Ero sivun ”Krim” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Täsmennystä botin avulla: Kuban korvattiin linkillä Kuban (joki) |
osa Ukrainaa |
||
| (16 välissä olevaa versiota 13 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 24:
| provinssi =
| territorio =
| valtio = {{
| aluetyyppi1 =
| alueen_nimi1 =
Rivi 31:
}}
'''Krim''' ({{k-uk|Крим|Krym}}, {{k-ru|Крым|Krym}}, {{k-crh|Qırım}}) on [[Mustameri|Mustaanmereen]] työntyvä [[niemimaa]] [[Ukraina]]n eteläosassa. Niemimaalla sijaitsee [[Krimin autonominen tasavalta]]. Sen yhdistää mantereeseen neljästä kahdeksaan kilometriä leveä [[Perekopinkannas]]. Niemimaan itäpuolella [[Kertšinsalmi]] erottaa [[Asovanmeri|Asovanmeren]] Mustastamerestä.
Krimin autonomisen tasavallan pääkaupunki ja väkiluvultaan niemimaan toiseksi suurin kaupunki on [[Simferopol]].<ref name="Ukraina-Popu2013-01-01"/> Toinen tärkeä kaupunki Krimillä on [[Sevastopol]]in rannikkokaupunki, joka on väkiluvultaan Krimin suurin kaupunki ja jota usein virheellisesti pidetään Krimin pääkaupunkina.
Rivi 42:
== Maantiede ==
Kapea [[Perekopinkannas]] yhdistää Krimin muuhun mantereeseen. Krimin itäosan pitkä [[Kertšin niemimaa]] ja mantereelta kuroutuva [[Tamanin niemimaa]] rajaavat Krimin itäpuolelle [[Asovanmeri|Asovanmeren]]. [[Mustameri]] ympäröi Krimiä muista ilmansuunnista.
Krimin pohjoisosa on Ukrainan tasankojen jatketta, kuivaa [[aro]]a. Etelärannikolla kulkee 160 kilometriä pitkä Jailavuoristo (Taurian vuoristo), jonka pääharjanne on Jaila. Vuoriston korkein huippu on ''Roman-Koš'', 1 542 metriä merenpinnasta.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Pieni Tietosanakirja II| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1952 | Luku = Jaila | Sivu = 144| Julkaisupaikka = Helsinki| Viitattu = 1.4.2014}}</ref><ref>{{Kirjaviite▼
Niemimaan itäosassa oleva [[Arabatinkynnäs]] rajaa matalan ja soisen [[Syvaš]]inlahden Asovanmerestä. Syvaš jää Perekopinkannaksen ja Arabatinkynnäksen väliin erottamaan Krimin mantereesta. Kapeimmillaan Syvaš on [[Tšonharinsalmi|Tšonharinsalmen]] kohdalla vain vajaa 300 metriä.
