Kirjeitä Iwo Jimalta
| Kirjeitä Iwo Jimalta | |
|---|---|
| Letters from Iwo Jima | |
 |
|
| Ohjaaja | Clint Eastwood |
| Käsikirjoittaja | Iris Yamashita |
| Tuottaja |
Clint Eastwood Paul Haggis Robert Lorenz Steven Spielberg |
| Säveltäjä |
Kyle Eastwood Michael Stevens |
| Kuvaaja | Tom Stern |
| Leikkaaja |
Joel Cox Gary Roach |
| Tuotantosuunnittelija | Henry Bumstead |
| Pääosat |
Ken Watanabe Kazunari Ninomiya Tsuyoshi Ihara Ryō Kase Shidō Nakamura |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä |
InterCom Netflix |
| Ensi-ilta |
 9. joulukuuta 2006 20. joulukuuta 2006 16. helmikuuta 2007 |
| Kesto | 142 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | japani, englanti |
| Budjetti | 19 000 000 dollaria |
| Tuotto | 68 673 228 dollaria |
| Edeltäjä | Isiemme liput |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Kirjeitä Iwo Jimalta (engl. Letters from Iwo Jima, jap. Iōjima Kara no Tegami) on Clint Eastwoodin ohjaama elokuva Iwo Jiman taistelusta toisessa maailmansodassa. Se ilmestyi kotimaassaan 9. joulukuuta 2006.
Kirjeitä Iwo Jimalta käsittelee aihettaan japanilaisesta näkökulmasta toisin kuin edeltäjänsä Isiemme liput (2006). Lähes kaikki elokuvan vuorosanat ovat japaniksi.
Elokuva sai vuonna 2007 kaikkiaan neljä Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti yhden, parhaiden äänitehosteiden Oscar-palkinnon. Se valittiin Golden Globe -tilaisuudessa parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva alkaa japanilaisten arkeologien tehdessä kaivauksia Iwo Jiman saarella. Heidän löytäessään jotain hiekasta kohtaus vaihtuu tapahtumiin vuonna 1944. Korpraali Saiko (Kazunari Ninomiya) kaivelee saaren rannalle juoksuhautaa yhdessä muiden sotilaiden kanssa. Kapteeni Tanida (Takumi Bando) on miltei rankaista Saikoa ja tämän ystävää Kashiwaraa (Takashi Yamaguchi) ”isänmaan vastaisesta puheesta”. Paikalle puolustusvarusteluja tutkimaan tullut kenraaliluutnantti Tadamichi Kuribayashi (Ken Watanabe) säästää kuitenkin ystävykset rangaistukselta ja määrää joukot pois rannalta valmistelemaan sen sijaan puolustusvarusteluja Suribachivuorelle. Everstiluutnatti Takeichi Nishi (Tsuyoshi Ihara), olympialaisiinkin osallistunut esteratsastaja, on eri mieltä Kuribayashin strategiasta. Kuribayashi selittää amerikkalaiten pääsevän helposti läpi rannan puolustuksista ja että sisämaan vuoria on helpompi puolustaa.[1]
Japanilaissotilaiden olosuhteet ovat huonot. Kashiwara (Takashi Yamaguchi) ja monet muut kuolevat punatautiin. Hänen korvaajakseen tulee Shimizu (Ryô Kase), jota muut epäilevät sotilaspoliisin eli Kempeitain vakoojaksi. Hieman myöhemmin koittaa amerikkalaisten hyökkäys. Amerikkalaisten edetessä Suribachille Kuribayashi antaa vetäytymiskäskyn. Paikallisen varuskunnan johtaja määrää kuitenkin sotilaat surmaamaan itsensä vetäytymisen sijaan. Saigo ja Shimizu pakenevat. He kohtaavat sotilaiden ryhmän, joiden kanssa he yrittävät paeta vuorelta pimeyden turvin. Amerikkalaiset huomaavat joukon ja kaikki Saigoa lukuun ottamatta kuolevat. Seuraa japanilaisten vastahyökkäys, joka johtaa vain suuriin tappioihin. Selviytyneet tapaavat everstiluutnantti Nishin, joka taistelun jatkuessa sokeutuu sirpaleista. Nishi surmaa itsensä aseellaan. Ito lähtee yrittämään tuhota panssarivaunua heittäytymällä sen alle miinojen kanssa. Shimizu yrittää antautua amerikkalaisille, mutta häntä vartioivat sotilaat murhaavat hänet. Tällä välin myös Ito antautuu. Okubo saa surmansa ja Saigo tapaa Kuribayashin. Kuribayashi suunnittelee japanilaisten viimeistä hyökkäystä.[1]
