Moskovan metro

Moskovan metro (ven. Московский метрополитен, Moskovski metropoliten) on maailman neljänneksi vilkkaimmin käytetty metrojärjestelmä. Se sisältää 294 asemaa ja 19 linjaa yhteensä 514,5 kilo­metrin pituisena, ja sitä käyttää arkisin 6–9 miljoonaa ihmistä. Monet asemista tunnetaan koristeellisesta suunnittelustaan sekä sosialistisen realismin taide­teoksista.

Moskovan metro Московский метрополитен
Moskovan metron asemia.
Sijainti	Moskova ja Krasnogorsk, Venäjä
Avattu	15. toukokuuta 1935
Pituus	514,5 km
Asemia	294
Linjoja	19
Raideleveys	1 520 mm
Sähköistys	virtakisko, 825 V DC
Matkoja päivässä	noin 9 miljoonaa
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
Infobox OK

Kijevskajan metro­asema Koltsevaja-linjalla

Elektrozavodskaja-metro­asema Arbatsko-Pokrovskaja-linjalla

Historia

Ensimmäiset suunnitelmat metrojärjestelmästä Moskovassa juontavat juurensa Venäjän keisarikuntaan, mutta ensimmäinen maailmansota, lokakuun vallankumous ja Venäjän sisällissota lykkäsivät niitä. Vuonna 1923 Moskovan kaupunginvaltuusto perusti maanalaisen rautatiesuunnittelutoimiston Moskovan kaupunkirautateiden hallitukseen. Se teki alustavia tutkimuksia, ja vuoteen 1928 mennessä se oli kehittänyt ensimmäisen reitin Sokolnikista kaupungin keskustaan. Kesäkuussa 1931 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea teki päätöksen Moskovan metron rakentamisen aloittamisesta. Tammikuussa 1932 ensimmäisten linjojen suunnitelma hyväksyttiin, ja 21. maaliskuuta 1933 Neuvostoliiton hallitus hyväksyi suunnitelman 10 linjasta, joiden reitin kokonaispituus oli 80 km.

Ensimmäiset linjat rakennettiin käyttäen Moskovan yleissuunnitelmaa, jonka on suunnitellut Lazar Kaganovitš. Ensimmäinen linja avattiin Sokolnikin ja Park Kulturyn välille 15. touko­kuuta 1935.

Moskovan metron rakennusinsinöörit neuvottelivat Lontoon metron, (maailman vanhimman metrojärjestelmän), suunnittelijoiden kanssa vuonna 1936: brittiläinen arkkitehti Charles Holden ja ylläpitäjä Frank Pick olivat työskennelleet Piccadilly Line -laajennuksen asemien suunnittelussa, ja Neuvostoliiton edustajat Lontoossa olivat vaikuttuneita Holdenin modernista klassisten elementtien uudelleenkäytöstä ja korkealaatuisten materiaalien käytöstä Piccadilly Circusin aseman lippuhallissa, Pick ja Holden valittiin Moskovan metroprojektin neuvonantajiksi.  Osittain tästä syystä vuonna 1947 valmistunut Gants Hillin metroasema muistuttaa Moskovan metroasemia. Itse asiassa Holdenin kunnianosoitusta Moskovalle on kuvattu kiitollisuuden eleeksi Neuvostoliiton roolista toisessa maailmansodassa.

Neuvostoliittolaiset rakentajat rakensivat asemat ja taideteokset, mutta tärkeimmät tekniset suunnitelmat, reitit ja rakennussuunnitelmat hoitivat Lontoon metrosta rekrytoidut asiantuntijat. Britit vaativat perinteistä tunnelinkaivuuta cut and cover -tekniikan sijasta, liukuportaiden käyttöä hissien sijasta sekä suunnittelivat reittejä ja metrojunia. NKVD: n vainoharhaisuus oli ilmeistä, kun salainen poliisi pidätti lukuisia brittiläisiä insinöörejä vakoilusta syytettyinä, koska he saivat tietoa kaupungin asemakaavasta. Metropolitan-Vickers Electrical Companyn insinöörit saivat näytösoikeudenkäynnit ja karkotettiin vuonna 1933, mikä lopetti brittiläisen liiketoiminnan Neuvostoliitossa.