▲Krimin pohjoisosa on Ukrainan tasankojen jatketta, kuivaa [[aro]]a. Etelärannikolla kulkee 160 kilometriä pitkä [[Jailavuoristo]] (Taurian vuoristo), jonka pääharjanne on Jaila. Vuoriston korkein huippu on ''Roman-Koš'', 1 542 metriä merenpinnasta.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Pieni Tietosanakirja II| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1952 | Luku = Jaila | Sivu = 144| Julkaisupaikka = Helsinki| Viitattu = 1.4.2014}}</ref><ref>{{Kirjaviite
| Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 3| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1962 | Luku = Jaila| Sivu = 1482| Julkaisupaikka = Helsinki| Viitattu = 1.4.2014}}</ref>
Vuoristoissa on runsaiden sateiden kasvattamia reheviä lehtimetsiä, joissa kasvaa [[tammi]]a, [[valkopyökki|valkopyökkej]]ä, [[saarni]]a, [[Lehmukset|lehmuksia]] ja [[Pähkinäpuu|pähkinäpuita]].<ref name="iso4" /> Ilmasto on varsinkin etelässä [[Subtrooppinen vyöhyke|subtrooppinen]], ja siksi alue on suosittu lomakohde. Tunnetuimpia kylpyläkaupungeista on [[Jalta]].<ref name="iso4" />
Perekopinkannasta pitkin Krimille kulkee [[Pohjois-Krimin kanava]], joka tuo kastelu- ja juomavettä Krimille, jossa on huonosti omia vesivaroja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ukrainassa-taistellaan-maan-lisaksi-vedesta-ukraina-esti-elintarkean-veden-virtaamisen-krimille-venaja-rajaytti-padon-ensitoikseen/8450014 | Nimeke = Ukrainassa taistellaan maan lisäksi vedestä: Ukraina esti elintärkeän veden virtaamisen Krimille | Julkaisija = | Viitattu = 6.7.2023}}</ref> Tärkeimmät kulkureitit Krimille on Perekopinkannaksen sekä Tšonharinsalmen ja [[Kertšinsalmi|Kertšinsalmen]] siltojen kautta.
== Historia ==
=== 1000-luku ===
Alun perin Krimin nimi oli asukkaidensa mukaan Tauris eli Chersonesus taurica.<ref name="iso4">{{Kirjaviite| Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 4| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1962 | Luku = Krim| Julkaisupaikka = Helsinki }}</ref> [[Kreikkalaiset]] perustivat 600-luvulla eaa. [[Siirtokunta|siirtokuntia]] sen rannikolle. Myöhemmin alue kuului [[Bosporoksen valtakunta]]an ja joutui vuonna 640 Itä-Roomalle.<ref name="iso4" /> Kansainvaellusten aikana se toimi monien kansojen läpikulkupaikkana.<ref name="iso4" /> [[Kansainvaellusaika|Kansainvaellusajan]] päätteeksi Krimillä asui [[Krimin gootit|gootteja]]. Krimillä puhuttu [[gootin kieli]] katosi ehkä vasta 1700-luvulla.
Eräissä kronikoissa mainitaan, että niemimaalle olisi 1000-luvulla perustettu myös englantilainen siirtokunta, [[Nova Anglia]]. Sen olemassaolosta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.
=== 1200-1400 -luku ===
[[Tataarit]] valloittivat alueen 1200-luvulla, mutta menettivät sen turkkilaisille 1400-luvulla. Tataarit antoivat nykyisen nimen Krim eli "linnoitus".<ref name="iso4" /> [[Krimin kaanikunta]] luotiin [[Mongolit|mongolien]] vallan loputtua vuonna 1441 ja sen johtajaksi asettui [[Hacı I Giray]], joka oli etäistä sukua [[Tšingis-kaani]]lle. Krimiläiset hallitsivat melkein koko aluetta [[Kuban (joki)|Kuban]]- ja [[Dniestr]]jokien välillä, mutta eivät pystyneet valloittamaan [[Genovan tasavalta|genovalaisia]] kaupunkeja ennen [[Osmanien valtakunta|ottomaanien]] apua vuonna 1475.▼
=== 1700-1800 -luku ===
▲[[Krimin kaanikunta]] luotiin [[Mongolit|mongolien]] vallan loputtua 1441 ja sen johtajaksi asettui [[Hacı I Giray]], joka oli etäistä sukua [[Tšingis-kaani]]lle. Krimiläiset hallitsivat melkein koko aluetta [[Kuban (joki)|Kuban]]- ja [[Dniestr]]jokien välillä, mutta eivät pystyneet valloittamaan [[Genovan tasavalta|genovalaisia]] kaupunkeja ennen [[Osmanien valtakunta|ottomaanien]] apua 1475.
