Volga
| Volga Волга |
|
|---|---|
 |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Volgan vesistö |
| Pinta-ala | 1 360 000 km2 |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Volgovehovje |
| Laskupaikka | Kaspianmeri |
| Esteet | Ivankovon vl, Uglitšin vl, Rybinskin vl, Nižni Novgorodin vl, Tšeboksaryn vl, Žiguljovskin vl, Saratovin vl, Volgan vl |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 256 m |
| Laskukorkeus | −28 m |
| Korkeusero | 284 m |
| Pituus | 3 685 km |
| Kaltevuus | 0,08 m/km |
| Keskivirtaama | 8 060 m³/s |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Volga (ven. Во́лга, mariksi Юл, Jul, tat. Идел, İdel, tšuvassiksi Атăл, Atăl, mordvaksi Рав, Rav, saks. Wolga) on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki. Se on Volgan vesistöalueen pääuoma, jonka valuma-alueen pinta-ala on 1,35 miljoonaa neliökilometriä. Erään lähteen mukaan valuma-alueen pinta-ala olisi 1 431 296 neliökilometriä[1]. Volgan pituus on 3 685 kilometriä ja se on yksi Venäjän merkittävimmistä kuljetusreiteistä. Volga ja sen valuma-alue sijaitsevat kokonaisuudessaan Venäjällä.[2][3]
Pääuoman kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Volga saa alkunsa Valdain kukkuloilta 228 metrin korkeudella Moskovasta 400 kilometriä luoteeseen, mistä se virtaa ensin itään ja sitten etelään päin ja laskee lopulta Kaspianmereen. Sen valuma-alue ulottuu idässä Uralvuoristoon asti. Perinteisesti joki on jaettu kolmeen osaan: Ylä-, Keski- ja Ala-Volgaan.[2][3][4]
Ylä-Volga alkaa Valdain ylängöltä ja virtaa aluksi koilliseen alaville soille, jossa se virtaa metsien ja järvien läpi Rybinskin tekojärveen. Se sijaitsee paikassa, missä joki taipui Mologan mutkalle ja missä sijaitsi Mologan kaupunki.[2][3][4]
Rybinskin järveltä alkaa Keski-Volgan osuus, joka päättyy Kaman yhtymäkohtaan. Joki virtaa aluksi kaakkoon Danilovin- ja Uglitšin ylängön välistä Nižni Novgorodiin, missä siihen yhtyy oikealta suuri Oka. Yhtymäkohdan jälkeen joki on aiempaa huomattavasti leveämpi ja se jatkaa soisten metsien läpi Kazaniin, missä kääntyy etelään ja kuivemmille seuduille. Täällä siihen yhtyy vasemmalta Kama, joka on myös suuri sivujoki.[2][3][4]
Samalla alkaa Alinen Volga, joka virtaa etelään ja välillä etelä-lounaaseen. Sen uoma seuraa länsipuolen Volgan ylängön ja itäpuolisen Turgain tasangon välistä ikiaikaista uomaa. Samaran kaupungin kohdalla se kiertää korkean selänteen, missä joki joutuu tekemään 160 kilometriä pitkän ja jyrkän mutkan. Joki jatkaa lähes suorana Volgogradiin, missä sen uoma haarautuu kahdeksi rinnakkain virtaavaksi uomaksi. Nämä haarautuvat vielä lisää Volgan suistoalueella, missä Volgan vesi levittäytyy moniin suistohaaroihin ennen laskemistaan Kaspianmereen.[2][3][4] Volgan ylängöllä, Volgan länsipuolella sijaitsee Hvalynskin kansallispuisto.[5]
Volga pääuoma on kahlittu suurilla padoilla vesivoiman käyttöön. Suurin osa Volgaa on purjehduskelpoista, minkä ansiosta se on merkittävä kuljetusväylä ja sisävesiliikenteen reitti Venäjällä. Volgan ekologinen tilanne on huonontunut likavesien ja patoaltaiden takia huomattavasti.[2]
Pääuoman tekojärvet ja vesivoima
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka joki on kaltevuudeltaan vaatimaton, on suurella virtaumalla takanaan suuri liike-energia. Pääuoma on padottu useasta kohdasta, jolloin eri vuodenaikojen väliset virtaumien suurimmat erot on tasoitettu tekojärvillä.
