Intialainen harmoni
Intialainen harmoni on soitin, joka perustuu toiminnalliselta rakenteeltaan länsimaiseen urkuharmoniin. Todennäköisesti länsimaalaiset lähetyssaarnaajat tai kauppiaat toivat ensimmäiset urkuharmonit Intiaan 1800-luvun loppupuolella. Siellä se muutettiin pienikokoisemmaksi, mukana helposti kuljetettavaksi soittimeksi ja siitä tehtiin yhdellä kädellä käytettävä. Se on yksi käytetyimmistä soittimista Intiassa. Intiassa nykyisin käytössä olevassa harmonityypissä on kolme oktaavia ja oktaavia kohden yhtä paljon koskettimia kuin länsimaisessa urkuharmonissa ja soitin on länsimaisen harmonin tapaan tasavireinen.[1][2]
Harmoni nykyisin Intiassa
muokkaaHarmonia käytetään Intiassa niin kevyen kuin vakavankin musiikin esittämiseen, mutta soittimen käyttämistä jälkimmäiseen tarkoitukseen on laajalti moitittu. Se on myös keskeinen soitin musiikin alkeiden opettamisessa ja laulunopetuksessa. Hindut ja sikhit ovat käyttäneet sitä uskonnollisen musiikin esittämisessä. Intialaiset kristityt käyttävät harmonia säestämään intiankielisien virsien laulua. Se on ollut myös suufilaisen perinteisen qawwali hartausmusiikin miltei ainoa säestyssoitin.[2]
Intialaisessa taidemusiikissa saman raagan (tai sävelmän) perus- eli pohjasävel vaihtelee esittäjäkohtaisesti, joten eri raagoja esitettäessä on teoriassa samannimiset sävelet soitettava käytännössä hieman eri korkeudelta, ja mikrointervallit (srutit) ovat tärkeässä osassa. Taidemusiikissa harmonia käytetään enemmän pohjoisessa kuin etelässä.
Vuosina 1940–1971 oli All India Radiossa kaiken musiikin jossa oli käytetty intialaista harmonia esittäminen kielletty ja vieläkään esimerkisi sooloja ei saa esittää.[2]
Historia
muokkaaUrkuharmoni kehitettiin Pariisissa vuonna 1842.[3] Se oli Euroopassa yleinen koska se oli halpa hankkia ja siihen ei myös ilmankosteus ja lämpötila vaikuttanut niin paljon kun esimerkisi pianoon tai flyygeliin joita helpompi se oli myös kuljettaa. Se yleistyi 1800-luvun loppupuolella kodeissa ja pienet seurakunnat hankkivat harmoneita myös säestämään uskonnollista musiikkia, koska se oli edullinen hankkia. Se kulkeutui Intiaan ilmeisesti eurooppalaisten lähetyssaarnaajien tai kauppiaiden mukana 1800-luvun loppupuolella.[1][2]
Intialainen muusikko Dwarkanath Ghose, jolla oli yritys Dwarkin & Sons Kalkutassa, esitteli vuonna 1875 ensimmäisen version intialaisesta harmonista. Hän sai sen koon pienennettyä puoleen eurooppalaisesta harmonista, koska siinä käytettiin palkeita käsin eikä poljettu jaloilla niin kuin erooppalaisessa harmonissa. Hän yksinkertaisti sen sisäistä koneistoa ja teki siitä paremmin intialaiseen musiikkiin sopivan lisäämällä siihen muun muassa bordunan. Muutosten myötä siitä tuli huomattavasti halvempi rakentaa ja korjata. Vuoteen 1915 mennessä Intia oli suurimpia harmoneiden valmistaja maailmassa.[2]
Intialaiset soittajat istuvat perinteisesti lattialla kun he soittavat konseteissa. Intialaisilla musiikki myös perustuu melodiaan eikä harmoniaan niin kuin länsimaissa voi muusikko pumpata paljetta toisella kädellä ja toisella soittaa melodiaa. Sen yleistymistä auttoi se että harmoni oli huomattavasti helpompi soitettava kun esimerkiksi perinteisesti käytetty sarangi.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kasliwal, Suneera: Small encyclopedia with Indian instruments – Harmonium (Teksti perustuu kirjaan ”Classical Musical Instruments”) India Instruments. 2001. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Gaitonde, Vishwas R.: The harmonium was born in Europe – so how did it become synonymous with Indian music? Scroll.in Magazine. 19.8.2016. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Indian Harmonium BellMusic. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intialainen harmoni Wikimedia Commonsissa
- Indian Instruments Tarang. Arkistoitu 21.3.2019. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)