Takaveto

Takaveto tai takapyöräveto tarkoittaa vetotapaa, jossa ajoneuvon takapyörät ovat vetävät. Muita vetotapoja ovat etuveto ja neliveto.

Etumoottorisen, takavetoisen auton periaatekuva. A on moottori ja B tasauspyörästö.

Keskimoottorisen, takavetoisen auton periaatekuva. A on moottori ja B tasauspyörästö.

Takamoottorisen, takavetoisen auton periaatekuva. A on moottori ja B tasauspyörästö.

Takaveto oli 1920-luvulta lähtien henkilöautojen vetotapa, mutta 70-luvun lopulta lähtien etupyöräveto on noussut yleisimmäksi vetotavaksi eurooppalaisissa ja aasialaisissa autoissa halpuuden, keveyden ja yksinkertaisempien ajo-ominaisuuksiensa ansiosta. Nykyään takavetoa käyttää enää harva autovalmistaja tavallisissa henkilöautomalleissa amerikkalaisia valmistajia lukuun ottamatta. Nykyisistä henkilöautoja valmistavista yrityksistä tunnetusti eniten käyttävät takavetoa BMW ja Mercedes-Benz. Etumoottorisissa autoissa voima välitetään moottorilta takapyörille yleensä kardaaniakselilla, keski- ja takamoottorisissa autoissa ei välttämättä ole tarvetta erilliselle kardaaniakselille kun moottori on luonnostaan lähellä taka-akselia, jolloin erillistä voimansiirtoa vaihteistolta akselille ei tarvita. Etumoottorisissa takavetoisissa autoissa moottori on lähestulkoon poikkeuksetta asennettu pitkittäin, koska tällöin voima voidaan välittää kardaaniakselilla suoraan taka-akselin tasauspyörästöön eikä erillistä kulmavaihdetta tarvita.

Takavedon etuihin kuuluu etuvetoon verrattuna hyvä vetopito kuivalla kelillä ja pitävällä pinnalla. Painonjakauma on myös usein hyvä takavetoisissa autoissa. Tämän takia urheiluautoissa takaveto on edelleen suosittu vetotapa, lisäksi auton ollessa erityisen tehokas, voiman välittäminen takapyöriin ohjaavien pyörien sijasta on tunnettu olevan parempi ratkaisu, johtuen erityisesti painon siirtymisestä taka-akselille voimakkaissa kiihdytyksissä, jolloin etupyörät alkaisivat sutimaan turhan helposti. Tähänkin parempi ratkaisu on neliveto, jossa kaikkiin pyöriin välitetään vetovoimaa. Myös peräkärryä vedettäessä, tai tavaratilan ollessa raskaasti kuormattu, keulan keventyminen (ja siitä johtuva vetävien pyörien pidon puute) voi muodostua ongelmaksi jonka vuoksi myös iso osa paketti- ja kuorma-autoista ovat takavetoisia. Takaveto on myös teknisesti etuvetoa kestävämpi ratkaisu, vetävän ja ohjaavan akselin vaatimien vetonivelten takia.

Takavedon huonot puolet ja kriittinen tarkastelu liittyy lähinnä takavetoisen auton käyttäytymiseen ääritilanteissa, tältä osin etu- ja nelivetoiset autot mielletään usein turvallisemmiksi ja helpommiksi ajaa. Uusissa autoissa esimerkiksi erilaiset ajonvakautusjärjestelmät ja sutimisenestojärjestelmät, sekä tasaisempi painonjakauma akselien kesken, on kaventanut eroja vetotapojen välillä. Erityisesti vanhemmat autot olivat hyvinkin etu- tai takapainoisia, joka taas vaikeutti auton hallintaa varsinkin liukkaalla kelillä ja tottumattomille kuljettajille tällaisen auton hallitseminen voi olla haastavaa, kun vastaavilla etuvetoautoilla harvemmin tulee vastaavia ongelmia.

Muista ajoneuvoista käytännössä kaikki kaksipyöräiset, kuten mopot, moottoripyörät ja polkupyörät ovat takavetoisia koska tällaisiin ajoneuvoihin olisi erittäin hankalaa ja kallista rakentaa etuvetoa etupyöräohjauksen takia, sekä se olisi luultavasti epäedullista ajo-ominaisuuksien kannalta (varsinkin liukkaalla tiellä, jolloin etupyörän sutiminen johtaisi hallinnan menettämiseen) joten takaveto on järkevin ja yksinkertaisin ratkaisu. Mönkijöitä on olemassa sekä taka- että nelivetoisina, halvimmat mallit ovat usein pelkästään takavetoisia (ja monesti ketjuvetoisia), kun taas hieman kalliimmat mönkijät ovat poikkeuksetta nelivetoisia ja voima välitetään kardaaniakseleilla.