Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1976

Vuoden 1976 kesäolympialaisissa Montrealissa järjestettiin yleisurheilussa 37 kilpailutapahtumaa, miehille 23 ja naisille 14.

Mitalistit

Miehet

Laji			Selostus
100 m	Hasely Crawford Trinidad ja Tobago	10,06	Hasely Crawford oli Trinidad ja Tobagon ensimmäinen olympiavoittaja.^[1]
	Don Quarrie Jamaika	10,08
	Valeri Borzov Neuvostoliitto	10,14

200 m	Don Quarrie Jamaika	20,23	Kaksi päivää aiemmin 100 metrin juoksun voittanut Hasely Crawford loukkasi loppukilpailussa jalkansa ja käveli maaliin viimeisenä toista minuuttia lähdön jälkeen.^[2]^[3]
	Millard Hampton Yhdysvallat	20,29
	Dwayne Evans Yhdysvallat	20,43

400 m	Alberto Juantorena Kuuba	44,26	Alberto Juantorena voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Neljä päivää aiemmin hän voitti kultaa 800 metrin juoksussa.^[4]
	Fred Newhouse Yhdysvallat	44,40
	Herman Frazier Yhdysvallat	44,95

800 m	Alberto Juantorena Kuuba	1.43,50	Alberto Juantorenan voittoaika oli uusi maailmanennätys.^[1]^[5]
	Ivo Van Damme Belgia	1.43,86
	Rick Wohlhuter Yhdysvallat	1.44,12

1 500 m	John Walker Uusi-Seelanti	3.39,17
	Ivo Van Damme Belgia	3.39,27
	Paul-Heinz Wellmann Länsi-Saksa	3.39,33

5 000 m	Lasse Virén Suomi	13.24,76	Lasse Virén voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Neljä päivää aiemmin hän voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa. Myös neljä vuotta aiemmin Münchenin olympialaisissa hän voitti kultaa molemmilla matkoilla. Klaus-Peter Hildenbrand heittäytyi maaliviivan yli ja sai pronssia ohitettuaan tällä syöksyllä Uuden-Seelannin Rod Dixonin.^[1]^[6]^[7]
	Dick Quax Uusi-Seelanti	13.25,16
	Klaus-Peter Hildenbrand Länsi-Saksa	13.25,38

10 000 m	Lasse Virén Suomi	27.40,38	Carlos Lopes siirtyi loppukilpailussa johtoon runsaan kolmen kilometrin jälkeen ja pudotti vauhdistaan muut paitsi Lasse Virénin, joka ohitti Lopesin vähän ennen viimeisen kierroksen alkua ja juoksi selvään voittoon. Maalissa Virén riisui piikkarinsa ja heilutteli niitä käsillään päänsä yläpuolella, minkä vuoksi yleisurheilujohtajat kuulustelivat häntä epäiltyään hänen syyllistyneen sääntöjen vastaiseen piikkarimerkkinsä mainostamiseen. Ensimmäisessä alkuerässä haitilainen Charles Olemus juoksi maaliin ajassa 42.00,11, yli 8,5 minuuttia toiseksi viimeistä hitaampana.^[8]^[9]^[10]
	Carlos Lopes Portugali	27.45.17
	Brendan Foster Yhdistynyt kuningaskunta	27.54,92

Maraton	Waldemar Cierpinski Itä-Saksa	2.09.55,0	Lasse Virén sijoittui elämänsä ensimmäisellä maratonilla viidenneksi vain vuorokausi voittamansa 5 000 metrin juoksun loppukilpailun jälkeen. Juoksun voittanut Waldemar Cierpinski juoksi stadionilla yhden ylimääräisen kierroksen oltuaan epävarma, pitääkö stadionilla kiertää vielä yksi kierros, ja hänen tullessaan kierrokselta maaliin oli hopeamitalisti Frank Shorter vastaanottamassa häntä.^[11]^[12]^[13]
	Frank Shorter Yhdysvallat	2.10.45,8
	Karel Lismont Belgia	2.11.12,6

110 m aitajuoksu	Guy Drut Ranska	13,30
	Alejandro Casañas Kuuba	13,33
	Willie Davenport Yhdysvallat	13,38

