Yokosuka B4Y

Yokosuka B4Y oli keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimien Yokosukan laivaston lentoteknisen varikon suunnittelema torpedokone. Tyynenmeren sodan alkaessa liittoutuneet olettivat koneen olevan merkittävin lentotukialuksille sijoitettu torpedokone. Tämä perustui virheelliseen tietoon, joka saatiin raportoitaessa HMS Prince of Walesin ja HMS Repulsen upotuksesta.

Yokosuka B4Y
Tyyppi	torpedokone
Alkuperämaa	Japani
Valmistaja	Yokosukan laivaston lentotekninen varikko
Ensilento	1935
Esitelty	marraskuu 1936
Pääkäyttäjät	keisarillisen Japanin laivaston ilmavoimat
Valmistusmäärä	205
Infobox OK

Tausta

Vuonna 1934 laivaston ilmavoimilla oli tarve korvata Yokosuka B3Y1, jonka moottorin toimintavarmuus oli heikko. Laivaston esikunta julkaisi Shi-9-vaatimukset ja toimitti pyynnön uuden koneen suunnittelusta Mitsubishille, Nakajimalle ja Yokosukalle. Sanae Kawasakin johtama suunnitteluryhmän lähtökohtana oli useiden moottorimallien käyttömahdollisuus ja olemassa olevien komponenttien käyttö. Kawasaki liitti uuden rungon ja peräosan Kawanishi E7K1:n siipiin, joiden oli todettu olevan erittäin hyvät. Ensimmäisen prototyypin moottorina oli 600 hevosvoiman Hiron valmistama nestejäähdytteinen tyyppi 91. Ensilento tehtiin loppuvuodesta 1935.

Vuoden 1936 aikana valmistui vielä neljä prototyyppiä, joista toisen ja kolmannen moottorina oli 640 hevosvoiman Nakajima Kotobuki 3 -tähtimoottori sekä neljännen että viidennen 840 hevosvoiman Nakajima Hikari 2. Prototyyppejä verrattiin Mitsubishi Ka-12 (B4M1) ja kahteen Nakajima B4N1:een. Testien päätteeksi Hikari 2 -moottorilla varustettu prototyyppi todettiin parhaaksi. Tuotanto aloitettiin marraskuussa 1936 Mitsubishin, Nakajiman ja Hiron varikolla tyyppinimellä laivaston tyypin 96 torpedokone B4Y1. Liittoutuneet antoivat koneelle peitenimen Jean.

Tuotanto

Yokosukassa valmistettiin 1935–1936 viisi prototyyppiä. Nakajiman tehtailla valmistui 37 ja Mitsubishin tehtailla 135 tuotantokonetta vuosina 1937–1938. Lisäksi Hiron varikolla valmistui 28 tuotantokonetta vuonna 1938.

Käyttö

Tuotantokoneissa taaempi ohjaamo oli varustettu kuomulla. Koneita sijoitettiin Akagin, Hoshon, Kagan, Ruyjon ja Soruyn lennostoihin, joissa ne olivat vuoteen 1940. Lisäksi koneita sijoitettiin 13. ja 15. kokutaihin, joiden mukana ne osallistuivat Kiinan–Japanin sotaan. Tyynenmeren sodan alkaessa vain muutamia koneita oli edelleen koulutuskäytössä.

Tekniset tiedot

Lähde: 

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 3
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&010.015000010,15 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.&&&&0015 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03600004,36 m perämaassa
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&050.&&&&0050 m²
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02000.&&&&002 000 kg
• Lentopaino: &&&&&&&&&&&03600.&&&&003 600 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Hiron tyypin 91 moottori 12-sylinterinen nestejäähdytteinen moottori; &&&&&&&&&&&&&&00.01000000 kW (&&&&&&&&&&&&0600.&&&&00600 hv)
• Potkuri: kaksilapainen

Suoritusarvot

Aseistus

1 × 7,7 mm tyypin 92 konekivääri
500 kg pommeja
tai 800 kg torpedo ulkoisissa ripustimissa

Lähteet

• Francillon, René J.: Japanese Aircraft of the Pacific War. Lontoo, UK: Putnam & Company, 1979. ISBN 0-370-30251-6 (englanniksi)