[[Kutšuk Kainnardžin rauha]]ssa vuonna 1774 tataarit joutuivat luovuttamaan alueen [[Turkkilaiset|turkkilaisille]], jotka sitoutuivat tunnustamaan Krimin itsenäisyyden ja ortodoksisen uskon. Ennen aselepoa vuonna 1772 [[Venäjän keisarikunta]] neuvotteli [[Krimin kaanikunta|Krimin kaanin]] kanssa sopimuksen, jonka mukaan Krim vapautuisi Turkin vallasta ja saisi itsenäisyyden Venäjän keisarikunnan alaisuudessa. Itsenäisyysjakso jäi kuitenkin lyhyeksi Venäjän anastettua alueen vuonna 1783 siellä syntyneiden kristittyjen ja islaminuskoisten välisten kahakoiden johdosta. Niemimaalla asuneet kristityt halusivat vapautua islaminuskoisten harjoittamasta sorrosta. Kun kaani Šagin-Girai ei suostunut kristittyjen vaatimuksiin, Venäjä katsoi asenteen kapinoinniksi ja [[Miehitys|miehitti]] keväällä 1783 maan ja kaanikunta liitettiin Venäjään.<ref name="iso4" /><ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Venäjän historia| Julkaisija = Otava| Vuosi = 2006| Tekijä = Alpo Juntunen| Luku = Katsoiskotka ja puolikuu| Sivut = 192-193| Selite = 4. p.| Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = | Isbn = 978-951-1-15799-1}}</ref>▼
▲[[Kutšuk Kainnardžin rauha]]ssa vuonna 1774 tataarit joutuivat luovuttamaan alueen [[Turkkilaiset|turkkilaisille]], jotka sitoutuivat tunnustamaan Krimin itsenäisyyden ja ortodoksisen uskon. Ennen aselepoa 1772 [[Venäjän keisarikunta]] neuvotteli [[Krimin kaanikunta|Krimin kaanin]] kanssa sopimuksen, jonka mukaan Krim vapautuisi Turkin vallasta ja saisi itsenäisyyden Venäjän keisarikunnan alaisuudessa. Itsenäisyysjakso jäi kuitenkin lyhyeksi Venäjän anastettua alueen 1783 siellä syntyneiden kristittyjen ja islaminuskoisten välisten kahakoiden johdosta. Niemimaalla asuneet kristityt halusivat vapautua islaminuskoisten harjoittamasta sorrosta. Kun kaani Šagin-Girai ei suostunut kristittyjen vaatimuksiin, Venäjä katsoi asenteen kapinoinniksi ja [[Miehitys|miehitti]] keväällä 1783 maan ja kaanikunta liitettiin Venäjään.<ref name="iso4" /><ref>{{Kirjaviite| Nimeke = Venäjän historia| Julkaisija = Otava| Vuosi = 2006| Tekijä = Alpo Juntunen| Luku = Katsoiskotka ja puolikuu| Sivut = 192-193| Selite = 4. p.| Julkaisupaikka = Helsinki | Tunniste = | Isbn = 978-951-1-15799-1}}</ref>
[[Katariina II|Katariina II:n]] [[Kollegio|kollegiossa]] Krimin haltuunotosta, kaanikunnan hajottamisesta ja alueen liittämisestä keisarikuntaan vastasi ylipäällikkö [[Grigori Potjomkin]]. Hän pani alkuun alueen asuttamisen. Keisarinnan vieraillessa Krimillä ulkomaalaisine vieraineen vuonna 1787 Potjomkin rakensi erään tarinan mukaan nopeasti näennäiskyliä, [[Potemkinin kulissit|kulisseja]], osoittaakseen merkittäviä aikaansaannoksiaan niemimaalla.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 6| Vuosi = 1967| Luku = Potemkin| Sivu = 1480| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kaarina Kaurinkoski| Nimeke = Pietarin palatsit| Vuosi = 2011| Luku = Taurian palatsi| Sivu = 34| Julkaisija = Moreeni| Tunniste = ISBN 978-952-254-053-9}}</ref>
Vuosina
=== 1900-luku ===
Saksalaiset joukot valtasivat alueen [[Bolševikit|bolševikeista]] keväällä 1918 ja Krim julistautui itsenäiseksi. Koko Ukrainan alueen tulevaisuus ratkaistiin [[Ukrainan itsenäisyyssota|Ukrainan itsenäisyyssodassa]]. [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]]
[[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]] alue kärsi merkittäviä tuhoja, sillä se oli [[Venäjän valkoinen armeija|valkoisten]] keskeinen tukikohta. [[Natsi-Saksa|Saksa]] valloitti Krimin 1941 muutamaksi vuodeksi. Neuvostoliiton valloitettua alueen takaisin, Krimin asukkaita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa ja heidät päätettiin siirtää muualle Neuvostoliittoon. Krimin valtaväestö oli [[Krimin tataarit|Krimin tataareja]], jotka [[Josif Stalin]] [[Krimin tataarien karkottaminen|pakkosiirrätti]] 18.–20. toukokuuta 1944 [[Keski-Aasia]]an. Huomattava osa 200 000 karkotetusta menehtyi kuljetuksien aikana.
