Diacodexis
sukupuuttoon kuollut nisäkässuku
Diacodexis oli sorkkaeläinten kantamuoto. Se eli eoseenikaudella kaikkialla Lauraasian mantereella. Se oli noin puoli metriä pitkä. Sillä oli viisi varvasta, joista kaksi oli muita pidempiä. Todennäköisesti näistä kahdesta varpaasta kehittyi sorkka muiden varpaiden surkastuessa pois. Diacodexis ilmeisesti eli enimmäkseen pensaikon suojissa. Sukuun kuuluneita lajeja olivat D. gracilis, D. minutus, D. ilcis, D. kelleyi, D. pakistanensis ja D. primus.[1]
Diacodexis | |
---|---|
Kaksi Diacodexis pakistanensista ja valaiden esimuoto Pakicetus inachus |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Alaluokka: | Theria |
Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | †Dichobunidae |
Suku: |
†Diacodexis Cope, 1882 |
Lajit | |
|
Lähteet
muokkaa- ↑ Diacodexis 2011. Prehistoric-wildlife.com. Arkistoitu 29.6.2014. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)