Anders Johan Sjögren
Anders Johan Sjögren (8. toukokuuta 1794 Iitti – 18. tammikuuta 1855 Pietari, Venäjä) oli suomalainen kirjailija ja suomen kielen, kansatieteen tutkija ja historiantutkija. Sjögren oli pitäjänsuutarin ainoa eloon jäänyt lapsi, joka lahjakkaana pääsi pitäjän papiston tuella koulutielle. Hän toimi vuosina 1820—1821 Pietarissa kotiopettajana piispa Zacharias Cygnaeuksen perheessä.[1] Vuodesta 1823 hän toimi kreivi Rumjantsevin kirjastonhoitajana, vuodesta 1831 ylimääräisenä akateemikkona ja vuodesta 1844 suomalais-ugrilaisen ja kaukasialaisen kieli- ja kansatieteen varsinaisena akateemikkona Pietarin tiedeakatemiassa, vuodesta 1845 sen kansatieteellisen museon johtajana.
Sjögrenin ensimmäinen tutkimusmatka (1824 - 1929) kohdistui Karjalan ja Lapin kautta vepsäläisalueille, siitä lähelle Uralia Permin kuvernementtiin tutkimaan suomensukuisia kansoja. Aiheet olivat niin kieli- ja kansatieteellisiä kuin maantieteellisiä ja taloudellisia. Matkan tuloksena hän julkaisi 1826 kirjoitelman Anteckningar om församligarne i Kemi-Lappmark. Saman matkan aikana hän identifioi ensi kertaa vepsäläiset ja heidän kielensä. Saman matkan tuloksena hän julkaisi 1829 tutkielman komeista (syrjääneistä) Die Sürjänen, ein historisch-statistisch-philologischer Versuch. Matkan jälkeen hän sai Venäjän historian ja muinaistieteen apulaisen viran Pietarin tiedeakatemiassa. Tässä asemassa hän esitteli tiedeakatemialle matkansa tuloksia. Yksi tällainen tutkielma oli teos Über die Finnische Bevölkerung des St.-Peterburgschen Gouvernements und über den Ursprung es Names Ingermanlandmatkoja, joka esitteli Inkerinmaan väestöä. Myöhemmät tutkimusmatkat koskivat 1835–37 Kaukasiassa osseetteja ja Krimillä tataarien kieltä sekä vuosina 1846 ja 1852 liiviläisiä.
Sjögren sai 1832 viran ylimäääriseksi akateemikoksi. Osseettien kieliopin julkaisemisen jälkeen hänet nimitetiin 1844 akateemikoksi nimikkeellä suomensukuisten ja kaukasialaisten kansanheimojen kieli- ja kansatieteen akateemikko. Lisätehtäviä hän sai 1845, jolloin hänet nimitettiin tiedeakatemian kansatieteellisen museon johtajaksi.
Sjögrenin merkitys korostuu siinä, että hän oli varhainen tutkimusmatkailija, joka aluksi keskittyi suomensukuisiin kansoihin. Myös hänen yhteytensä itseään nuorempaan Elias Lönnrotiin (1802 - 1884)oli merkittävää. Sjögren ja Lönnrot tapasivat ensi kerran 1834. Asemastaan käsin Sjögren pystyi helpottamaan muiden suomalaisten tutkijoiden tavoitteita Venäjälle suoritettavissa tutkimusmatkoissa (esim. Castren). Kielitieteilijänä ja kielinerona hän oli sittemmin kiinnostunut myös muista kielistä, esim. osseettien kielestä. Nykyään mielenkiinto kohdistuu Sjögrenin päiväkirjoihin (Ephemerider), joita hän kirjoitti koko toimintansa ajan.
Sjögrenin muistokivi sijaitsee Iitin Sitikkalassa ja muistomerkki Iitin Kirkonkylässä vastapäätä kirkkoa.
Teoksia
Lähteet
- ↑ Arno Forsius: Zacharias Cygnaeus (1763—1830) — piispa, hallintomies ja kulttuurihenkilö lääketiedettä — kulttuuria — ihmisiä — kuvauksia historiasta —. 1999. Viitattu 23.11.2008.
Aiheesta muualla
- Michael A. Branch: A.J.Sjögren – Studies of the North,Suomalais-ugrilainen Seura, 1973, Helsinki
- Päivi Ronimus-Poukka: Anders Johan Sjögren – edelläkävijä ja suurmies? TaY/Suomen historia, Tutkijakoulun jatkokoulutusseminaari, 3.–4.6.2002, Tampere
- A.J. Sjögrenin Seuran kotisivut [1]
- A.J. Sjögrenin Seuran blogi [2]
- Michael Branch: Sjögren, Anders Johan (1794 - 1855) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.