Jack Wilshere
Jack Andrew Garry Wilshere (s. 1. tammikuuta 1992) on englantilainen jalkapalloilija, joka on edustanut Englannin Valioliigassa pitkään Arsenalia sekä lisäksi Boltonia, Bournemouthia ja West Hamia. Hän on pelannut Englannin maajoukkueessa 34 ottelua ja tehnyt niissä kaksi maalia vuosina 2010–2016[2].
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Jack Andrew Garry Wilshere | ||
| Syntymäaika | 1. tammikuuta 1992 | ||
| Syntymäpaikka | Stevenage, Hertfordshire, Englanti | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 172 cm | ||
| Junioriseurat | |||
| 2001 | Luton Town | ||
| 2001–2008 | Arsenal | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2008–2018 | Arsenal | 125 | (7) |
| 2010 | → Bolton | 14 | (1) |
| 2016–2017 | → Bournemouth | 27 | (0) |
| 2018–2020 | West Ham United | 16 | (0) |
| 2021 | Bournemouth | ||
| Maajoukkue | |||
| 2006–2007 | Englanti U16 | 2 | (0) |
| 2007–2009 | Englanti U17 | 9 | (0) |
| 2009 | Englanti U19 | 1 | (0) |
| 2009–2010 | Englanti U21 | 7 | (0) |
| 2010–2016 | Englanti | 34 | (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 24. elokuuta 2020.[1]
| |||
Varttuminen
muokkaaWilshere syntyi Stevenagessa, Hertfordshire ja asuu nykyisin Hitchinissä, missä hän varttui. Hän kävi Whitehillin peruskoulun ja yläasteen. Hän oli koulunsa jalkapallojoukkueen kapteeni ikäryhmissä 7-10.
Seurajoukkueura
muokkaaJuniori- ja reservijoukkueura
muokkaaWilshere liittyi Arsenal Academyyn lokakuussa 2001 ollessaan yhdeksänvuotias; ennen sitä hän oli pari kuukautta Luton Townin reservissä. Ollessaan 15-vuotias hän oli alle 16-vuotiaiden joukkueen kapteeni ja hän myös pelasi muutaman ottelun alle 18-vuotiaiden joukkueessa. Kesällä 2007 Wilshere oli mukana Champions Youth Cupissa, ja hänen palatessa Englantiin Arsenalin Akatemian valmentaja Steve Bould antoi hänelle avauskokoonpanon paikan alle 18-vuotiaiden avausottelussa Chelseaa vastaan. Hän teki ensimmäisen maalinsa Aston Villa U-18-joukkuetta vastaan 4-1-voitossa. Sen jälkeen hän teki hattutemppun Watfordin U-18-joukkuetta vastaan auttaen joukkueensa Akatemian pokaalin voittoon. Ensimmäisellä kaudellaan U-18-joukkueessa hän teki 13 maalia 18 ottelussaan ollessaan vasta 15-vuotias.
Helmikuussa 2008, hän debytoi Arsenalin Reserveissä 16-vuotiaana Readingia vastaan, ja teki Arsenalin ainokaisen, ottelu päättyi 1-1. West Hamin reservejä vastaan hän teki unohtumattoman maalin huhtikuussa, ottamalla pallon haltuun ja laukomalla kierteisen pallon vasempaan ylä-nurkkaan, Arsene Wengerin silmien edessä. Hän onnistui tekemään 2-maalia ja 2-syöttöä vain kolmessa ottelussaan 2007-2008 kaudellaan. Hän voitti U-16 Atalanta Cupin finaalin Juventusta vastaan, hänet myös äänestettiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hän oli myös tärkeässä roolissa, kun Arsenalin reservi voitti 2009 FA Youth Cupin, tekemällä maalit semi-finaaleissa, ja olemalla ottelun paraspelaaja Liverpoolia vastaan, syöttämällä kahdesti ja osumalla kerran.
Kausi 2008–2009
muokkaaHeinäkuussa 2008 Wilshere valittiin Arsenalin harjoitusotteluihin. Hän debytoi Barnetia vastaan tulemalla kentälle puoliajalla. Hän syötti Jay Simpsonin maalin. Wilshere teki ensimmäiset kaksi maalia Arsenalille 10–2-voitossa Burgenland XI:tä vastaan ja taas muutamaa päivää myöhemmin Stuttgartia vastaan.
