Kyppä Kiinanmaasta”, kyttyräselkäinen hahmo, joka puikkelehti muiden joukossa ja keräsi erikseen rahaa. Nykyiseen muotoonsa kuvaelman vakiinnuttivat lopullisesti vasta Yleisradion ohjelmat vuodesta 1933 alkaen sekä samoihin aikoihin ilmestyneet Lukemisto Suomen lapsille -teossarjan II osa ja Pohjois-Pohjalaisten laulukirja. Tämän jälkeen, kuvaelman saatua vakiintuneen muotonsa se on myös julkaistu painettuna vuoteen 2004 mennessä jo 28 eri painoksena.

Oulussa tiernapoikaperinne on säilynyt elinvoimaisena. Ensimmäinen maininta Oulun tiernapojista on Oulun Wiikko-Sanomissa 11.1.1873: ”Niinsanotut ’tierna-pojat’ owat tänäkin talwena, kuten tawallisesti ennekin joulujuhlina, ahkerasti pyörineet ihmisten owilla temppujansa näyttelemäsä - -.” Entisaikaan ryhmien kilpailu oli kovaa, saattoivathan yhden joulunajan esiintymispalkkiot lähennellä työmiehen kuukauden palkkaa. Esiintymisalueista kilpailtiin ja voitiin jopa joutua käsirysyyn toisten ryhmien eli ”roikkain” kanssa. Päämääränä oli rikkoa toisten varusteet ja erityisesti tähti. 1940-luvulla sotien jälkeen tiernapoikia liikkui niin paljon, että esiintyminen tehtiin luvanvaraiseksi: vain parhaat laulajat pääsivät kiertämään. Vuoden 1969 uusi poliisiasetus salli ryhmien kierrellä ilman lupaa Oulussa.

Laulujen alkuperä

Rauno Myllylän tutkimusten mukaan monet Tiernapoikien laulujen sävelmät ovat peräisin vanhoista kansanlauluista, mutta niissä on vaikutteita myös Piae Cantiones -kokoelmasta ja vanhasta virsikirjasta. Sävelmien alkuperää ei tarkemmin tunneta, mutta nykyisessä muodossaan ne muodostavat selvästi yhtenäisen kokonaisuuden siten, että samat aiheet toistuvat monissa lauluissa: esimerkiksi alkutervehdyksen sanat "itse kullekin säädylle" lauletaan samoilla sävelillä kuin Herodeksen laulun sanat "hevosillaan ja ratsuillaan".

Myös eräiden laulujen sanat ovat aikoinaan esiintyneet virsikirjassa.

Laulu ”Piltin synnytti Betlehem” esiintyi vuoden 1701 virsikirjassa loppiaisvirtenä nro 139. Sen alkuperäisistä yhdeksästä säkeistöstä on tiernapoikanäytelmän nykyisessä versiossa kuitenkin mukana vain kolme ensimmäistä. Virren sanat ovat käännös jo Piae Cantiones -kokoelmassa esiintyneestä laulusta Puer natus in Bethlehem jossa ne ovat 1., 8. ja 9. säkeistönä, joskin sävelmä, jolla se nykyisin lauletaan, poikkeaa alkuperäisestä täysin.

Folke Bohliuksen mukaan eräs Tiernapoikien puhelauluista, jonka sanat ovat peräisin joulun epistolateksteistä, perustuu alkujaan ruotsalaiseen perinteeseen.

Uusin Tiernapoikien nykyisistä lauluista on ”On lapsi syntynyt meille”, joka on peräisin vasta vuodelta 1914.

Näytelmän lopulla esitettävä laulu ”Synti suuri surkia” (”Jopa joutui jouluaamu”) on alkujaan Juho Rännärin vuonna 1854 kirjoittama arkkiveisu. Alun perin siinä oli 16 säkeistöä, josta nykyisin lauletaan yleensä vain neljä.

Henkilöt

Tiernapoikien henkilöt tyypillisissä asuissaan: vasemmalta oikealle Knihti, Murjaanien kuningas, Herodes ja Mänkki. Kuvassa Hämäläis-Osakunnan Laulajien tiernapojat 1990-luvulla.

Näytelmässä on yleensä neljä henkilöä: kuningas Herodes, Murjaanien kuningas, Herodeksen sotilas Knihti ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä. Näytelmän kieli on säilynyt vanhahtavana Oulun murteena. Päähenkilöillä on vuorollaan omat laulusoolonsa. Väliin lauletaan yhdessä, väliin on myös puhetta. Näytelmän lopussa tiernapojat toivottavat hyvää joulua ja pyytävät palkkiota esityksestään.

Näyttelijöiden rooliasut vaihtelevat, mutta tyypillisiä piirteitä ovat seuraavat:

• Kuningas Herodes on pukeutunut viittaan ja kruunuun.
• Murjaanien kuningas on pukeutunut kuten Herodes ja värjännyt kasvonsa mustaksi.
• Knihdin asu on yksinkertaisempi, ja hänellä on yleensä suoran lieriön muotoinen hattu.
• Mänkillä on viitta, pyörivä tähti kepin päässä ja joskus kartionmuotoinen hattu.

Kaikilla paitsi Mänkillä on lisäksi miekka.