Rakentamisen neljä ensimmäistä vaihetta

Ensimmäinen linja avattiin yleisölle 15. toukokuuta 1935 klo 07.00.  Se oli 11 kilometriä pitkä ja sisälsi 13 asemaa. Päivää vietettiin sosialismin (ja laajemmin stalinismin) teknologisena ja ideologisena voittona. Arviolta 285 000 ihmistä ajoi metrolla sen avajaispäivänä, ja se otettiin vastaan ylpeydellä; Katujuhliin kuului paraateja, näytelmiä ja konsertteja. Bolshoi-teatterissa nähtiin 2 200 metrotyöläisen kuoroesitys; 55 000 värillistä julistetta (ylistäen metroa maailman vilkkaimmaksi ja nopeimmaksi).  Moskovan metron keskimääräinen nopeus oli 47 km/h ja huippunopeus 80 km/h.  Vertailun vuoksi New Yorkin metrojunien keskimääräinen nopeuso oli vain 40 kilometriä tunnissa ja huippunopeus 72 kilometriä tunnissa.  Vaikka juhla oli kansan ilon ilmaus, se oli myös tehokas propagandaesitys.

Ensimmäinen linja yhdisti Sokolnikin Okhotny Ryadiin ja haarautui sitten Park Kulturyyn ja Smolenskayaan. Jälkimmäistä haaraa jatkettiin länteen uudelle asemalle (Kijevskaja) maaliskuussa 1937, siitä tuli ensimmäinen metrolinja, joka ylitti Moskva-joen Smolenskin metrosillan yli.

Toinen vaihe valmistui ennen toista maailmansotaa. Maaliskuussa 1938 Arbatskajan haara jaettiin ja laajennettiin Kurskajan asemalle (nyt Arbatsko-Pokrovskaya-linja). Syyskuussa 1938 avattiin Gorkovskaja-linja Sokolin ja Teatralnajan välillä. Täällä arkkitehtuuri perustui suosituimpien asemien (Krasniye Vorota, Okhotnyi Ryad ja Kropotkinskaya) arkkitehtuuriin; Vaikka se noudatti suosittua art deco -tyyliä, se yhdistettiin sosialistisiin teemoihin. Ensimmäinen syvän tason pylväsasema Mayakovskaya rakennettiin samanaikaisesti.

Kolmannen vaiheen rakennustyöt viivästyivät (mutta eivät keskeytyneet) toisen maailmansodan aikana, ja kaksi metro-osaa otettiin käyttöön; Teatralnaja–Avtozavodskaja (kolme asemaa, jotka alittavat Moskva-joen tunnelissa) ja Kurskaja–Partizanskaja (neljä asemaa) vihittiin käyttöön vuosina 1943 ja 1944. Sota-aiheet korvasivat sosialistiset visiot näiden asemien arkkitehtuurisessa suunnittelussa. Moskovan piirityksen aikana syksyllä ja talvella 1941 metroasemia käytettiin pommisuojina; Ministerineuvosto siirsi toimistonsa Majakovskajan aseman laitureille, joilla Stalin piti puheita useaan otteeseen. Myös Chistiye Prudyn asema muurattiin umpeen ja sinne perustettiin ilmapuolustuksen esikunta.

Sodan päätyttyä vuonna 1945 aloitettiin metron neljännen vaiheen rakentaminen, johon sisältyi Koltsevaja-linja, syvällä kulkeva osa Arbatsko-Pokrovskaja-linjaa Ploštšad Revolyutsiista Kievskajaan ja laajennus Pervomaiskajaan 1950-luvun alussa. Moskovan metroasemalle ominaisen sisustuksen ja muotoilun katsotaan saavuttaneen huippunsa näillä asemilla. Koltsevaja-linja suunniteltiin ensin linjaksi, joka kulkee Moskovan keskustan rajoja ympäröivän leveän kadun alla. Linjan ensimmäinen osa – Park Kulturysta Kurskayaan (1950) – seuraa tätä katua. Suunnitelmia muutettiin myöhemmin, ja kehälinjan pohjoisosa kulkee 1–1,5 kilometriä Sadovoye Koltson ulkopuolella, mikä palvelee seitsemää (yhdeksästä) rautatieasemasta. Koltsevaya-linjan seuraava osa avattiin vuonna 1952 (Kurskaya–Belorusskaya), ja viimeinen vuonna 1954.

1950-luvun lopun asemat

Kylmän sodan alku johti Arbatsko-Pokrovskaya-linjan syvällä kulkevan osan rakentamiseen. Tämän linjan asemat suunniteltiin pommisuojiksi ydinsodan varalta. Linjan valmistuttua vuonna 1953 Ploshchad Revolyutsiin ja Kijevskajan väliset ylemmät raiteet suljettiin ja avattiin myöhemmin uudelleen vuonna 1958 osana Filjovskaja-linjaa, myös tämän linjan asemat rakennettiin ydinsuojiksi.

