Ero sivun ”Euroopan keskuspankki” versioiden välillä

| järjestön_nimiviraston_nimi = Euroopan keskuspankki

| muutnimet alkuperäinen nimi =

| kuva logo = Logo European Central Bank.svg

| kuvankokologokoko = 150px

| perustettukuvakoko = 1. kesäkuuta 1998250px

| kieletperustettu = [[1. kesäkuuta]] = [[1998]]

| huomautuksetkorvaavat =

'''Euroopan keskuspankki''' (lyhenne '''EKP''') on [[Euroopan unioni]]n toimielin, jonka vastuulla on [[euroalue]]en valtioiden [[rahapolitiikka]]. Euroalue koostuu 1920 valtiosta, joiden yhteinen valuutta on [[euro]], jota Euroopan keskuspankki hallinnoi yhdessä muiden [[eurojärjestelmä]]än kuuluvatkuuluvien euroalueen jäsenvaltioiden [[keskuspankki]]en kanssa. Lisäksi euroa käyttävät valuuttanaan neljä EU:n ulkopuolista [[mikrovaltiokääpiövaltio]]ata, [[Montenegro]], [[Kosovo]] ja eräät Euroopan unionin merentakaiset alueet.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://europa.eu/euroat20/the-euro-in-numbers/ | Nimeke = The euro in numbers | Julkaisija = Euroopan keskuspankki | Viitattu = 5.6.2019 }}</ref> Euroopan keskuspankki kuuluu [[Euroopan keskuspankkijärjestelmäänkeskuspankkijärjestelmä]]än (EKPJ), samoin kuin kaikki Euroopan unionin jäsenvaltioiden keskuspankit riippumatta siitä, ovatko ne ottaneet euron valuutakseen euroa osana [[Euroopan talous- ja rahaliitto]]a (EMU).<ref name="Tehtävät">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ecb.europa.eu/ecb/tasks/html/index.fi.html | Nimeke = Tehtävät | Julkaisija = Euroopan keskuspankki | Viitattu = 5.6.2019 }}</ref>

Euroopan keskuspankki pyrkii ylläpitämään hintavakautta euroalueella ja euron ostovoimaa.<ref name="Tehtävät" /> Se toteuttaa useimmat käytännön rahapoliittiset toimenpiteet yhteistyössä eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien kanssa. Sillä on myös eräitä pankkivalvontaan liittyviä tehtäviä.<ref name="pankkivalvonta">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.bankingsupervision.europa.eu/about/thessm/html/index.fi.html | Nimeke = Yhteinen valvontamekanismi | Julkaisija = Euroopan keskuspankki | Viitattu = 5.6.2019}}</ref> Euroopan keskuspankin tärkeimmät päättävät elimet ovat [[johtokunta]] ja Euroopan keskuspankin neuvosto, joita johtaa [[Euroopan keskuspankin pääjohtaja]]. Nykyinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja on [[MarioChristine DraghiLagarde]], joka astui virkaansa 1. marraskuuta 20112019. Hänen kautensa on määrä päättyä 31. lokakuuta 20192027.<ref name="Johtokunnan jäsenet" />

Euroopan keskuspankin tehtävistä säädetään [[Sopimus Euroopan unionin toiminnasta|Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa]] ja [[Sopimus Euroopan unionista|Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen]] pöytäkirjana liitetyssä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännössä. Näissä perussopimuksissa useimmat rahapoliittiset tehtävät on kuitenkin määrätty Euroopan keskuspankkijärjestelmälle, ei Euroopan keskuspankille tai eurojärjestelmälle. Pankin johtajistoon kuuluneen [[Otmar Issing]]in mukaan tämä viittaa siihen, että perussopimusten laatijat uskoivat kaikkien Euroopan unionin jäsenmaiden liittyvän euroalueeseen.<ref>Issing 2008, s. 52–53.</ref> Perussäännössä määrätään, että Euroopan keskupankinkeskuspankin on huolehdittava Euroopan keskuspankkijärjestelmälle määrättyjen tehtävien suorittamisesta joko toteuttamalla ne itse tai siten, että kansalliset keskuspankit suorittavat ne.<ref>Euroopan unionista tehdyn sopimuksen pöytäkirja n:o 4, 9 artikla </ref>

