Ile Kallio

Ilkka Tahvo ”Ile” Kallio (s. 18. marraskuuta 1955 Oulu) on suomalainen muusikko ja Hurriganes-yhtyeen alkuperäinen kitaristi. Hän soitti kitaraa yhtyeessä useaan otteeseen 1970- ja 1980-luvuilla. Nykyään hän esiintyy vaimonsa Kaija Kärkisen kanssa. Lisäksi hän tekee soul-vaikutteista bluesrockia Ile Kallio Big Rock Band -kokoonpanossa, jossa hän keskittyy kitaran soittamiseen. Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2022 alusta alkaen.

Ilkka "Ile" Kallio
Ile Kallio Helsingin musiikkimessuilla 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt	18. marraskuuta 1955 Oulu
Kansalaisuus	Suomi
Muusikko
Taiteilijanimi	Ile Kallio
Soittimet	kitara
Yhtyeet	Witchcraft Hurriganes Ile Kallio Big Band
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Historia

Nuoruusvuodet

Ile Kallio syntyi Oulussa vuonna 1955. Hänen isänsä oli virkamies ja äiti opettaja. Hänellä on kaksi vuotta vanhempi sisko ja vuotta vanhempi veli. Perhe muutti vuonna 1960 Helsinkiin ja sieltä Espooseen, missä hän ystävystyi Sami Hurmerinnan kanssa. Teini-iässä Kallio kiinnostui pop-musiikista veljensä Peran ja Sami Hurmerinnan kanssa. Ensin he kuuntelivat Rolling Stones -yhtyettä ja löysivät myöhemmin Fleetwood Macin ja Jimi Hendrixin. Hänen veljensä sai joululahjaksi akustisen Landola-kitaran, jota pian soitti lähinnä Ile. Kolmetoistavuotiaina Kallio ja Hurmerinta perustivat ensimmäisen yhtyeensä Witchcraftin. Yhtyeen kolmas jäsen oli rumpali Jukka Bonsdorff. Ensiesiintyminen tapahtui Hurmerinnan kotona 19. kesäkuuta 1969. Yleisönä olivat perheenjäsenet ja ystävät. Kalliolla oli jo saksalainen puoliakustinen Dynacord-kitara. Lauluosuudet jaettiin Hurmerinnan kanssa, joka soitti myös kitaraa.

Fleetwood Macin konsertti Kulttuuritalolla Helsingissä oli Kallion ensimmäinen rock-konsertti. Muita blues-vaikuttajia olivat Buddy Guy ja kappale "The First Time I Met the Blues".

Kallion perhe muutti takaisin Helsinkiin, mutta ystävyys Hurmerinnan kanssa säilyi.

Liittyminen Hurriganesiin

Remu Aaltonen pyysi loppuvuodesta 1971 Ile Kalliota yhtyeeseensä. Aaltonen oli kuullut Kallion taidoista Janne Ödneriltä, joka oli opettanut Kalliolle kitaransoittoa. Basistiksi Remu Aaltonen pyysi uuteen yhtyeeseen Cisse Häkkisen, joka oli aikaisemmin soittanut vain kitaraa. Näin syntyi Hurriganesin ensimmäinen kokoonpano, joka pysyi koossa puoli vuotta.

Ile Kallio oli 16-vuotias, huomattavasti nuorempi kuin Häkkinen ja Aaltonen, eikä tuntenut olevansa samalla tasolla muiden kanssa. Aaltosen johtamismenetelmät olivat liikaa nuorelle kitaristilupaukselle, joka lähetti lomalta Etelä-Euroopasta eroilmoituksen Aaltoselle ja suositteli Sami Hurmerintaa tilalleen. Hurmerinnan soittaessa Aaltoselle Albert Järvinen oli Aaltosen luona ja pyysi päästä Hurriganesiin. Seuraavana päivänä Remu Aaltonen ilmoitti Hurmerinnalle, että Järvinen on uusi kitaristi.

Kun Ile Kallion perhe muutti Kuopioon, jäi hän Helsinkiin, koska siellä olivat hänen mielenkiintonsa kohteet, musiikki ja soittaminen. Hän meni iltakouluun käymään koulua loppuun ja otti osa-aikatyön postin lajittelukeskuksesta.

Hurriganesin jälkeen

Hurriganesin jälkeen Kallio soitti esimerkiksi yhtyeissä Kolera ja Madame George. Kalevala-yhtyeen levyllä People No Names (1972) hän soitti eräällä kappaleella kitaraa. Kesällä 1974 Timo Kojo (Madame George) pyysi häntä Rauli Somerjoen taustayhtyeeseen Money, jossa Kallio soitti kolme kuukautta. Hän asui Kallion kaupunginosassa ja totesi, että paikallisten teinien takinselässä luki usein Rock and Roll All Night Long, Roadrunner ym. Hän seurasi Hurriganesin uraa lähtönsä jälkeen tiiviisti.

