Bitches Brew

Bitches Brew on Miles Davisin vuonna 1969 levyttämä ja vuonna 1970 julkaistu tupla-LP, jota pidetään fuusiojazzin keskeisenä levytyksenä.

Bitches Brew Miles Davis
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	19. – 21. elokuuta 1969
Julkaistu	1970
Tuottaja(t)	Teo Macero
Tyylilaji	fuusiojazz, avantgarde-jazz
Kesto	106.02
Levy-yhtiö	Columbia
Miles Davisin muut julkaisut
In a Silent Way 1969	Bitches Brew 1969	Live-Evil 1970

Levy nauhoitettiin kolmena päivänä (19. – 21. elokuuta 1969), välittömästi Woodstock-festivaalin jälkeen New Yorkissa. Kahden vinyylilevyn mittainen julkaisu koostuu pääasiassa hyvin pitkistä kappaleista, jotka ovat improvisaatioon perustuvia ja pitkälti studiossa nauhoitusten aikaan sävellettyjä. Albumilla mukaan otettiin sähköisiä soittimia, kuten sähköpiano ja -kitara, ja hylättiin perinteiset jazzrytmit hieman funkvaikutteisempien rytmien tieltä. Samoin perinteinen diatonisuus on jäänyt dissonanssia suosivan soiton alle. Albumi jatkaa siis Miles Davisin irtiottoa perinteisestä jazzista edeltäjänsä In a Silent Wayn tapaan, mutta vie uudet kehityskulut vielä pidemmälle.

Albumin kansitaiteen on tehnyt Mati Klarwein.

Vastaanotto

Monien jazzfanien ja muusikoiden mielestä Bitches Brew meni niin pitkälle, ettei se ole enää jazzia lainkaan. Eräs jazzkriitikko kirjoitti Davisin ylittäneen tässä vaiheessa rajan, jota monet jazzin ystävät eivät itse suostuneet ylittämään, eivätkä antamaan anteeksi sen ylittämistä.

Etenkin fuusiojazzin ystäville albumi on kuitenkin uraauurtava ja maineikas. Esimerkiksi Rytmi-lehti teki albumista 2000-luvulla artikkelin, jonka otsikko kysyi: ”Maailman paras jazzlevy?” Joskus albumin on väitetty olleen myös eniten myynyt jazzlevytys, mutta asiasta on kiistelty (esimerkiksi myös Davisin Kind of Bluen on sanottu olevan myydyin jazzlevytys). Bitches Brew kuitenkin oli Davisin ensimmäinen kultalevy, eli se oli yli puoli miljoonaa myynyt julkaisu.

Bitches Brew oli yksi neljästä Miles Davisin albumista, jotka valittiin mukaan vuonna 2005 julkaistuun englanninkieliseen hakuteokseen 1001 Albums You Must Hear Before You Die.

Editointi

Edeltäjänsä tavoin useimmat albumin raidat saivat oleellisesti lopullisen muotonsa vasta editointivaiheessa. Varsinkin kaksi ensimmäistä kappaletta koostuvat useista otoista, jotka on yhdistetty editoimalla. Tuottaja Teo Macero oli tässä suhteessa yksi alan uranuurtajista. Albumin nimiraidalla on eräässä kohdassa tuohon aikaan harvinaisia vain parin sekunnin mittaisia luuppeja. Viimeinen raita on itse asiassa kyseisen kappaleen kaksi erillistä ottoa, jotka on yhdistetty yhdeksi kappaleeksi laittamalla kyseiset otot tulemaan peräkkäin. Kitaristi John McLaughlinin mukaan nimetty raita on napattu ”Pharaoh’s Dance” -kappaleen käyttämättömästä levytysmateriaalista.

Soittimet

Albumin soittajien kokoonpano on hyvin eksoottinen myöhempienkin aikojen standardeilla. Mukana on samanaikaisesti kaksi rumpalia ja basistia. Harvey Brooks soittaa sähköbassoa ja Dave Holland kontrabassoa. Sähköpianossa on eri raidoilla joko kaksi tai kolme soittajaa, jotka on miksattu eri kohtiin (vasen-keskusta-oikea). Oikealla kanavalla oleva Chick Corea soittaa eniten, esimerkiksi kappaleen ”Miles Runs the Voodoo Down” soolon, koska hän oli tuohon aikaan Davisin yhtyeen varsinainen pianisti. Mukana on myös kaksi lyömäsoittajaa sekä ”multipuhaltaja” Bennie Maupinin soittama bassoklarinetti. Saksofonisti Wayne Shorter pitäytyy koko ajan sopraanosaksofonissa. Eri muusikot antavat toisilleen tilaa runsaasti. Bassoklarinettia ja sähköpianoja käytetään useissa kohtaa jonkinlaisina taustasoittimina basson ja lyömäsoitinten ohella. Välillä soolot ovat selkeitä, toisinaan taas paikalla on kaksi tai useampi solisti samaan aikaan.

Kappaleet

A-puoli

1. ”Pharaoh’s Dance” (20.06) (J. Zawinul)

B-puoli

1. ”Bitches Brew” (27.00) (M. Davis)

C-puoli

1. ”Spanish Key” (17.34) (M. Davis)
2. ”John McLaughlin” (04.26) (M. Davis)

D-puoli

1. ”Miles Runs the Voodoo Down” (14.04) (M. Davis)
2. ”Sanctuary” (11.01) (W. Shorter)

Levyn CD-painos on kahdella CD:llä, ja siinä on bonusraitana ”Feio” (11.51) (W. Shorter).

Kokoonpano

• Miles Davis – trumpetti
• Wayne Shorter – sopraanosaksofoni
• Bennie Maupin – bassoklarinetti
• Chick Corea – sähköpiano (miksattu oikealle)
• Larry Young – sähköpiano (miksattu keskelle)
• Joe Zawinul – sähköpiano (miksattu vasemmalle)
• John McLaughlin – sähkökitara
• Dave Holland – kontrabasso
• Harvey Brooks – bassokitara
• Lenny White – rummut
• Jack DeJohnette – rummut
• Don Alias – kongarummut
• Jumma Santos – kongarummut, lyömäsoittimet

Triviatietoa

Vuonna 1998 Columbia Records julkaisi neljän CD:n mittaisen paketin The Complete Bitches Brew Sessions, jossa on nimestään huolimatta enimmäkseen vuoden 1970 helmikuussa julkaistua materiaalia.

Albumin nimi on sanaleikki noitien taikajuomasta (”Witches’ Brew”).

Aiheesta muualla

• A History of Jazz-Rock Fusion (englanniksi)