Sopimusten mukaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on hintatason vakauden ylläpitäminen. Lisäksi se voi osallistua Euroopan unionin muiden tavoitteiden saavuttamiseen, kunhan ensisijainen tavoite ei vaarannu siitä. Euroopan keskuspankkijärjestelmälle toissijaisiin tehtäviin kuuluu siten muun muassa pyrkimys [[kestävä kehitys|kestävään kehitykseen]] ja täystyöllisyyteen.<ref>Suvanto & Kontulainen 2016, s. 4243</ref> Perussopimuksissa luetellaan lisäksi seuraavat Euroopan keskuspankkijärjestelmän perustehtävät:<ref name="art127">Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 127 artikla</ref>

Euroopan keskuspankilla on yksinoikeus määrätä [[eurosetelit|euroseteleiden]] liikkeellelaskusta. Perussopimusten mukaan vain Euroopan keskuspankin itsensä tai jäsenvaltioiden keskuspankkien liikkeellelaskemat setelit ovat laillisia maksuvälineitä.<ref>Issing 2008, s. 54</ref> Sen sijaan [[eurokolikot|eurokolikoita]] laskevat liikkeelle euroalueen jäsenvaltiot Euroopan keskuspankin asettamien määrällisten rajojen sisällä. Euroopan keskuspankkia on kuultava määrättäessä kolikoiden yhdenmukaistamisessayhdenmukaistamisesta.<ref>Sopimus Euroopan unionista, 128 artikla</ref>

Osana Euroopan unionin pankkivalvonnan yhteistä valvontamekanismia Euroopan keskuspankki luo ja valvoo viranomaisten yhteisiä käytäntöjä. Sen lisäksi Euroopan keskuspankki valvoo suoraan yli sataa merkittävämmäksipankkia, pankiksijotka on määritelty merkittäviksi pankeiksi valvontamekanismiin osallistuvissa maissa määriteltyä pankkia. Euroopan keskuspankki voi tehdä näihin pankkeihin tarkastuksia ja myös poistaa niiden toimiluvan. Kansalliset pankkivalvontaviranomaiset tarkkailevat muita pankkeja yhteistyössä Euroopan keskuspankin kanssa.<ref name="pankkivalvonta" /> Se myös tukee Euroopan finanssivalvojien järjestelmää.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.bankingsupervision.europa.eu/about/esfs/html/index.fi.html | Nimeke = Euroopan finanssivalvojien järjestelmä | Tekijä = Euroopan keskuspankki | Viitattu = 10.6.2019 }}</ref>

Euroopan keskuspankin neuvosto on asettanut [[rahapolitiikka|rahapoliittiseksi]] tavoitteekseen, että [[kuluttajahintaindeksi]]n nousuvauhti keskipitkällä aikavälillä on allemahdollisimman kaksilähellä kahta prosenttia. Tavoite on symmetrinen, muttaeli lähelläEKP sitäpyrkii välttämään sekä suurempaa että pienempää inflaatiota.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ecb.europa.eu/press/pr/date/2021/html/ecb.pr210708~dc78cc4b0d.fi.html | Nimeke = EKP:n neuvoston uusi rahapoliittinen strategia | Tekijä = Euroopan keskuspankki | Viitattu = 28.2.2023 }}</ref> Siten tavoitteen vastaista on sekä [[deflaatio]] että yli kahden prosentin [[inflaatio]].<ref>''EKP:n rahapolitiikka 2011'' s. 63–64</ref><ref>Suvanto & Kontulainen 2016, s. 3737–38</ref> Tavoitteeseen Euroopan keskuspankki pyrkii pääsemään säätelemällä [[ohjauskorko|ohjauskorkoa]].<ref name="rahapolitiikka92"/><ref name="suvanto72"/>