Yöllä japanilaisten hyökätessä suurin osa japanilaisista kaatuu ja Kuribayashi haavoittuu. Hänen apulaisensa Fujita saa raahattua hänet turvaan. Seuraavana aamuna Kuribayashi määrää Fujitan lyömään hänen päänsä irti. Fujita kuolee amerikkalaisten luotiin juuri ennen kuin hän iskee Kuribayashia. Tällä välin Saigo hautaa maahan asiakirjoja ja kirjeitä, jotka on annettu hänelle tuhottavaksi. Hän tapaa vielä Kuribayashin, joka tekee itsemurhan. Saigo hautaa Kuribayashin ja amerikkalaissotilaat saapuvat paikalle. Yksi heistä varastaa Kuribayashin aseen, josta Saigo raivostuu hyökäten sotilaiden kimppuun lapiollaan. Saigolta lyödään taju pois ja hänen herätessään hän näkee auringonlaskun. Elokuva loppuu alkukohtauksen arkeologeihin, joiden löytämä asia paljastuu Saigon hautaamiksi kirjeiksi.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iwo Jiman taistelu käytiin 19. helmikuuta – 26. marraskuuta 1945. Taistelu oli yksi Tyynenmeren sodan verisimmistä. Saaren 22 786 japanilaisesta puolustajasta selviää elossa vain 1 083. Taistelu on ollut sittemmin useampien eri elokuvien aiheena. Clint Eastwood ohjasi vuonna 2006 ensi-iltansa saaneen elokuvan aiheesta nimeltä Isiemme liput. Tarkoituksena oli alun perin esittää elokuvassa taistelun tarina molempien osapuolten näkökulmasta, mutta lopulta materiaalia oli Eastwoodin mielestä liian paljon. Eastwood päätti sen sijaan tehdä kaksi erillistä elokuvaa eri näkökulmista. Toisen elokuvan käsikirjoittivat Paul Haggis ja Iris Yamashita. Tarina perustuu Iwo Jiman japanilaisia komentaneen kenraali Tadamichi Kuribayashin kirjeisiin, sekä Kumiko Kakehashin teokseen So Sad to Fall in Battle: An Account of War. Kirjeitä Iwo Jimalta kuvattiin heti Isiemme lippujen jälkeen. Elokuvassa käytetään miltei yksinomaan japania ja sen näyttelijät palkattiin Ken Watanabea lukuun ottamatta Japanista.[1]
Elokuvan budjetti oli 19 miljoonaa dollaria. Sen alkuperäinen nimi oli Red Sun, Black Sand. Kuvaukset alkoivat keväällä 2006 Malibussa Leo Carrillo State Beach-suojelualueella. Paikalle tuotiin kuvauksia varten mustaa hiekkaa Pisgah Crater-tulivuorelta. Japanilaisten tunneleissa tapahtuvat kohtaukset on kuvattu Calicon aavekaupungin vanhalla hopeakaivoksella. Kohtauksia laiastosta kuvattiin taistelulaiva USS Texasilla. Maisemakuvaukset saatiin loppuun 8. huhtikuuta, jonka jälkeen tehtiin vielä sisätilojen kohtausten kuvauksia Warner Bros. studiolla. Kuvauksia tehtiin vielä lopuksi yhden päivän verran itse Iwo Jiman saarella.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ken Watanabe | … | Kuribayashi |
| Kazunari Ninomiya | … | Saigo |
| Tsuyoshi Ihara | … | Nishi |
| Ryo Kase | … | Shimizu |
| Shidô Nakamura | … | Ito |
| Hiroshi Watanabe | … | Fujita |
| Takumi Bando | … | Tanida |
| Yuki Matsuzaki | … | Nozaki |
| Takashi Yamaguchi | … | Kashiwara |
| Eijiro Ozaki | … | Okubo |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjeitä Iwo Jimalta sai ensi-iltansa 15. marraskuuta 2006 Japanin Tokion Budokan Arenalla. Elokuva siirtyi laajempaan levitykseen Japanissa 9. joulukuuta 2006 – 15. huhtikuuta 2007. Yhdysvalloissa elokuva siirtyi rajalliseen levitykseen jouluviikonloppuna 2006. Elokuva oli menestys Japanissa, jossa se tuotti 42,9 miljoonaa dollaria. Yhdysvalloissa lipputulot jäivät 13,75 miljoonaan. Muiden ulkomaiden lipputulot mukaan laskettuna elokuvan yhteistuotto oli 68,7 miljoonaa, eli selvästi elokuvan budjettia enemmän.[1]
Elokuvakriitikot ottivat elokuvan pääosin vastaan erittäin hyvin niin Japanissa kuin Yhdysvalloissakin. Elokuva poikkesi selvästi esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisista japanilaisten rasistisista kuvauksista. Siitä puuttuivat myös joskus muille elokuville tyypilliset kömpelösti japaniksi kirjoitetut vuorosanat ja sanojen väärä lausuminen. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta vuonna 2007 ja voitti parhaiden äänitehosteiden Oscar-palkinnon. Elokuva sai myös parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe-palkinnon 2007.[1]
Monet japanilaiset katsojat pitivät elokuvan sodanvastaisesta sanomasta ja tavasta kuvata japanilaisia amerikkalaiselle elokuvalle epätavallisen sympaattisesti. Tiettyjä seikkoja toisaalta myös kritisoitiin. Elokuva ei selitä, minkä takia japanilaiset halusivat niin kiihkeästi puolustaa pientä saarta. Saaren valtaus mahdollisti lisääntyvät ilmaiskut japanilaisia kaupunkeja ja siviilejä vastaan. Ilman selitystä monet japanilaiset näyttäytyvät yksinkertaisina fanaatikkoina. Elokuvassa on myös yleinen tapa esittää amerikkalaismieliset japanilaiset hyvinä ja päinvastoin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||