400 m aitajuoksu	Edwin Moses Yhdysvallat	47,64	Edwin Mosesin voittoaika oli uusi maailmanennätys.^[11]^[14]
	Michael Shine Yhdysvallat	48,69
	Jevgeni Gavrilenko Neuvostoliitto	49,45

3 000 m estejuoksu	Anders Gärderud Ruotsi	8.08,02	Anders Gärderudin voittoaika oli uusi maailmanennätys. Frank Baumgartl oli viimeisellä esteellä tasoissa Gärderudin kanssa mutta kompastui esteeseen, kaatui ja putosi kilpailussa kolmanneksi.^[11]^[15]^[16]
	Bronisław Malinowski Puola	8.09,11
	Frank Baumgartl Itä-Saksa	8.10,36

4 x 100 m	Yhdysvallat Harvey Glance John Wesley Jones Millard Hampton Steven Riddick	38,33
	Itä-Saksa Manfred Kokot Jörg Pfeifer Klaus-Dieter Kurrat Alexander Thieme	38,66
	Neuvostoliitto Alexander Aksinin Nikolai Kolesnikov Juris Silovs Valeri Borzov	38,78

4 x 400 m	Yhdysvallat Herman Frazier Benjamin Brown Fred Newhouse Maxie Parks	2.58,65
	Puola Ryszard Podlas Jan Werner Zbigniew Jaremski Jerzy Pietrzyk	3.01,43
	Länsi-Saksa Franz-Peter Hofmeister Lothar Krieg Harald Schmid Bernd Herrmann	3.01,98

20 km kävely	Daniel Bautista Meksiko	1.24.40,6
	Hans Reimann Itä-Saksa	1.25.13,6
	Peter Frenkel Itä-Saksa	1.25.29,4

Korkeushyppy	Jacek Wszoła Puola	225	Kilpailun voittanut Jacek Wszoła oli 19-vuotias. Pronssimitalisti Dwight Stones hyppäsi vajaat kaksi kuukautta ennen olympialaisia maailmanennätyksen 231 cm ja paransi neljä päivää olympiafinaalin jälkeen ennätykseksi 232 cm.^[11]^[17]^[18]
	Greg Joy Kanada	223
	Dwight Stones Yhdysvallat	221

Seiväshyppy	Tadeusz Ślusarski Puola	550	Loppukilpailussa oli mukana 20 hyppääjää, jotka olivat ylittäneet karsintakorkeuden 510 cm. Tadeusz Ślusarskilla ja Antti Kalliomäellä ei ollut ennen 555 cm:n korkeutta yhtään pudotuksia, ja tuosta korkeudesta molemmat pudottivat kolmasti, mutta Ślusarski sijoittui Kalliomäen edelle, koska hänellä oli vähemmän hyppyjä. David Roberts jätti hyppäämättä 555 cm:n korkeudesta eikä päässyt enää 560 cm:stä yli, ja hän jäi kolmanneksi pudotettuaan kerran yhdestä alemmasta korkeudesta.^[11]^[19]^[20]
	Antti Kalliomäki Suomi	550
	David Roberts Yhdysvallat	550

Pituushyppy	Arnie Robinson Yhdysvallat	835	Arnie Robinson hyppäsi voittotuloksen ensimmäisellä kierroksella ja sai toisella tuloksen 826 cm sekä viidennellä 816 cm.^[11]^[21]
	Randy Williams Yhdysvallat	811
	Frank Wartenberg Itä-Saksa	802

Kolmiloikka	Viktor Sanejev Neuvostoliitto	17,29	Viktor Sanejev voitti kolmannen kerran olympiakultaa kolmiloikassa. James Butts nousi neljännellä kierroksella kilpailun johtoon mutta Sanejev hyppäsi voittotuloksen viidennellä hypyllään. Maailmanennätys oli João Carlos de Oliveiran vuonna 1975 Méxicon ohuessa ilmassa hyppäämä 17,89 m.^[11]^[22]
	James Butts Yhdysvallat	17,18
	João Carlos de Oliveira Brasilia	16,90

Kuulantyöntö	Udo Beyer Itä-Saksa	21,05	Aleksandr Baryšnikov työnsi kaksi viikkoa ennen olympialaisia maailmanennätyksen 22,00 m ja oli myös karsinnan ylivoimainen ykkönen tuloksella 21,32 m . Loppukilpailussa hän työnsi parhaan työntönsä kolmannella kierroksella, mutta Udo Beyer ja Jevgeni Mironov ohittivat hänet viidennellä kierroksella.^[23]^[24]^[25]
	Jevgeni Mironov Neuvostoliitto	21,03
	Aleksandr Baryšnikov Neuvostoliitto	21,00