Tärkein Euroopan keskuspankin käytettävissä olevista ohjauskoroista tavallisissa tilanteissa on perusrahoitusoperaatioiden korko. Perusrahoitusoperaatiot ovat yksi Euroopan keskuspankin toteuttamista [[avomarkkinaoperaatio]]ista, joilla keskuspankki lainaa pankeille rahaa tai ostaa niiden arvopapereita. Muita avomarkkinaoperaatioita ovat hienosäätöoperaatiot ja pidempiaikaiset rahoitusoperaatiot. Muut Euroopan keskuspankin käytössä olevat ohjauskorot ovat maksuvalmiusluoton korko ja [[liikepankki]]en keskuspankkeihin tallettamien varojen talletuskorko. Toisin kuin ohjauskorkoja, Euroopan keskuspankki ei aseta muita korkoja, kuten [[Euribor]]-korkoa, mutta ohjauskorkojen muutokset vaikuttavat niihin. Esimerkiksi [[Eonia]]-korko asettuu maksuvalmiusluoton koron ja talletuskoron väliin. Lisäksi Euroopan keskuspankki voi asettaa pankeille vähimmäisvarantovaatimuksen, jonka suuruisen talletuksen pankkien on tehtävä keskuspankkiin.<ref name="rahapolitiikka92">''EKP:n rahapolitiikka 2011'' s. 92–99</ref><ref name="suvanto72">Suvanto & Kontulainen 2016, s. 72–7872–79</ref>

Ohjauskorkojen ollessa lähellä nollaa Euroopan keskuspankin on täytynyt ottaa käyttöönsä muita keinoja. Määrällinen elvyttäminen eli määrällinen kevennys on Euroopan keskuspankin vuonna 2015 käyttöön ottamaaottama osto-ohjelma, jossa Euroopan keskuspankki ja kansalliset keskuspankit ostivat valtioiden [[joukkovelkakirja|joukkovelkakirjoja]] jälkimarkkinoilta lisäten rahan määrää ja vaikuttaen joukkovelkakirjojen omistajien käyttäytymiseen.<ref>Suvanto & Kontulainen 2016, s. 133–138135–139</ref> Lisäksi ohjauskorkojen ollessa lähellä nollaa Euroopan keskuspankki voi vaikuttaa korkotasoon ja talouden epävarmuuteen ennakoivalla viestinnällä.<ref>Suvanto & Kontulainen 2016, s. 130–131131–132</ref>

Euroopan keskuspankin toiminnasta säätelevissä perussopimuksissa määrätään, ettei Euroopan keskuspankki tai sen päättävän elimen jäsen saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita Euroopan unionin toimielimiltä, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä muilta tahoilta sen toteuttaessa tehtäviään. Vastaavasti näitänämä toimijoitatoimijat edellytetääneivät olemaansaa antamastaantaa ohjeita Euroopan keskuspankille tai sen päättävien elinten jäsenille.<ref>Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus, 130 artikla</ref> Päättävien elinten jäsenten itsenäisyyttä vahvistaa heidän määräaikainen virkakautensa ja [[irtisanomissuoja]].<ref name="suv50">Suvanto & Kontulainen 2016, s. 5050–52</ref> Itsenäisyyttä laajentaa se, että Euroopan keskuspankin organisaatiosta ja tehtävissätehtävistä määrätään suoraan Euroopan unionin perussopimuksissa. Perussopimusten muuttaminen on vaikeampaa kuin tavallisten lakien.<ref>Issing 2008, s. 59</ref>