Paluu Hurriganesiin

Kesäkuussa 1975 Remu Aaltonen vihjaili Kalliolle Hurriganesin tarvitsevan kitaristia. Albert Järvisen lähtö oli salaisuus. Yön yli nukuttuaan Kallio päätti palata yhtyeeseen.

Vuodet 1975 ja 1976 olivat Hurriganesin kultaista aikaa. Suosio kasvoi, fan-klubin jäsenmäärä lisääntyi viidestäsadasta viiteentuhanteen muutamassa kuukaudessa. Ile Kalliosta tuli tuhansien teinityttöjen idoli. Hänestä julkaistiin jopa paperinukke lehdessä, ja postinjakaja kantoi säkeittäin fanipostia hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Musiikillisesti Kallion oli vaikeaa astua Järvisen saappaisiin, olihan tämä ollut Kallion idoleja jo vuodesta 1969. He olivat myös ystäviä keskenään, vaikka monet ehkä olisivat voineet päätellä toisin. Kallio on sanonut Järvisen olevan häntä parempi kitaristi, Järvinen oli taas sanonut päinvastoin. Vasta vuoden kuluttua yhtye löysi uuden muotonsa, mutta yhtye oli kovassa kunnossa ja Kallion mielestä Aaltonen rumpalina parhaimmillaan.

Ile Kallio levytti 1977 ensimmäisen soololevynsä Irock, jota myytiin 17 000 kappaletta. Myöhemmin hän myönsi, että lauluosuudet nolottavat yhä. Levynsä jälkeen hän halusi kehittää musiikkiaan monipuolisemmaksi. Vuonna 1979 hän suunnitteli lopettavansa Ruotsin kiertueen jälkeen, mutta Remu Aaltonen sai vihiä asiasta ja pyysi häntä lähtemään toukokuussa 1979.

Pera & The Dogs

Albert Järvinen lopetti Pen Leessä korvatakseen Kallion jälleen kerran. Kallio perusti veljensä kanssa Pera & The Dogs -yhtyeen. Muut jäsenet olivat Maukka Siirala (basso, ex-Pen Lee) ja Bill Carson (rummut). Yhtyeen ensimmäinen levy Dogfood (1979) oli edellä aikaansa eikä menestynyt uuden aallon ja suomenkielisen musiikin puristuksessa. Yhtye tähtäsi kansainvälisille markkinoille, mutta menestys ulkomailla jäi saavuttamatta. Yksi syy Hurriganesin jättämiseen oli ollut se, ettei Hurriganes pärjännyt ulkomailla. Hurriganesin epäonnistuneen Englannin kiertueen jälkeen Kallio todennäköisesti päätteli, että tarvittiin toinen yhtye, jos hän aikoi menestyä ulkomailla.

Bill Carson jätti Pera & The Dogsin, ja tilalle tuli rumpali Jyrtsä Rautakoura. Lyhennettyään nimen muotoon The Dogs yhtye levytti toisen albumin Radiator (1980). Menestystä ei tullut silläkään, ja yhtye lopetti. The Dogsin jälkeen Ile Kallio levytti kaksi sooloalbumia: Get Out (1980) ja Rocks and Stones (1982).

Seuraava yhtye oli Diesel. Muut jäsenet olivat Jouni Rautakoura (basso), Heikki Pehkonen (kitara) ja Kai Koski (rummut). Yhtye julkaisi vain yhden singlen "Love Machine" / "I Want You" (1982).

Paluu Hurriganesiin

Vuonna 1983 Kallio palasi vuodeksi Hurriganesiin Janne Louhivuoren tilalle. Yhtye esiintyi muutaman kerran nelimiehisenä, kun Kallio opetteli uudestaan Hurriganesin ohjelmistoa. Hän soitti myös Remu Aaltosen soololevyllä Message for You. Muu Diesel-yhtye jatkoi nimellä Inside Out. Viimeisen Hurriganes-vaiheen jälkeen Kallio oli löytänyt uuden esikuvan, Bruce Springsteenin. Hän alkoi tehdä musiikkia TV-mainoksiin ja TV-ohjelmiin. MTV3:n vuosina 1994–2005 käyttämät päätunnussävelmät ovat hänen ja Pekka Witikan säveltämiä . Hän esiintyi satunnaisesti Kallion Katupojat -yhtyeen kanssa. Vuonna 1986 hän levytti suomenkielisen levyn Tänä yönä.