Kiekonheitto	Mac Wilkins Yhdysvallat	67,50	Maailmanennätyksen 70,86 m aiemmin samana vuonna heittänyt Mac Wilkins teki voittotuloksen toisella heitollaan. Karsinnassa hän heitti tuloksen 68,28 m.^[26]^[27]
	Wolfgang Schmidt Itä-Saksa	66,22
	John Powell Yhdysvallat	65,70

Moukarinheitto	Juri Sedyh Neuvostoliitto	77,52	21-vuotias Juri Sedyh teki voittotuloksen toisella heitollaan. Pronssille sijoittunut 36-vuotias Anatoli Bondartšuk oli hänen valmentajansa. Voimassa olleen maailmanennätyksen 79,30 m vuonna 1975 heittänyt länsisaksalainen Walter Schmidt sijoittui viidenneksi.^[26]^[28]
	Aleksei Spiridonov Neuvostoliitto	76,08
	Anatoli Bondartšuk Neuvostoliitto	75,48

Keihäänheitto	Miklós Németh Unkari	94,58	Miklós Némethin voittotulos, jonka hän teki ensimmäisellä heitollaan, oli uusi maailmanennätys. Karsinnan paras oli tuloksen 89,76 m heittänyt suomalainen Seppo Hovinen, joka jäi loppukilpailussa seitsemänneksi.^[26]^[29]^[30]
	Hannu Siitonen Suomi	87,92
	Gheorghe Megelea Romania	87,16

Kymmenottelu	Bruce Jenner Yhdysvallat	8618	Bruce Jennerin voittotulos oli uusi maailmanennätys. Hän oli poikkeuksellisen hyvä toisen päivän lajeissa ja keräsi nyt toisena päivänä 4 320 pistettä, mikä nosti hänet niukasta takaa-ajoasemasta selvään voittoon. Hänen tuloksensa lajeittain olivat: 100 metrin juoksussa 10,94 s, pituushypyssä 722 cm, kuulantyönnössä 15,35 m, korkeushypyssä 203 cm, 400 metrin juoksussa 47,51 s, 110 metrin aitajuoksussa 14,84 s, kiekonheitossa 50,04 m, seiväshypyssä 480 cm, keihäänheitossa 68,52 m ja 1 500 metrin juoksussa 4.12,6.^[26]^[31]^[32]^[33]
	Guido Kratschmer Länsi-Saksa	8411
	Nikolai Avilov Neuvostoliitto	8369

Naiset

Laji			Selostus
100 m	Annegret Richter Länsi-Saksa	11,08	Annegret Richter juoksi toisissa alkuerissä ajan 11,05 s jääden maailmanennätyksestä vain sadasosasekunnin ja paransi välierissä maailmanennätykseksi 11,01 s.^[26]^[34]^[35]
	Renate Stecher Itä-Saksa	11,13
	Inge Helten Länsi-Saksa	11,17

200 m	Bärbel Eckert Itä-Saksa	22,37
	Annegret Richter Länsi-Saksa	22,39
	Renate Stecher Itä-Saksa	22,47

400 m	Irena Szewińska Puola	49,29	Irena Szewinskan voittoaika oli uusi maailmanennätys.^[26]^[36]
	Christina Brehmer Itä-Saksa	50,51
	Ellen Streidt Itä-Saksa	50,55

800 m	Tatjana Kazankina Neuvostoliitto	1.54,94	Tatjana Kazankinan voittoaika oli uusi maailmanennätys.^[26]^[36]
	Nikolina Štereva Bulgaria	1.55,42
	Elfi Zinn Itä-Saksa	1.55,60

1 500 m	Tatjana Kazankina Neuvostoliitto	4.05,48	Maailmanennätyksen 3.56,0 aiemmin samana vuonna juossut Tatjana Kazankina voitti kisojen toisen kultamitalinsa. Neljä päivää aiemmin hän voitti kultaa 800 metrin juoksussa.^[37]
	Gunhild Hoffmeister Itä-Saksa	4.06,02
	Ulrike Klapezynski Itä-Saksa	4.06,09

