[go: nahoru, domu]

Sikaeläimet on suomenkielisessä kirjallisuudessa eri aikoina kahdessa eri merkityksessä käytetty käsite.

Villisika kuuluu sikojen heimoon.
Chaconpekari kuuluu pekarien heimoon.
Virtahepoja ei nykykäsityksen mukaan lueta sikaeläimiin.

Vanhentunut luokitus

muokkaa

Sikaeläimet (Suiformes tai Suina) on vanhentuneessa luokittelussa käytössä ollut sorkkaeläinten alalahko, johon luettiin kuuluvaksi kolme heimoa: siat (Suidae), pekarit (Tayassuidae) ja virtahevot (Hippopotamidae).[1][2]

Nykyinen käsitys

muokkaa

Sikaeläimet (Suina) on sikojen ja pekarien muodostamaa, nykyisen käsityksen mukaan monofyleettistä kehityslinjaa tarkoittava nimitys.

Käsitysten erot

muokkaa

Nykyisen käsityksen mukaan virtahevot, siat ja pekarit (so. "Suiformes") eivät muodosta yhteistä kehityslinjaa, vaan sorkkaeläinten ja valaitten yhdessä muodostaman Cetartiodactyla-kehityslinjan sisällä virtahevot ja valaat yhdessä muodostavat yhden sen neljästä nykyään elossa olevasta pääkehityslinjasta, ja siat ja pekarit yhdessä toisen, josta nykyään käytetään nimitystä sikaeläimet (Suina). Kaksi muuta Cetartiodactyla-ryhmän sisäistä, nykyisin elossa olevaa pääkehityslinjaa ovat kamelieläimet ja märehtijät.[3] Myös näistä molemmat on perinteisesti luokiteltu sorkkaeläinten alalahkoiksi. Wikipedian seuraama nykyluokitus[4] ei heijasta nykyistä käsitystä linjojen kehityshistoriasta vaan esittää sorkkaeläimet ja valaat rinnakkaisina lahkoina; toisaalta tämä luokitus ei käsittele sorkkaeläinten alalahkojakoa. Tällöin sekä sikaeläimet (Suina) että märehtijät (Ruminantia) ovat jääneet lahko- ja heimotason väliin luokittelemattomiksi yksiköiksi.

Lähteet

muokkaa
  1. Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
  3. Katajisto, Jonna (päätoim.): Nisäkkäät: luonnossa 1., s. 135-137. [Helsinki]: Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-34255-8
  4. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Artiodactyla Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 7.11.2010. (englanniksi)