[[Venäläistämiskaudet|Venäläistämistoimien]] yhteydessä vuonna 1946 Krimille vuonna 1921 myönnetty autonominen asema lakkautettiin kokonaan.<ref name="iso4" /><ref name="tietojatti">{{Kirjaviite| Nimeke = Tietojätti 2000| Julkaisija = Gummerus| Vuosi = 2000| | Luku = Krim| Sivu = 419| Selite = Krim, Krimin tataarit| Julkaisupaikka = Jyväskylä| Isbn = 951-20-5809-x| }}</ref> Krimin tataareille myönnettiin paluuoikeus Krimille vuonna 1988.<ref name="tietojatti" /> Vuoden 2001 väestönlaskennassa Krimin autonomisessa tasavallassa asui 243 400 Krimin tataaria.<ref name="Krimtatars-2001-KriminAT">[http://2001.ukrcensus.gov.ua/eng/results/general/nationality/Crimea/ Autonomous Republic Of Crimea: All-Ukrainian Population Census 2001 – National structure] {{en}}</ref> Paluumuutto on jatkunut tämän jälkeenkin, joskin 1990-lukua heikompana.▼
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana helmikuussa 1945 Krimillä järjestetyssä [[Jaltan konferenssi]]ssa sovittiin [[Liittoutuneet|liittoutuneiden]] kesken uudesta Euroopan jaosta.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan Iso Tietosanakirja 3| Vuosi = 1962| Luku = Jaltan konferenssi| Sivu = 1509| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava }}</ref> Krim kuului Neuvostoliitossa [[Venäjän federatiivinen sosialistinen neuvostotasavalta|Venäjän federatiiviseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan]] vuoteen 1954 asti, jolloin se Venäjällä nykyisin vallitsevan tulkinnan mukaan liitettiin Venäjän ja Ukrainan kansojen 300-vuotisen liiton kunniaksi [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan]].<ref name="tietojatti" /> Krim oli kuitenkin tuolloin kurjassa kunnossa ja rasite. Väestömäärä oli romahtanut pakkosiirtojen vuoksi, ja maatalous oli tuottamaton. Vuosipäivä vain sattui osumaan sopivasti samaan aikaan. Idean lahjoituksesta esitti [[Nikita Hruštšov]], mutta päätöksen takana oli koko poliittinen johto aikana, jolloin maan sisäisten rajojen siirto oli helppoa ja tavallista. Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksen allekirjoittivat puheenjohtaja [[Kliment Vorošilov]] ja sihteeri Nikolai Pegov.<ref>Maxim Fedorov: [http://yle.fi/uutiset/krim_ei_ollut_lahja_ukrainalle/7141548 Krim ei ollut lahja Ukrainalle] Yle uutiset, 17.3.2014, viitattu 18.3.2014</ref>▼
=== 2000-luku ===
▲Krimin tataareille myönnettiin paluuoikeus Krimille vuonna 1988.<ref name="tietojatti" /> Vuoden 2001 väestönlaskennassa Krimin autonomisessa tasavallassa asui 243 400 Krimin tataaria.<ref name="Krimtatars-2001-KriminAT">[http://2001.ukrcensus.gov.ua/eng/results/general/nationality/Crimea/ Autonomous Republic Of Crimea: All-Ukrainian Population Census 2001 – National structure] {{en}}</ref> Paluumuutto on jatkunut tämän jälkeenkin, joskin 1990-lukua heikompana.
