Syvyyspomminheitin
Syvyyspomminheitin on syvyyspommien levittämiseen käytetty ase, jonka käyttö alkoi Britannian kuninkaallisessa laivastossa ensimmäisen maailmansodan lopulla.
Kuninkaallinen laivasto käytti 1917-1918 troolareita sukellusveneentorjunnassa. Osassa näistä oli syvyyspomminheitin etukannella, mutta ei olemassa todisteita niiden käytöstä taistelutilanteessa. Erityiset syvyyspomminheittimet kehitettiin mahdollistamaan laajempi hyökkäyskuvio kuin aluksen perästä pudottamalla oli mahdollista. Ensimmäiset heittimet valmistettiin Britannian maavoimien juoksuhautojen tuhoamiseen käytetyistä heittimistä (tai mörssäreistä) ja niitä valmistettiin 1277 kappaletta. Ainoastaan 174 asennettiin sodan aikana aluksille. Mörssäreissä käytetyt ammukset olivat liian keveitä ollakseen tehokkaita ja ainoastaan yhden sukellusveneen tiedetään tulleen tuhotuksi aseella.
Thornycroft loi parannetun version heittimestä, millä pystyttiin heittämään pommi 37 metrin päähän. Ensimmäinen uusi heitin asennettiin heinäkuussa 1917 ja otettiin palveluskäyttöön elokuussa. Kaikkiaan 351 torpedovenehävittäjää ja 100 muuta alusta varustettiin uudella aseella. Yhdysvaltain laivaston valmistamana ase sai nimen Y-tykki, joka tuli sen muodosta, joka otettiin käyttöön vuoden 1918 aikana. Ase asennettiin aluksen keskilinjalle ja sillä kyettiin heittämään syvyyspommi kummallekin puolelle alusta. Heitin toimitti pommin 41 metrin päähän.
K-tykki, joka standardoitiin 1942, korvasi Y-tykin syvyyspomminheittimenä. Niissä oli vain yksi pommi ja ase voitiin asentaa aluksen laidalle, mikä vapautti keskilinjan muuhun käyttöön. Aluksille asennettiin normaalisti neljästä kahdeksaan K-tykkiä ja niitä käytettiin samanaikaisesti aluksen perässä olevilta kiskoilta pudotettujen syvyyspommien kanssa, jolloin saatiin 6-10 syvyyspommin pudotus kuvio. Pudotuksen aikana aluksen tuli kulkea suurella nopeudella väistääkseen syvyyspommien tuhovoimaa.
