Piirustuspaperi
Piirustuspaperi on piirustuksen pohjamateriaali, joka on puristettu kuiduista. Piirustuspaperi voi olla irtoarkkeina tai lehtiönä.
Suurin osa paperilaaduista tehdään puumassasta, mutta parhaat piirustus-, akvarelli- ja grafiikan paperit tehdään perinteisesti lumpusta, joka voi olla esimerkiksi puuvillaa tai pellavaa. Lumppupaperin pH-arvo on neutraali eli se on happovapaata. Hapoton paperi säilyttää värinsä ja rakenteensa toisin kuin puukuitupaperi, kuten makulatuuri ja sanomalehtipaperi, jotka kellastuvat ja haurastuvat nopeasti.
Piirtämiseen käytetään monenpaksuisia papereita. Paperin grammapaino tarkoittaa yhden neliömetrin kokoisen paperin painoa grammoina. Japaninpaperilla on pieni grammapaino, esimerkiksi 30 tai 40 grammaa, mutta ne ovat silti lujia ja melko paksuja. Akvarelli- ja syväpainopaperit taas ovat grammapainoltaan useamman sata grammaa. Nopeisiin harjoitelmiin sopivan kopiopaperin grammapaino on 80.
Sileä paperi soveltuu yksityiskohtaisiin piirustuksiin. Hiilellä piirrettäessä ihanteellisena paperina pidetään melko karkeaa ja vahvaa paperia, joka kestää myös hankausta. Hiili korostaa paperin pintarakennetta, ja se tarttuu paremmin karhealle paperille. Puristehiili, jossa on sideainetta joukossa, sopii myös sileille papereille.[1] Tussipiirustuksissa melko tukeva ja jonkin verran liimattu paperi sopii parhaiten.[2]
Hiili- ja pastellipiirustuksissa käytetään myös Ingres-paperia, joka on tavallisesti sävyllistä. Elävän mallin piirustuksessa harjoitelmiin käytetään usein litoposteria, koska se on sopivan kokoista ja kohtuuhintaista. Litoposterin nurja puoli on kiiltävä.
Teknisessä piirustuksessa käytetään skissiä, joka on läpikuultavaa ja silkkipaperimaista. Sille on käytännöllisintä piirtää lyijy- ja huopakynillä. Skissiä ja kuultopaperia on eri paksuisena, myös kestävämpää muovikalvoa käytetään. Muovit ja kuultavat paperit ovat avuksi etenkin kopioitaessa.
Lähteet
muokkaa- Colin Hayes: Piirustus ja maalaus. Opas ja käsikirja. Suomentanut Eeva Reed ja Markku Valkonen. WSOY, 1980.