Sophie Adlersparre
Sophie Carin Adlersparre o.s. Leijonhufvud (6. heinäkuuta 1823 – 27. kesäkuuta 1895) oli ruotsalainen feministi, kustantaja, toimittaja, kirjailija ja aatelisnainen.[1] Häntä on pidetty yhtenä merkittävimmistä maan porvarillisen naisasialiikkeen perustajahahmoista 1800-luvulla yhdessä Fredrika Bremerin ja Rosalie Roosin kanssa.
| Sophie Adlersparre | |
|---|---|
 Bertha Valerius, Sophie Adlersparre, 1860-luku. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1823 Helgerum, Västrum, Ruotsi |
| Kuollut | 27. kesäkuuta 1895 Ström, Södertälje, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
Elämä
muokkaaAdlersparre eli eristettyä ja suojeltua elämää ennen kuin hän kiinnostui feminismistä ystävänsä Rosalie Roosin kautta, joka oli saanut vaikutteita erilaisesta naiskuvasta viettäessään useita vuosia Yhdysvalloissa.[1] Adlersparre perusti Roosin kanssa vuonna 1859 Tidskrift för hemmet -lehden, joka oli Pohjoismaiden ensimmäinen naistenlehti ja maan pitkän porvarillisten naislehtien perinteen edelläkävijä.[1][2]
Rahallista avustusta lehdelle saatiin Fredrika Bremeriltä. Tidskrift för hemmet oli sivistyksellinen lehti, johon Adlersparre kirjoitti, useimmiten salanimellä Esselde, naisten oikeuksista parempaan koulutukseen ja mahdollisuuksista hakea useampiin ammatteihin. Kun Roos erosi toimituksesta yhdeksän vuoden jälkeen vuonna 1868, Adlersparre otti vastuun lehdestä.[1] Hän pysyi lehden ainoana toimittajana vuoteen 1884, jolloin lehti muutti nimensä Dagnyksi.[2]
Adlersparre toimi nostaakseen naisten koulutuksen tasoa perustamalla kirjastoja ja iltakouluja aikuisille naisille. Vuonna 1862 hän alkoi järjestää pyhä- ja iltakouluja työväenluokan naisille. Seuraavana vuonna hän perusti puhtaaksikirjoitusta tekevän toimiston, josta tuli pian suosittu. Juuri Adlesparren ideasta Tukholmaan perustettiin myös naisten lukusalonki vuonna 1866.[1]
Adlersparre meni 1869 naimisiin aatelismies Axel Adlersparren kanssa, joka oli taiteilija Sofia Adlersparren veli. Sofialla oli myös vaikutusta Sophien ajatuksiin, sillä tämä oli ollut hyvin arvostettu ja lahjakas taiteilija, mutta naisia ei hyväksytty opiskelemaan virallisesti yhdessä miesten kanssa. Sophie Adlersparre lähetti samana vuonna parlamenttiin vaatimuksen siitä, että naiset pitäisi hyväksyä opiskelemaan miesten kanssa, ja tämä vaatimus hyväksyttiin vuonna 1864.
Vuonna 1884 Adlersparre perusti Ruotsin ensimmäisen naisten järjestön Fredrika Bremer-Förbundetin, jonka hän nimesi edeltäjänsä Fredrika Bremerin mukaan. Adlesparre teki myös aloitteen Handarbets vänner (suom. 'käsityön ystävät') -yhdistyksen perustamisesta.[1]
Adlersparre seurasi myös tarkasti kirjallisia ilmiöitä ja tuki useita naiskirjailijoita. Hän rohkaisi Selma Lagerlöfiä ja antoi tälle taloudellista tukea Gösta Berlingin tarun loppuun saattamiseksi.[2] Hän tuki myös Victoria Benedictssonia ja Ellen Keytä, jonka tekstejä julkaistiin Tidskrift för hemmetissä.[2][3]
Adlersparre kuoli vuonna 1895, ja hänet on haudattu Galärvarvskyrkogårdeniin Tukholmaan.[2]
Aiheesta muualla
muokkaa- Sophie Adlersparren elämäkerta Riksarkivetissa (ruotsiksi)
- Adlersparren elämäkerta Svenskt kvinnobiografiskt lexikonissa (englanniksi)
Lähteet
- ↑ a b c d e f K Sophie Adlersparre (f. Leijonhuvud) sok.riksarkivet.se. Viitattu 19.7.2024.
- ↑ a b c d e Carin Sophie Adlersparre skbl.se. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Adlersparre, Karin Sophie Nordic Women's Literature. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)