Tehtäviensä toteuttamista varten Euroopan keskuspankille on annettu huomattava toiminnallinen riippumattomuus. Euroopan keskuspankin neuvosto saa valita muutamaa kiellettyä keinoa lukuunottamattalukuun ottamatta parhaaksi kokemansa keinot rahapolitiikan toteuttamiseksi.<ref name="suv50" /> Kielletyt keinot ovat [[julkinen sektori|julkisen sektorin]] rahoittaminen suoraan eli [[setelirahoitus]], mukaan lukien julkisen sektorin velkojen ostaminen ensimarkkinoilta, sekä vakuudettomien tai alivakuudellisten luottojen myöntäminen. Sen sijaan julkisen sektorin velkojen ostaminen jälkimarkkinoilta on sallittua.<ref>Suvanto &name="suv50" Kontulainen 2016, s. 51</ref><ref>Issing 2008, s. 55</ref><ref name="yle">{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-8079636 | Nimeke = EU:n tuomioistuin: EKP saa ostaa jäsenmaiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta | Tekijä = Tikkala, Hannu | Ajankohta = 16.6.2015 | Julkaisija = Yle Uutiset | Viitattu = 11.6.2019 }}</ref>

Euroopan keskuspankin neuvosto ei julkista tapaamisistaan pöytäkirjaa. Sen sijaan jokaisen kokouksen jälkeen [[Euroopan keskuspankin pääjohtaja]] pitää lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoo kokouksessa päätetyistä asioista. Sen lisäksi kokouksista julkistetaan joitakin viikkoja myöhemmin selonteko.<ref>Suvanto & Kontulainen 2016, s. 57</ref><ref>Issing 2008, s. 158–159</ref> Pääjohtaja antaa neljä kertaa vuodessa [[Euroopan parlamentti|Euroopan parlamentille]] raportin rahapoliittisista toimista.<ref>Suvanto & Kontulainen 2016, s. 58</ref> Euroopan keskuspankki antaa vuosittain Euroopan parlamentille ja [[Euroopan komissio|komissiolle]] sekä [[Euroopan unionin neuvosto]]lle ja [[Eurooppa-neuvosto]]lle vuosiraportin.<ref>Suvanto & Kontulainen 2016, s. 57–59</ref><ref>''EKP:n rahapolitiikka 2011'', s. 16</ref>

|+ Johtokunnan jäsenet (kesäkuuntammikuun 20192021 tilanne)<ref name="Johtokunnan jäsenet">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ecb.europa.eu/ecb/orga/decisions/eb/html/ebtimeline.enfi.html | Nimeke = MembersJohtokunnan jäsenten toimikaudet | Julkaisija = Euroopan keskuspankki | Viitattu = 2818.62.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>

| {{Lippukuva|ItaliaRanska}} [[MarioChristine DraghiLagarde]] || [[Euroopan keskuspankin pääjohtaja|Pääjohtaja]] || 1.11.20112019 – 31.10.20192027

| {{Lippukuva|RanskaItalia}} [[BenoîtFabio CœuréPanetta]] || Jäsen || 1.1.20122020 – 31.12.20192027

| {{Lippukuva|Saksa}} [[SabineIsabel LautenschlägerSchnabel]] || Jäsen || 271.1.20142020 – 2631.112.20242027

| {{Lippukuva|LuxemburgAlankomaat}} [[YvesFrank MerschElderson]] || Jäsen || 15.12.20122020 – 14.12.20202028

Euroopan keskuspankin neuvostoon kuuluu johtokunnan kuusi jäsentä sekä 1920 [[eurojärjestelmä]]än kuuluvan keskuspankin pääjohtajat. Kullakin jäsenellä on yksi ääni, mutta vuonna 2015 neuvosto saavutti rajan, jonka jälkeen osasta äänioikeudesta tuli kiertävä siten, että neljä kansallisen keskuspankin pääjohtajaa kerrallaan ovat äänioikeudettomia. Äänioikeudettomat jäsenet vaihtelevat kuukausittain niin, että viiden suurimman keskuspankin pääjohtajilla on hieman useammin äänioikeus kuin muilla. Äänioikeudettomat pääjohtajat voivat kuitenkin käyttää puheoikeuttaan, ja päätöksenteko on usein konsensuspohjaista. Johtokunnan jäsenten äänestysoikeuteen kierto ei vaikuta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ecb.europa.eu/explainers/tell-me-more/html/voting-rotation.fi.html | Nimeke = Äänioikeuksien kierto EKP:n neuvostossa | Tekijä = Euroopan keskuspankki | Viitattu = 12.6.2019 }}</ref>

