Ero sivun ”Antti Isotalo” versioiden välillä

'''Antti Heikinpoika Isotalo''' eli '''Isoo-Antti''' ([[30. elokuuta]] [[1831]] [[Alahärmä]]<ref>https://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/8773</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://hiski.genealogia.fi/hiski/8ampjw?fi+0004+kastetut+7604|nimeke=Historiakirjat - Hakulomake|julkaisu=hiski.genealogia.fi|viitattu=2017-11-26}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7038097|nimeke=Digitaaliarkisto|julkaisu=digi.narc.fi|viitattu=2017-11-26}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=7038980|nimeke=Digitaaliarkisto|julkaisu=digi.narc.fi|viitattu=2017-11-26}}</ref> – [[8. elokuuta]] [[1911]] Alahärmä) oli härmäläinen maanviljelijä ja [[puukkojunkkarit|puukkojunkkari]], joka syntyi Alahärmässä, [[Hanhimäki|Hanhimäen]]<ref>{{Verkkoviite| osoite= https://web.archive.org/web/20181016225620/https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/11/hajyt-pohjanmaan-sitkein-myytti|nimeke=Häjyt – Pohjanmaan sitkein myytti {{!}} Elävä arkisto {{!}} yle.fi|ajankohta=2018-10-16|viitattu=2018-10-16}}</ref> kylässä. Yhdessä [[Antti Rannanjärvi|Antti Rannanjärven]] kanssa hän johti Isoo-joukko -nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki| Sivu = 176| Isbn = 951-0-22044-2}}</ref> Häntä on usein pidetty koko Härmän seudun puukkojunkkareiden kiistattomana johtajana, joka oli todennäköisesti aikansa tunnetuin eteläpohjalainen.

Antti Isotalo syntyi ja varttui Alahärmän [[Hanhimäki|Hanhimäen]] kylässä. Hänen isänsä oli Hanhimäen Heikki ja isoisänsä Jungarin Erkki.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.familysearch.org/tree/find/name?search=1&gender=male&birth=Uusikaarlepyy%7C1782%7C1&self=Heikki%7CHanhim%C3%A4ki%7C1%7C1|nimeke=FamilyTree: Heikki Hanhimäki 1782|julkaisu=FamilySearch|viitattu=24.2.2019}}</ref> Asuinpaikkaan viittaavan Isotalo-lisänimen Antti sai 1850-luvun alussa ostettuaan eräältä sukulaiseltaan osan Isotalon maakirjatalosta. Silloisen länsisuomalaisen nimikäytännön mukaisesti AntillaIsotalolla ei ollut muita omia syntymänimiä kuin etunimensä. Myöskään suomenkielisiä patronyymejä, eli isännimeen perustuvia lisänimiä, ei käytetty.<ref>Niinistö, Jussi. ''Isontalon Antti'', s. 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-951-746-979-1.</ref>

Antti Isotalo oli luonteeltaan levoton, ja hänen harrastuksiinsa kuului muun muassa hevosurheilu. Hän oli etevä kauppamies, ja oli markkinoilla kuin kotonaan. Hänen ei tarvinnut kerätä joukkoa ympärilleen, vaan ihmisten kerrotaan kokoontuneen hänen ympärilleen omasta tahdostaan. Hän oli myös peloton ja hurja tappelija. Suuren kokonsa vuoksi häntä pyydettiin usein valvomaan järjestystä erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Kokonsa ja voimiensa vuoksi hän pärjäsi tappeluissa ilman puukkoakin. ”Isoon-Antin” sanotaan olleen voimakas mies vielä lähes 80-vuotiaana vanhuksenakin.

AnttiIsotalo oli syytettynä tappojutussa vuonna 1858, mutta vapautettiin täyden näytön puuttuessa. Uusien todistajien lausuntojen perusteella kihlakunnanoikeus kuitenkin tuomitsi Isontalon [[kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistukseen]] mestaamalla tästä teosta vuonna 1869. Hovioikeuden ja [[Senaatin oikeusosasto|senaatin]] käsittelyn jälkeen rangaistus muuttui 12 vuodeksi pakkotyötä Hämeenlinnan kuritushuoneessa.<ref name=hss /> AntinIsotalon kerrotaan kiistäneen tehneensä taponsyyllisyytensä lopun ikänsä, mutta hän piti silti tuomiotaan ansaittuna. Vankilassa hän käyttäytyi hyvin. Isotalo oli kolmesti naimisissa. Rikoksistaan ja pelottavasta maineestaan huolimatta Antti Isotalo oli Alahärmässä arvostettu henkilö. Hän oli muun muassa perustamassa kotipaikkakunnalleen kansakoulua ja nuorisoseuraa.<ref>[http://www.puukkosivut.net/artikkelit/?t=462 Antti Isotalo]. puukkosivut.net</ref> Vanhemmalla iällä hän paransi tapansa ja joidenkin lähteiden mukaan kääntyi myös uskoon.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://web.archive.org/web/20181016225620/https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/11/hajyt-pohjanmaan-sitkein-myytti|nimeke=Häjyt – Pohjanmaan sitkein myytti {{!}} Elävä arkisto {{!}} yle.fi|ajankohta=2018-10-16|viitattu=2018-10-16}}</ref>

* [[1855]]: todettiin syylliseksi puukolla suoritettuun pahoinpitelyyn

* [[1856]]: tuomittiin sakkoihin laittomasta viinanmyynnistä ja sapatin rikkomisesta

* [[1858]]: vapautettu vastuusta Matti Tönkän puukotusjutussa, sakkoja aiheettomasta puukonkannosta

* [[1862]]: sai 38 paria [[Raipparangaistus|raippoja]] sekä julkisen kirkkorangaistuksen taskuvarkaudesta

* [[1864]]: syytettiin luvattomasta viinanpoltosta

* [[1869]]: tuomittu juopumuksesta käräjäpaikalla, puukon esille ottamisesta, murtovarkaudesta, varkaudesta, väärennysrikoksesta ja tuhopoltosta.

* [[1869]]: edelleen uusien todisteiden perusteella sai kihlakunnanoikeudessa kuolemantuomion aiemmasta vuoden 1858 puukotustaposta: haki ja sai armahduksen senaatilta [[1870]], mutta tuomittiin sakkoihin, raipparangaistukseen, kunnianmenetykseen sekä kuritushuoneeseen 12 vuodeksi.

* [[1882]]: vapautui vankilasta.

* [[1883]]: pahoinpiteli miehen mutta selvisi sakoilla.