100 m aitajuoksu	Johanna Schaller Itä-Saksa	12,77	Toisessa välierässä neuvostoliittolainen Ljubov Kononova kaatui ja kaatoi samalla romanialaisen Valeria Stefanescun. Juoksu päätettiin uusia seuraavana päivänä muutama tunti ennen loppukilpailua, ja uusinnasta Stefanescu selviytyi jatkoon mutta alkuperäisessä välierässä kolmanneksi sijoittunut itäsaksalainen maailmanennätysnainen Annelie Ehrhardt jäi uusinnassa viidenneksi eikä päässyt loppukilpailuun.^[38]^[39]
	Tatjana Anisimova Neuvostoliitto	12,78
	Natalja Lebedeva Neuvostoliitto	12,80

4 x 100 m	Itä-Saksa Marlies Oelsner Renate Stecher Carla Bodendorf Bärbel Eckert	42,55
	Länsi-Saksa Elvira Possekel Inge Helten Annegret Richter Annegret Kroniger	42,59
	Neuvostoliitto Tetjana Prorotšenko Ljudmila Maslakova Nadežda Besfamilnaja Vera Anisimova	43,09

4 x 400 m	Itä-Saksa Doris Maletzki Brigitte Rohde Ellen Streidt Christina Brehmer	3.19,23	Saksan demokraattisen tasavallan voittoaika oli uusi maailmanennätys.^[38]^[40]
	Yhdysvallat Debra Sapenter Sheila Ingram Pamela Jiles Rosalyn Bryant	3.22,81
	Neuvostoliitto Inta Klimovica Ljudmila Aksenova Natalja Sokolova Nadežda Iljina	3.24,24

Korkeushyppy	Rosemarie Ackermann Itä-Saksa	193	Rosemarie Ackermann oli viimeinen kierähdystyyliä käyttänyt korkeushypyn olympiavoittaja.^[38] Loppukilpailussa oli mukana 21 hyppääjää, jotka olivat ylittäneet karsintakorkeuden 180 cm.^[41]
	Sara Simeoni Italia	191
	Jordanka Blagojeva Bulgaria	191

Pituushyppy	Angela Voigt Itä-Saksa	672	Angela Voigt teki voittotuloksen ensimmäisellä hypyllään. Aiemmin samana vuonna maailmanennätyksen 699 cm hypännyt itäsaksalainen Siegrun Siegl jäi loppukilpailussa neljänneksi tuloksella 659 cm.^[38]^[42]
	Kathy McMillan Yhdysvallat	666
	Lidija Alfejeva Neuvostoliitto	660

Kuulantyöntö	Ivanka Hristova Bulgaria	21,16	Maailmanennätyksen aiemmin samana vuonna työntänyt 34-vuotias Ivanka Hristova teki voittotuloksen viidennellä työnnöllään, jolla hän nousi ohi Nadežda Tšižovan.^[38]^[42]
	Nadežda Tšižova Neuvostoliitto	20,96
	Helena Fibingerová Tšekkoslovakia	20,67

Kiekonheitto	Evelin Schlaak Itä-Saksa	69,00	Evelin Schlaak heitti voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan. Maailmanennätysnainen, Neuvostoliiton Faina Melnik heitti viidennellä kierroksella tuloksen 68,60 m, joka riitti kakkossijaan, mutta tuo heitto hylättiin jälkikäteen, koska Melnik oli sääntöjen vastaisesti keskeyttänyt vauhtinsa kahdesti.^[38]^[43]
	Maria Vergova Bulgaria	67,30
	Gabriele Hinzmann Itä-Saksa	66,84

Keihäänheitto	Ruth Fuchs Itä-Saksa	65,94	Maailmanennätysnainen Ruth Fuchs teki voittotuloksen ensimmäisellä heitollaan.^[44]
	Marion Becker Länsi-Saksa	64,70
	Kathy Schmidt Yhdysvallat	63,96

Viisiottelu	Siegrun Siegl Itä-Saksa	4745	Siegrun Siegl oli ennen viimeistä lajia vasta seitsemäs mutta nousi voittoon 200 metrin juoksun ajallaan 23,09 s. Hän voitti tasapisteisiin päätyneen Christine Laserin, koska oli tätä parempi kolmessa lajissa viidestä. Muutama päivä aiemmin Siegl oli sijoittunut pituushypyn loppukilpailussa neljänneksi.^[38]^[45]
	Christine Laser Itä-Saksa	4745
	Burglinde Pollak Itä-Saksa	4740