Arsenalin manageri Arsène Wenger antoi Wilsherelle paikan Arsenalin kauden 2008-2009 joukkueeseen. Hän sai pelinumeron 18. Hän debytoi Valioliigassa Blackburn Roversia vastaan Ewood Parkissa syyskuussa 2008, hän tuli Robin van Persien tilalle 84. minuutilla. Kun hän oli vasta 16-vuotias, hän on Arsenalin nuorin debytantti. Hän sivuutti sillä Cesc Fàbregasin. 10. päivää myöhemmin hän teki ensimmäisen maalinsa 6–0-voitossa Sheffield Unitedia vastaan liigacupissa. 25 marraskuuta 2008 Wilshere tuli vaihdosta kentälle Mestarien liigan ottelussa Kiovan Dynamoa vastaan. Hänestä tuli viides 16-vuotias pelaaja, joka on pelannut liigassa. Tammikuussa 2009 Wilshere allekirjoitti ensimmäisen sopimuksensa Arsenalin kanssa.
Kausi 2009–2010
muokkaaKauden 2009-2010 harjoituksissa Wilshere teki kaksi maalia ja oli ottelun paras pelaaja, kun Arsenal voitti Emirates Cupin. 22. syyskuuta 2009 hän aloitti West Bromwich Albionia vastaan Arsenalin liigacup-ottelun, joka päättyi Arsenalin 2-0-voittoon. Jerome Thomas sai 37. peliminuutilla punaisen kortin työnnettyään Wilshereä päästä.
Laina Boltoniin
muokkaa29. tammikuuta 2010 Wilshere lainattiin Boltoniin loppukauden ajaksi. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Manchester Cityä vastaan 9. helmikuuta. Hän teki ensimmäisen maalinsa Valioliigassa West Hamia vastaan 2–1-voitossa. Hän pelasi vakuuttavan kauden ja Bolton oli halukas pidentämään Wilsheren lainaa mutta Arsenal ei suostunut.
Kausi 2010-2011
muokkaaKaudella 2010–2011 Wilshere löi itsensä lopullisesti läpi. 15. elokuuta 2010 Wilshere oli ensimmäisen kerran avauksessa Liverpoolia vastaan. Hän aloitti myös Blackpoolia vastaan ja onnistui syöttämään yhden maalin. 15. lokakuuta Wilshere oli avauksessa ensimmäistä kertaa Mestarien liigassa, jossa hän jälleen sai tililleen syöttöpisteen. Upeiden esitysten ansioista fanit äänestivät Wilsheren Arsenalin syyskuun parhaaksi pelaajaksi. 16. elokuuta Wilshere sai ensimmäisen punaisen korttinsa Birmingham Cityä vastaan. 19. elokuuta Wilshere teki ensimmäisen maalinsa Mestareiden liigassa. Hän nosti pallon Andriy Pyatovin yli Emirates Stadiumilla Arsenalin voittaessa Shakhtar Donetskin 5-1. Marraskuussa Wilshere allekirjoitti uuden sopimuksen Arsenalin kanssa. 27. marraskuuta Wilshere iski ensimmäisen Valioliigamaalinsa Arsenalille 4-2-voitossa Aston Villaa vastaan. Wilshere väläytteli osaamistaan myös isoissa otteluissa, muun muassa Mestareiden liigan ottelussa Barcelonaa vastaan. Wilshere johdatti Arsenalin 2-1-kotivoittoon kirjauttaen huikean 93.5 % syöttöprosentin ottelusta. Arsenalin Manageri Arsène Wenger kutsui Wilsheren ottelua erinomaiseksi. Huhtikuussa 2011 Wilshere valittiin Valioliigan kauden parhaaksi nuoreksi pelaajaksi ja hänet valittiin myös kauden tähdistöjoukkueeseen Arsenalin Samir Nasrin ja Bacary Sagnan ohella. Hänet äänestettiin myös Arsenalin kauden parhaaksi pelaajaksi.