| Tekojärvi | Pinta-ala (km²) | Tilavuus (km³) | Voimalaitos (teho ja valmistumisvuosi) | Suuret rantakaupungit |
|---|---|---|---|---|
| Ivankovon tekojärvi | 327 | 1,12 | Ivankovon vesivoimalaitos, 30 MW (1937) | Dubna |
| Uglitšin tekojärvi | 249 | 1,2 | Uglitšin vesivoimalaitos, 110 MW (1940) | Uglitš, Kaljazin |
| Rybinskin tekojärvi | 4 580 | 25,4 | Rybinskin vesivoimalaitos, 236 MW (1947) | Rybinsk, Tšerepovets |
| Gorkin tekojärvi | 1 590 | 8,7 | Nižni Novgorodin vesivoimalaitos, 520 MW (1956) | Jaroslavl, Rybinsk |
| Tšeboksaryn tekojärvi | 2 274 | 13,8 | Tšeboksaryn vesivoimalaitos, 1 404 MW (1982) | Tšeboksary, Kozmodemjansk |
| Kuibyševin tekojärvi | 6 450 | 58 | Žiguljovskin vesivoimalaitos, 2 315 MW (1955) | Kazan, Toljatti, Uljanovsk |
| Saratovin tekojärvi | 1 831 | 12,9 | Saratovin vesivoimalaitos, 1 360 MW (1955) | Balakovo, Syzran |
| Volgogradin tekojärvi | 3 117 | 31,5 | Volgan vesivoimalaitos, 2 582 MW (1960) | Saratov, Engels, Volžski |
Sivujoet ja kanavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Volgalla on kymmenen sivujokea, joiden pääuoma on yli 500 kilometriä pitkä, ja 151 000 sivujokea, joiden uoma on yli kymmenen kilometriä pitkä[1]. Volgan merkittävimmät sivujoet ovat Oka, Kama, Vetluga ja Sura. Sivujoet ovat alavirralta ylävirtaan päin lueteltuina:
|
|
Volga on yhteydessä Itämereen ja Vienanmereen Volgan–Itämeren vesitien kautta sekä Mustaanmereen Volgan–Donin kanavan ja Donjoen kautta.
Pääuoman asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Volgan vesistöalueella sijaitsee 11 Venäjän 20 suurimmasta kaupungista, mukaan lukien Moskova. Itse Volgan varrella sijaitsevista huomattavimmat ovat ylävirrasta lukien:
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Antikainen, Janne & Auri, Elina & Rannanpää, Sari & Talvitie, Jere: Saaristo- ja vesistöaluepolitiikat Euroopassa -selvitys, s. 52–53. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 2019. ISBN 978-952-453-996-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 4.1.2020). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Volga River Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Luhr, James F. (toimittaja): Maapallo (Earth), s. 228. Suomentanut Tikkanen, Matti (Helsingin yliopisto) & al.. Lontoo, Englanti (suom. Helsinki): Dorling Kindersley Ltd. (suom. Karttakeskus), 2003 (suom.2007). ISBN 978-951-593-040-8
- ↑ a b c d ”Russian Waterways 1913”. Russian Yearbook 1913.
- ↑ Justin Kavanagh: ”Hvalynski”, Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot, s. 314. Suomentanut Jarkko Iisakka, Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen. Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-4495-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volga Wikimedia Commonsissa
- Река Волга: фотографии, карты, путеводители Volga: Valokuvia, karttoja, matkaoppaita (venäjäksi)
- Музей речного флота Волжской Государственной Академии инженеров водного транспорта (Arkistoitu – Internet Archive) Jokilaivaston historian museo (venäjäksi)