27. helmikuuta 2014 Venäjä [[Miehitys|miehitti]] Krimin salaisella sotilasoperaatiolla ja [[Annektoiminen|anasti]] sen Ukrainalta, josta syntyi [[Krimin kriisi 2014|Krimin kriisi]]. Venäjä muodosti sinne itselleen mieleisen hallinnon ja järjesti maaliskuussa 2014 [[Kansanäänestys|kansanäänestyksen]] alueen liittämisestä Venäjään. Äänestyksessä 97 % kannatti irtautumista Ukrainasta ja liittymistä Venäjään, äänestysprosentti oli 84. Venäjä loi miehityksen jälkeen Krimille ''uuden normaalin'' ja vahvisti alueen kytköstä Venäjään muun muassa [[Militarismi|militarisoimalla]] sitä voimakkaasti ja rakentamalla [[Krimin silta|Kertšinsalmen sillan]] manner-Venäjälle, jota seurasi pian [[
▲Krim kuului Neuvostoliitossa [[Venäjän federatiivinen sosialistinen neuvostotasavalta|Venäjän federatiiviseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan]] vuoteen 1954 asti, jolloin se Venäjällä nykyisin vallitsevan tulkinnan mukaan liitettiin Venäjän ja Ukrainan kansojen 300-vuotisen liiton kunniaksi [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan]].<ref name="tietojatti" /> Krim oli kuitenkin tuolloin kurjassa kunnossa ja rasite. Väestömäärä oli romahtanut pakkosiirtojen vuoksi, ja maatalous oli tuottamaton. Vuosipäivä vain sattui osumaan sopivasti samaan aikaan. Idean lahjoituksesta esitti [[Nikita Hruštšov]], mutta päätöksen takana oli koko poliittinen johto aikana, jolloin maan sisäisten rajojen siirto oli helppoa ja tavallista. Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston puhemiehistön asetuksen allekirjoittivat puheenjohtaja [[Kliment Vorošilov]] ja sihteeri Nikolai Pegov.<ref>Maxim Fedorov: [http://yle.fi/uutiset/krim_ei_ollut_lahja_ukrainalle/7141548 Krim ei ollut lahja Ukrainalle] Yle uutiset, 17.3.2014, viitattu 18.3.2014</ref>
▲27. helmikuuta 2014 Venäjä [[Miehitys|miehitti]] Krimin salaisella sotilasoperaatiolla ja [[Annektoiminen|anasti]] sen Ukrainalta, josta syntyi [[Krimin kriisi 2014|Krimin kriisi]]. Venäjä muodosti sinne itselleen mieleisen hallinnon ja järjesti maaliskuussa 2014 [[Kansanäänestys|kansanäänestyksen]] alueen liittämisestä Venäjään. Äänestyksessä 97 % kannatti irtautumista Ukrainasta ja liittymistä Venäjään, äänestysprosentti 84. Venäjä loi miehityksen jälkeen Krimille ''uuden normaalin'' ja vahvisti alueen kytköstä Venäjään muun muassa [[Militarismi|militarisoimalla]] sitä voimakkaasti ja rakentamalla [[Krimin silta|Kertšinsalmen sillan]] manner-Venäjälle, jota seurasi pian [[Kertšinsalmen välikohtaus 2018|Kertšinsalmen välikohtaus 2018]]. Länsimaat pitivät alueliitosta laittomana ja asettivat pakotteita Venäjää vastaan, jotka ovat edelleen voimassa. Venäjän suhteet EU:n ja Yhdysvaltoihin heikkenivät huomattavasti, jolloin [[kylmä sota]] sai jatkoa Putinin hallituksen maan ulkorajoilla harjoittaman [[Geopolitiikka|geopolitiikan]] seurauksena.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006023692.html|nimeke=Krimillä ei todellakaan ollut vaikea huomata, että valtaajat olivat venäläisiä sotilaita - näin niemimaa anastettiin viisi vuotta sitten|tekijä=Jouko Juonala|julkaisu=Ilta-Sanomat|ajankohta=5.3.2019|viitattu=11.3.2021}}</ref>
