Ero sivun ”Anders Johan Sjögren” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
w |
||
Rivi 3:
'''Anders Johan Sjögren''' ({{k-ru|Андре́й Миха́йлович Шёгрен|Andrei Mihailovitš Šogren}}, [[8. toukokuuta]] [[1794]] [[Iitti]] – [[18. tammikuuta]] [[1855]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]) oli suomalais-venäläinen kirjailija ja [[suomen kieli|suomen kielen]], [[kansatiede|kansatieteen]] tutkija, [[historia]]ntutkija ja [[tutkimusmatkailija]].
Sjögren oli pitäjänsuutarin ainoa eloon jäänyt lapsi, joka lahjakkaana pääsi pitäjän papiston tuella koulutielle. Hänen koulutiensä kulki Loviisan alakoulusta Porvoon kymnaasiin sekä [[Turun akatemia]]an, josta hän valmistui 1819. Hän toimi vuosina 1820—1821 Pietarissa kotiopettajana piispa [[Zacharias Cygnaeus nuorempi|Zacharias Cygnaeuksen]] perheessä.<REF name="Forsius"/> Vuodesta [[1823]] hän toimi kreivi Rumjantsevin kirjastonhoitajana, vuodesta 1831 ylimääräisenä akateemikkona ja vuodesta 1844 [[suomalais-ugrilaiset|suomalais-ugrilaisen]] ja [[kaukasia]]laisen kieli- ja kansatieteen varsinaisena akateemikkona [[Pietarin tiedeakatemia]]ssa, vuodesta 1845 sen kansatieteellisen museon johtajana.
Sjögrenin ensimmäinen tutkimusmatka (1824-1829) kohdistui Karjalan ja Lapin kautta [[vepsäläiset|vepsäläisalueille]] ja sieltä lähelle [[Uralvuoristo|Uralia]] [[Permin kuvernementti]]in tutkimaan suomensukuisia kansoja. Aiheet olivat niin kieli- ja kansatieteellisiä kuin maantieteellisiä ja taloudellisia. Matkan tuloksena hän julkaisi 1826 kirjoitelman ''Anteckningar om församligarne i Kemi-Lappmark''. Matkan aikana hän identifioi ensi kertaa [[vepsäläiset]] ja [[vepsän kieli|heidän kielensä]]. Saman matkan tuloksena hän julkaisi 1829 tutkielman [[komit|komeista]] eli syrjääneistä, ''Die Sürjänen, ein historisch-statistisch-philologischer Versuch''. Matkan jälkeen hän sai Venäjän historian ja muinaistieteen apulaisen viran [[Pietarin tiedeakatemia]]ssa. Tässä asemassa hän esitteli tiedeakatemialle lisää matkansa tuloksia. Yksi tällainen tutkielma oli teos ''Über die Finnische Bevölkerung des St.-Peterburgschen Gouvernements und über den Ursprung es Names Ingermanland'', joka esitteli Inkerinmaan väestöä. Myöhemmät tutkimusmatkat koskivat 1835–1837 [[Pohjois-Kaukasia]]ssa [[osseetit|osseetteja]] ja [[Krim]]illä [[tataarit|tataarien]] kieltä sekä vuosina 1846 ja 1852 Baltian [[Liivinmaa|liiviläisiä]].
| |||