Knihdin nimi perustuu ruotsalaiseen sotilasta tai ritaria tarkoittavaan sanaan knekt (vrt. nihti). Mänkki-hahmon alkuperä ei ole selvä. Se voi tulla nahkojen käsittelyssä käytetystä polvilaudasta eli mänkistä, jota on joskus pidetty tähden jalustana, tai ruotsin sanasta mannekäng ’mannekiini’, joka oli keskiaikaisissa näytelmissä vuorosanoja vailla oleva näyttelijä, jonka tehtävänä oli kantaa kulisseja.

Näytelmän kulku

Näytelmän alussa Knihti pyytää lupaa esiintyä, ”tulla laulamaan”. Tätä seuraa tervehdyslaulu, jossa toivotetaan hyvää joulua.

Herodes on matkalla Betlehemiin ja laulaa kulkien samalla edestakaisin Murjaanien kuninkaan ja Knihdin ylös ristiin kohotettujen miekkojen välistä. Jokaisella alituskerralla hän lyö ristissä olevat miekat erilleen omalla miekallaan. Tätä seuraa Murjaanien kuninkaan ja Herodeksen vuoropuhelu, jossa Herodes käskee Murjaanien kuninkaan polvistua eteensä. Murjaanien kuninkaan on soolo-osuuden jälkeen alistuttava ja polvistuttava.

Mänkki ilmoittaa ilosanoman Jeesuksen syntymästä. Kaikki laulavat laulut ”Piltin synnytti Beetlehem”, ”On lapsi syntynyt meille” ja ”Tähti se kulukeepi”. Näistä viimeksi mainittu kertoo Betlehemin tähdestä ja itämaan tietäjistä, jotka tulevat antamaan lahjoja Jeesus-lapselle. Sitä laulettaessa Mänkki samalla pyörittää tähteä.

Herodes tiedustelee Knihtiltä, onko tämä nähnyt ”niitä kolmea itäisen maan viisasta miestä”, mihin Knihti vastaa heidän livahtaneen omalle maalleen eri teitä. Herodes suuttuu tästä ja käskee Knihdin mennä Betlehemiin tappamaan kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset. Knihti kulkee samalla tavalla kuin Herodes ja Murjaanien kuningas ristiin kohotettujen miekkojen alta ja laulaa soolon. Knihti kertoo olevansa urhoollinen sotamies, joka on pakotettu tottelemaan keisaria, joten keisari vastaa hänen teoistaan. Knihti poistuu hetkeksi. Sillä aikaa muut laulavat ylistystä keisari Aleksanterille, Suomen suuriruhtinaalle, kiittäen häntä orjuuden ja ”styrängin” lopettamisesta.

Knihti palaa ja ilmoittaa tappaneensa kaikki poikalapset (tässä kohtaa näytelmässä hänen miekkansa on usein värjätty punaisella liidulla aiheen dramatisoimiseksi). Herodes palkitsee hänet urheudesta. Kaikki laulavat siitä, miten enkelit ilmoittivat paimenille Vapahtajan syntymästä. Näytelmä päättyy Jumalan ylistykseen. Lopuksi Knihti pyytää lanttia ja Mänkki kynttilänpätkää tähteen. Palkkion keräämisen jälkeen kaikki laulavat kiitoslaulun, toivottavat vielä kerran hyvää joulua ja poistuvat.

Kritiikki

Joulun 2017 alla Yleisradion toimittaja Päivi Puukka julisti tiernapoikien olevan rasistinen perinne. Juttuun oli haastateltu feminististä blogia pitävää Taideyliopiston tutkija Minja Koskelaa, jonka mukaan perinteeseen liittyy rasistinen blackface-käytäntö. Maryan Abdulkarimin mukaan blackface pilkkaa alisteisessa asemassa olevien tilannetta ja ominaisuuksia ja tekee näistä karikatyyrejä. Puukka rinnastaa murjaanien kuninkaan hollantilaiseen joulun Zwarte Piet -hahmoon. Tavarataloketju Stockmann julkaisi myös joulun 2017 alla videon, jossa Helsingin keskustan Stockmannin työntekijät esiintyivät tiernapoikina. Tavaratalo joutui vetämään videon pois sosiaalisen median arvostelun vuoksi.

Lähteet

• Pohjois-Pohjanmaan museo. ^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Liisa Berg: Tiernapojat. – sanat ja sävel.
• Taru Kolehmainen, Kotimaisten kielten keskus: Kieli-ikkuna: Mitä tarkoittavat ”tain tähtein” ja ”altti”, Joululaulujen kielisolmuja. Helsingin sanomat, 24.12.2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.11.2015.
• Jenny Elfving: Tähtipojat: oululaisen kansantradition mukaan muistista ja eri lähteitä käyttäen sommitellut Jenny Elfving. Teoksesta Koivu ja tähti sekä muuta joulu-ohjelmistoa. Helsinki: Otava, 1923. Digitoituna Digi.fi:ssä (PDF) (viitattu 8.7.2015).
• Tiernapojat Ylen Elävässä arkistossa.
• Pekka Tuomikoski: Kyyppä hyppää esille YK-joukoista. Kaleva 13.12.2006.
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Tiernapojat