| {{Alankomaat}} || [[AlankomaidenDe keskuspankkiNederlandsche Bank]] || {{Nts|4.7662}} || {{Nts|515941487}}

| {{Belgia}} || [[Belgian keskuspankkikansallispankki]] || {{Nts|2.9630}} || {{Nts|320744959}}

| {{Espanja}} || [[Banco de España]] || {{Nts|9.6981}} || {{Nts|1049820011}}

| {{Irlanti}} || [[Irlannin keskuspankki]] || {{Nts|1.3772}} || {{Nts|149081997}}

| {{Italia}} || [[ItalianBanca keskuspankkid'Italia]] || {{Nts|13.8165}} || {{Nts|1495637102}}

| {{Itävalta}} || [[Itävallan keskuspankki]] || {{Nts|2.3804}} || {{Nts|257678468}}

| {{Kreikka}} || [[Kreikan keskuspankki]] || {{Nts|2.0117}} || {{Nts|217766667}}

| {{KyprosKroatia}} || [[KyproksenKroatian keskuspankki]] || {{Nts|0.6595}} || {{Nts|71390922}}

| {{LatviaKypros}} || [[LatvianKyproksen keskuspankki]] || {{Nts|0.1750}} || {{Nts|18943762}}

| {{LiettuaLatvia}} || [[LiettuanLatvian keskuspankki]] || {{Nts|0.3169}} || {{Nts|34304447}}

| {{PortugaliMalta}} || [[PortugalinMaltan keskuspankki]] || {{Nts|0.0853}} || {{Nts|9233731}}

| {{SlovakiaSaksa}} || [[SlovakianSaksan keskuspankki]] || {{Nts|21.4394}} || {{Nts|2320816566}}

| {{SloveniaSlovakia}} || [[SlovenianSlovakian keskuspankki]] || {{Nts|0.9314}} || {{Nts|100824116}}

Euroopan keskuspankin perussäännön luomisessa keskeisellä sijalla oli ollut jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajien komitea. Komitean tekemän luonnoksen mallina oli ollut laki Saksan keskuspankista.<ref>Issing 2008, s. 9–10</ref> Perussääntö liitettiin osaksi Maastrichtin sopimusta pöytäkirjana.<ref name="EMUn historia" /> Euroopan keskupankin perustamisesta ja euron käyttöönoton yksityiskohdista sovittiin [[Amsterdamin sopimus|Amsterdamin sopimuksessa]] vuonna 1997.<ref>Hamori & Hamori 2010, s. 16–17</ref>

1990-luvun alkupuolelta alkaen vallitsi suuri maltillistuminen, jolloin [[suhdannevaihtelu]]t olivat pieniä ja siksi luotonannon riskinotto oli suurta.<ref name="suv109suv110">Suvanto & Kontulainen 2016, s. 109110–111</ref> Euroopan keskupankin aloittaessa rahapoliittisen toiminnan [[inflaatio]] oli euroalueella poikkeuksellisen pieni. Maailmantalouden nopean nousun vuoksi inflaatio kuitenkin nousi, ja Euroopan keskupankkikeskuspankki alkoi nopeasti nostaa ohjauskorkoa nopeasti 2,5 prosentista. Lokakuussa 2000 ohjauskorko oli huipussaan 4,75 prosenttia.<ref name="suv102suv103">Suvanto & Kontulainen 2016, s. 102–103.103–107</ref><ref name="ekp2011s114">''EKP:n rahapolitiikka 2011'', s. 114</ref>

