[go: nahoru, domu]

Kokonaisalue

Rengasta kutsutaan kokonaisalueeksi (engl. integral domain), jos on kommutatiivinen, , ja :ssä ei ole nollanjakajia.[1][2] Monet kiinnostavat renkaat ovat kokonaisalueita, muun muassa kokonais- ja reaaliluvut sekä jäännösluokkarenkaat , missä m on alkuluku. Kokonaisalueet käyttäytyvät monessa suhteessa samankaltaisesti kuin kokonaisluvut, joita voidaan pitää kokonaisalueiden perusesimerkkinä. Muun muassa n-asteisella polynomilla on korkeintaan n juurta kokonaisalueen ja kokonaisalueissa on voimassa supistamislaki .

Tästä artikkelista poiketen joskus harvoin sallitaan myös ei-kommutatiiviset kokonaisalueet ja jopa ei-ykköselliset kokonaisalueet ja renkaat (pseudorenkaat).

Se, että :ssä ei ole nollanjakajia, tarkoittaa, että .

Alla esitetyssä inkluusioketjussa kukin algebrallinen käsite tarkoittaa sen käsitteen ilmenemien joukkoa (esimerkiksi "Pseudorengas" tarkoittaa kaikkien pseudorenkaiden joukkoa):

Rngas eli pseudorengasrengaskommutatiivinen rengaskokonaisaluefaktoriaalinen kokonaisaluepääideaalialueeuklidinen aluekuntaAlgebrallisesti suljettu kunta

Karakteristika

muokkaa

Alkion   monikerta on  , missä yhteenlaskettavia on n kappaletta. Jos kokonaisalueen D alkion a monikerta   on nolla jollakin positiivisella kokonaisluvulla n, kun a on nollasta poikkeava, niin jokaisella D:n alkiolla b tulo nb on nolla. Tämä nähdään seuraavasti: Olkoon a nollasta poikkeava kokonaisalueen D alkio ja olkoon D:n karakteristika n. Tällöin  , joten jos  , niin täytyy olla  , koska kokonaisalueessa ei ole nollanjakajia. Kertomalla tämä b:llä ja kirjoittamalla lauseke vastaavalla tavalla auki päädytään yhtälöön  .

Koska jokainen kokonaisalue on rengas, niin pienintä edellä mainitun kaltaista lukua n sanotaan kokonaisalueen karakteristikaksi ja merkitään char(D) = n. Jos tällaista lukua ei ole, merkitään char(D) = 0. Karakteristika on aina joko nolla tai alkuluku. Tämä nähdään seuraavasti: Oletetaan, että char(D) = n,  .  . Tällöin   ja koska kokonaisalueessa ei ole nollanjakajia, on   tai  . Tarvittaessa muuttujat uudelleen nimeämällä saadaan  . Luku n on kuitenkin karakteristikan määritelmän mukaan pienin tällaisen ehdon toteuttava luku, eli  . Siispä luvulla n ei voi olla epätriviaaleja tekijöitä.

Luokittelu eri karakteristikan mukaan on tärkeä tapa jaotella kokonaisalueita. Erityisen suuri ero on niiden kokonaisalueiden välillä, joiden karakteristika on nolla (äärettömien) ja joiden karakteristika on alkuluku. Jos kokonaisalueen D karakteristika on nolla, on D:ssä äärettömän monta alkioita. Esimerkiksi kuntalaajennukset käyttäytyvät eri lailla riippuen siitä, onko alkukunnan karakteristika ääretön vai äärellinen. Ero tulee näkyviin esimerkiksi kuntalaajennusten yhteydessä.

Äärelliset kokonaisalueet

muokkaa

Keskeinen äärellisiä kokonaisalueita koskeva tulos on se, että jokainen äärellinen kokonaisalue on kunta. Toisin sanoen sen jokaisella nollasta eroavalla alkiolla on käänteisalkio.

Tulos voidaan perustella seuraavasti:

Olkoon   äärellinen kokonaisalue,   kokonaisalueen   alkioiden lukumäärä ja   jokin sen nollasta eroava alkio. Olkoot   kokonaisalueen R erisuuret alkiot. Tällöin myös alkiot   ovat keskenään erisuuria. Jos nimittäin olisi   erisuurilla indeksien   ja   arvoilla, niin olisi  . Tällöin   ja   olisivat kokonaisalueen   nollasta eroavia nollanjakajia. Tämä on ristiriita. Alkiot   käyvät siis läpi kaikki kokonaisalueen   alkiot. Erityisesti   jollakin  . Alkio   on tällöin alkion   käänteisalkio.

Esimerkkejä

muokkaa
  • Kokonaislukujen joukko   on kokonaisalue.
  • Jokainen kunta on kokonaisalue.
  • Jos   on kokonaisalue,  -kertoimisten polynomien joukko   on kokonaisalue, samoin   muuttujan polynomien joukko  

Lähteet

muokkaa
  1. Jokke Häsä: Algebra II (sivu 5: 0\ne 1) kevät 2010. Helsingin yliopisto.
  2. Jouni Parkkonen: Algebra (sivu 25: #R>=2) Jyväskylän yliopisto.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 197. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0.
  • Häsä, Jokke & Rämö, Johanna: Johdatus abstraktiin algebraan, s. 190. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-361-0.
Tämä matematiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.