Hansaliitto

Hansaliitto (muinaisalasaksan sanasta hansa ’ryhmä, joukko’) – myös dudische Hanse ja deutsche Hanse, lat. hansa teutonica – oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien (varhaisvaiheissa yksittäisten kauppiaiden) liitto, joka hallitsi kauppaa Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella 1200–1400-luvuilla. 1300-luvun alkupuolella Hansaliitto oli myös puolustusliitto ja se tiivistyi vuosisadan puolivälissä Lyypekin vapaakaupungin johtamaksi suurvallaksi.

Hansaliiton pääkauppareitit

Historia

Synty

Lisa von Lübeck, kolmimastoinen Hansan koggi 1400-luvulta.

Viikinkien vallan kadottua pohjoisen kaupankäynnin keskus siirtyi saksalaistuvalle Itämeren etelärannikolle. Merkittävä vaihe tässä oli Lyypekin perustaminen vuonna 1158. Lyypekin nousun taustalla oli sijainti, jossa Itämeren kauppa ja etelästä tulevat kauppareitit kohtasivat. Lisäksi se pystyi hyödyntämään Skånen edustalla uivia silliparvia, ja näin vastaamaan Euroopan sillikysyntään. Katolisessa Euroopassa syötiin kalaa aikoina, jolloin lihansyönti oli paaston vuoksi kielletty. Varhaisimmat erityisoikeutensa saksalaiskauppiaat saivat Lontoossa 1157, pian seurasivat erityisoikeudet Gotlannissa, Novgorodissa ja Bruggessä.

Aluksi kauppiaat muodostivat pieniä yhteenliittymiä puolustamaan etujaan, lähinnä saman kaupungin kauppiaiden kesken. Samaan aikaan saksalaisia siirtyi itään päin Puolaan, jolloin syntyi uusia markkina-alueita. Vuonna 1241 Hampurin ja Lyypekin kauppiaat muodostivat liiton eli hansan ja poistivat tullimaksut keskinäisestä kaupastaan. Kaupungit sopivat myös toistensa alueen ja etujen tarvittaessa aseellisesta suojelusta. Pikkuhiljaa yksittäisistä kauppiashansoista siirryttiin kohti kaupunkihansaa. Kauppiashansoja ja kaupunkihansaa ei voidakaan selvästi erottaa toisistaan.

Liitto toi taloudellista etua jäsenilleen, minkä vuoksi toisia kaupunkeja liittyi pian mukaan. Liiton kasvettua sen jäsenkaupungit alkoivat neuvotella sopimuksia yhdessä ja ne perustivat eri puolille Pohjois-Eurooppaa hansakonttoreita. 1300-luvun alkupuolella kauppa- ja puolustusliitto, jota myöhemmin kutsuttiin hansaliitoksi, oli jo täysin vakiinnuttanut asemansa. 1300-luvun puolivälissä siinä oli mukana noin 70 kaupunkia Flanderista Venäjälle. Liiton jäsenistä ei koskaan laadittu kattavaa jäsenluetteloa, joten liiton laajuutta eri aikoina on hankala selvittää täsmällisesti. Lisäksi löyhästi liittoon liittyi noin 130 muuta kaupunkia.

Vuonna 1356 siihen asti löyhä kaupunkiliitto tiivistyi Lyypekin johdolla entistä tiiviimmäksi suurvallaksi. Edelleenkään liitolla ei ollut varsinaisia jäsenlistoja, ei perustuslakia eikä tiukkaa organisaatiota, ei yhteistä taloutta tai virkamiehiä. Mainitusta vuodesta alkaen Hansan päätökset tehtiin hansapäivillä yksinkertaista enemmistöä seuraten.

Loppuaika

Hansan valta hiipui 1500- ja 1600-luvuilla muun muassa hollantilaisten ja englantilaisten vahvistaessaan asemiaan Pohjanmeren kaupassa. Toisaalla taas Itämeren kauppa siirtyi hiljalleen Tanskan ja Ruotsin käsiin. Toinen merkittävä syy Hansan vallan hiipumiselle oli Amerikan löytyminen, joka siirsi kaupankäyntiä Atlantille. Uskonpuhdistuksen myötä katolilaisuus katosi Pohjois-Euroopasta ja sen myötä tärkeän kauppa-artikkelin, suolasillin, kysyntä pieneni. Lisäksi usein erimieliset ja toisilleen epälojaalit kaupungit eivät kyenneet esiintymään yhtenäisenä rintamana suhteissaan vahvistuviin territoriaalivaltioihin nähden, minkä vuoksi niitä ei enää pidetty luotettavina neuvottelukumppaneina. Esimerkiksi Westfalenin rauhaan johtaneisiin rauhanneuvotteluihin Hansan edustajia ei kutsuttu lainkaan. Viimeisille hansapäiville 1669 osallistui yhdeksän jäsentä, ja vain kolme (Lyypekki, Hampuri ja Bremen) pysyi jäseninä lopulliseen purkautumiseen (1862) asti.

