Isoverenimijä
Isoverenimijä eli vampyyri (Desmodus rotundus) on yleisin kolmesta verivampyyrien eli verenimijöiden alaheimon (Desmodontinae, vanh. Desmontidae) jäsenestä.[2]
| Isoverenimijä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Leikot Phyllostomidae |
| Alaheimo: | Verivampyyrit[2] Desmodontinae |
| Suku: | Desmodus |
| Laji: | rotundus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Desmodus rotundus |
|
| Katso myös | |
Anatomia
muokkaaIsoverenimijä on keskikokoinen, harmaanruskea hännätön lepakko, jonka ruumiin pituus on 7,5–9 cm, kyynärvarren pituus 5–6,3 cm ja paino 18–42 g.[3]
Levinneisyys ja elintavat
muokkaaIsoverenimijää tavataan Keski- ja Etelä-Amerikassa, Meksikosta Pohjois-Chileen, Pohjois-Argentiinaan ja Uruguayhin asti sekä Isla de Margaritalla ja Trinidadissa. Ne piileskelevät päivät luolissa 100–1000 yksilön yhdyskunnissa ja lähtevät yöllä saalistamaan. Ravintonaan isoverenimijät käyttävät pääasiassa isojen nisäkkäiden verta, jota ne voivat juoda yhdessä yössä omaa painoaan enemmän. Ne purevat uhriinsa pienen haavan, josta ne litkivät verta. Isoverenimijän syljessä oleva aine estää verta hyytymästä.
Isoverenimijöiden lisääntymisaika jatkuu läpi vuoden. Naaras saa kerrallaan yhden poikasen.
Lähteet
muokkaa- ↑ Barquez, R., Perez, S., Miller, B. & Diaz, M.: Desmodus rotundus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 347, 365, 367, 372–373, 460. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 95. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6