===Krimin kriisi 2014===
Rivi 86:
[[Tiedosto:2014-03-09 - Perevalne military base - 0117.JPG|pienoiskuva|vasen|Tunnuksettomia sotilaita, "pieniä vihreitä miehiä", Krimillä maaliskuussa 2014]]
{{pääartikkeli|[[Krimin miehitys 2014]]}}
Helmikuussa 2014 [[Ukrainan vallankumous 2014|Ukrainan vallankumouksen]] seurauksena Venäjä nosti valmiutta Sevastopolin laivastotukikohdassaan. Helmi-maaliskuussa 2014 Krimin Venäjä-mieliset sekä Krimille hyökänneet venäläissotilaat järjestivät kansanäänestyksen Krimin Venäjään liittämiseksi. Ukrainan hallituksen mukaan valtiollisia tiedotusvälineitä ja matkapuhelinliikennettä häirittiin laajamittaisella [[Informaatiosodankäynti|informaatiosodankäynnillä]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/informaatiosota-nykysodankaynnin-avain---toi-krimin-venajan-syliin/3124270 | Nimeke = Informaatiosota nykysodankäynnin avain – toi Krimin Venäjän syliin | Ajankohta = 26.3.2014 | Julkaisija = MTV3 Uutiset | Viitattu = 3.4.2014 | arkisto = https://web.archive.org/web/20140407092020/http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/informaatiosota-nykysodankaynnin-avain---toi-krimin-venajan-syliin/3124270 | arkistoitu = 7.4.2014 }}</ref> Venäjämieliset ja venäläiset miehittäjät ottivat haltuunsa Krimin parlamenttitalon.<ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140413170224/http://www.suomensotilas.fi/fi/artikkelit/krimin-parlamenttitalon-valtaus-erikoisjoukkojen-ty%C3%B6t%C3%A4 | Arkistoitu = | Nimeke = Krimin parlamenttitalon valtaus erikoisjoukkojen työtä. | Tekijä = Puuperä, Jaakko | Julkaisu = Suomen sotilas | Viitattu = 10.4.2014}}</ref> Parlamenttitalossa syrjäytettiin Alueiden puoluetta edustanut pääministeri ja valittiin tilalle [[Sergei Aksjonov]],<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kyivpost.com/article/content/war-against-ukraine/crimean-parliament-dismisses-autonomous-republics-government-337803.html | Nimeke = Crimean parliament dismisses autonomous republic’s government | Ajankohta = 27.2.2014 | Julkaisu = Kyiv Post | Viitattu = 12.3.2013 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2014/02/28/world/europe/crimea-ukraine.html?hpw&rref=world&r=0 | Nimeke = Gunmen Seize Government Buildings in Crimea | Tekijä = Higgins, Andrew & Erlanger, Steven | Julkaisu = The New York Times | Ajankohta = 27.2.2014 | Viitattu = 1.3.2014 | Lainaus = Masked men with guns seized government buildings in the capital of Ukraine's Crimea region on Thursday, barricading themselves inside and raising the Russian flag after mysterious overnight raids that appeared to be the work of militant Russian nationalists who want this volatile Black Sea region ruled from Moscow. | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name=time1>{{Verkkoviite | Osoite = http://time.com/19097/putin-crimea-russia-ukraine-aksyonov/ | Tekijä = Shuster, Simon| Julkaisu = Time | Nimeke = Putin's Man