Toiminta

Hansamuseo Norjan Bergenissä Bryggenin alueella (maailmanperintökohde).

Hansakauppiaat osallistuivat monen kaupungin hallintoon. Esimerkiksi Ruotsin keskiaikaisessa lainsäädännössä määrättiin tarkoin, kuinka monta saksalaista sai kuulua kaupungin raatiin ja monenko piti olla kotimaisia.

Hansakaupan merkityksen kannalta keskeistä oli uuden laivatyypin, koggin, kehittäminen. Koggeihin mahtui varhaisempiin laivatyyppeihin verrattuna huomattavasti enemmän rahtia. Tärkeitä vientitavaroita olivat suola, kankaat ja taloustavarat. Ruotsista saatiin rautaa, Suomesta kalaa ja turkiksia, Norjasta kalaa ja Venäjältä turkiksia ja mehiläisvahaa kirkon kynttilöihin. Lisäksi Hansa välitti pohjoiseen eurooppalaisia vaikutteita, kieltä, kirjallisuutta ja muotia.

Hansa keskittyi pääasiassa kauppaan, mutta sillä oli myös sotilaallista voimaa. Se puolusti jäsentensä etuja aikana, jolloin ei ollut olemassa yhtenäistä Saksaa, joka olisi kyennyt antamaan takeet kaupankäynnin turvallisuudesta. Tanska jatkoi itsenäistä kaupankäyntiä Itämerellä vielä viikinkiajan jälkeenkin, ja Tanskan kuninkaan Valdemar IV:n aikana (1340–1377) Hansan oli kahdesti puolustauduttava Tanskan yrityksiltä puuttua liiton asioihin.

Hansakaupunkeja

Yleiskartta suurista ja pienistä hansakaupungeista sekä kauppareiteistä. Neljä konttoria (Lontoo, Brugge, Bergen ja Veliki Novgorod) on merkitty kolmiolla.

Hansakaupunkeja olivat esimerkiksi:

• Hampuri, Lyypekki, Kiel, Rostock, Stralsund, Magdeburg, Braunschweig, Bremen, Münster, Gardelegen, Köln, Dinant, Breslau, Krakova, Danzig, Elbing, Königsberg, Riika, Tallinna, Tartto, Pärnu, Viljandi, Visby, Tukholma.

Hansalla oli konttori seuraavissa kaupungeissa:

• Brugge, Antwerpen, Lontoo, Bergen, Novgorod.

Muita tärkeitä kauppapaikkoja olivat muun muassa:

• Oslo, Malmö, Kalmar, Turku, Viipuri, Kööpenhamina.

Hansaliiton aika näkyy edelleenkin muun muassa paikannimissä. Hampurista ja Bremenistä, jotka kumpikin muodostavat Saksassa erilliset osavaltiot, käytetään yhä virallisesti nimityksiä Freie und Hansestadt Hamburg ja Freie Hansestadt Bremen. Monissa näihin kaupunkiin osoittavissa tieopasteissakin on pelkästään lyhenteet HH (Hansestadt Hamburg) ja HB (Hansestadt Bremen). Sama pätee myös kyseisissä kaupungeissa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen kilpiin.

Englantilaisten hopearahojen nimityksen ”sterling” on joskus otaksuttu juontuvan hansakaupunkilaista tarkoittavasta sanassa ”easterling”. Tätä kuitenkin pidetään nykyään erehdyksenä.

Nykyään Saksassa on yhdeksän virallista hansakaupunkia:

• Bremen
• Demmin
• Greifswald
• Hampuri
• Lyypekki
• Lüneburg
• Rostock
• Stralsund
• Wismar

Uuden ajan Hansa

Ensimmäiset Uuden Ajan Hansapäivät järjestettiin vuonna 1980 Alankomaiden Zwollessa, jossa koolla oli 43 kaupunkia. Tapahtuma järjestetään vuosittain yhdessä Euroopan hansakaupungeista, joita on nykyisin yli 200. Suomesta Uuden Ajan Hansaliittoon kuuluvat Turku ja Ulvila (vuodesta 2012). Ensimmäisen kerran hansapäivät järjestettiin Turussa vuonna 2004. Useimpina vuosina Hansapäiville on osallistunut noin 100 kaupunkia.

Katso myös

• Kalmarin unioni

Kirjallisuutta

• Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot – piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. p.). ISBN 951-851-005-9
• Enemark Poul: Kalmarin unionista Tukholman verilöylyyn – Pohjoismainen unioniaika 1397–1521. Helsinki: SKS, 1986. ISBN 951-717-365-2

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hansaliitto Wikimedia Commonsissa

• 29th International Hansa Days in Novgorod
• Susa Schindler: Die deutsche Hanse (saksaksi)
• Uuden ajan Hansan virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)