Cecil Sharp
Cecil James Sharp (22. marraskuuta 1859 Lontoo – 23. kesäkuuta 1924 Lontoo) oli brittiläinen muusikko, joka tuli tunnetuksi kansanlaulujen ja -tanssien kerääjänä.[1] Hän keräsi lähes 5 000 kansanlaulua ja -sävelmää – huomattavasti enemmän kuin kukaan muu englantilainen kansanmusiikin kerääjä.[2]
Sharp opiskeli matematiikkaa Cambridgen yliopiston Clare Collegessa ja suoritti siellä myös musiikin opintoja. Hän muutti lokakuussa 1882 Australiaan, jossa hän työskenteli aluksi Etelä-Australian laamannin avustajana.[2] Vuonna 1889 Sharp siirtyi työskentelemään musiikin parissa. Hänestä tuli tuomiokirkon avustava urkuri ja yksi musiikkikorkeakoulun johtajista Adelaidessa.[1] Sharp opetti laulamista ja musiikin teoriaa, minkä lisäksi hän vapaalla ajallaan sävelsi ja johti Adelaiden filharmonista seuraa. Hän palasi Englantiin vuonna 1892. Sharpin omien sävellysten joukossa on koominen ooppera Sylvia, or, the Marquis and the Maid. Vuonna 1893 Sharp meni naimisiin Constance Birchin kanssa.[2] Hän opetti Ludgrove Preparatory Schoolissa musiikkia vuosina 1893–1910 ja toimi samanaikaisesti Hampsteadin konservatorion rehtorina vuosina 1896–1905.[1]
Vuonna 1901 Sharp liittyi Folk-Song Societyyn. Hän julkaisi vuosi myöhemmin teoksen A Book of British Song.[2] Vuosina 1904–1909 hän julkaisi viisi kokoelmaa kansanlauluista Somersetista.[1] Aiemmin kansanlauluja keränneiden Lucy Broadwoodin, Sabine Baring-Gouldin ja Frank Kidsonin tavoin Sharp uskoi kansanlaulujen keräämisen olevan välttämätöntä englantilaisen kansanlauluperinteen säilyttämiseksi. Vuonna 1907 hän julkaisi englantilaisen kansanlaulun keskeisen teoreettisen teoksen English Folk-Song: Some Conclusions. Hän oli myös aktiivinen luennoitsija ja kolumnisti kansanlauluaiheesta.[2] Vuodesta 1905 Sharp keräili myös kansantansseja. Hän perusti vuonna 1911 English Folk Dance Societyn.[1] Sharp keräsi brittiläisperäisiä lauluja myös kolmella matkallaan Appalakeille vuosina 1915–1918. Hän oli mukana saattamassa kansanmusiikkia osaksi koulujen opetusohjelmaa, vaikkakin tämä käytäntö alkoi hiipua 1950-luvulla.[2]
Sharpin julkaisujen joukossa ovat English Folk-Songs from the Southern Appalachians (Olive Dame Campbellin kanssa, 1917), English Folk Songs (1921), The Morris Book (viisi osaa, 1907–1913), The Country Dance Book (kuusi osaa, 1909–1922) ja Sword Dances of Northern England (viisi osaa, 1911–1913). Sharp kuoli vuonna 1924, ja hänen mukaansa nimetty Cecil Sharp House perustettiin Lontoossa vuonna 1930 kansanlaulun ja -tanssin vaalimisen keskukseksi.[1] Sharpin käsikirjoitukset luovutettiin Clare Collegeen ja Vaughan Williams Memorial Libraryyn. Sharpin näkemykset sekä lauluteknisistä seikoista että kansanmusiikin roolista opetuksessa ovat olleet kiistanalaisia. Jälkikäteen häntä on arvosteltu myös rasistisista näkemyksistä, joihin kuului käsitys mustista alemman rodun edustajina. Sharp kritisoi jazzia sen afroamerikkalaisista juurista eikä pitänyt jazzia valkoisille soveltuvana.[2]