Sinfonia nro 4 (Schumann)
Robert Schumann sävelsi neljännen sinfoniansa d-mollissa (op. 120) vuonna 1841 heti ensimmäisen valmistuttua. Toinen ja kolmas sinfonia siis ovat itse asiassa sitä myöhempiä teoksia. Neljäs sinfonia kuitenkin julkaistiin vasta 1853; ennen tätä siihen oli ehditty tehdä muutoksia ensisijaisesti orkestraation alueella.[1]
Muodoltaan neljäs sinfonia on Schumannin innovatiivisin. Sen neljä osaa esitetään tauotta. Säveltäjä pohti teoksen nimeämistä "sinfoniseksi fantasiaksi".[1]
Osat
muokkaa- Ziemlich langsam – Lebhaft (d-molli)
- Romanze: Ziemlich langsam (a-molli)
- Scherzo: Lebhaft (d-molli)
- Langsam – Lebhaft (D-duuri)
Kokoonpano
muokkaa- 2 huilua
- 2 oboea
- 2 klarinettia
- 2 fagottia
- 4 käyrätorvea
- 2 trumpettia
- 3 pasuunaa
- patarummut
- jouset
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Sinfonia nro 1 B-duuri (Kevät; op. 38)
- Sinfonia nro 2 C-duuri (op. 61)
- Sinfonia nro 3 Es-duuri (Reiniläinen; op. 97)
- Sinfonia nro 4 d-molli (op. 120)