Kaija Kärkinen & Ile Kallio

Ile Kallio aloitti vuonna 1990 yhteistyön Kaija Kärkisen kanssa, joka osallistui Eurovision laulukilpailun karsintaan Kallion kappaleella "Hullu yö". Yhteistyö Kärkisen kanssa laajeni yksityispuolelle, ja pari avioitui. Kalliolle avioliitto oli toinen, mutta ensimmäinen Kärkiselle, joka oli ihaillut Kalliota jo Hurriganes-vuosina. Kaija Kärkinen ja Ile Kallio ovat julkaisseet yhdessä kymmenen levyä, joilla sävellykset ovat Kallion ja sanoitukset Kärkisen. Osa levyistä on menestynyt hyvin. Kaija Kärkinen on varsinaiselta ammatiltaan näyttelijä, ja hän on esiintynyt useissa teatteri- ja TV-tuotannoissa muun muassa Laila Kinnusen roolissa. Kallio on jatkanut myös mainos- ja taustamusiikin tekemistä ja soittanut esimerkiksi TV-sarjan Luokkakokous yhtyeessä.

Vuonna 1996 Kallio löysi muuton yhteydessä vanhan Hurriganes-keikkanauhan, joka ilmestyi levynä nimellä Live in Stockholm 1977.

Diskografia

Soolotuotanto Irock (1977) Get Out (1980) Rocks and Stones (1982) Tänä yönä (1986) Rock on rock – The Best of 1977–1993 (2008, kokoelma) Hurriganes Crazy Days (1975) Hot Wheels (1976) Tsugu Way (1977) Sixteen Golden Greats (1977, kokoelma) Hanger (1978) Seven Days, Seven Nights (1983) Hurrygames (1984) Live in Stockholm 1977 (1996)

Ile Kallio Big Rock Band Shook Up! (2015) Right Now (2016) Kaija Kärkinen & Ile Kallio Mustaa vettä (1991) Sade (1995) Lupaus (1996) Suuri salaisuus (1997) Noitavoimaa (1999) Kaikki oikeudet (2000) En voi unohtaa (2001, kokoelma) Kymmenen laulua (2002) Kuka saa kyyneleet (2004) Sodassa ja rakkaudessa (2005) Saman taivaan alla (2008) Köyhän naisen paratiisi (2012)

Muut albumit Cisse Häkkinen: Summer Party (1979) Pera & The Dogs: Dogfood (1979) The Dogs: Radiator (1980) Remu: Message for You (1983) Ile Kallio & Vierailevat Solistit: Kirjeitä (2007) Remu & Hurriganes: Last Call - Live In Helsinki (2019)

Kirjallisuutta

• Luoto, Santtu: Ile Kallio. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-651-5

Aiheesta muualla

• Viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive).
• Kaija Kärkinen & Ile Kallio -duon viralliset sivut.
• Ile Kallio - Boogiekiintiö on täynnä. Rytmi 2/2004.
• Bluesista lähtenyt Ile Kallio uskoo perusarvoihin - Musiikin on oltava totta. Selvis 3/2005.
• Ile Kallio Big Rock Band-kokoonpanon sivut (Arkistoitu – Internet Archive)

Hurriganes

Remu Aaltonen Nipa Niilola Hike Kärppä
Ile Kallio Albert Järvinen Cisse Häkkinen Janne Louhivuori Beaver Aitto-oja Jim Pembroke Tomi Parkkonen Rocka Merilahti Harri Merilahti Jukka Orma Mikko Löytty Juho Pitkänen

Studioalbumit	Rock and Roll All Night Long Roadrunner Crazy Days Hot Wheels Tsugu Way Hanger Jailbird 10/80 Fortissimo Rockin’ Seven Days, Seven Nights Hurrygames 30th Anniversary Electric Play
Livealbumit	Live at Metropol Live in Stockholm 1977 Live in Hamina
Kokoelmat	Sixteen Golden Greats Hurrigane By The Hurriganes 20 Golden Greats 1978–1984 Rockin’ Tonight – 18 All Time Hits The Legacy 20 suosikkia – Get On Double Trouble 25 Golden Greats 20 suosikkia – Muskogee 20 suosikkia – Let's Go Rocking Tonight Scandia Years 1977–1984 Rock Rock Tonight 30 Golden Greats
VHS/DVD	Oowee – Oohla Rock’n’Roll All Night Long 1973–1988
Filmografia	Kuumat kundit Ganes