Lähteet

Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III. Määritä julkaisija! ISBN 3-328-00741-5 (saksaksi)
Laitinen, Esa: Suomen yleisurheilun tilasto-osa. Määritä julkaisija!
Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1 (englanniksi)

Viitteet

↑ ^a ^b ^c Arponen, s. 254
↑ Wallechinsky, s. 16–17
↑ Kluge, s. 460–461
↑ Kluge, s. 461–462
↑ Laitinen, s. 534
↑ Wallechinsky, s. 40–41
↑ Kluge, s. 464
↑ Arponen, s. 254–255
↑ Wallechinsky, s. 46
↑ Kluge, s. 464, 597
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 255
↑ Wallechinsky, s. 56
↑ Kluge, s. 465, 597
↑ Laitinen, s. 540
↑ Wallechinsky, s. 67
↑ Laitinen, s. 541
↑ Kluge, s. 469, 600–601
↑ Laitinen, s. 545
↑ Wallechinsky, s. 88–89
↑ Kluge, s. 469–470
↑ Kluge, s. 470
↑ Kluge, s. 470–471, 602
↑ Arponen, s. 255–256
↑ Kluge, s. 471
↑ Laitinen, s. 548
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 256
↑ Kluge, s. 472
↑ Kluge, s. 472, 604
↑ Kluge, s. 473
↑ Laitinen, s. 550
↑ Kluge, s. 473–474
↑ Laitinen, s. 551–552
↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 144. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8
↑ Kluge, s. 474–475
↑ Laitinen, s. 554
↑ ^a ^b Laitinen, s. 555
↑ Kluge, s. 476–477
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 257
↑ Kluge, s. 478, 610
↑ Laitinen, s. 560
↑ Kluge, s. 479
↑ ^a ^b Kluge, s. 480
↑ Kluge, s. 480–481, 612
↑ Kluge, s. 481
↑ Kluge, s. 480, 482, 613

Aiheesta muualla

Kansainvälisen Olympiakomitean tulostietokanta

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1976 Wikimedia Commonsissa

Yleisurheilu olympialaisissa

1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024

Kesäolympialaisten 1976 lajit ja kilpailutapahtumat

[aoa254-1] Arponen, s. 254

[2] Wallechinsky, s. 16–17

[3] Kluge, s. 460–461

[4] Kluge, s. 461–462

[5] Laitinen, s. 534

[6] Wallechinsky, s. 40–41

[7] Kluge, s. 464

[8] Arponen, s. 254–255

[9] Wallechinsky, s. 46

[10] Kluge, s. 464, 597

[aoa255-11] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 255

[12] Wallechinsky, s. 56

[13] Kluge, s. 465, 597

[14] Laitinen, s. 540

[15] Wallechinsky, s. 67

[16] Laitinen, s. 541

[17] Kluge, s. 469, 600–601

[18] Laitinen, s. 545

[19] Wallechinsky, s. 88–89

[20] Kluge, s. 469–470

[21] Kluge, s. 470

[22] Kluge, s. 470–471, 602

[23] Arponen, s. 255–256

[24] Kluge, s. 471

[25] Laitinen, s. 548

[aoa256-26] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 256

[27] Kluge, s. 472

[28] Kluge, s. 472, 604

[29] Kluge, s. 473

[30] Laitinen, s. 550

[31] Kluge, s. 473–474

[32] Laitinen, s. 551–552

[33] Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 144. (2. painos) WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8

[34] Kluge, s. 474–475

[35] Laitinen, s. 554

[syto555-36] Laitinen, s. 555

[37] Kluge, s. 476–477

[aoa257-38] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Arponen, s. 257

[39] Kluge, s. 478, 610

[40] Laitinen, s. 560

[41] Kluge, s. 479

[kluge480-42] Kluge, s. 480

[43] Kluge, s. 480–481, 612

[44] Kluge, s. 481

[45] Kluge, s. 480, 482, 613

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

[21]

[22]

[23]

[24]

[25]

[26]

[27]

[28]

[29]

[30]

[31]

[32]

[33]

[34]

[35]

[36]

[37]

[38]

[39]

[40]

[41]

[42]

[43]

[44]

[45]