in Crimea Is Ukraine’s Worst Nightmare | Lainaus = Before dawn on Feb. 27, at least two dozen heavily armed men stormed the Crimean parliament building and the nearby headquarters of the regional government, bringing with them a cache of assault rifles and rocket propelled grenades. A few hours later, Aksyonov walked into the parliament and, after a brief round of talks with the gunmen, began to gather a quorum of the chamber’s lawmakers. | Kieli = {{en}}}}</ref> jonka Ukrainan väliaikaishallitus etsintäkuulutti 5. maaliskuuta syyttäen väkivaltaisesta vallankaappauksesta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://censor.net/ru/news/274361/sud_vynes_postanovlenie_ob_areste_marionetok_kremlya_v_krymu | Nimeke = Суд вынес постановление об аресте "марионеток Кремля" в Крыму | Ajankohta = 5.3.2014 | Julkaisu = Цензор.НЕТ | Viitattu = 10.4.2014 | Kieli = {{ru}}}}</ref>
[[Transnistria]]n separatismijohtaja [[Valeri Aksjonov]]in poika [[Sergei Aksjonov]] oli vuonna 1989 muuttanut Krimille opiskelemaan upseeriksi isänsä ja isoisänsä tapaan. Vuonna 2010 hän perusti [[Venäjän yhtenäisyys]] -puolueen, joka sai 4 % äänistä Krimin parlamenttivaaleissa. 27. helmikuuta 2014 raskaasti aseistetut miehet valtasivat Krimin parlamenttitalon. Heidän valvonnassaan parlamentti valitsi Aksjonovin pääministeriksi ja päätti kansanäänestyksestä, väitetysti yksimielisesti.<ref>{{verkkoviite |osoite=https://time.com/22986/crimeas-new-boss/ |nimeke=Crimea’s New Boss |ajankohta=13.3.2014 |julkaisu=Time}}</ref>
Äänestystuloksen mukaan enemmistö Krimin asukkaista oli Venäjään liittymisen puolella. Ukrainan väliaikaishallitus ja länsivallat ovat tuominneet kansanäänestyksen laittomaksi ja sen tuloksen kiistanalaiseksi vedoten miehitykseen. YK:n yleiskokous tuomitsi kansanäänestyksen äänin 100 puolesta ja 11 vastaan. Päätöslauseman mukaan ”''[Krimin kansanäänestys] ei ole sitova eikä sen avulla voida muuttaa Krimin autonomisen tasavallan tai Sevastopolin kaupungin asemaa''”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/krimin_aanestystulos_varmistui_liki_97_prosenttia_kannatti_liittymista_venajaan/7140012 | Nimeke = Krimin äänestystulos varmistui: Liki 97 prosenttia kannatti liittymistä Venäjään | Tekijä = Töyrylä, Katariina | Julkaisu = Yle Uutiset | Ajankohta = 17.3.2014 | Viitattu = 17.3.2014}}</ref><ref name="yk-tuomitsee">{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140831203811/http://www.hs.fi/ulkomaat/YKn+yleiskokous+tuomitsi+Krimin+%C3%A4%C3%A4nestyksen/a1395895683156 | Arkistoitu = 31.8.2014 | Nimeke = YK:n yleiskokous tuomitsi Krimin äänestyksen. | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 27.3.2014 | Viitattu = 15.9.2014}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140318140806/http://www.hs.fi/ulkomaat/Putin+puhui+uhmakkaasti++ja+liitti+Krimin+osaksi+Ven%C3%A4j%C3%A4%C3%A4/a1305801862281 | Arkistoitu = 18.3.2014 | Nimeke = Putin puhui uhmakkaasti – ja liitti Krimin osaksi Venäjää. | Tekijä = Halminen, Laura & Turtiainen, Suvi | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 18.3.2014 | Viitattu = 18.3.2014}}</ref> Krimin virallisten vaaliviranomaisten mukaan 96,77 prosenttia [[Krimin tasavalta|Krimin tasavallan]] äänestäneistä kannatti liittymistä Venäjään ja äänestysprosentti oli 81,3.<ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140326235112/http://rt.com/news/crimea-referendum-results-official-250/ | Arkistoitu = 26.3.2014 | Nimeke = Crimea declares independence, seeks UN recognition. | Julkaisija = Russia Today | Ajankohta = 17.3.2014 | Viitattu = 27.3.2014 | kieli = {{en}} }}</ref> [[Krimin tataarit|Krimin tataareja]] edustavan Mejlisin mukaan äänestysprosentti oli vain 34,2.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://qtmm.org/en/news/4373-mustafa-jemilev-in-fact-34-2-of-crimean-population-took-part-in-pseudo-referendum-on-march-16 | Nimeke = Mustafa Jemilev: «In Fact 34,2% of Crimean Population Took Part in Pseudo Referendum on March 16» | Julkaisu = | Ajankohta = 25.3.2014 | Julkaisija = Mejlis of the Crimean Tatar people | Viitattu = 26.3.2014 | Kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20140326061833/http://qtmm.org/en/news/4373-mustafa-jemilev-in-fact-34-2-of-crimean-population-took-part-in-pseudo-referendum-on-march-16 | arkistoitu = 26.3.2014 }}</ref>
== Venäjä-mieliset ja Ukraina-mieliset ==
Krimillä kevään 2012 nuorisopolitiikkaa pro graduunsa tutkinut antropologi Emma Rimpiläinen sanoi, että jopa Krimin pieni "Venäläinen yhtenäisyys" -puolue oli tuolloin hyväksymässä Krimin kuulumisen Ukrainaan. Rimpiläinen ei havainnut pahoja jännitteitä venäläisenemmistön sekä tataari- ja ukrainalaisvähemmistöjen välillä, vaikka venäläisnuorisopoliitikot puhuivatkin sorrosta. Koulutus oli enimmäkseen venäjänkielistä.<ref>"Antropologi Krimillä", Elias Krohn, Yliopisto 3/2014, sivu 15.</ref> Alueella maaliskuun alussa 2014 vierailleen [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö|Etyjin]] vähemmistövaltuutettu [[Astrid Thors]]in mukaan Etyjin valtuuskunta ei löytänyt todisteita venäläisväestöön kohdistuvasta väkivallasta tai heidän oikeuksiensa loukkaamisesta. Sen sijaan Thors katsoi, että uhka kohdistui tosiasiallisesti ja erityisesti ukrainalaisiin ja Krimin tataareihin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-7124739 | Nimeke = Vähemmistövaltuutettu Thors: Ei merkkejä venäläisiin kohdistuvasta uhkasta | Tekijä = Kokkonen, Yrjö | Ajankohta = 7.3.2014 | Julkaisu = | Viitattu = 15.9.2014
== Kansainvälinen asema ==
Rivi 99 ⟶ 101:
== Lähteet ==
{{viitteet|sarakkeet|viitteet=
<ref name="Ukraina-Popu2013-01-01">{{Verkkoviite | Osoite = http://database.ukrcensus.gov.ua/PXWEB2007/ukr/publ_new1/2013/sb_nnas_2012.pdf | Nimeke = Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku | Tiedostomuoto = pdf | Tekijä =
}}
== Kirjallisuutta ==
* Ville Ropponen & Natalia Deviatkina: ''Krimin niemimaa''. Savukeidas, 2010. ISBN 9789525500592
== Aiheesta muualla ==
Rivi 111 ⟶ 113:
[[Luokka:Krim|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
| |||