Al-Ma’ida
Al-Ma’ida (arab. سورة المائدة, suom. Pöydän suura) on Koraanin 5. suura ja sisältää 120 jaetta. Se käsittelee muun muassa kiellettyjä eläimiä sekä Jeesuksen ja Mooseksen missioita. Suuran nimi tulee jakeista 112–115, joissa opetuslapset pyytävät Jeesukselta, että saisivat katetun pöydän taivaasta.
Sisältö
muokkaaSuura kertoo useassa kohdassa Jeesuksesta, Marian pojasta. Islamin vanhinta kerrosta edustavan Koraanin antama kuvaus Jeesuksesta on hyvin suppea. Se koostuu irrallisista katkelmista, joita löytyy useista suurista. Koraanin kuvaus Jeesuksesta ei ole erityisesti islamilainen. Vastaavat asiat löytyvät kristillisistä teksteistä, kuten Diatessarronista, Tuomaan lapsuusevankeliumista sekä Jaakobin ja Pseudo-Matteuksen evankeliumeista.[1][2] Koraanin Jeesus-kuva sopii yhteen Lähi-idässä esiintyneiden kristillisten käsitysten kanssa, joissa Jeesusta ei pidetty Jumalan poikana eikä hänen ristiinnaulitsemistaankaan aina tunnustettu.
Jeesukseen liittyviä jakeita
muokkaaJeesukseen liittyvistä kohdista jakeet 110–116 kertovat Jeesuksen lapsuudessa tekemistä ihmeistä, ehtoollisen asettamisesta ja polemisoivat nikealaista kristologiaa vastaan. Jakeet kuuluvat Ahsen-Bören suomennoksessa seuraavasti:[3][4]
110. Kun Jumala sanoo: »Oi, Jeesus, Marian poika! Muistatko Minun suosiotani sinua ja äitiäsi kohtaan, kun minä vahvistin (sinua) pyhällä ilmestyksellä; (niin että sinä puhuit) ihmisille sekä kehdossa että vanhempana; kun Minä opetin sinulle Kirjoitukset ja viisauden, joka on Toorassa ja evankeliumissa ja kun sinä (muovailit) savea linnun näköiseksi - minun luvallani, ja sinä puhalsit hengen siihen ja minä sallin sen tulla linnuksi; ja kun sinä paransit sokeita ja spitaalisia minun luvallani, ja kun minä hillitsin Israelin lapset sinun tullessasi heidän luokseen selvin todistein, jolloin epäuskoiset heidän joukossaan sanoivat: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.»
111. Ja kun Minä annoin opetuslapsille ilmestykseni sanoen: »Uskokaa Minuun ja Minun lähettilääseeni!» he vastasivat: »Me uskomme ja tunnustamme, että me alistumme (Jumalan tahtoon).»
112. Ja kun opetuslapset sanoivat: »Jeesus, Marian poika, eikö Herrasi suostu lähettämään meille pöytää taivaasta?», niin Hän sanoi- »Pitäkää vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan, jos olette uskovaisia.»
113. He sanoivat: »Me haluamme ravita itsemme sen ruoalla, jotta meidän sydämemme saisi rauhan, jotta me uskoisimme sinun puhuneen meille totta ja jotta me voisimme sitä edelleen todistaa.»
114. Jeesus, Marian poika, sanoi: »Jumala, meidän Herramme ! Lähetä meille pöytä taivaasta alati uudistuvaksi tyydytykseksemme, niin hyvin ensimmäiselle kuin viimeisellekin meistä, lähetä meille tunnusmerkki itsestäsi ja suo meille elatus! Sillä Sinä olet paras huoltaja.»
115. Jumala sanoi: »Totisesti lähetän Minä sen teille, mutta kuka ikinä teistä sen jälkeen horjuu uskossaan, häntä minä kuritan totisesti sellaisella rangaistuksella, jolla en ole ainoatakaan muuta kansaa kurittanut.»
116. Ja kun Jumala sanoo: »Oi Jeesus, Marian poika! Oletko sanonut ihmisille: »Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella», hän (Jeesus) vastaa: »Ylistys olkoon Sinulle, en voinut sanoa sellaista, johon minulla ei ollut oikeutta; jos olisin niin sanonut, Sinä olisit varmasti sen tietänyt; Sinä tiedät, mitä on minun mielessäni, mutta minä en tiedä, mitkä ovat Sinun aivoituksesi: totisesti olet Sinä suuri näkymättömien asioiden tuntija."
Pöytää koskeva jae
muokkaaPöydän suuran jae 114 näyttäisi liittyvän kristillisen pääsiäisaterian asettamiseen. Hämeen-Anttilan suomennoksessa siinä on viite myös Isä meidän -rukoukseen: ”Jeesus, Marian poika, sanoi: ’Jumalani, Herramme, lähetä meille taivaasta pöytä merkiksi Sinulta, jotta niin ensimmäinen kuin viimeinenkin meistä juhlisi sen muistoksi. Anna meille meidän ruokamme, sillä Sinä olet paras ruokkija.”[5]
Christoph Luxenberg toteaa, että tekstin sana id viittaa myös liturgiseen juhlaan. Kyse ei ehkä kuitenkaan ollut kristillisestä ehtoollisesta. Van Reeth arvelee, että jakeessa esitetään on manikealainen pääsiäisateria, jonka tarkoitus oli puhdistaa uskovat.[6] Tähän viittaa suuran seuraava säe, joka puhuu rankaisemisesta: ”Jumala vastasi: Minä lähetän sen teille, mutta sitä teistä, joka tämän jälkeen kieltää, minä rankaisen ankarammin kuin ketään ihmistä.”[5]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5.
- Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Zinetullah. I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
- Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1
- Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Van Reeth, J.M.F.: Eucharistie im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. Schiler,, 2008.
Viitteet
muokkaa- ↑ Luxenberg, Christian.: The syro-aramaic reading of the Koran. A contribution of the decoding of the language of the Koran, s. 127–142. Verlag Hans Schiler, 2007.
- ↑ Luxenberg, 2007, s. 127–142
- ↑ Koraani, 1942
- ↑ Koraani - Pöydän suura (AL-MAAIDÄ) 2000–2021. Islamopas.com.
- ↑ a b Koraani, 1995
- ↑ Van Reeth, J.M.F.: Eucharistie im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 459. Schiler, 2008.
| Edeltävä suura: Al-Nisa’ |
Koraanin suurat | Seuraava suura: Al-An’am |
| Al-Ma’ida | ||
|
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 | ||