Sakari Salo
Sakari Salo (21. joulukuuta 1919[1] – 13. joulukuuta 2011 Espoo) oli suomalainen urheilija, joka pelasi tennistä ja jääpalloa.[2] Salo voitti urallaan 127 tenniksen Suomen mestaruutta.[3] Davis Cupissa hän edusti Suomea 18 maaottelussa vuosina 1950–1963.[1] Grand Slam -turnauksen pääsarjassa Salo pelasi kahdesti, Wimbledonissa vuosina 1949 ja 1952.[4] Jääpallossa Salo edusti Suomen maajoukkuetta 21 ottelussa.[5] Salo toi yhdessä vaimonsa Thelman kanssa squashin Suomeen ensimmäistä kertaa jatkosodan jälkeen. He avasivat squash-hallin Lönnrotinkadulle marraskuussa 1968.[6]
| Sakari Salo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1919 |
| Kuollut | 13. joulukuuta 2011 (91 vuotta) Espoo, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Tennispelaaja | |
| Grand Slam -turnauksissa | |
| Wimbledon | 1. kierros (1949, 1952) |
| Aiheesta muualla | |
| ATP | |
Elämä ja ura
muokkaaSakari Salo muutti vanhempiensa mukana Viipuriin 3-vuotiaana.[7] Nuoruudessaan hän kiinnostui jääpallosta ja liittyi 14-vuotiaana Viipurin Palloseuran nuorten joukkueeseen. Edustusjoukkueeseen hän nousi vuonna 1937. Jääpallon maajoukkueeseen hänet valittiin jo seuraavana vuonna eli 1938, jolloin Suomi-Ruotsi-maaottelu pelattiin Salon kotikaupungissa Viipurissa yli seitsemäntuhannen katsojan edessä. Hän oli ottelussa kentän parhaimmistoa viimeistellen kaksi maalia. Salo muutti syksyllä 1938 Helsinkiin, mutta pelasi edelleen ViPS:n miehistössä.[8]
Talvisodan ja samalla Viipurin menetyksen jälkeen kesällä 1940 ViPS ja menestyksekkäin viipurilainen jääpalloseura Sudet yhtyivät Susien nimen alle. Näin Salosta tuli kaudelle 1941 Susien pelaaja. Kaudella 1942, joka jäi sarjana kesken, Salo pelasi HIFK:n riveissä, sillä Susien joukkue oli hajonnut. Salon kannalta kauden keskeytyminen oli sikäli huono asia, että hän olisi saattanut saada Suomen mestaruuden HIFK:n johtaessa keskeytynyttä jääpallosarjaa. Urallaan Salo ei nimittäin saavuttanut yhtään jääpallon SM-kultaa. Keväällä 1942 entiset ViPS-pelaajat päättivät perustaa Helsinkiin uuden jääpalloseuran Hukat. Salo pelasi kaudesta 1943 lähtien tässä joukkueessa. Syksyllä 1950 Hukat ja Sudet yhtyivät jälleen, ja Salosta tuli Susien mestaruussarjapelaaja kaudelle 1951.[9] Urallaan Salo ei onnistunut saavuttaa yhtään Suomen mestaruutta – yksi hopeinen Salolla on kaudelta 1941. Hänet valittiin kuitenkin vuoden jääpalloilijaksi vuosina 1947, 1948, 1949 ja 1951.[8]
Pitkällä ja menestyksekkäällä jääpallourallaan Sakari Salo kuului jääpallomaajoukkueen vakiomiehistöön vuosina 1938–1952. Tältä ajalta on kaksi keskeistä peliä edellä mainitun ensimmäisen Suomi-Ruotsi-maaottelun lisäksi. Helmikuussa 1940 Talvisodan kestäessä hän pelasi legendaarisessa Ruotsi-Suomi-jääpallomaaottelussa Tukholman olympiastadionilla. Viimeisellä kaudellaan maajoukkueessa 1952 hän pelasi Suomen olympiajoukkueessa Oslossa, jossa jääpallo oli näytöslajina.[8]
Aktiiviuran jälkeen Salo toimi jääpallomaajoukkueen valitsemisvaliokunnassa ja maajoukkueen päävalmentajana 1955–1961.[10]
Salolle myönnettiin vuonna 2006 Euroopan Tennisliiton "Tennis Europe Award" -palkinto tämän työstä tenniksen parissa. Hän toimi Suomen Tennisliiton toiminnanjohtajana vuosina 1958–1963.[3]
Yksityiselämä
muokkaaSakari Salon poika on squashin moninkertainen Suomen-mestari Poku Salo.[6] Hänen veljensä oli musiikkimies Jaakko Salo.[11]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Sakari Salo daviscup.com. International Tennis Federation. Viitattu 13.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Tennis: Sakari Salo on poissa Yle.fi. 13.12.2011. Yleisradio. Viitattu 13.12.2011.
- ↑ a b Sakari Salolle Tennis Europe Award tennis.fi. 12.9.2006. Suomen Tennisliitto. Viitattu 13.12.2011.
- ↑ Salo, Sakari (FIN) itftennis.com. International Tennis Federation. Viitattu 13.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Monitaiturit huipulla - harvinaistuva laji Mtv3.fi. 12.12.2005. MTV3. Viitattu 13.12.2011.
- ↑ a b 35-vuotias suomalainen squash nousi ja laski ennätysnopeasti slu.fi. Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry. Viitattu 13.12.2011.
- ↑ Martti Jukola: Urheilun Pikkujättiläinen, WSOY, Porvoo, 1958, s. 722.
- ↑ a b c Pekka Anttinen: Karjalan naurukerä kierii – Viipurilaisen jääpallon historia, Botnia-69 ry, Helsinki, 2011, s. 63.
- ↑ Pekka Anttinen: Karjalan naurukerä kierii - Viipurilaisen jääpallon historia, Botnia-69 ry, Helsinki, 2011, s. 32–34.
- ↑ Pekka Anttinen: Karjalan naurukerä kierii – Viipurilaisen jääpallon historia, Botnia-69 ry, Helsinki, 2011, s. 64.
- ↑ Virtanen, Jukka: Kuvassa keskellä : Jukka Virtanen, s. 215. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31287-0-9