Asemat ja vuorovälit

Asemien keski­väli on varsin suuri, 1 800 metriä. Lyhin väli on 510 metriä ja pisin 3,4 kilometriä. Pitkien väli­matkojen ansiosta metro­junan keski­nopeus linjoilla on 42 kilometriä tunnissa. Vuoroväli ruuhka-aikana on 90 sekuntia, muulloin päiväsaikaan 2–3½ minuuttia ja yöllä 6–10 minuuttia. Tiheiden vuorovälien johdosta varsinaisia aika­tauluja ei ole saatavilla. Metro on auki kello 5.35–1.00. Linjoista 11 kulkee säteittäisesti kaupungin keskustan suunnassa, ja 20 kilometrin mittainen kehä­linja numero viisi (Koltsevaja) yhdistää säteittäis­linjat.

Linjat

Linja			Avattu	Laajennus	Pituus (km)	Asemat
	Sokolnitšeskaja	Сокольническая	1935	2019	&&&&&&&&&&&&&044.050000044,5	26
	Zamoskvoretskaja	Замоскворецкая	1938	2018	&&&&&&&&&&&&&042.080000042,8	24
	Arbatsko-Pokrovskaja	Арбатско-Покровская	1938	2012	&&&&&&&&&&&&&045.010000045,1	22
	Filjovskaja	Филёвская	1958	2006	&&&&&&&&&&&&&014.090000014,9	13
	Koltsevaja	Кольцевая	1950	1954	&&&&&&&&&&&&&019.030000019,3	12
	Kalužsko-Rižskaja	Калу́жско-Ри́жская	1958	1990	&&&&&&&&&&&&&037.080000037,8	24
	Tagansko-Krasnopresnenskaja	Таганско-Краснопресненская	1966	2015	&&&&&&&&&&&&&042.020000042,2	23
	Kalininsko	Калининская	1979	2012	&&&&&&&&&&&&&016.030000016,3	8
	Solntsevskaja	Калининская	2014	2023	&&&&&&&&&&&&&024.080000024,8	14
	Serpuhovsko-Timirjazevskaja	Серпуховско-Тимирязевская	1983	2002	&&&&&&&&&&&&&041.050000041,5	25
	Ljublinsko-Dmitrovskaja	Люблинско-Дмитровская	1995	2023	&&&&&&&&&&&&&038.030000038,3	26
	Bolšaja koltsevaja	Большая кольцевая	2018	2023	&&&&&&&&&&&&&012.060000012,6	31
	Butovskaja	Бутовская	2003	2014	&&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010,0	7
	Moskovskoje tsentralnoje koltso	Московское центральное кольцо	2016	2016	54.0	31
	Nekrasovskaja	Некрасовская	2019	2020	&&&&&&&&&&&&&022.030000022,3	8
Yhteensä					&&&&&&&&&&&&0412.0100000412,1	294

Tarkastele tai muokkaa numeroita lähdetiedot.

Matkustaminen

Metro­lippu ostetaan ylhäältä kassalta, tai lippu­automaatista. Liput ovat luotto­kortin kokoisia pahvisia tai muovisia magneettikortteja, joita saa ostaa ja ladata eri matka­määrillä. On saatavilla myös Troika-kortti, johon voi ladata arvoa ja matkustus­aikaa. Korttia vilautetaan portilla, jolloin valo muuttuu vihreäksi ja portista voi kulkea. Jokaisella metro­asemalla porttien vieressä on valvonta­koppi. Pienet lapset ja rattaiden kanssa kulkevat käyttävät valvonta­kopin vieressä olevaa porttia. Alas metro­asemalle johtavat liukuportaat ovat heti porttien jälkeen. Rulla­portaissa kuuluu seistä oikeassa laidassa, jotta vasenta laitaa voi kiireessä kävellä. Rattaiden kanssa liikkuville ei ole hissiä, vaan he joutuvat myös käyttämään rulla­portaita. Yhdellä maksulla saa kulkea metrolla rajattomasti, niin kauan kun ollaan porttien sisä­puolella. Metro­vaunuissa istutaan selkä seinää vasten. Kaikilla metro­asemilla on hätä­tilanteita varten hätäpuhelin.

Terrori-iskut

• 6. helmi­kuuta 2004 kello 8.30 mies räjäytti itse­murha­pommin Zamoskvoretskaja-linjan metro­junassa välillä Avtozavodskaja–Paveletskaja. 41 ihmistä kuoli ja yli 200 loukkaantui.
• 29. maalis­kuuta 2010 Sokolnitšeskaja-linjan kahdelle metro­asemalle tehtiin pommi-isku.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moskovan metro Wikimedia Commonsissa

• Viralliset sivut (venäjäksi)
• Newsmetro (venäjäksi)
• Moskovan metro­kartta 2010 jossa myös lentokenttäjunat (Aeroekspress) (englanniksi, venäjäksi)