Kaudet 2011−2018
muokkaaWilshere oli nilkkavamman ja rasitusmurtuman vuoksi sivussa koko kauden 2011−2012. Seuraavalla kaudella hän pelasi Valioliigassa 25 ottelua ja kaudella 2013−2014 kaikkiaan 24 pääsarjaottelua. Hän oli voittamassa FA Cupia 2014, jolloin pelasi kolmessa ottelussa, ja 2015, jolloin pelasi vain 14 minuuttia loppuottelussa. Hän voitti myös Community Shieldin 2014. Hän kärsi kaudella 2014−2015 jälleen nilkkavammasta ja pelasi vain 14 valioliigaottelua. Seuraavalla kaudella hän kärsi pohjeluun hiusmurtumasta ja pystyi pelaamaan vain kolme sarjaottelua. Elokuussa 2016 hän siirtyi loppukauden mittaisella lainasopimuksella Valioliigan Bournemouthiin, jossa pelasi 27 sarjaottelua. Toivuttuaan kesän 2017 ajan pohjeluun hiusmurtumasta hän pelasi kaudella 2017−2018 Arsenalissa 20 valioliigaottelua ja 13 peliä Eurooppa-liigassa.[3]
West Ham
muokkaaWilshere siirtyi Valioliigan West Hamiin vapaalla siirrolla kesällä 2018. Hänen sopimuksensa West Hamin kanssa ulottuu kauden 2020–2021 loppuun saakka. Avauskaudellaan itälontoolaisissa Wilshere oli yli puoli vuotta sivussa nillkavamman vuoksi. Liigaotteluja hän pelasi kahdeksan. Myös toisella kaudella hän oli pitkään poissa vammojen vuoksi ja pelasi jälleen vain kahdeksan liigaottelua. Ainoan maalinsa West Hamille hän on tehnyt elokuussa 2019 liigacupin ottelussa Newport Countya vastaan.[3]
Maajoukkueura
muokkaaWilshere pelasi kaksi ottelua alle 17-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2009. Englannin A-maajoukkueessa hän debytoi maaottelussa Unkaria vastaan elokuussa 2010. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi EM-karsintaottelussa Walesia vastaan maaliskuussa 2011. Hän pelasi MM-kilpailuissa 2014 kahdessa ottelussa: hän tuli vaihdosta kentälle Italiaa vastaan ja oli avauskokoonpanossa Costa Ricaa vastaan. Hän teki kaksi maalia EM-karsintaottelussa Sloveniaa vastaan kesäkuussa 2015. Ne ovat toistaiseksi hänen ainoat maajoukkuemaalinsa (tilanne 2.6.2019). Hän pelasi kolmessa ottelussa EM-kilpailuissa 2016.[3]
Muuta
muokkaaWilshere ilmoitti 29. syyskuuta 2011 Twitter-tilillään syntyneestä poikavauvastaan Archie Wilsherestä. Päivälleen kaksi vuotta myöhemmin Wilshere ja hänen tyttöystävänsä Lauren Neal saivat toisen lapsensa. Tytär on nimeltään Delilah Grace Wilshere.
Statistiikka
muokkaaSeurajoukkue
muokkaaStatistiikka tarkka sitten 22. tou 2011
| Joukkue | Kausi | Liiga | FA Cup | Liiga Cup | Eurooppa | Yhteensä | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | ||
| Arsenal | 2008–09 | 1 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 3 | 1 | 1 | 2 | 0 | 0 | 8 | 1 | 1 |
| Arsenal | 2009–10 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 3 | 0 | 0 | 7 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2010–11 | 35 | 1 | 3 | 2 | 0 | 0 | 5 | 0 | 3 | 7 | 1 | 3 | 49 | 2 | 9 |
| Arsenal | 2011–12 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2012–13 | 25 | 0 | 5 | 4 | 1 | 0 | 1 | 0 | 0 | 3 | 1 | 1 | 33 | 2 | 6 |
| Arsenal | 2013–14 | 24 | 3 | 5 | 3 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 7 | 2 | 0 | 35 | 5 | 5 |
| Arsenal | 2014–15 | 14 | 2 | 1 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 5 | 0 | 1 | 21 | 2 | 2 |
| Arsenal | 2015–16 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 3 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2016–17 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2017–18 | 20 | 1 | 3 | 0 | 0 | 0 | 5 | 0 | 0 | 13 | 1 | 3 | 38 | 2 | 6 |
| Arsenal yhteensä | 2008–18 | 125 | 7 | 17 | 13 | 1 | 0 | 18 | 1 | 4 | 40 | 5 | 8 | 196 | 14 | 29 |
| Bolton Wanderers (lainalla) | 2009–10 | 14 | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 14 | 1 | 1 |
| Bournemouth (lainalla) | 2016–17 | 27 | 0 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 27 | 0 | 2 |
| West Ham | 2018–19 | 8 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 8 | 0 | 1 |
| Yhteensä uralla | 174 | 8 | 21 | 13 | 1 | 0 | 18 | 1 | 4 | 40 | 5 | 8 | 245 | 15 | 33 | |
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ a b https://www.transfermarkt.com/jack-wilshere/profil/spieler/74223
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Jack Wilshere Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
1 Hart | 2 Johnson | 3 Baines | 4 Gerrard | 5 Cahill | 6 Jagielka | 7 Wilshere | 8 Lampard | 9 Sturridge | 10 Rooney | 11 Welbeck | 12 Smalling | 13 Foster | 14 Henderson | 15 Oxlade-Chamberlain | 16 Jones | 17 Milner | 18 Lambert | 19 Sterling | 20 Lallana | 21 Barkley | 22 Forster | 23 Shaw | Valmentaja Hodgson