Tintin (lehti)
Tintin (Le Journal de Tintin) oli belgialainen sarjakuvalehti, jota julkaistiin viikoittain vuosina 1946–1988. Tintin keskittyi ns. realistisiin sarjakuviin. Lehdessä julkaistiin useita tunnettuja sarjakuvia, kuten Blake ja Mortimer, Alix sekä lehden nimikkosarjaa Tintin seikkailut.[1]
Ajatus lehden perustamisesta syntyi Tintin luojan Georges Rémin (Hergé) ja kustantaja Raymond Leblancin tapaamisessa. Leblanc perusti Lombard-kustantamon, joka alkoi julkaista Tintin-lehteä. Ranskankielisen päälehden rinnalla ryhdyttiin pian julkaisemaan myös flaaminkielistä versiota nimeltään Kuifje.[1]
Lehdessä työskenteli alusta lähtien joukko lahjakkaita sarjakuvantekijöitä. Hergén lisäksi lehteen tekivät sarjakuvia Edgar Pierre Jacobs, Paul Cuvelier ja Jacques Laudy. Jacobs vastasi scifi-sarja Blake ja Mortimerista, ja Hergé alkoi Tintin lisäksi piirtää Tintin-lehteen uudelleen aiempaa sarjaansa Veikko, Tette ja Jykke. Vuonna 1948 Jacques Martin liittyi joukkoon ja loi Alix-sarjakuvan. Samaan aikaan myös Dino Attanasio ja Willy Vandersteen alkoivat tehdä sarjakuvia lehteen. Vuonna 1949 Kuifjessa työskennellyt Bob De Moor alkoi piirtää myös Tintiniin. Hergé vastasi lehden taiteellisesta linjasta ja vaati muun muassa Willy Vandersteenia piirtämään sarjansa Anu ja Antti (Suske en Wiske) uudelleen Ligne claire -piirrostyylin mukaan.[1]
Leblanc sopi ranskalaisen kustantajan Georges Dargaudin kanssa Tintinin ranskalaisen version julkaisusta, ja lokakuussa 1948 ilmestyi ensimmäinen ranskalainen Tintin. Belgian ja Ranskan Tintin-lehdissä julkaistiin samoja sarjakuvia, ja niissä oli ainoastaan pieniä toimituksellisia eroja.[1]
Tintinissä alkoi 1950-luvulla ilmestyä Raymond Redingin ensimmäinen urheiluaiheinen sarjakuva Jari, ja Albert Weinberg alkoi tehdä lentoaiheista Dan Cooperia 1957 ja Jean Graton formuloiden maailmaan sijoittuvaa Michel Vaillantia. Tibet puolestaan alkoi piirtää lehteen humoristista lännensarjakuvaa Chick Bill. Myös Goscinnyn ja Uderzon Umpah-Pah alkoi ilmestyä Tintinissä. Lisäksi Spirousta, Tintinin pahimmasta kilpailijasta, siirtyi Tintiniin André Franquin, joka oli riitaantunut Dupuis-kustantamonsa kanssa. Riita sovittiin sittemmin, mutta Franquin oli jo ehtinyt tehdä viisivuotisen sopimuksen Tintinin kanssa. Franquin loi Tintiniin Heiska ja Heta -sarjakuvan (Modeste et Pompon) ja jatkoi samalla Spiroussa sen nimikkosarjakuvan Piko ja Fantasio tekoa.[1]
Uusia huumorisarjakuvia alkoi ilmestyä Tintinissä 1960-luvulla, piirtäjinä muun muassa Greg ja Bob De Groot. Myös uusia realistisia sarjoja julkaistiin. Lehden painopiste palasi 1970-luvulla realistisiin sarjakuviin, ja tuolloin alettiin julkaista muun muassa Deribin lännensarja Buddy Longwayta. Myös ulkomaisia sarjakuvia ryhdyttiin julkaisemaan Tintinissä, kuten Hugo Prattin Corto Maltesea ja Will Eisnerin Spiritiä.[1]
Lehden myyntitulot alkoivat laskea 1980-luvulla. Tintinin ranskalainen versio oli lopetettu jo vuonna 1972. Alkuperäisen belgialaisen Tintin-lehden viimeinen numero ilmestyi marraskuussa 1988. Kuukausi tämän jälkeen Yéti Presse alkoi julkaista Tintin Reporter -lehteä, mutta se lopetettiin jo muutaman kuukauden päästä. Lombard julkaisi vielä vuodesta 1989 Tintinin jatkajaa nimellä Hello Bédé Senkin julkaisu lopetettiin vuonna 1993.[1]