Vuodesta 2001 alkaen Euroopan keskuspankki alensi toistuvasti ohjauskorkoa saavuttaen ennätyksellisen alhaisen kahden prosentin toukokuussa 2003. Syynä pudotukselle oli talouden kasvava epävarmuus, vaikka inflaatio oli ylempänä kuin silloinen tavoite. Inflaatiotavoitetta muutettiin vuonna 2003 siten, että [[kuluttajahintaindeksi]]n vuotuisen nousuvauhdin tulisi olla alle mutta lähellä kahta prosenttia.<ref name="suv102suv103" /> Ohjauskorkoa nostettiin jälleen vuodesta 2005 alkaen suurimpien uhkien väistyessä.<ref name="ekp2011s114" /><ref>Suvanto &name="suv103" Kontulainen 2016, s. 104‒106.</ref> Finanssikriisin aikaan ja sen jälkeen rahapolitiikkaa vuosikymmenen puolivälissä moitittiin liian keveäksi, mutta tästä näkemyksestä ei ole yksimielisyyttä.<ref name="suv109suv110" />

Talouden kriisin alkamista ennakoitiin jo 2007, jolloin Euroopan keskuspankki teki silloisen mittapuun mukaan suuren, 93 miljoonan euron hienosäätöoperaation. Se kuitenkin pelkäsi inflaatiota ja nosti vuoden 2008 ohjauskorkoa, vaikka Yhdysvaltain keskuspankki oli aloittanut oman ohjauskorkonsa laskemisen. [[Lehman Brothers]] -pankki kaatui Yhdysvalloissa loppuvuodesta 2008, ja sen seurauksena Euroopan keskuspankin neuvosto laski ohjauskorkoa poikkeuksellisesti puhelinpäätöksen jälkeen ja samanaikaisesti muiden keskeisten keskuspankkien kanssa. Ohjauskorkoa pudotettiin nopeasti, ja se oli alkuvuodesta 2009 enää prosentti. Euroopan keskuspankki joutui tukemaan pankkien [[likviditeetti]]ä.<ref name="suv112suv113">Suvanto & Kontulainen 2016, s. 112–142113–143</ref>

Euroopan keskuspankki aloitti vuonna 2010 kriisiytyneiden jäsenvaltioiden velkakirjojen osto-ohjelman. Ohjelma sai paljon arvostelua muun muassa Saksassa. Vuonna 2012 kriisimaiden korot nousivat, kun velkojen omistajat alkoivat vaatia ylimääräistä riskilisää niiden velkakirjoilta. Ylimääräinen riskilisä poistui sen jälkeen, kun Euroopan keskuspankin pääjohtaja [[Mario Draghi]] ilmoitti 26. heinäkuuta 2012, että Euroopan keskuspankki tekee kaikkensa euron säilyttämiseksi, ja että se tulee riittämään. Saman vuoden syyskuussa Euroopan keskuspankki päätti rahapoliittisten suorien kauppojen ohjelman antamiseksi keinoksiantaa [[Euroopan vakausmekanismi]]lle keinoksi rahapoliittisten suorien kauppojen ohjelman. Tämäkin laski Espanjan ja Italian valtionkorkoja ja sai vastustusta Saksalta, jonka [[Saksan perustuslakituomioistuin|perustuslakituomioistuin]] haki [[Euroopan unionin tuomioistuin|Euroopan unionin tuomioistuimelta]] ratkaisua ohjelman laillisuudesta. Tuomioistuimen mukaan Euroopan keskuspankki saa ostaa valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta.<ref name="yle" /> Inflaation hidastumisen vuoksi Euroopan keskuspankki laski ohjauskorkoja 0,75 prosenttiin ja aloitti epätavalliset toimenpiteet ohjauskorkojen alhaisuuden vuoksi. Näihin kuuluu ennakoiva viestintä, negatiivinen talletuskorko ja yli 1&nbsp;700&nbsp;miljardin euron laajennettu omaisuuserien osto-ohjelma eli määrällinen elvyttäminen.<ref name="suv112suv113" />